Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matot. Näytä kaikki tekstit

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Vessaan kierrätysmatto.




Näitä leikattuja kuteita riittää. 
Tällä kertaa tein vessaan mustavalkoisen maton. 
Jotenkin ihan huippu rosoinen ja samalla söpö!
Kuteita olis vielä aika paljon. Kiitos ihanat seurakunnan naiset, kerrankin olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Hyvää viikonloppua kaikille.
Paljon aurinkoa ja kuulaita aamuja.

Kiitos osanotoista <3.


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Se on nyt valmis..




.. ja pesussakin jo.
Nimittäin tämä lahjaksi saaduista kuteista virkattu matto.

I-H-A-N-A   se kuitenkin on. 
Ja elämää näiden mattojen tuleekin kestää, joten ei kun kone laulamaan.



Karhu-printti on Tiukupuu-blogin Lotan tekemä.
Ihastuin hänen maalauksiin kertaheitolla ja kysäisin, että saiskos häneltä tilata jotain.
Ja kuten huomaatte, saihan häneltä <3. (kiitos)









Herkkulakkoa täällä ei ole ollut meneillään. Ei sitten tippaakaan, 
tai ehkä vähän.. silleen ihan inan vaan, mutta onneksi vaan inan.

(Sillä äippä on paljon leppoisempi suklaan vaikutuksen alaisena ja tallustellessaan ystävän tekemissä upeissa kirjoneulesukissa. Parhautta <3)

Kaikki langat näihin virkattuihin herkkuihin ovat jotain jämiä ja mallit vedetty hatusta.






Mums teille kaikille,
täällä yritetään nauttia arjesta. Mammani kannettiin enkelsiivin Taivaan kotiin. Aina taka-alalla eroikävä jytää ja siksi mitä ilmeisemmin tämä hiljaisempi elo täällä blogin puolella saattaapi jatkua.


Näytettäköön teille vielä kuvaa kerkiiväisen ipanan aikaansaannoksesta.
Sanotaan, että semmoset yli kymmen tuntia kun on työtä takana niin  meinais niinku 
ÄRSYTTÄÄ  :D .

Oli vielä ihan oma vika, kun kerran työn viereen olin sakset jättänyt. Eikö tää jo pikkuhiljaa alkais oppia laittamaan ne sakset yläkaappiin? 



 Kiitos kun olette hirmu kannustavia, kannattelevia ja ilostuttavia.
Olen saanut lukijakunnakseni ihan mahtavia tyyppejä!

Herkullista loppuviikkoa teille kaikille.
Paljon rakkautta, iloa ja rauhaa teille toivoo,
Kipa.


torstai 9. tammikuuta 2014

Jämäkuteita lattialle ja vähän myös seiniin


Arki on alkanut. Turvalliset rutiinit ovat täällä. Niihin panostaen vie arkeni kulku uuteen ulottuvuuteen.
Miten ihania voi olla joka päiväiset työt, kun vain ottaa sen asenteen.
Miten kauan tätä kestää sitä en tiedä, mutta nautin tästä hetkestä.

Tässä viimeisin virkkuutyö: jämäkudematto. Harmaan eri sävyjä päätyi eteiseen. Kohta on reunuskin sävysävyyn, jos näitä kelejä piisaa. Nauretaan sillekkin vain,
hurlumhei, kun on hyvä olla!
Ei stressiä, ei paineita, ei harrastusta työnä ja ei kiirus.



Kotikin on riisuutunut joulusta. Viimeisimmätkin joulukoristeet (kaikki koristevalothan ei ole joulukoristeita eihän?) ovat kaapin perukoilla ja jotain pientä on täytynyt kehitellä. Joku rohkea voisi kutsua touhuiluani sisustamiseksi.

Kierrätettyä kudetta taulunkehyksien ympärille ja taulu on valmis.
Hieman ihania kortteja, uusi 2014 kalenteri ja pienellä vaivalla taas himpun verran piristyi keittiö. 
Tein eteiseen hieman saman tyylisen taulun, mutta on niin vaikea saada edes jokseenkin valoisia kuvia eteisestä, että antaa olla. Enkä tässä ala valittamaan harmautta, joka vallitsee yhä.
Enkä todellakaan valita, että lunta ei ole maassa vieläkään, 
enkä muuten nyt ainakaan valita sitä ettei talomme vierestä kulkeva tie ole asfaltoitu vaan ihanan kurainen möykkytie. 

Miksi minä näitä valittelisin.
En tietenkään.
Saan käyttää kumppareita kaupassakin, eikä kukaan pahemmin edes ihmettele. 
Käyttäisin niitä varmaan juhlissakin, ellei nyt ihan joku vallan loukkaantuisi moisesta. 
Vulgaaria! 

