Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pihalla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pihalla. Näytä kaikki tekstit

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Arkikuvahaaste 3/5 .

Aamua venytetään lähes päivään.
Isäntä ja tytär hilpasevat kiireellä lähimpään kaupunkiin nauloja ostamaan.
Jäämme Elenan kanssa kotiin siivoamaan.
(Meillä siis imuroidaan/pyyhitään lattiat joka päivä. Uskoisiko?)









Aamupäivästä iltapäivään vain nautitaan ja kotoillaan.
 Touhutaan lasten kanssa yhdessä ilman sen enempää hötkyilemättä. 
Vähän paikkaillaan valmisvaatteita ja loruillaan linnuista.






Maalataan, maalataan, maalataan.
Ja alapaneelia on jo naulattuna,
maalataan lisää ja ihan tykätään puuhasta (vielä).
Nautitaan kaikessa rauhassa ja lapsetkin ovat kumman kilttejä.
Vain yhdet vahingot  piti käydä pesemässä lattialta ja laittaa haalaria pesuun.
Että todella hienosti on tämä päivä mennyt.

tai niinhän minä luulin..




Vähän meinasi tihkasta väsynyttä.
Kiltisti asettelin Helmililjat uudestaan ja vain toivon, että toipuvat järkytyksestä.

Vähän piti nauttia kukkaloistosta ennen sisälle menemistä.




Onneksi ammensin hetken rauhaa.

Iltapuuhat olivat taas ihan liian pitkät ja väsyttävät.
Vähän hätäpaikkailin kotia ja painuin saunaan.
Isäntä imuroi sillä välin. Ilmeisesti hätäpaikkailut eivät auttaneet.


Kaksi pissaista haalaria on pestynä pyykkinarulla.
Eilinen kurainen päiväpeitto hänkin on pestynä narulla.
Vessan uusin virkattu matto roskiksessa ja lapset nukkumassa.

Onneksi huomenna on lepoa luvassa.
Antaa lapsille aikaa ja huomiota täysin.
Aikaa pakottaa se lapsi sinne vessaan ennen kuin se hätä on.

Olen ansainnut hetken jos toisen lehden ja kutimen seurassa.

Huh, mikä härdelli päivä.
Mutta onpahan tosiaan talli astetta valmiimpi taas.

Rauhallista tulevaa sunnuntaita teille toivoo
Kipa.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

.. .





















Päivä on pitkä.
On harmaata ja sataa.
Kuin kyyneleet täyttäis maankamaran ja värittäisi päivän suruasuun.

Sisällä ollaan valmisteltu viikkoa myös pääsiäiseen liitettävään ilosanomaan 
ja iloisiin kanssakäymisen hetkiin vieraiden kanssa.


Kastele maata sinä surullinen Taivas. 
Itkemme kanssasi.
Kiitosta raikaa sydämmessä.

P.s. Kiitos edellisen postauksen kommenteista. Vastailen niihin pääisäisen jälkeen. Minusta on ihana, miten piristätte komentein ja teette hohtoa tähän bloggaukseen. Ei ole niin yksinäistä puuhaa ;). 

torstai 23. tammikuuta 2014

Mustavalkoinen postaus



Päivä kuin tyhjä paperi. Puhdas hanki ja sees taivas.
Silloin on aikaa pysähtyä kiittämään.



Katsella pakkasen kimmellystä,
hengittää huurua ilmoille
ja hymyillä posket punaisina.

Miten ihminen kuvittelee kaipaavansa lisää,
kuvittelee ettei tässä ole hyvä.
Kaikki kun on tässä.

Murheet, väsymys ja tyhjyys.
Ne voivat olla suurinta rakkautta.

Tyhjyys.
Siihen kun uskaltaa katsoa.
Huomaa, että siellä pilkottaa tarkoitus.
Ja tyhjinä me olemme lähellä kaikkeutta.
Lähellä mykistävää kauneutta, 
joka laittaa sielut laulamaan ylistystä.




Kimmeltelee aurinko pakkasen paukkuessa,
kuin Taivas hymyilisi ja olis läsnä.
Köyhän sydän murtuen lämpenee 
ja tyhjyydestä kiittää.
Tyhjyys on avain iloon.
Kestävään onneen
ja rakkauteen.

