Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tarvikkeet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tarvikkeet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. helmikuuta 2014

Pientä ja söpöä.



Jämälankoja on kulutettu aavistus.
Pienet syötävän söpöt mitat valmistettu.
Eräs samalla ompelukurssilla ompeluun hurahtanut ihanainen saapi pienen lahjan. 
Ja näihin tuli himo. Namm.. lähes yhtä ihania kuin suklaa.
Vielä yks, no yks vielä.. ja hups. Vähän on tullut koukutettua elämää paremmaksi.



Nämä herkut ovat kyllä noiden linjojen kannalta sangen armottomia.
Mutta herrrrkullinen helmikuu jatkukoot.
Jämälangat ovat kyllä tuoneet iloa ja niiden hupeneminen koukuttavaa.
Lankoina näissä päällysissä on Gjestalin Maijaa ja Novitan Nallea.
Ja kuten ennenkin.
Tuo Maija-langan sävy on niiiin .. no sanon sen nyt..
oletteko valmiit.. 
ihan minun suustani, .. nyt sanon:

TÄYDELLINEN.


Ei se ollutkaan niin vaikeaa. :)

Onneksi edes jotain on elämässä niin täydellistä, että huhhuh. 
Pieniä pieniä iloja, jotka tekevät arjesta hiukan hassusti söpön.

Rauhaa tulevaan viikkoosi, söpöjä pieniä iloja ja 
onnellisia mussuttelu-hetkiä.
Mums.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Luukku 21.



Tämän päivän luukusta tuli askartelupalloja, kulkusia ja nauhaa.
Liimasin nämä askartelupallot pikaisesti jonoksi, liima näkyy kuvassa paljon keltaisempana kuin luonnossa.
Idean näihin koristeihin sain täältä .





Kuusi on kannettu sisään. Ihana perinne ja aivan yhtä turha kuin paketit, joulusiivot ja jouluruokien laitto. Mutta joulu ilman niitä ei olisi sitten kuitenkaan juuri erilainen kuin tavallinen arki.
Ja arkea on tässä junnattukkin ihan tarpeeksi. Nyt nautitaan!

Äiti, piirrä minulle joulu, tyttäreni sanoi.
Mietin hetken.
Piirsin sydämmiä ja tähtiä paperin täyteen.
Tytär hieman ihmetteli, mutta innostui puuhasta.
Ei sitä tässä perinteikkäässä joulutohinassa aina muista, että
ei se joulu synny ympäröivästä jouluhössötyksestä.
Ja se joulu on täällä vaikka maa olisi kuinka musta.
Aikas lämpimään se joulu joskus taannoin syntyi, syntyy siis tänne Pohjolan plussakeliinkin.
Ei ole meillä lunta, mutta kristallihiutaleiden polulla se joulu kuitenkin on.

Ei lapsuuden joulua pysty kokemaan enää uudestaan, mutta joulun aarteet avautuvat meille uudesta näkökulmasta. Ne koetaan vain ja ainoastaan sydämmellä.
Jouluntuntua tutkitaan hartaudella ja rakkaudella.
Pieni kapalo kääritään aina uudestaan ja uudestaan,
Kiitos joulumielestä kuuluu ihan jollekkin muulle kuin paketeille, 
joululaatikoille ja hohtaville kynttilöille.

Lohdutus sydämmessään,
hiljainen kuiskaus korvissaan,
pumpulin pehmeä kosketus kasvoillaan,
taas helpompi olla on.






Oi katso, miten kauniita ne ovat.
Hiutaleitako näen?
Enkeleitä?

Kristallihiutaleita putoilee ympärilleni, 
lämpö läikähtää sisälläni.
Kylmyys poissa on,
Joulufiilis lahjana annettu.

Kristallihiutaleiden polulla,
voi miten hyvä siellä kulkea on.
Ei ehkä aina valoa tunnelin päässä,
mutta polku valaistu on.




Kesken pyykinlaiton pompahti kaukonaapurini pienelle piipahdukselle.
Käsissään soma paketti.

Valoa päivään..
jännitystäkin.

Dermosil lahjapaketti sisälsi käsivoidetta, virkkuukoukun ja Novitan Hile -lankaa.
Kiitos J <3.
Tuli hyvä tunne yllätyspaketista, joka ei kuulemma missään nimessä ollut joululahja, ettei stressiä pukkaa :D ?

Yllätyksiä, valoa ja sitä joulufiilistä teille toivoo 

Kipa.

torstai 19. joulukuuta 2013

Luukku 19.



Eilen oli kaunis päivä. 
Oli aurinko hetken luonamme, eikä satanut vesitihkua.
Tänään on luonamme varjot.
Kovin synkiltä ne näyttävät, vaan ehkäpä ne ovat eilisen varjot.
Kauniin valon heijastumat eiliseltä.
Kenties varjotkin näin ajatellen ovat paljon kauniimpia.
Mustaan kätkettyä eilisen aikaa. 
Muistoja nurkissa.