Jatkan siis tätä eloani ihan ilman lunta ja koitan nauttia syksyksi ostetuista saappaista (enkä edes mieti sitä, että käyttäisin niitä kyllä yhä luntenkin saavuttua, vähän outo kun olen ;D  Karvalakki ja kumisaappaat, ihan perus settiä, eikö? ).




 Kaiken näköistä vaatetta sun muuta on valmistunut ja joululahjatkin on jäänyt vallan esittelemättä. Jotenkin ei vain meinaa virta riittää kaikkeen, kun panostaa arkeen. Siihen, että lapsiakin ehditään kunnolla sylkyttää, ruoka on laitettuna ja salaattikin pöydässä, siihen että talo olis suht siisti ja roskikset tyhjät. 
Ennen saattoi päivässäni kulua monta tuntia koneella ja blogipäivitykset vievät aina aikaa rutkasti. Nyt olen tietoisesti vähentänyt koneilua ja miten paljon kaikkea muuta ehdinkään tuona aikana tehdä. Olen aloittanut yhden projektin jossa lopuksi pääteltävänä pitäisi olla sen liki 800 silmukkaa. Se vie aikaa, mutta mikäs kiirus tässä valmiissa maailmassa olisi. Ihanaa haastetta harrastukseen. <3

Haasteita, ihania oivalluksia ja iloa arkeesi
toivottelee Kipa.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Hip hei ja Heikun Keikun -ylläri!


Eilinen oli hyvä.
Ja tänään loistelee aurinko. Kellastuttaa sisäseinät ja lumoaa lämmöllään. 

Löysin postista Heikun Keikun -blogin Annin lähettämän viirinauhan ja meikkipussin.
Ihanat, niin ihanat ja piristävät värit!
Kiitos Anni!
Toivotuksesi kävi toteen, sillä aurinkoahan tuo ihana nainen minulle toivotteli. 
Toivotaan, että sielläkin päin suomea aurinko hymyilisi <3.





Tuollaiset ihanuudet inspiroivat minua saattamaan pari keskeneräistä projektia loppuun. 
Räsymatto virkaten (seassa kyllä ostokuteitakin). Ja joulutötteröitä.
Huomasin jossain vaiheessa mattoa, että kerrosten vaihtumiskohta menee ihan vinoon. Enkä jaksanut purata, jolloinka tein koko matkalta sen sitten vinoon. Uskon, että maton saaja ei pahemmin piittaa pienistä mokista. 

Suvaitsevat ystävät ovat parhautta <3.


Täällä meidän pienessä omskussa on siis hieman jo joulunodotusta ilmoilla. 
Ja tälläkin hetkellä pieni kerros lunta peittää synkän maan. Kas, kas,. ihan kuin tässä alkaisi olla innoissaan elämästä. Kuin tyytyväisyys olisi rinnassa. Arkihan on elmän parhautta, pienellä tvistillä sehän on luksusta. Ei vaadita sen suurempia kommervinkkejä saamaan sisäisen rauhan. Ainoastaan lähimmäisenrakkautta ja ennen kaikkea niitä läheisiä ihmisiä. Onneksi lähellä on ihmisiä, jotka kestävät synkkyydenalhoissa viruvaa ja nostavat, kantavat. 
Elämä. 
Vuorovaikutustahan se on. Ja nyt koen oloni niin keveäksi, että epäilen olevani elossa lainkaan. Tältäkö se arki tuntuikin, kun mieli ei ole nuutunut ja kyllästynyt?



Miten mieli nyt voisi olla piristymättä tuollaista herkkuviiriä katsellessa?
Kiiiiiiitooooosss Anni 
Silloin kun on jotain niiiin ihanaa tapahtunut, ei ole muuta sanottavaa kuin

OI !
Uskon, että tulee kyllä muulloinkin käytettyä kuin vain jouluna, joten älkää siellä huoliko. Ei meillä vielä mitään joululauluja kuunnella, muuta ku Tip Tappia vain vähän joka päivä hoilotetaan. Sitä on laulettu viime joulusta asti (outoja viehtymyksiä lapsilla).

Jos lapseni rrrakastaa tip tappi-laulua niin

Minähän 
Rakastan
Näitä Värejä 
<3 .




Vaihtarit ovat parhautta (tekemäni pompulat Annille näet hänen blogissaan), kauniit vanhat kuosit huippu kauniita ja värien käyttö sallittua myös lokakuussa. Pakkoko sitä on pelkkää harmautta haalia ympärilleen, vaikka kauneimmista kaunein värihän se on. 

Värejä, iloisia yllätyksiä, läheisiä hetkiä ja rakkautta auringonsäteissä toivottelee

Kipa.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Pyöreää ja harmaata.


Kymmenen tunnin urakka takana kranssia tehdessä. Ja tuloksena yksi ja ainoa kranssi. Jää niin itselle, tulisi aika kallis kranssi myydä. Olkoot lahja itselle sillä eteinen vähän kaipasi piristystä. 


