Näytetään tekstit, joissa on tunniste Askartelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Askartelu. Näytä kaikki tekstit

torstai 6. helmikuuta 2014

Torstai toivoa täynnä.


Onneksi lapset ovat innokkaita penkomaan kaappeja.
Löysivät prässäykseen unohtuneet kesäkukat.

Teimme ystävänpäiväkortteja.
Kruunuja.

Nukuimme yön yli jos toisen ja leivoimme keksejä 
kruunut päässä.
(Äidillä ei ollut karvalakkia, jos joku sitä mietti :D.)





Keksit ovat varattu isännälle, 
joka ahertaa meidän keittiön seinien kimpussa taas tämänkin ehtoon.
Olen minäkin päässyt maalailemaan, mutta hmm.. taiteellisuuteni näkyi hieman liian silmiinpistävästi.
Jotenka sudin vain pohjamaaleja.
Vähän valkoista tähän mustan sekaan, tekee yllättäen kyllä ihan hyvää. 




Käsityöt ovat olleet hieman boikotissa viime päivinä maalausurakan, kovan flunssan ja sen sellaisen vuoksi. Mutta eiköhän niitä jämälankajuttuja tänne ala ilmestyä vielä lähipäivinä. 
(pakko yhdistellä palat kun kerran näin on luvannut. Huoh, miten pitkästyttävää puuhaa :D )

Paljon iloa torstaille, perjantaille.. no oikeastaan ihan jokaiselle päivälle.
Jotenkin täällä ainakin on sellainen hassu kevättämisfiilis. 
Joko teillä siellä kevättää? 


torstai 30. tammikuuta 2014

Torstain höpinöitä.


Eräs nainen sanoi yksi päivä kuulteni, 
että onneksi on rahaa kun yhteistä aikaa ei.
Ymmärrän katkeran sävyn naisen äänessä.


Pysähdyin miettimään.



Ihan totta.

Kotiäidillä on aikaa. 
Miehelläni on onneksi meille aikaa.
Ja toisinaan kylvemme ajassa.

Aika on kuulemma rahaa.


Luomme muistoja.
Muistot ovat kuulemma taasen kultaakin kalliimpia.



Jaaps. Taidan taas mennä kylpemään ajassa.
Leipomaan hieman keksejä ja 
viimeistelemään askarteluja.

Hetken myös pysähdyn. 
Tik tik tik.
Eikä yhtään pelota, 
eikä hävetä.

Olla vain ja luvan kanssa.

Jos olette lysähtäneet sohvalle, 
uppoutuneet sänkyyn aamulla ja
ette millään meinaa päästä ylös.


Kerronpa teillekkin ipanani vinkit ja 
lupaan, että on haastavaa etenkin aamutokkurassa.

Avaa silmät apposen selälleen.
Nosta peppu ylös, tee silta. 
Hymyile koko aika.
Siitä pyörähdä ympäri karhukävelyyn.
Pomppaa seisomaan sängylle,
hyppää lattialle.
Kiljaise, hihkaise.

Eiköhän tuolla ala hyvä päivä virkenemään.



Pakkohan välillä on jotain muutakin tehdä, 
kuin kylpeä.
Mutta kuitenkin muistaa silloin kylpiessä,
että tämä on sitten nannaa.

Arkikin tuntuu rauhallisella tahdilla, 
rennolla meiningillä,
ihan äärettömän rikkaalle.

Pyykit odottavat taas. Ja sitten oikeesti, 
leipomaan mars!
Torstaikeksin aika :).


maanantai 6. tammikuuta 2014

Anna Hyvän kiertää -haaste

Muutama päivä sitten tupsahti postista lappu, että pakettisi on noudettavissa.
Sydän sykkyrällä odottelin koko päivän, että pääsisin hakemaan pakettia. 
Ei tullut sopivaa saumaa hakea sillä meillä oli ihania vieraita <3.
Isäntä lähti illalla juoksulenkille ja lupasi tuoda puketin postista.
Kilometrin verran hän sitten juoksi laatikko kainalossa vesisateessa. HIh.




Kääreiden sisältä paljastui värikäs itse päällystetty pahvilaatikko.
Ihana!
Ja sisällä lymyili läjäpäin erilaisia itse tehtyjä kortteja sekä kolme ihastuttavasti päällystettyä tulitikkuaskia.
Oi että! Jokainen kortti oli mieleen ja niitä oli aikas monta, joten ei tarvitsisi vähään aikaan tehdä itse.
Mutta näitä ihastuttavia kortteja selaillessani innostuin minäkin askartelemaan. En kyllä jaksanut niitä ruveta kuvailemaan, sillä paljon kivempia nämä ovat.

