Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjonta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjonta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ensimmäinen adventti


Anoppini kanssa vaihdoimme joulukalenterit ja tein hänelle ensimmäiselle päivälle käsityöpussukan.
Voihan tuon laittaa toilettipussukaksikin, mutta ajattelin tuon lähinnä kässätarvikkeiden säilyttämiseen.
Pussukka on tehty vanhasta pyöreästä kirppis-pöytäliinasta. Kauan sitä marinoin kaapissa ja mietin jo käyttöön ottamista, mutta sitten kuitenkin raaskin silputa siitä pari pussukkaa. Yksi anopille ja toinen joulupuotiin. 
Ihana kangas <3

Pussukan sisältä paljastui parin seuraavan päivän paketit. 



Lapsetkin saivat oman joulukalenterinsa tänä vuonna. Laitoin joihinkin jotain tavaraa herkkujen lisäksi, mutta uskon herkkujen olevan ne tärkeimmät. Tänään neitoset saivat värityskirjan ja kynät. Äippä taas sai anopilta muffinsipellin ja siihen muffinsivuokia. Ehkäpä niistä sitten myöhemmin jotain leivontakuvia sitten kehitän? Katsotaan, katsotaan. Kylläpä tämä pakettien availu jouduttaa arkea mukavasti. Huomiselle onkin anopilta taas jokin iso paketti.. iiksistä. Vähän jänskättää. Ihanaa arjen juhlaa tämä tälläinen.

Jännitättekö te mukana?

Minun anopille antamasta pakettiläjästä ei tullut otettua kuvia, mutta ehkäpä jossain välissä käyn siitä nappaamassa kuvan tänne blogini kätköihin. Tässä kuvia vielä tuosta neitosten joulukalenterista ja likkojen huoneen uusista verhoista jotka sain joskus aikoja sitten anopiltani. Joka taas sai nämä äidiltään. Hieman muokkausta ne vaativat, sillä olivat ihan super seitkytlukua. Nyt passaavat hienosti ja ovat aika suloiset.
 Ja käsin tehty nuo ristipistot. Vau, ihailen!! On siinä pistoksia saanut lasteni isomamma pistellä!




Nyt ei muuta kuin soronou ja hiljentymään ensimmäiseen adventtiin. Kynttilöitä palamaan ja sen sellaista. Lapset ovat saaneet sekoitettua koko kämpän sekaisin ja juhlafiilis sen osalta aika kaukana. Mutta siinä onkin oppimista, etsiä juhlafiilis jostain muusta kuin siitä mikä meidät ympäröi. Kuorrutus on aina kiva, mutta sisällä se juju kuitenkin on. 

Iloa, seesteisyyttä ja rauhaa teidän ekaan adventtiin.
Sylin täydeltä rakkautta ja läheisyyttä.
Olette suuri iloni <3

P.s. Käytiin klaffaamassa, mutta kukaan ei ollut kotona. Eräiden oven takana odotti tälläinen:


torstai 12. syyskuuta 2013

Kirjotut lapaset


Täällä ollaan aivan liekeissä, fiiliksissä ja lähes hurmoksessa. Aaaw!


Lankoina kierrätyslankaa anoppilasta ja punainen on Sandnes Garnin Sisua. Oi!
Lähdin tekemään jotain lapasia ja tälläiset niistä syntyi. 
Piparireunusta, jonka alunperin piti olla kolmioreunus, mutta matkalla päätinkin tehdä kirjotut ruusut koristeiksi jolloinka kolmiot eivät mielestäni sopineet. Tulikin pyöreää reunusta ja sitten peukalo jotenkin ulkomuistista. 

(Jos ihastuitte piparireunukseen, Muita Ihania -blogissa voitte käydä ihastelemassa vallan loistokasta värinkäyttöä)


Nyt tekisi mieleni tehdä lisää näitä.. Mutta vuorossa on pitsiä, jonka jälkeen ilmeisesti palmikkoa sekä puunappeja. Oi että, alan olla lumoutunut syksystä johon automaattisesti lankojen kulutuksen liitän. Ristipistoruusu on muuten muokkaus Karin Holmbergin Kirjo ja Korista pientä ja suurta -kirjasta otetusta ruususta ja siihen ympärille kyhätty noita lehtiä miten keksisin laittaa.



Jokin aika sitten kävimme viettämässä perheviikonloppua Eurassa koko meidän kööri. Tässä pari kuvakasaa siltä reissulta. Osa Leirikeskuksesta missä olimme ja osa taas matkanvarrelta (oisko ollut Onnensilta.. ei ku.. en muista..). 

No nyt tekee mieli lähteä pihalle. Tuuli siellä varmasti kuiskuttelee, aurinko syksyssä kimaltelee. Missä onkaan sade, jota lupasivat? 

Toivottavasti fiilikset välittyivät teillekkin, yhä ollaan aivan liekeissä.. melkein tekisi mieli pitää lapaset itsellä ja testata niitä. .. hieman lehtiä ilmaan heitellä, värien loistoa ihailla.

Pihalle mars jokainen, miten kaunista siellä onkaan <3. (komentaa ihminen joka on viettänyt koko päivän sisällä ja nyt iltaa kohden raahautuu omalle pihalle muutaman lehden ilmoille heittämään :D)

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Riine lehmitytölle






Vihdoin tuskanhien ja kyynelten kautta valmistui kesämekko lehmitytölle. Ei tällä ehkä ihan navettaan astella, mutta onneksi ei kyseisen tyttösen koko kesä navetalla mene. Kenties tämä päällä voi ainakin muutaman hiekkakakun tehdä jos ei muuta. Mekko on aivan erilainen kuin aluksi osasin aavistellakkaan. Kangas ja lilat napit ovat lehmityttösen äidin valitsemat ja ne ovat ostettu Kurikasta. Pitsi on Rauman Jätti-Rätistä, pinkit kankaan palat ovat anopin kätköistä saatuja.





Aplikointi (kuva on otettu silityslaudalla) ja tasku ovat peittämässä innokkaan apulaisen työnjälkeä. Mekkoon jostain kumman syystä oli ilmestynyt tasan neljä reikää sillä välin, kun ryntäsin pika pikaa hakemaan Elenan meidän sängyltä nukkumasta (joka siis nukahti maitopullolle siihen ja herätessään mitkään pienet kyhäämäni esteet eivät häntä estele). Pieni ja nopea pyrähdys, mutta aikaansaapa apulainen käytti pienenkin ajan hyödykseen.
 Kyynel, toinen, jos kolmas. Niin äidiltä, kuin tyttäreltä.
Anteessi.
Saat. <3
Niiskaus, ompelukone laulamaan. Hieman kirjontaa. 
Perhonen lentää taskusta mekon selkäpuolelle peittämään innokkaan apulaisen taidonnäytteitä.




Ei niin täydellinen mekko, mutta ääretön määrä tunteita herättänyt. Vihdoin valmis. Jos käyttäjä yhtään tykkää, olen ehkä sittenkin ihan onnistunut. Eilisen tuskan jälkeen on taas tyyntä. 
Ei niin siistiä, mutta rauha emännällä. Pohjammaa on ihan jees, keskeneräisyys sopii minulle ja stressi hieman laantunut.

 Kesän ensimmäinen napanvilautus terassilla toteutettu, tätä se kesä on. Aurinkoa ja onnen etsimistä arjen keskeltä. Se kestää aina hetkensä, ennen kuin se löytyy, mutta taas hetkeksi se on hyppysissä. 

Pääsen nauttimaan rikkauksista, joita kotopuolesta tarttui mukaan. 
En matkalle lähtiessä ajatellut että rikkauksista nauttiminen vaatisi näin paljon töitä. 

Onni useimmiten vaatii työtä. 


Työnteko voimia. 


Siis voimia teille kaikille ihanaisille arjen keskelle, olkaa armollisia itsellenne.
Kaaos sopii kaikille, hieman se vaatii sovittelua, nuppineuloja sun muuta, mutta TSADAA, istuu kuin valettu.

Kesä on tässä.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kierrätys pyykkipussi



Pyykkipussin tein Veronikan vanhasta palikkapussista. Palikoita on sen verran kertynyt, että ne ovat isossa korissa ja tämä jäi kaappeihin pyörimään. Kierrättämällä pussin ja vanhan takin kiristys-systeemin (ja mikähän sen virallinen nimi olisi) sain ihan kätevän pussin aikaseksi. Vihdoin meidänkin talossa on PYYKKIPUSSI. Miten tyytyväinen isäntä on kun ei ehkä enää tarvitse tonkia sukkia ja liivinsuojia pesukoneen uumenista. Välillä on ihan kiva tehdä näin kevyttä työtä, kun niskat ovat juntturassa. 




Vielä on työstä apuviivat pesemättä, mutta kyllä ne pestyä tulee. Nyt on jo ensimmäinen koneellinen pesussa ja pyykkipussi ahkerassa käytössä. Onneksi en heittänyt tätä siivousvimmassa pois. Sillä tätähän tarvittiin kuitenkin vielä.