Myös pyöreää mattoa on tullut virkattua, harmaata tietysti. Lokakuussa muun värisiä mattoja saa edes tehdä? Vois vaikka mieli piristyä jos jotain värikästä raitamattoa tekis :D.





Aurinko on hemmotellut meitä tänään. Kuvatkin meinasi olla jotenkin kellakkoja tai ylivalottuneita. Vaihtelua täysin harmaille kuville (joo joo, hanki kunnon kamera.. ja vastaus on, että jouluna, oi jouluna). Isäni teki minulle puuloodan ja se on eteisessä vastaanottamassa vieraiden ulkovermeitä. Ihana fiilis pitkästä aikaa. Paljon saatu aikaseksi ja paljon maailmaa paranneltu kaikkien kolmen siskoni kesken. Miten paremmalta elämä taas maistuu kun on saanut myös sitä sokeria. Sillä sitähän nuo siskoni ovat. Makeaa ja lohduttavaa seuraa. Sitä parhautta <3

Läheisyyttä ja lempeyttä päiviinne toivottelee 
Kipa

torstai 29. elokuuta 2013

'Läiskä-matto'


Se piristää.
Näen kesän värit, muistan kesän maut ja ihastun yhä uudestaan.
Se piristää, siitäkin huolimatta, että palloista tulikin läiskiä.
Parempaan en pystynyt.



Jonain toisena viikkona läiskät voisivat häiritä, ärsyttääkkin.
Tällä viikolla olen kyseenalaistanut kaiken. Koko olemassaolonikin, joten pienet läiskät eivät siinä tunnu missään. Paapan poismeno ja kova flunssa ovat pitäneet huolen, että mehut ovat rutistettu naisesta. Liekö nuo maton läiskät epämääräisiä kyyneliä tai kuumetokkuraisen hikeä. Ovat mitä ovat, mutta sanotaanko, että niistä on vain tie ylöspäin. 
Silti, aivan ihanat värit!
Kuteet haalittu: Tapion Lankakaupasta, Rauman Jätti-Rätistä ja jonkun miekkosen kellarista. 
Ja sanotaanko se vielä, että aiiivan ihanat värit?!


Kirjovirkkaus taitaakin olla haastavampaa kuin uskoinkaan, mutta taidan joku kerta ehdottomasti kokeilla uudestaan. Kuteita olisi vaikka ja kuinka paljon nurkissa, keskeneräisiä neuletöitä monta ja kirjontatöitäkin odottaa tekijäänsä. Uusia kankaita kaapissa ja ideoita hirmuisesti. Katsotaan mitä tässä ehtii ja mihin kykenee, ainakaan tänään ei ole enää ollut kuumetta. Laitoin ruokaa, siivosinkin ja laitoin pyykkejä. Mama is back!

Väriä ja iloa eloonne ihanaiset!

torstai 8. elokuuta 2013

Piristysmatto eteiseen


 Harmaus on vallannut pienen kyläpahasen. Sataa.
Aamu on kiireetön, kuin pysähtynyttä aikaa.
Koululaiset kiiruhtavat kouluihinsa ja me vain katselemme sateen ropinan osumia noihin pieniin pyörällä eteneviin värimöykkyihin. 
On syksy.
Minusta koulut alkavat syksyllä ja sitä on turha kaunistella itselleen.
Onko koulujen alkuja taas aikaistettu?
Miten kesä hurahtikin taas näin nopeasti?
Tartuin sentään useimmiten hetkeen.
Mutta silti, tuleehan vielä aurinkoisia 'melkeen kesäpäiviä'`?










Eilen isäntä kiikutti tulevan ruokapöytämme eräälle entisöijälle maalattavaksi. Olohuoneemme maalaustilaksi muuttaminen ei innostanut kumpaakaan, jotenka jäämme odottelemaan kutkutusta tuntien pöydän valmistusta. 
Saattaa kuulemma hieman kestää.
 Noh, se ei haittaa, meillä kun tuntuu kaikki muukin kestävän ja viivästyvän. Tätä raitamattoa ostokuteista (pari raitaväriä taitaa olla kirppikseltä haalittu) taisin aloitella ties koska ja vasta eilen päätin, että se on saatava heti valmiiksi. Parisen tuntia siinä meni ja turhaa työtä taaskin tehtyä. Piti purata kakskyt senttiä kun loimi loppui kesken ja raidat menisi edes jollakin lailla järkevästi. Aloitin keittiön kesämattoa tästä, mutta loimi ei sitten enää riittänyt, joten tuli eteisen piristysmatto. Jätin vierelle toisen kutomani eteisenmaton. Ennakoin jo tulevia kurakelejä ja suojelen lattiaa. Jotain mummomaista tuossa lattian vuoraamisessa on. Minähän olen tavan mummo, joten näillä mennään.


