Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sukat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sukat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Viimeiset sukat.












Lapaa vaille valmiit sukat.
Sellaiset jäivät käsityöläiseltä käsityöläiselle.
Ovat valmiit.
Olo on hieman omituinen.
Sellainen, että olispa oma äitini tässä vierellä.
Rutistaisin lujasti.
Kovin oli rankkaa neulomista.
Miten suurenmoinen nainen mammani olikaan.
Ja miten haastavasti hän tekikään sukkiin kärkikavennukset.
Kaikkein kaunein sukankärki kuitenkin.
Pitääpi harjotella.

Lämpimin terkuin ja toivotuksin,
Kipa.

torstai 26. joulukuuta 2013

Palmikkosukat puisilla napeilla.


Pienet tunnelmakuvat siskolleni tekemistä sukista. 
Lankana Novitan Seiskaveikka. Puunapit Bambunapit ja tilattu Juju-kerhosta joskus. 
Ohje on osittain omasta päästä ja osittain jostain Novitan lehdestä.



Me olemme yhä joululomalla ja siihen kuuluu myös tietokoneen minimaalinen käyttö. Jotenka äkkiä suuntaan  takaisin suklaata mussuttamaan ja lukemaan. <3

Tunnelmallista talvea, siitä lumettomuudesta huolimatta! 

maanantai 16. joulukuuta 2013

Piparireunaiset sukat kirjotuilla ruusuilla


On harmaa päivä. Niin harmaa, ettei valoja ole hetkeksikään voinut sammuttaa. 
Harmaus ei siltikään ole ihme kyllä saavuttanut mieltäni.
Millä voisikaan, sillä silloin tällöin puuhastelujen lomassa kokee välähdyksen.
Välähdyksen lapsuuden joulusta. 
Nuo välähdykset mielessään on hyvä jatkaa joulun pieniä tohinoita.

Varsinaista välähdys-sarjaa oli myös kuvien ottaminen tänään.
Salamavalo on räpsynyt ja kuvaaminen ei oikein sujunut edes sitä vähää mitä joskus erehdyksessä on käynyt.
Noh, kaippa kuvista käy kuitenkin selväksi, että piparireunaa joulun kunniaksi.
Keskimmäinen ruskea lanka on Novitan Impivaaraa ja muut ovat sitten Novitan Seiskaveikkaa. Kirjotut ruusut nappasin Karin Holmbergin Kirjo ja korista pientä ja suurta -kirjasta. Ruusut eivät ole tismalleen samanlaiset, eivätkä ihan tismalleen samalla kohtaan, mutta eipä noita onneksi huomaa muuta kuin laskemalla. Silmämittaisesti katsoen sitä ei oikeastaan huomaa.



Pakettiin nämäkin pompahtivat niin että poks. Taitaa pakettia avatessa pöllähtää kiva villan tuoksu naamalle, kun eivät prässäyksen jälkeen ehtineet täysin kuivua. Mutta pakko nuo on äkkiä postiin kiikuttaa, että pääsee paketti perille jouluksi.

Tämän päivän teemaisesti myös koristautui pakettikin. 
Sou sou soudetaan kuului pari päivää sitten kässärihuoneesta ja pelkäsin pahinta.
Likat olivat kaataneet KAIKKI maton kuteet lattialle ja siellä he iloisessa sadan kerän kudekasan päällä kiikkuivat rottinkilaatikon päällä ja ilo oli ylimmillään.

Tänään niitä sitten järjestellessä päätin hyödyntää kuteita edes johonkin, sillä niitä ei ole tänä syksynä tullut pahemmin kulutettua. Pakettinauhaksi ja rusettia kehiin. Toimii ainakin mun mielestä ja sehän riittää? :D


Pitkä pinna oli onneksi seuranani ja sou sou soudetaan -leikki nauratti, vaikka olin hetki sitten tehnyt jonkin sortin joulusiivot tuohonkin huoneeseen.
Ja jotain hyvää tuostakin kudesekamelskasta seurasi.
Nyt olen tietoinen jäätävästä kudemäärästä ja tiedostan, että niitä pitäisi alkaa kuluttamaan. Ja ovatpahan järjestetty, päivän väriterapia saatu ja olo on hassun inspiroitunut. 
Miten voi vanhojen värikkäiden lakanasuikaleiden hypistely tehdä näin iloiseksi?

Nyt jäämme jännäämään paketin kulkua perille jouluaatoksi. Ja sitä, että menevätkö sukat omistajansa jalkaan, sillä en edes tiennyt jalan kokoa. Enkä livenä ole koipia edes koskaan nähnytkään, mutta pistäkööt sitten kiertoon tuo ihanainen sukkansa, jos eivät passaa jalkaan.