Ja mistä nämä sitten ovat?

nappasin haasteen ja hän siis lähetti nämä minulle. 
Että kiitos hirmuisesti ilahduttavasta ja INSPIROIVASTA lahjasta.

Tästä pääset myös näkemään tekemäni jutut Iina-ystävälleni, joka puolestaan hänkin pisti hyvän kiertämään. :) 




Kuvaaminen tuotti taas tuskia. Hirmuisesti varjoja ristiin ja rastiin. Salamaa ei viitsinyt käyttää ja valoa ei meinaa riittää. Tai sitten kuvat sinertävät ja taidot uupuvat :D. Ei kyllä mitään kuvausinspiraatiota ole minuun iskenyt, mutta saapa näistä selvän. 

Väriä Pyhäpäivääsi ihanainen.
Inspiroivaa eloa, oloa ja touhua
toivottelee
Kipa.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

23. Luukku


Talo nro 31 hiljenee yksinäiseen rauhaansa. 
Jää hän tönöttämään lakeuksille nauttien hiljaisuudesta.
Asukkaat suuntaavat kohti etelää.

Tänään anoppi sai paketista Joulutähtiä. Valkoista ja vihreää sopii heille. Itselle pari turkoosia. Näitä on näkynyt jo monessa blogissa ja pitihän meille ja anopillekkin saada näitä. Täällä on kiva ohje näille. Vielä ehtii tehdä paperitähtiä jouluksi, jos näitä mielii!




Herttaista häärintää teille lukijani. Ottakaa ilo irti aatonaatosta!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Luukku 21.



Tämän päivän luukusta tuli askartelupalloja, kulkusia ja nauhaa.
Liimasin nämä askartelupallot pikaisesti jonoksi, liima näkyy kuvassa paljon keltaisempana kuin luonnossa.
Idean näihin koristeihin sain täältä .





Kuusi on kannettu sisään. Ihana perinne ja aivan yhtä turha kuin paketit, joulusiivot ja jouluruokien laitto. Mutta joulu ilman niitä ei olisi sitten kuitenkaan juuri erilainen kuin tavallinen arki.
Ja arkea on tässä junnattukkin ihan tarpeeksi. Nyt nautitaan!

Äiti, piirrä minulle joulu, tyttäreni sanoi.
Mietin hetken.
Piirsin sydämmiä ja tähtiä paperin täyteen.
Tytär hieman ihmetteli, mutta innostui puuhasta.
Ei sitä tässä perinteikkäässä joulutohinassa aina muista, että
ei se joulu synny ympäröivästä jouluhössötyksestä.
Ja se joulu on täällä vaikka maa olisi kuinka musta.
Aikas lämpimään se joulu joskus taannoin syntyi, syntyy siis tänne Pohjolan plussakeliinkin.
Ei ole meillä lunta, mutta kristallihiutaleiden polulla se joulu kuitenkin on.

Ei lapsuuden joulua pysty kokemaan enää uudestaan, mutta joulun aarteet avautuvat meille uudesta näkökulmasta. Ne koetaan vain ja ainoastaan sydämmellä.
Jouluntuntua tutkitaan hartaudella ja rakkaudella.
Pieni kapalo kääritään aina uudestaan ja uudestaan,
Kiitos joulumielestä kuuluu ihan jollekkin muulle kuin paketeille, 
joululaatikoille ja hohtaville kynttilöille.

Lohdutus sydämmessään,
hiljainen kuiskaus korvissaan,
pumpulin pehmeä kosketus kasvoillaan,
taas helpompi olla on.






Oi katso, miten kauniita ne ovat.
Hiutaleitako näen?
Enkeleitä?

Kristallihiutaleita putoilee ympärilleni, 
lämpö läikähtää sisälläni.
Kylmyys poissa on,
Joulufiilis lahjana annettu.

Kristallihiutaleiden polulla,
voi miten hyvä siellä kulkea on.
Ei ehkä aina valoa tunnelin päässä,
mutta polku valaistu on.




Kesken pyykinlaiton pompahti kaukonaapurini pienelle piipahdukselle.
Käsissään soma paketti.

Valoa päivään..
jännitystäkin.

Dermosil lahjapaketti sisälsi käsivoidetta, virkkuukoukun ja Novitan Hile -lankaa.
Kiitos J <3.
Tuli hyvä tunne yllätyspaketista, joka ei kuulemma missään nimessä ollut joululahja, ettei stressiä pukkaa :D ?