Kauas kaikkoavi maailma,
kun katsella saa jäisinä kimmeltäviä puita,
niiden takaa paistavi huomenen aurinko.
Laskevi se noustakseen uudestaan,
loistoonsa kultaiseen.
Luodakseen lämpöä ja iloa,
säihkyäkseen meille rauhaa.

Vakaana se kimmeltää puiden yllä,
Maata peittävällä hunnulla välkehtii,
hyvä on olla sydämmellä,
kun lämpöisesti se meitä tervehtii.



Kiitos aivan äärettömän upeista kommenteistanne 

On kuin taakkain aina kevenis ja tilalle sais kilokaupalla onnenmuruja.

Tervetuloa kaikille uusille lukijoille.

Iloa torstaipäivään ja muistakaahan, että



torstai 28. marraskuuta 2013

Tuija-kranssi



Yhtäkkinen päähänpisto ja vartissa valmis!

Jos ei olisi satanut vettä, niin en olisi hoksannut käyttää näitä puolittain huonoksi menneitä Kartio-Tuijan rippeitä kranssiksi. Eipä niitä olisi tullut mieleenkään hakea lumen alta. Siellä ne ruman joutomaakasan takana törrötti.  Kiitos siis sateen, meillä on joulukranssi ovessa. Ja vanha koivukranssi sai yllensä havuhunnun. Nyt vois se lumi tulla sitten takas? Näyttäis tuo rakennustyömaakin paljon kauniimmalle ja pihassa olisi hieno lumikasa joutomaan sijaan.



Keittiöön laitoin emalivatiin tulilatvoja ja käpyjä. Kylläpä piristi kummasti. 

Hei, eikä yhtään vois sopivammin osua.
Ulkona sataa lunta!
Nyt on piristystä tälle päivälle kerrakseen.
Oi!

Valkeita unelmia teillekkin lukijani, sellaisia muhkean kokoisia pumpuleita tietänne pehmittämään ja valaisemaan.

tiistai 12. marraskuuta 2013

olipa kerran oksa luonnossa..

Oli oksa kauneimmista kaunein, 
hopeoitu huolella,
kauan platinoitu ajalla.
Talteen kerätty,
 puusepän rakkaudella työstetty.

Oli eilen kaunis päivä, nyt sen paremmin ymmärrän.
Oli kivillä selässään piikit,
oli yllämme kuuran kruunu.


Odotti valo varjoaan talomme seinustalla,
kimmelsi päivässä rakkautemme tyyssija.




Turvassa nyt olemme sateelta,
poissa on kuura, poissa on hileet.
Arki hieman ankea ois,
jos muistomme otettais pois.
Vaan kimmeltää yhä auringon säteet,
sydäntä lämmittää.
oi, kauniita nuo kultalangat ovat,
rihmaa sädehtivää ympärillämme, 
kun valo ja varjo kauneutta suovat.


Ei sade huuhdo pois muistojamme,
siis kiitollisia olkaamme.
oi, miten onnekas olla saan,
kun sen nähdä jaksan mä vaan.



On oksa luonnosta pois nyt,
vaan talomme piirun verran kaunistunut.
Kiitos suuri Isällein,
molemmille hyvästä työstä kuuluu kiitoksein.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Palmikkoiset nilkkasukat




 Tilaus-sukkia on tullut kudottua jo jonkin verran ja nyt oli vuorossa nilkkamallia, kun Katja tilasi varpaille lämmikettä. Pyydettiin sellaiset nilkkureiden kanssa menevät, jotenka käytin lankana Novitan Nallea ja mieluisen värinen lanka löytyikin ihan omasta hyllystä. Pohjana näihin sukkiin on Garn Studion sukkamalli, mutta reilut muokkaukset taas tuli tehtyä. 
Miten rakastankaan erilaisia pintoja, niiden yksityiskohtia. Rouheaa, sileää, rosoista ja möykkyistä. Pintoja joissa näkyy ajan patina tai vaikkapa uuden karheus. Kauneimmat pinnat ovat yleensä niitä itsestäänselvyyksiä. Tavallisia pintoja jotka ovat lähelläsi, joskus jopa tuskallisen lähellä. Arjen kauneuden, pintojen ihmeellisyyden ja asioiden mittasuhteet ovat yksityiskohdissa. Ne ovat pieniä asioita, jotka tekevät arjesta juhlaa. Arjen oivaltaminen on vaikeaa. Hetkessä eläminen joskus tuskaa. Ja kuitenkin, tahdoimme tai emme, meidän on jatkettava.