Kutkutusta maanantaihinne, nyt se on soronou ja pyykkivuorelle MARS!


perjantai 6. joulukuuta 2013

6.12.

Juhlistamme tänään kukin omalla tahollaan Suomen itsenäisyyttä. 
Miten on pieni Suomi pärjännyt ja sinnitellyt sodassa. Nyt on meillä rauha ja ilo.
Vapaus.



Hiljentykäämme myös kunnioittamaan sitä työtä, mitä sotaveteraanit ovat edestämme tehneet.
Meillä on itsestäänselvyyksillä ympäröity itsenäinen valtio ja olkaamme kiitollisia.
Työ on ollut suuri ja käsittämätön.
Kärsimykset, puute, nälkä ja suru ovat olleet suuret. Emme me osaa sitä ymmärtää. Voimme vain kuvitella tuon kaiken pelon ja surun ilmapiirin hallitsevuuden. Olemme vapaat nauttimaan isiemme työstä ja suuresta Varjeluksesta joka meitä on siivittänyt aina tähän päivään asti. 


Teemaan sopien tämän päivän paketista sain anopilta Suomenlippuja ja ison kennon kananmunia.
Mitä tapahtui max. vitosen lahjoille, sitä en tiedä, mutta kerrassaan ihana lahja!
Itse annoin vanhan lampetin, jota voin täällä vilauttaa vielä joskus.


Eilen olimme ystäväni luona ompelemassa. 
Oli kyllä antoisa ompelu-ilta, sillä sain kahdet töppöset tehtyä joulupakettiin.

Kangas on täällä ennenkin vilahtanutta Majapuun Apilapalloa ja Uniikki-lappu on Kestovaippakaupasta.
Laput menivät molemmat hieman vinoon, mutta muuten olen tyytyväinen tossuihin. Tikit suorassa ja purata ei tarvinnut. Jei!  Kiitos ystävälleni seurasta ja iltapalasta <3 .



Nyt taidamme mennä likkojen kanssa pihalle. Pulkka, tytöt ja iloinen kikatus, siinä tie onneen.
Kiitos Isien, saamme nauttia tästäkin päivästä kaikessa rauhassa <3

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ihanaisille! 

torstai 21. marraskuuta 2013

Piparireunukset on ice.


Huurretta ja jäiden kimallusta.
Rasahtelua ja pienen tytön yrityksiä liitää jäällä.
Silmät kuin timantit, loistavat ilosta nuo sinisafiirit.
Kylmä viima poskissa punoittaa
ja pienen pieniä hiutaleita ropsahtelee olalle.



 Hieman unelias päivä.
Vielä uneliaampi ilta.
Kauniita unia tällä kertaa. 
Tilaustöiden listaa on hieman saatu lyhennettyä 
(kaikkia juttuja ei ole tullut edes kuvattua)
ja joululahjojakin saatu nykerrettyä.
(ja näitähän nyt ei ainakaan ole tullut vielä kuvattua)
Nyt on kuitenkin lupa tehdä sitä mitä lystää.
Ei yhtään mitään tai odottaa inspiraatiota.
Sanon rohkeasti ei, jos tarvis.
Sanon ei niin kauan, että mieleni tekee sanoa 
Kyllä.


Ja sukathan ovat lähes samanlaiset kuin edeltäjänsäkkin. Roosaisen vaaleanpunainen lanka on edelleen sitä Sandes Garnin Maijaa, muut seiskaveikkaa. Kookosnapit ovat ihastuttava lisä hieman yksinkertaisiin sukkiin. Pitkään kesti näiden valmistuminen, mutta vihdoin ovat redit ja odottavat joulupuodissa hakijaansa. Saapi nähdä kenen pikkuisen tirpaat nämä lämmittävätkään <3..

Nyt menen ottamaan neitosten kanssa parit torniennätykset, palapelimaratonit tai vaikkapa ihan vaan siivoamme koko lastenhuoneen. Sielläkin kun on kuljettu sumut silmillä jo jokusen päivää. .. 

Kirpakoita ja auringon siivittämiä päiviä teille toivottelee Kipa.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Piparireunaiset sukat puunapeilla


Olemme jonkin sortin pilvenreunalla, piparkakkureunallakin voisimme tanssahdella. 
Pyörähtää piruettia arjen keksellä. 
Välittämättä siitä että maankamara, jonne mitä ilmeisemmin rämähdämme, on kova.
Pienet lapset ovat kovin rohkeita.
Pienten lasten aitous on jotain käsinkosketeltavaa.
Se on alati läsnä ja siihen voi luottaa. 