Ihania postikortteja on sadellut luukusta, nimittäin postiluukusta.
Ja anoppi antoi tänään joulukalenterin luukusta yli metrin ihanaa kangasta.
Kuvaaminen meinasi olla kovin hankalaa näissä mustissa olosuhteissa, mutta kyllähän tuosta ryppymytystä selvän saa. Ihanaa kuosia ja pääsee vielä neitosten tunikoiksi joku kerta, kun vain pääsen koneelle hurruuttelemaan. Tässähän meinaa kesken kaiken ihan innostua, mutta nyt mars leipomaan. Jos vaikka jotain joulupullia sais aikaseksi, eikä suklaapiirakatkaan pahaa tekis. Ja kinuskipiirakan pohjia jaj ajajjaja.. nam.

Nyt saa likat leikkiä kanelin kanssa ihan luvalla. Mitähän siitäkin seuraa?
Toivottavasti oikein makoisia kanelimantelipullia.

Iloa tohinoihin, muistakaa rauhoittuakkin matkantekoon. 

<3

maanantai 2. joulukuuta 2013

2.


On jo toinen päivä joulukuuta. 
Tätä vauhtia mentäessä, on hirmu nopeasti vuosi 2014.
Noh, yrittäkäämme nauttia näistä kuluvista vuoden viimeisistä päivistä.
Onhan joulukuu ja tunnelma korkealla.
Anopille tekemästäni kalenterista paljastui mittanauha virkatulla suojuksella.
Mustan harmaa kuorrute puuvillalangasta ja nahkainen vetopala.
Kuorrute on tänään muutenkin IN, siitä lisää  huomenna :).


Näitä suojuksia tehtäessä kannattaa käyttää vaikka hieman liian pientä koukkua langalle, sillä tuota reunaa tehdessä mitta jää helposti näkyviin. Kuten kuvasta näette, hieman on tainnut olla liian iso koukku lankaan nähden. Oikean kokoinen muuten, mutta reunusta tehtäessä paistaa valkoinen suojus. Ei se niin tarkkaa ole, mutta ensi kerralla tehdessä tiedän kokeilla pienempää koukkua ja koitan tiukentaa tietoisesti käsialaa.

Kokeiluja, inspiroitumisia ja ennen kaikkea iloa arkeen teille toivottelee

KiPa. 

perjantai 8. marraskuuta 2013

Anna hyvän kiertää -haaste ja perjantaiylläri.

Aloittakaamme perjantai-ylläristä.
Postimies toi lootaamme mustavalkoisen selvästikkin itsetehdyn kirjekuoren.
Mitä, keneltä?
Ihan selvästi varsinainen perjantaiylläri tiedossa sillä en tunnistanut käsialaa.
Ihanaa!
Harmaa kortti iloisella tekstillä. 
Blogisiskoni-Anni (kuten hän itse itseään tituleerasi) oli lähettänyt kortin minulle. 




Ihan parhautta.
Kiitos Anni.
Mitenkä voikaan harmauden keskelle tupsahtanut lisäharmaus ilahduttaa näin superisti.
Harmaa on vaan sitten toisinaan niiiiiiiin jees.

Ja sopi niin hienosti tämän päivän teemaankin. 
Sillä päätin vihdoin postata Anna hyvän kiretää -haasteen härpäkkeet.
Ideana oli siis tehdä haasteen nappaajalle jotain itse, joka taas tekee seuraaville haastenappaajille jotakin.
Haasteeni nappasi oman pitäjän ystäväni ja uskon saajan ihastuvan käsityöpussukkaan ja sen sisältöön. Sillä kankaat ovat aikas hänen lemppareita (omaamme käsittämättömän samanlaisen maun muuten) ja väritkin passaavat hänelle juurikin roimasti.


Marimekon Räsymatto-kankaasta tehty vetoketjullinen pussukka. 
Ainaoikein neuloen tuollainen neulojen säilytyslepare ja päällystetty mitta.
Kiertää saumat, lerpattaa ja vinksallaankin ovat. 
Mutta kiertää kuitenkin hyvää.

Toiselle puolelle neulojen säilytys 'rättiä' ompelin Sammalpolku-kangasta josta tiedän paketin saajan tykkäävän hirmuisesti.


Ihan huippu perjantai! 
Hiukset ovat kampaamatta, lapset parkuvat joka asiasta ja siivotakkin pitäis, mutta taitaa tältä perjantailta jäädä. Sillä tämä matamimimmi lähtee pakkaamaan kimpsuja, kampsuja, matkaeväitä, isänpäivälahjoja ja ennen kaikkea käsitöitä messiin. Kotikonnut odottavat pikaista piipahtajaa maatansa tallaamaan. Päivittelemään loppusyksyä, ihastelemaan alkutalvea. Odottelemaan lunta ja mussuttamaan äipän tekemiä pöperöitä. Kirppiskierrostakin vissiin luvassa.

Yllätykset ovat parhautta. Perhe ja ystävät super parhautta.

Pienet teot taitavat olla niitä kaikkista suurimpia tekoja. Niitä jotka jäävät tekemättä ainakin minulta alati. Ystävät. Olette ihania ja rakastan teitä kaikkia, kiitos kun pidätte pinnalla <3.