Arki.  
Alati me elämme sekuntti sekunnilta kauneutta ympärillämme näkemättä sitä. Pysähtymättä, ihastelematta. Emme kulje kuten lapset, jotka joka päivä huomaavat kuika pienen pieni kivi on osa suurta maailmankaikkeutta. 
Se onkin.
Se on pala käsittämätöntä kokonaisuutta, mutta yksityiskohtana se on syvää kauneutta jota ei edes sitäkään taida käsittää. Siksikö sitä ei jää miettimään? Siksikö, että maailma on täynnä suurempiakin käsittämättömiä asioita, ettei vaivaisen kiven kohdalla voi jäädä sitä pidemmäksi aikaa ihmettelemään ja ihastelemaan. Vai onko arki niin kiireistä, ettei edes hoksaa pysähtyä yhden kiven äärelle. Se voi olla kaunein kivi jonka juuri tallasit. Pintaa sileää ja toisella puolella karkeutta, hieman juovia ja  täynnä montaa sävyä.



Miten mitata pintojen arvokkuutta? Miten tulkita hintaa arjen pienille suurille iloille? Se on vaikeaa, mutta joskus se on vain tehtävä. Joskus pienet virheet, pintojen epätasaisuus ja tunnelatautumat ovatkin niitä tekijöitä jotka nostattavat arvoa. Luovat tavanomaisesta uniikin. Ilo, jonka pehmeys ja lämpö tuottavat ovat mittaamattomia asioita ja niihin upotettua aikaa ei saa korvattua muutoin kuin elämällä. Elämällä kantapäät puhki. 

Iloa ja pehmeitä värejä, erikoisia yhdistelmiä ja arjen kauneutta teille kaikille. Pysähtykäähän välillä. Ihmetelkää ja ihastelkaa. Nähkää ympärillenne ja iloitkaa osastanne. Niin minäkin YRITÄN alati tehdä, kaikkea ihanaa ja tunnelmallista teille ihanaiset! 

Edit: P.s. Sukkien omistajalla on Tässä ja nyt -blogissaan arvonta. <3

tiistai 20. elokuuta 2013

Huhuu!-pipo



Talvi jo mielessä. 
Pöllöpipoja kudottu lähipäivinä. Viime jouluna mieheni osti minulle Mollie Makes lehden ja siinäpä oli tehty tälläiset Pöllörannekkeet. Nappasin pöllön ja tein pipot. Vielä olis tätä samaista Novitan Impivaara-lankaa yksi kerä. 
Jospas vaikkapa tekis lisää pipoja.. joulukin tulossa ja kaikkea :). 


Etupihalle jäi sitten kuitenkin vanha kuistinpohja. Pari lautaa siihen piti lisätä, että passasi tuohon. Nyt odotellaan harmautta siihenkin ja rappusiin myös, sitten ne vois käsitellä jollakin että pysyis hyvänä. Noh, on ollut kiva tyttöjen siinä loikoilla Veronikalle tekemälleni vauvapeitolla ja tehdä uusista Legoista kakkuja. 
Nam, miten hyviä.
Kalorittomiakin. Vaikka lasten touhuja katsellessa tuntuukin paisuvansa, sydän pakahtua.  
Mutta eihän rakkaus lihota?
Jos lihottaa, niin onneksi on sitten myös niitä 'ei niin mun päiviäkin' joukossa.

Huhuut teillekkin ja näkyilemisiin. Taidan mennä pakahtumaan imurin varteen, jei!

lauantai 17. elokuuta 2013

Systerin luona

Tällä viikolla on ollut suht kiirusta, siitä huolimatta otin likat kainaloon ja lähdin siskoni luokse. Siellä siskonlapset, naapurinlapset ja meidän neidit leikkivät jos jotakin sillä välin kun emännät turinoivat.
Napsin vähän kuviakin. Tässä niistä teille kollaaseja, oih sanon minä!






Aurinkoa sunnuntaihinne!