Totuus on useimmiten julma, mutta lapset eivät.
He vain pamauttavat totuudet omien näkemystensä mukaan esille. Ihailtavaa.
'Äiti onko sulla iso maha?'
--
"Riippuu mittarista." 
Ja päätän, että en jää pohtimaan asiaa. Hymyilen.
Vastaavasti taas on kysytty
"Äiti, miksi sinulla on isot hiukset?"
Kenties lasten mittari on aika pieni. Ja iso mahakin on vain tavoittelemisen arvoinen asia, eikä missään nimessä vältettävä asia. Käsketäänhän syödä hyvin, että kasvaa sitten isoksi. Aikuisena taas vältellään kasvamasta isoksi. Ristiriitaista.


"Onkohan nämä yhtä makoisan makuiset kuin värit ovat?"
Koitetaan.
Tunkee napit suuhunsa ja kuolavanasta rinnuksilla päätellen voisi olettaa, että varsin maukkaat ovat.
Pitäisiköhän minunkin koittaa. Vaikkakin yhtä vaaralliset hampaille nuo taitavat olla kuin kermainen kakku, pehmeät ystävän leipomat fudget, 300 g karkkia ja suklaata, mehut ja keksit. 
En myönnä.
Kuolasin vain rinnuksille ja haaveilin noista edellä mainituista herkuista.
Kuka tässä sanoikaan, että totuus on julma?

Pikkusisko lanka olisi ehkä vaatinut pienemmät puikot, mutta todellisuudessa eivät näytä näin pömppäiseltä kuin kuvassa.

Puunapit ova sekalainen seurakunta sieltä ja täältä. Gjestalin Maijaa ovat maastonvihreäntummanruskea lanka ja tuo armottoman upea roosanpersikanpinkkikin (tällä hetkellä lempilankani, eikä suinkaan vähiten värisävynsä vuoksi mutta myös langan laatu ja paksuus ovat ihastuttavat). Novitan Pikkusiskoa on tuo mintunvihreä. 
Herkkuja värejä.
Nam.
Ehkäpä nyt olisi aika kutaista pari riviä jotain hammastahnan väristä ja antaa omalletunnolle edes hieman armoa. 
--
Surkuhupaisaa, uskomatonta jne.
Juuri kun puhun tässä hammastahnasta, tulee vanhempi neitonen pyytämään
"Ota tää pois".
Ja yrittää pyydystää hampailla ja kielellä käsistään muumipurkkaa.
Pilvenreunalta pudottiin siis täällä tällä kertaa johonkin tahmeaan, mutta maankamara odottakoon vielä hetken. Olen niin happy näistä suloisista sukkasista, että yhdet purkat nyt ei häiritse yhtään ja kylmä maa odottakoon.

Palailemisiin. Herkuttelemisiin. 
Pitkää pinnaa ja herkullisia värejä teille toivottelen rakkaat lukijani!


tiistai 22. lokakuuta 2013

Haasteita kaksin kappalein

Olen saanut pari haastetta ja niitäpä tässä sitten rustailemaan. Iso kiitos teille ihanaiset naiset kunniasta :). 
Vastailempa ensiksi Unelmaa Elämässä-blogin Ninnun lähettämään haasteeseen.
Ja säännöt kuuluivat näin:

Haasteen tarkoitus on etsiä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa, ja kasvattaa niiden lukijakuntaa
1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuilleen
4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat
6. Eikä sitten haasteta samaa blogia takaisinpäin :)


1. Kiinnyn esineihin todella vahvasti. Enkä raaskisi heittää mitään minulle tunnerikasta pois.
(Kuten kuvan nukkanen villatakki, ostettu minulle kun olin ylä-asteella! Tai laukunhihna lempi laukustani, jonka säästin kun laukku alkoi haista omituiselle ja heitin pois.)
2. Olen hyvin ailahtelevainen ja en useimmiten itsekkään tiedä reaktiotani asioihin, ennen kuin siinä tilanteessa.
3. Olen ääripääihminen ja kultainen keskitie harras toiveeni.
4. En tiedä mitä haluaisin tehdä ammatikseni.
5. Syön joka päivä jotain makeaa.
6. Niskani ovat aina niin jumissa, että puren alati hampaita yhteen. 
(Vastaantulijat älkööt luulko, että olen aina kiukkuinen, vaan taidan olla niskajumppaa vailla)
7. Haaveilen jonain mahdollisena elonpäivänä hankkivani jonkun Custom-pyörän.
8. Kunnioitan ihmisissä suorasanaisuutta, huumorintajua, aitoutta ja tiedostamatonta kauneutta.
9. Ostan mielelläni klassisia ja laadukkaita tuotteita, jotka menevät monen monta vuotta. Nyttemmin kukkaro ei vain meinaisi antaa myöden näille investoinneille. 
(Tiedoksi tutuille,, että iänikuinen Lapista ostettu karvalakki tulee tänäkin talvena kököttämään syvällä päässäni <3 (joku siellä ajattelee, että eikö siitä vieläkään päästä eroon, edes näin monen vuoden jälkeen :D)
10. Siinä missä muut maalaisivat seinänsä valkoiseksi, minä varmaan maalaisin mustalla.
11. Minulla on kausia, kun en kykene tehdä käsitöitä, kun pyörryttää ja oksettaa niin paljon. Nyt olemme lähellä sitä (taas!) ja pakko alkaa huolehtia liikunnasta, niin siis vaikka huomenna?