Yllätyksiä, valoa ja sitä joulufiilistä teille toivoo 

Kipa.

perjantai 20. joulukuuta 2013

20.12.

Tänä aamuna suuntasin nokkani kohti anopin Joulupuotia. 
Ja päivystin siellä tämän aamupäivän.
On jäänyt taas tämänkin päivän päivitykset tänne myöhemmälle.
Parit räpsyt anopille tekemistä joulukalenterin paketeista pompahtaneista jutuista.




Idean näihin teepusseihin nappasin täältä .
Ja koska tykkään näperrellä. Tein anopille yhden päivän pakettiin tälläisen ns. lehden.

























Iloa joulun odottamiseen <3.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Piparireunaiset sukat kirjotuilla ruusuilla


On harmaa päivä. Niin harmaa, ettei valoja ole hetkeksikään voinut sammuttaa. 
Harmaus ei siltikään ole ihme kyllä saavuttanut mieltäni.
Millä voisikaan, sillä silloin tällöin puuhastelujen lomassa kokee välähdyksen.
Välähdyksen lapsuuden joulusta. 
Nuo välähdykset mielessään on hyvä jatkaa joulun pieniä tohinoita.

Varsinaista välähdys-sarjaa oli myös kuvien ottaminen tänään.
Salamavalo on räpsynyt ja kuvaaminen ei oikein sujunut edes sitä vähää mitä joskus erehdyksessä on käynyt.
Noh, kaippa kuvista käy kuitenkin selväksi, että piparireunaa joulun kunniaksi.
Keskimmäinen ruskea lanka on Novitan Impivaaraa ja muut ovat sitten Novitan Seiskaveikkaa. Kirjotut ruusut nappasin Karin Holmbergin Kirjo ja korista pientä ja suurta -kirjasta. Ruusut eivät ole tismalleen samanlaiset, eivätkä ihan tismalleen samalla kohtaan, mutta eipä noita onneksi huomaa muuta kuin laskemalla. Silmämittaisesti katsoen sitä ei oikeastaan huomaa.



Pakettiin nämäkin pompahtivat niin että poks. Taitaa pakettia avatessa pöllähtää kiva villan tuoksu naamalle, kun eivät prässäyksen jälkeen ehtineet täysin kuivua. Mutta pakko nuo on äkkiä postiin kiikuttaa, että pääsee paketti perille jouluksi.

Tämän päivän teemaisesti myös koristautui pakettikin. 
Sou sou soudetaan kuului pari päivää sitten kässärihuoneesta ja pelkäsin pahinta.
Likat olivat kaataneet KAIKKI maton kuteet lattialle ja siellä he iloisessa sadan kerän kudekasan päällä kiikkuivat rottinkilaatikon päällä ja ilo oli ylimmillään.

Tänään niitä sitten järjestellessä päätin hyödyntää kuteita edes johonkin, sillä niitä ei ole tänä syksynä tullut pahemmin kulutettua. Pakettinauhaksi ja rusettia kehiin. Toimii ainakin mun mielestä ja sehän riittää? :D


Pitkä pinna oli onneksi seuranani ja sou sou soudetaan -leikki nauratti, vaikka olin hetki sitten tehnyt jonkin sortin joulusiivot tuohonkin huoneeseen.
Ja jotain hyvää tuostakin kudesekamelskasta seurasi.
Nyt olen tietoinen jäätävästä kudemäärästä ja tiedostan, että niitä pitäisi alkaa kuluttamaan. Ja ovatpahan järjestetty, päivän väriterapia saatu ja olo on hassun inspiroitunut. 
Miten voi vanhojen värikkäiden lakanasuikaleiden hypistely tehdä näin iloiseksi?

Nyt jäämme jännäämään paketin kulkua perille jouluaatoksi. Ja sitä, että menevätkö sukat omistajansa jalkaan, sillä en edes tiennyt jalan kokoa. Enkä livenä ole koipia edes koskaan nähnytkään, mutta pistäkööt sitten kiertoon tuo ihanainen sukkansa, jos eivät passaa jalkaan.