Tuulikaappikin tarvitsisi uuden maton. Suurin osa tahroista on jotain ikitahroja ja matto on kamalassa kunnossa. No on sekin sentään itsetehty ja rakastettu. Useimmiten se on ihan rutussa ja paksun hiekan peitossa, kengät sekaisin sekä hapsut vintturassa. Sopii tänne maalle hyvin. Huoletonta ja kaunista harmaata syksyä kun on luvassa. Ennen totaalista harmautta on kuitenkin ruska ja syysauringon paiste, tänään sitä ei vain näy  missään ja mieli myrkyttyy uskomaan arjen ankeuttajaa. 
Harmaata.
Harmaan harmaan harmaata.
Älä usko sitä.
Vielä se aurinko paistaa, lehtiä valaisee ja tuulen kanssa tanssii.
Ehdin siis vallan hyvin pestä ties kuinka monennen kerran tuon likaisen matton eteisestä.
Se ehtii vielä kuivata.
Ennen mitä?
Ennen totaalista harmautta ja rankka sateita?
Pah. Heitän sen koneeseen ja kuivuu kun kuivuu.
Minua et lannista, ankeuttaja harmaahapsi.

Auringonsäteitä kaikille toivottelee yks tavan mummo!

keskiviikko 7. elokuuta 2013

vajaa 7 metriä anoppilaan


 .. nimittäin mattoa. 
Syksy on kohta täällä. Luonnonvalo kateissa ja älykkään salama on sitten niiiin hyvä. No näillä mennään, sillä matot ovat anoppilassa ja äkkiä piti siellä muutama kuvakin näistä räpsäistä. Kaksi räsymattoa, kuteina vähän mitä sattuu kierrätettyä ja nurkista löydettyä. Vain ruskea on vartavasten ostettua. Ruskanvärit lisämausteilla siis. 



















Suhteellisen monta nyssykkää kudetta näihin mattoihin tuli kulutettua, mutta silti nurkat tursuaa kuteita. Yhden matton olen paukuttanut itsellekkin. Postaan sitä huomenna, kun tai jos saan edes hieman luonnonvaloa kuvaustilannetta avittamaan. Nyt kutkuttaisi ottaa hieman haastetta näihin mattojen tekoon ja laittaa jotain muutakin kuin palttinaa. Katsotaan mitä tuleman pitää ja koska. 

Huomiseen ihanaiset <3

perjantai 3. toukokuuta 2013

mattoa ku liukuhihnalta


.. Ei nyt sentään aiva niin tiuhaan tahtiin, kun tuntuu ettei muuta ole saanut aikaseksi ku pari vaivasta mattoa. No tuo onkin tosi hidasta touhua, kun viimisiä kierroksia väkersi tunnin per kierros. Kuinka paljon mattopuilla olisi tuossa ajassa saanut tehtyä. No nyt on moneen kertaan purattu matto valmis ja erittäin pirteän värinenkin vielä. 



Malli on taas näitä omia variaatioita. Kenties sen vuoksi saikin niin paljon purata, kun mistään ei löytynyt 'sitä oikeaa' mallia. Eikä tämäkään nyt aivan sellanen ole kuin mielessäni ajattelin, mutta menee se kun ei paremmin osaa ;D .
Villasukat tuolla hyllyn päällä huutelee ja niitä pitäisi saada ajalliseksi tehtyä. Onneksi täältä blogista löytyi linkkilista inspiroiviin nettisivuihin. Kenties saan edes toisen sukan valmiiksi tänä viikonloppuna.
Sukkien lisäksi tämä taitaa käydä huomenna katsastamassa Ilmajoella erään bloggaajan sisustuspuodin. Yhtenä päivänä kävin vain oven takana katsastamassa paikan, oli jo mennyt kiinni. Nyt paremmalla onnella huomenna, hyviä viikonloppuja kaikille! Toivottavasti en koko puotia tuo kotiin tullessani...hillitse itsesi nainen!


perjantai 26. huhtikuuta 2013

Vaihteeksi virkattua mattoa


Kesää kohti mennään ja mattoja valmistuu pikkuhiljaa. Anopin räsymatot edistyvät nekin PIKKUHILJAA, mutta onneksi myös virkkaus on innostanut. Mustan harmaasta trikookuteesta virkkasin vessaan maton. Tyttösen taiteilemat akryyliteokset pääsivät kans seinälle. Joku kiva juliste on ollut hakusessa pitkään, mutta ei ole löytynyt. Laitetaan nyt jotain korvaamaan seinällä ollut hempeä taulu, sama se nyt mitä vessassa on? :)




Kyllä, tämä ihan tosissan teki postauksen vessasta! Ei ihme, että lukijakuntani koostuu lähinnä ystävistäni ja  sukulaisistani.