Ja 11 kysymystä vastauksineen:
1. Miten vietät vapaapäiväsi kaikkein mieluiten?
Tekemällä just sitä, mitä sillä hetkellä haluttaa tehdä, elikkä tietysti käsitöitä ja jos kerran ihan oikein vapaapäivää vietettäis niin silloin menisin kunnon hikilenkille käsitöimisen lisäksi.
2. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?
Varmasti se kun lunta oli niin paljon, että en nähnyt eteeni pihalla, vaan kuljin isoveljieni kolaamissa 'käytävissä'. Olisinko tuolloin ollut joku toosi pikkuinen 'Kilku'. En osaa sanoa ikää, mutta aikas pieni taisin tuolloin olla, kun kaikki veljeni taisivat vielä tuolloin asua kotosalla.
3.Mistä haaveilit lapsena ja oletko saavuttanut sen?
Ihan pikkuisempana haaveilin häistä ja sen sellaisesta perus setistä kuin lapset ja omakotitalo. Ja nuo kaikki minulle on annettu, ilman omaa ansiotani. Varsinaisia omia saavutuksia minulla ei taida juurikaan olla. Kunnianhimoni taitaa olla olematon ja unelmani suhteellisen pieniä.
4. Jos saisit valita itsellesi vain yhden harrastuksen, mikä se olisi?
Käsityöt tietenkin!
5.Lempivuodenaikasi ja mikä siitä tekee parhaimman?
Talvi. Ja sanottakoon vielä luminen talvi. Hetken on valoisaa, mutta musta yökään ei ole kokonaan musta. Toivoisin elämänkin olevan kovin mustavalkoista, jolloinka tulkintavaraa ei jäisi ja asiat olisivat yksinkertaisia.
6. Mikä on ostoslistalla ykkösenä itselle?
Jotain puolijuhlavia vaatteita, jotka menevät arkeen mutta  myös juhlaan.
7. Lempiruokasi?
Arkena jauheliha (!!) ja sitten ravintolassa taitaisin vetäistä jonkun perus Metsästäjän leikkeen jossa olisi eeeekstra paljon sienikastiketta <3.
8. Kuinka hemmottelet itseäsi?
Syön, yllätys yllätys, jotain makeaa ja teen käsitöitä, laitan saunan päälle ja könötän siellä liki tunnin. Jonka jälkeen söisin lisää jotain makeaa ja tekisin niin kauan käsitöitä kuin silmät vaan pysyvät auki. 
9. Mitä teet aamulla ensimmäisenä herätessäsi?
Köllöttelen puolituntia horroksessa ja nousen ylös ajatellen, että oliko virhe valvoa kutimella kolmeen asti?
10. Mikä on sinulle tärkein perinne josta et voisi luopua?
Jouluperinteet. Sauna ja riisipuuro sekametelisopalla on aika must. Täällä Pohjammaalla käydään aina ulkona tähtien tuikkeessa jouluhartaudessa kuuntelemassa mieskuoron laulua ja viedään kynttilöitä haudoille. 
11. Helppo, loppuun lempivärisi?
Joskus elämässä on pakko valita monesta kivasta yksi. Ei ehkäpä mikään helppo, mutta sanottakoon että harmaa. Musta ja valkoinen on kyllä lähes yhtä upeita, mutta kenties tuo harmaa on tuollainen tylsä välimuoto kuten taidan vähän minäkin olla.


Pari vuotta sitten tekaisemani sukat ja eteisen matto. Molemmat arjessa kulahtaneita, mutta niin rakkaita.
Ja sitten toiseksi vastaan Kristallinkirkkaat ideat! -blogin Nipsun lähettämään haasteeseen. Kiitosta kehiin myös vielä tässäkin välissä. Nämä ovat kyllä aina kivoja vaikkakin olen huono näitä lähettelemään eteenpäin. 