Kutkutusta maanantaihinne, nyt se on soronou ja pyykkivuorelle MARS!


perjantai 13. joulukuuta 2013

13.12. Tämän vuoden joulukortit


Sieltä mistä aita on matalin.
Ihan vimpuloitakin suurin osa, mutta on rakkaudella parissa tunnissa tehtyjä.
Yli nelkyt korttia jo tänä vuonna, kummasti tuo luku kasvaa joka vuosi ja vieläkään ei ihan kaikille niille tullut lähetettyä kuin olisin halunut. 
Kortit ovat yksinkertaiset. Hieman lahjapaperia ja leimasinta.
Enkelipaperi on jotain askartelupaperia, eikä kuvia ollut kuin muutama yhdessä arkissa. Muuten olisin tehnyt mielelläni tuollaiset kaikille, mutta nyt menevät isomammoille ja isopaapalle.


Ja jotain joulukääreihinkin on valmistunut. Ihana siskoni tilasi vähän saman tyyliset kuin olen jo joskus aiemmin ystävälleni tehnyt. (Ystävälleni tekemät sukat vilahtavat täällä *klik* ) Olen nuo sukat tehnyt siis ystävälleni jo pari vuotta sitten ja uusi painos näistä olikin yllättävän haasteellista tehdä. Mutta valmista on ja kuvia tulee sitten paremmin aaton jälkeen. 

Kuva vielä anopille antamasta tämän päivän lahjasta. Lisään lisäkuvan vielä huomenna kun lahja saa jatkoa.


Iloa päivääsi <3
 Joko olet kiikuttanut kortit postiin? :)

maanantai 9. joulukuuta 2013

9.12.


Anoppini sai paketista tänään Veronikan askartelemat joulupallot.
Muffinsivuokien paperia silputtu ja liimattu askartelupalloon. 

Iloa maanantaille toivottelen teille lukijani ja tervetuloa uusille <3.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ensimmäinen adventti


Anoppini kanssa vaihdoimme joulukalenterit ja tein hänelle ensimmäiselle päivälle käsityöpussukan.
Voihan tuon laittaa toilettipussukaksikin, mutta ajattelin tuon lähinnä kässätarvikkeiden säilyttämiseen.
Pussukka on tehty vanhasta pyöreästä kirppis-pöytäliinasta. Kauan sitä marinoin kaapissa ja mietin jo käyttöön ottamista, mutta sitten kuitenkin raaskin silputa siitä pari pussukkaa. Yksi anopille ja toinen joulupuotiin. 
Ihana kangas <3

Pussukan sisältä paljastui parin seuraavan päivän paketit. 



Lapsetkin saivat oman joulukalenterinsa tänä vuonna. Laitoin joihinkin jotain tavaraa herkkujen lisäksi, mutta uskon herkkujen olevan ne tärkeimmät. Tänään neitoset saivat värityskirjan ja kynät. Äippä taas sai anopilta muffinsipellin ja siihen muffinsivuokia. Ehkäpä niistä sitten myöhemmin jotain leivontakuvia sitten kehitän? Katsotaan, katsotaan. Kylläpä tämä pakettien availu jouduttaa arkea mukavasti. Huomiselle onkin anopilta taas jokin iso paketti.. iiksistä. Vähän jänskättää. Ihanaa arjen juhlaa tämä tälläinen.

Jännitättekö te mukana?

Minun anopille antamasta pakettiläjästä ei tullut otettua kuvia, mutta ehkäpä jossain välissä käyn siitä nappaamassa kuvan tänne blogini kätköihin. Tässä kuvia vielä tuosta neitosten joulukalenterista ja likkojen huoneen uusista verhoista jotka sain joskus aikoja sitten anopiltani. Joka taas sai nämä äidiltään. Hieman muokkausta ne vaativat, sillä olivat ihan super seitkytlukua. Nyt passaavat hienosti ja ovat aika suloiset.
 Ja käsin tehty nuo ristipistot. Vau, ihailen!! On siinä pistoksia saanut lasteni isomamma pistellä!




Nyt ei muuta kuin soronou ja hiljentymään ensimmäiseen adventtiin. Kynttilöitä palamaan ja sen sellaista. Lapset ovat saaneet sekoitettua koko kämpän sekaisin ja juhlafiilis sen osalta aika kaukana. Mutta siinä onkin oppimista, etsiä juhlafiilis jostain muusta kuin siitä mikä meidät ympäröi. Kuorrutus on aina kiva, mutta sisällä se juju kuitenkin on. 

Iloa, seesteisyyttä ja rauhaa teidän ekaan adventtiin.
Sylin täydeltä rakkautta ja läheisyyttä.
Olette suuri iloni <3

P.s. Käytiin klaffaamassa, mutta kukaan ei ollut kotona. Eräiden oven takana odotti tälläinen: