Näytetään tekstit, joissa on tunniste Retusointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Retusointi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. helmikuuta 2014

Valon aikakausi.





Talvi on ollut valon ja varjon leikkiä.
Varjo on ollut voitolla lähes päivittäin.
Toisinaan tuntui, että varjon mahti ois voittamaton.
Mittaamattoman suuri on sen voima.
Tuo mykistävä kauneus on käsittämätön.
Mutta se ei ole valoa voittanut,
Se ei ole valoa kauniimpi,
Eikä se ole ilman valoa mitään.

Varjon rakkaus on kukoistanut, 
on vuoro valon loistaa loistoaan.
Kimmeltää kaunista vapauttaan,
antaa ääriviivat tulevalle ja 
lohduttaa.






 Valon ja varjon leikki,
miten kaunista se on.
Rakastan näitä polkuja, 
joita tallaan askelin iloisin.
Rakastan niitäkin polkuja, 
joita tallasin valtakaudella varjon.
Varjon syli on musta,
kaunis ja lohduttava.
Vaan vie se voimia enemmän, 
kuin antaa se voi.

Arvostan niitä polkuja, 
jotka erheitä ollut on.
Rakastan niitä polkuja,
joilla kukkii anteeksanto ja 
rakkaus rajaton.
Rakastan niitä polkuja,
joissa ystävät kulkevat,
vieretysten käsikädes,
kumisaappaissa hupsuina.
Kohti kauniita hetkiä,
valon seuras kuljetaan.




Oli polku synkeä hetken matkaa,
oli niin synkkä tie, 
et kuolemaa tavoittelin ja 
etsin ihmeitä sen.
Kunnes valo loisti luokseni,
kuiski totuuksiaan.
Et elo on ihmisen lahja,
kaunis on ihminen.
Sen tarkoitus on rakastaa,
elämää ja elon antajaa.
Tallata polkunsa ilolla,
nauttia matkasta.

Luonnon vastaista ois, 
jos kuolema ei pelottais.
Siis tallaa polkus ilolla,
luota askeliis.
Hymyssäsuin katsele Taivasta,
salaisuuksille hymyile.
Suuruus ihmisen on vähäinen,
mut tavoittelemisen arvoinen.
Vaik se pois kerran otetaan, 
niin matkalla täs ollaan vaan,
matkanteko on elämää 
ja siitä nauttia saa.



Tanssin siis tasajalkaa,
laulan kiitosta valolle,
et ihana on seuras sun,
kaunis loistos keveä.
Kimmellä poskellain pitkään,
lämmitä yöhön pimeään.
Vastaanota aamuun suloiseen,
kannattele päivään uuteen.
Sivele poskein nukkaa,
puhaltele lempeästi eloa.
Pakahduta ilolla,
rakkaudella nukuta.




Että semmosta tekstiä taasen.
Keittiö siis on nykyään valkoinen ja siitä toivottiin kuvia. 

Keittiön tulevista verhoista, tulevista patalapuista, tulevista keittiöliinoista jne. tulee sitten kuvia, kun vain emäntä jaksaa ne kyhätä. Ei sen valon aikakaudellakaan mahdottomiin pysty, milläs sitä aika riittää ihan kaikkeen. Maltti on valttia vai miten se meni? 

Kiitos yhteisestä matkasta teille,
ja tervetuloa uusille kirjautuneille lukijoille. 
Ihanaa kun olette seurassain,
iloa teille toivoo
Kipa.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Nahkatakista tuolinpäällys


Sataa.
Aamu alkaa suklaalla.
Pienet tahmatassut läästivät uutta tuolinpäällystä. 
Se on vanha nahkatakki ja helppo pitää puhtaana.
Otatko lisää suklaata?
Nam.

Makoisaa perjantaita kaikille!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Ruokapöytä vihdoin valmis



 Kova hiominen on takana ja maalauskin kävi vaivatta kun puuseppä maalasi pöydän. Kysyi, että "eikö tätä siis tehdä puusepän tarkkuudella", sillä en missään nimessä halunnut peittää kaikkia virheitä.. No Way! Hymyilyttää miekkosen kysymys vieläkin. Olimme varmasti hänen mielestään vähintäänkin omituisia vaatiessamme häntä jättämään kaikenmaailman viat kittaamatta. Luonnetta sitä olla pitää huonekaluillakin.


Aivan ihana ystäväni toi joku aika sitten tekemänsä pannunalusen, Kiitos Iina <3
Keittiö sai myös tänään uusia asukkaita kaksi, ihanat muratit ulkoa siirtyi sisälle. Toivottavasti lähtisivät parempaan kukoistukseen sisällä, sillä unohdin kastella aina ne ulkona. Ruukunsuojus sopii hienosti tuohon pärelootaan jonka fb kirpparilta taannoin löysin (mainitsinkin siitä täällä jo joku aika sitten). Tein ruukunsuojuksen Tapion Lankakaupan trikookuteesta ja malli päästä vedetty niin että nyt sopii sisällä olevan ruukun päälle.


Kovin harmaata on yhä, mutta kummasti valoa uusi pöytä tuo ja ei ainakaan vielä kovin paljoa notku. Hain vain läpinäkyvää pöytäliinaa ja liian vähän luonnollisestikkin. Pöytä olikin yli 2 metriä ja otin vain sen 2 metriä. Noh, menee se noinkin vajaamittaisena jonkin aikaa. Hankin sitten joskus uuden. Nyt vain nautitaan Kurikan perämettien annista, siellä olisi miekkosen autotallissa ollut muitakin aarteita, mutta ei niille tavaroille meille ollut käyttöä. Tälle pöydälle ja parille perunaloodalle kyllä löytyi käyttöä. Toisen roju on vain yksinkertaisesti toisen aarre <3

Ikimuistoisia ja aarrerikkaita päiviä teille toivottelee Kipa.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Se oikea löytyi!

Se vain kolahti. Näit sen ja tiesit, tuo on mun?


Kyllä.
Juurikin näin kävi. 

Sydän lauloi jo omaa uutta sävelmäänsä. Innostus kupli rinnassa.


Hymyilytti.
Juuri oikea, vihdoinkin.

Otin selville numeron ja lähetin viestiä.

 Tumma miesääni vastasi ja kertoi, että katselee ihastustani tälläkin hetkellä ikkunasta.

 Lähdimme ajelemaan tänään Kurikan perämettiin. Sieltä se uusi retusointia kaipaava ruokapöytä löytyi.  Kuvaa ette saa kuin alimman kuvan verran. Isännän kanssa ahkerana kannoimme pöydän talliin ja sieltäpäin kuvaaminen ei meinannut oikein tuottaa haluttua tulosta. Yritän jossain elämäni vaiheessa saada siitä ihan rehdin ja kunnollisen pöydän ja sitten postauksenkin tänne. Sillä välin kerrottakoon, että kyseessä on valioyksilö ja se tarvitsee 'hieman' hiontaa ja maalia. Pöytä on Barokkia ja kaipaa kaverikseen ihanat rautaiset tuolit (kuva tuoleista täällä ), onneksi myös Isäntäkin oli samaa mieltä. 


No nyt minulla se oikea on.


 

Kaukaa löydetty, läheltä rakastettu.

Huomaanko, hoivaanko ja arvostanko?
Itsestäänselvyyskö,

Ei ikinä.

Arki vain vie mennessään.