Haasteen säännöt ovat vanhat tutut:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait
2. Vastaa annettuihin kysymyksiin
3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle
4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

1. Tarina blogisi perustamisesta?
Olimme kyläilemässä serkkuni luona, jossa eräs neitonen oli tehnyt hääpuvun yhtenä yönä. Ja silloin heräsin todellisuuteen, että missä on tuo neitonen minussa. Se joka uskoo itseensä ja mikään ei ole liian suuri haaste tavoiteltavaksi. Jolloinka lähdin tämän blogin kautta etsimään jostakin sitä Kipaa, joka on hautautunut kaikkien arkisten tittelien alle. Ja teen tuon matkan blogaten ja ennenkaikkea käsitöitä tehden. :)
2. Lempikäsityölajisi?
Tää on paha, mutta kyllä se on neulonta.
3. Oletko aina tehnyt käsilläsi vai puriko käsityökärpänen sinua vanhempana?
Olen aina tehnyt jotain ns. taiteellista, mutta vasta Pohjammaalle muuttaessani pääsin hurahtamaan näihin käsitöihin täysin. 
4. Mistä hankit käsityötarvikkeesi?
Ihan perus marketeista, nettipuodeista, kirppiksistä ja paikallisista kaupoistakin. Myös Päntäneellä tulee Tapion Lankakaupassa käytyä lähes joka kuukausi (ei ollenkaan hyvä juttu kukkarolle :D)
5. Kenelle teet käsitöitä?
Läheisille ja itselle enimmäkseen. Joskus joku tekee myös tilauksia ja sitten pitäisi tänä jouluna tehdä anopin joulupuotiinkin jotain. 
6. Käsityö, josta olet kaikkein ylpein?
Olen tähän joskus ennenkin tainnut vastata, mutta en muista mitä siihen sanoin. Eikä aivoni taida raksuttaa tähän iltaan yhtäkään kovin 'ylitse muiden' -työtä. Taidan olla tälläinen tasatahtinen tekijä, mutta ylitin itseni tässä taannoin selättämään kammoni trikookanttausten suhteen ja se on jo suuri saavutus!
7. Painajaismaisin käsityöprojektisi?
Varmaan jotkut ompelujutut. Ei ihan niin vahva laji.
8. Mitä aiot tehdä seuraavaksi?
Sammalpolku-trikoosta, pitsistä ja pallotrikoosta neitosille mekot.
9. Milloin teet käsitöitä?
Aamusta iltaan joka välissä, ku vain vähänkään mahdollista. Jonain päivinä enemmän, jonain vähemmän.
10. Mistä saat inspiraatiosi?
Toisista blogeista, kirjoista, netin syövereistä, lehdistä, katumuodista ja mainoslehdistä.
11. Parasta käsityöharrastuksessa?
Ajatusten soljuminen käsitöiden lomassa. Ne tunnetilat kun kutakin työtä tekee, pintaa silittelee ja puolittain valmista sovittelee. Joskus onnistumisen tunne ja sitten se ilo jonka valmis tuotos tuottaa joko minulle itselleni tai sitten itseni lisäksi vieläpä jollekkin toiselle. Ja yksinkertaisesti tekemisen ilo.


Taidan olla tällä kertaa niin tylsä, että en lähettele kumpaakaan haastetta eteenpäin. Useimmilla tutuilla blogeilla nämä haasteet ovat just piipahtanut tai saapunut, joten taidan vain nauttia yksinoikeudella kysymyksistä ja niihin vastailuista. Ne ovat tosi kivoja, eikä siihen vierähtänyt kuin kaksi tuntia!! Nyt on kyttyrä niin kipeä, että taitaa ihan oikeasti pakko jumpata tänään.. jos vaikka jäis vaihde päälle? :) Isännän ja kaivinkonemiehen vaihde on ainakin jääny päälle ja pitäis lähteä niitä hätyyttämään tallin pohjien parista kahville. 
Anopilta saatua pullaakin olis pakkasessa.
Nam. 
Taidan tästä hilpasta pakastimelle. 
Hilpaskaahan tekin herkuttelemaan joko namskis herkkupullia, tai vaikkapa namskislankoja. Tänään sorruin taas Tapsan lankakaupassa yhteen Novitan Hile-kerään , mutta vain yhteen! 

Iloa, aurinkoa ja seesteisyyttä teille lukijani ja tervetuloa uusille! Harva on joukkomme, mutta tiivis tunnelma on sitä suuremmalla syyllä taattu? <3  

maanantai 7. lokakuuta 2013

Palmikkoiset nilkkasukat




 Tilaus-sukkia on tullut kudottua jo jonkin verran ja nyt oli vuorossa nilkkamallia, kun Katja tilasi varpaille lämmikettä. Pyydettiin sellaiset nilkkureiden kanssa menevät, jotenka käytin lankana Novitan Nallea ja mieluisen värinen lanka löytyikin ihan omasta hyllystä. Pohjana näihin sukkiin on Garn Studion sukkamalli, mutta reilut muokkaukset taas tuli tehtyä. 
Miten rakastankaan erilaisia pintoja, niiden yksityiskohtia. Rouheaa, sileää, rosoista ja möykkyistä. Pintoja joissa näkyy ajan patina tai vaikkapa uuden karheus. Kauneimmat pinnat ovat yleensä niitä itsestäänselvyyksiä. Tavallisia pintoja jotka ovat lähelläsi, joskus jopa tuskallisen lähellä. Arjen kauneuden, pintojen ihmeellisyyden ja asioiden mittasuhteet ovat yksityiskohdissa. Ne ovat pieniä asioita, jotka tekevät arjesta juhlaa. Arjen oivaltaminen on vaikeaa. Hetkessä eläminen joskus tuskaa. Ja kuitenkin, tahdoimme tai emme, meidän on jatkettava.


Arki.  
Alati me elämme sekuntti sekunnilta kauneutta ympärillämme näkemättä sitä. Pysähtymättä, ihastelematta. Emme kulje kuten lapset, jotka joka päivä huomaavat kuika pienen pieni kivi on osa suurta maailmankaikkeutta. 
Se onkin.
Se on pala käsittämätöntä kokonaisuutta, mutta yksityiskohtana se on syvää kauneutta jota ei edes sitäkään taida käsittää. Siksikö sitä ei jää miettimään? Siksikö, että maailma on täynnä suurempiakin käsittämättömiä asioita, ettei vaivaisen kiven kohdalla voi jäädä sitä pidemmäksi aikaa ihmettelemään ja ihastelemaan. Vai onko arki niin kiireistä, ettei edes hoksaa pysähtyä yhden kiven äärelle. Se voi olla kaunein kivi jonka juuri tallasit. Pintaa sileää ja toisella puolella karkeutta, hieman juovia ja  täynnä montaa sävyä.



Miten mitata pintojen arvokkuutta? Miten tulkita hintaa arjen pienille suurille iloille? Se on vaikeaa, mutta joskus se on vain tehtävä. Joskus pienet virheet, pintojen epätasaisuus ja tunnelatautumat ovatkin niitä tekijöitä jotka nostattavat arvoa. Luovat tavanomaisesta uniikin. Ilo, jonka pehmeys ja lämpö tuottavat ovat mittaamattomia asioita ja niihin upotettua aikaa ei saa korvattua muutoin kuin elämällä. Elämällä kantapäät puhki. 

Iloa ja pehmeitä värejä, erikoisia yhdistelmiä ja arjen kauneutta teille kaikille. Pysähtykäähän välillä. Ihmetelkää ja ihastelkaa. Nähkää ympärillenne ja iloitkaa osastanne. Niin minäkin YRITÄN alati tehdä, kaikkea ihanaa ja tunnelmallista teille ihanaiset! 

Edit: P.s. Sukkien omistajalla on Tässä ja nyt -blogissaan arvonta. <3

perjantai 27. syyskuuta 2013

Perjantain pitsisukat ja vähä muutakin.


Pyydettiin pitsisukkia harmaina ja valkoisin nauhoin. Sukkamalli on jostain Novitan sukkalehdestä ja tapani mukaan vain aloitussilmukoiden määrä ja pitsimalli on noukittu ohjeesta. Omistan lähes samanlaiset sukat itsekkin, ystäväni Iinan neulomana kylläkin. Laitoin muuten mukaan valkoiset nauhat, mutta aavistelin myös kyseisen serkun rrrrakastavan myös pitsiä joten käytin hieman värillistä pitsiä edes omaksi ilokseni. Pitkästä aikaa taas pitsi hotsitti. Kumma kun tuo naisen mieli muuttuu sitä tahtia kuin sekunnit juoksevat. Välillä mielisi super modernia ja pelkistetyä, minimalistista sitten toisinaan taas ih niin romanttista ja hempeää... toisinaan taas reteen retroa väri-ilottelua. 


Makkarissa tuo isomman neitosen soppi koki pienoisen muutoksen löydettyäni kirpparilta ihanan posliinikipon EUROLLA. Tuikkasin siihen Gallunan, otin Kodin Kuvalehdestä Marimekon mainoksen ja yhden takasivun, ompelin kirppispöytäliinasta ja valkoisesta Ikean verhosta rimpsutyynyn ja siirsin sängyltämme tyynyjä neidin sängylle. Noh.. arvaattehan, nyt meidän sänky tarttis tyynyjä. Mielessä olis kaiken näköistä, mutta niitä ei saa paikallisista kaupoista. Kenties reissu Kauhajoelle (tämän jo niin rakkaaksi tulleen takahikiän vieressä oleva 'KAUPUNKI') on lähiaikoina tiedossa. .. niin siis jos kotiäidin suuret tulot riittävät bensaan, tyynyihin ja kangasilotteluun ihan kaupasta asti kaiken muun oikeasti tärkeän lisäksi. En napise. Olen äärimmäisen kiitollinen, että lapseni saavat saman kasvatuksen kuin minäkin ja turvallisen ympäristön. Enkä kaipaile yhteiskunnan arvostusta, mutta ihmetyttäähän monien kysymykset ja ajatukset siitä, että "Ai sä olet VAAN kotona?" . Sopii tulla yrittämään, tämän turhauttavampaa työtä ei ole olemassakaan, mutta taivas miten antoisaa tämä toisinaan onkaan.



Tämä nainen on liikutellut kippoja, kappoja, tyynyjä ja kaiken maailman koriste-esineitä ees taas. Voi olla, että huomenna otankin Kodinkuvalehdestä jotain mustavalkoisia kuvia ja siirrän värikkäät tyynyt kaappiin. Isäntä tuskin moista edes huomaa ja vaikka huomaisikin niin pyörittelisi vain silmiään. Eipä ole nämä mun sisustustohinat kovin kalliita olleet... en uskalla edes laittaa pahemmin rahaa siihen sillä mieleni muuttuu joka päivä. Rasittavaa, mutta ehkäpä sekin ihan virkistävää. Kiva kun mikään päivä ei ole ihan samanlainen ja jokainen kirppikseltä raahamani aarre on ollut ainakin suht uniikki. Kiertelisinkö kirppareita, jos minulla olisi rahaa ku roskaa? En tiedä, ehkäpä kiertelisin sitten antiikkiliikkeitä tai ostaisin sisustusliikkeistä aitoa vanhaa aidolla kunnon hinnalla. .. enkä kokisi sitä tunnetta, jonka tunsin kun löysin tuon söpön kirsikkakipon. Oikeastikko, eurolla? Kuka voi luopua E.U.R.O.L.L.A.?


Noh tämä nainen lähtee nukuttamaan tuota yhtä neitosta. Kun isäntä tulee töistä kotiin niin lähden, minnekkäs muuaalle kuin KIRPPARILLE. Mistä sitä tietää, jos samassa välikössä olis lisää noita euron kirsikkakippoja? Oi että, kyllä tämä 'köyhyys' on ihanaa (ehkä puheet olisivat toisenlaiset ellei miekkonen olisi sponssaamassa arjen tohinoissa).

Mahtavaa viikonloppua ihanaiset!

-Kipa-

lauantai 7. syyskuuta 2013

Sofia-kirjoneulesukat



Nallen ihastuttava lila väri houkutteli ja valloitti käsityöläisen. Kummityttöselle kuulemma tarvittais sukkaa jos toista, joten tein yhden parin (yhä prässäämättä kylläkin). Piiiiitkät, että menee talvella lähes villahousujen tilalla mekon kanssa. Ideaa näihin kuvioihin hain Garnstudion sivuilta, mutta muuten tuollaset perus pitkätsukat päästä. Harkinnassa on myös tehdä lyhyenlännät sukat samaiselle neitoselle. Elena sai toimia mallina meidän ihan uudella JDL:n tuolilla joita tilasin pari netistä. Lisää olis saatava, mutta mutta.. Hiljaa hyvää tulee?



Toinenkin Muratti sai päällensä virkatun korin, mutta jätin alla olevan ruukun näkyviin hieman. Onko ihan pöhkön näköistä? Jotenkin ajattelin, että sopeis värimaailmaan näkyä hieman tuota kamalan ihanan ruskeeta? Kudetta olis kyllä .. mitä.. jotain pari jätesäkillistä, että ei se siitä kiinni ole jos raati siellä toisella puolella päättää lisäkierrokset tarpeelliseksi. :D

Makeaa on mussuteltu tällä viikolla(kin), Ryökäle mitä touhua. Hampaat tippuu tätä menoa suusta aika nopeesti... hillitäkkö pitäis? Hmm.. Huomenna?
Hyvää ja makoisaa tätä päivää, huomista ja vaikka vielä ylihuomistakin.. Olette ihania kun jaksatte käydä piipahtelemassa täällä <3. 

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Turkoosit palmikkosukat


Ihan itselle sukat. Yksin minun varpaiden lämmikkeeksi.
(lupaan lainata ystäville, jos tulevat meille ilman villiksiä (näin kesällä hyvin mahdollista)
Paksua Novitan 7-veljestä turkoosina, paksua siis verrattuna vaikkapa Novitan Nalleen. Palmikkoa ja nurjaa. Huh, ei vähään aikaan noin paljon nurjaa kiitos! Kärjestä tuli omituinen kun en oikein osannut tehdä/jaksanut taistella tuota palmikkoa loppuun asti. (pitää petrata sitä) 
Noh, eipä käyttöä häiritse pienet viat. On sentäs ripustuslenkit! 
Idean lenkkeihin sain GarnStudion sivuilta, mutta muuten sukat ovat omasta päästä.
























Tänään on satanut, taas. Aloitin jo uutta neulontatyötä. On hyvä nostaa jalat pöydälle ja olla vain. Isäntä imuroi ja pesi eilen lattiat. Minä siivosin vaatehuoneen. Tänään sitä sitten vain olen, isäntä taas uhmaa sadetta ja on tekemässä terassia. Ahkera mies <3.




















Ahkeran letkeetä eloa siis myös teille. Toivottavasti sitä aurinkoakin vielä pilkahtelis joku päivä!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Jämälangoista tossut

Kun laittaa monen monta jämälankaa päällekkäin ja antaa puikon viedä syntyy jos jotakin. Kuitenkin sitten päätin tehdä perus virkatut tossut. Luonnonkukat odottavat siskoja olohuoneessa. Arjen luksus on pieniä asioita. Miten monta kertaa nuokin kukat ovat jo olleet ilman vettä ja vieressä olevassa kynttiläkipossa on ollut kynttilällä vetiset oltavat. Kiposta kippoon veden kanssa lotrausta isommalla neitosella, mutta kukat ovat suht kauniina säilyneet. Joskus kun meillä on tyttösillä leikkimökki, istutan siihen eteen kyllä päivänkakkaroita. Miten kauniita ne yksinkertaisuudessaan ovatkaan. Kenties niihin sekoittuu ripaus lapsuusaikoja mieleen. Noita huolettomia ja kauniita maalaiskesiä. Aurinko paistoi silloin kirkkaammin, valaisi koko kesän. Ukkonen jyrisi voimakkaammin ja salamat lähes häikäisivät. 






















Vielä on kesää jäljellä jokunen tovi. Isännän kesälomakin vasta edessä ja yhä vihertää tien reunat. 
Kukkiiko päivänkakkat yhä?
Miten kauniita pilvet ovatkaan.
Kultaa ympärillään, tuulen vietävänä.
Hiukset hulmuten, latvoja taivuttaa.
Lapsuusajat ovat täällä. 
Alati tyttöset elävät kultaisia hetkiä.
Heinäsirkan soitto sydämmessään jo heilläkin.
Kuinka kaunista.


sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kirjosukat neitoselle


Markkinahumu odottaa Kristiinankaupungissa. Vanha kalastajakaupunki innoitti tyttöstä pukemaan farkkua ylle ja laittamaan hiukset tötterölle. Emäntä on vielä hiukset hapsottaen tietokoneella ja pitäisi kuulemma jo autossa olla. Tervehdin teitä lukijoita pikaisesti. Kirjavat sukat koostuvat jämälangoista: sininen ja valkoinen Novitan Nalle-lanka ja ihana roosan tai persikanpinkki on jotain Dropsin lankaa (saman paksuista kuin Nalle). Kirjavan tervehdyksen kuosi on yhdistelmä Garnstudion eri sukista, että päästä en ole jaksanut noita kirjojuttuja vedellä. Tehdään niitäkin sitten joskus, on vain jotenkin vaivattomampaa ottaa malli netistä. :)




Eilen sain pestyä olohuoneeseen uuden lehtiloodan. Kurikan perämettistä löydetty perunaloota oli kyllä niin ollut viimekesänä kovassa käytössä ja savista maata täynnä. Yhä ne tuntuvat olevan hieman likaiset, mutta taitavat olla pinttynyt niin syvälle, etten minä jaksanut niitä kauemmin PORSTATA. 

Kahkaastahan Kristiinahan,
lähärettekö mukahan?

Kenties pihakuulumisia ensi viikolla, sillä käsitöille ei tunnu olevan aikaa. 
Ihanaa ensi viikkoa, rentoa tai sopivan kiireistä, kunhan olis aurinkoista!