Super-perjantaita teille kaikille lukijoille!
 On aivan mahtavaa, että jätätte kommentteja, elätte mukana tunnelatauksissa ja piristätte kun meinaan virua jossakin harmauden pohjamudissa. 
Olette huippuja jokainen!
Kiitos.
<3

lauantai 3. elokuuta 2013

Lomaltapaluu

Ollaan selvitty isännän kanssa matkasta. Suurimmaksi osaksi minireissuamme siivitti auringonsäteet ja lintujen sirkutus. Mieli rauhoittui ja keskittyi vain toinen toiseen. Huvilaitteet Power Parkissa olivat niiiiin huimat, että jo toisen laitteen jälkeen minun piti pitää päätä kaksin käsin pystyssä, kun maailma vain pyöri. Siinä kohtaa oli isännän ja minun aika irroittautua käsikynkästä ja isäntä meni hurjimmin pyöriviin laitteisiin yksin. Pään hieman selvittyä, minäkin menin vielä monen moneen laitteeseen. Jonka jälkeen sitten kelpasikin syödä jädet ja  lähteä metsästämään jotain herrrkullista ruokapaikkaa. 


Kotimatkallakin piti vielä yhdellä kirpparilla poiketa. Isäntä oli niiiin ihana, joka  kirpparin kohdalla kysyi, pysähdytäänkö?
Ja niin varmana pysähdyttiin.
Käytiin myös tekemässä pieni alennus-pyrähdys. Eipä mitään jäätävää tuliasvuorta tullut kyhättyä, mutta jotain pientä kuitenkin. Vähäsanainen mieheni, joka ei tunteistaan kunahda, ostelee senkin edestä lahjoja. Pieniä ihania yllätyksiä ja välillä vähän suurempiakin. Ja vaikka en ole mikään materialisti  enkä ostettavissa, niin on se mukavaa kun mies lahjoo. Isäntä onkin ainut keneltä voin ottaa lahjan tuntematta kiitollisuuden velkaa, maksan sen kuitenkin tekemällä parhaani vaimona ja äitinä.. ja huusholliskana. Usein kauppareissulta hän tuo lehden tai lempi suklaalevyni, joskus jopa molemmat. Tällä reissulla tuo miekkonen osti minulle ihanan pehmeän hupparin, jota olin miettinyt ostavani jo pitkään. 
 <3 


Kirppareilta löytyi lähinnä vähän kankaita, monet olivat suljettuja tai myyjälle piti erikseen soittaa avamaan kirpparinsa. Ala-Härmän kirpparilta löytyi GG-peltipurkki. Paikallisten naisten härskit jutut olivat enemmän mieleenpainuvia kuin tavaratarjonta. Silmät pyöreinä isännän kanssa hyllyjen välissä niitä kuunneltiin. 
Isäntää ihan hymyilytti kirpparilla!
Vimpula käsityökin eteni matkalla ja välillä luettiin lehteä. Kotimatkalla oli niin kamala olo, että vain nukuin.Kun pitää lomatauon, alkaa huomata kuinka juntturassa sitä oikein ollaan.
Miten arki on yhtä oravanpyörää ja käsitöiden kanssa puuhastelua. Kummasti siellä ei ole mukamas edes tilaa vartin niskajumpalle? Nyt ollaan taas siinä pisteessä, että tehdään ihan kevyttä kirjontaa ja jumpataan. Kenties tuo neuletakkikin joskus valmistuu, mutta ei ainakaan tänään automatkalla. Suuntaamme jälleen Vaasaan, Wasalandiaan tällä kertaa. Tyttöstenkin täytyy päästä huvilaitteisiin hillumaan (lähinnä Veronikan). Minä kierrän kaikki mahdolliset huvilaitteet kaukaa!
Vieläkin alkaa etoa kun mietin niitä laitteita, joissa käytiin muutamaankin otteeseen.
Ja minä kun vielä omaan korkeanpaikankammon.. ja sosiaalistentilanteidenpelon.. ja mitä vielä? 
Olen siis voittanut jollakin tasolla tälläkin reissulla itseni.
Mitenkähän ja mihin tämä päivä haastaa?
Voisi sitä sunnuntainsa paremminkin viettää, mutta pahemminkin. Kesä on hurahtanut ja ilmeisesti viimeinen aukiolopäivä on tänään, miksi olemme aina mattimyöhäisiä? Eikä edes edellä olevia pelkoja voi syyttää, sillä tänä kesänä olen tietoisesti haastanut itseäni päivittäin. 
Oravanpyörä.
Siinä tuo veitikka jota syyttää. 
Uhmaamme tuota juntturoivaa ankeuttajaa. Lähdemme tuonne aurinkoon kera sateenvarjon. 
Suomen kesä, yllätystenkesä.

<3

P.s. pihallakin on ihan inan taas edistytty. Jos joku tuttu tietää jonkun paikan mistä läheltä saa Mehitähteä, niin on kyllä velvoitettu informoimaan minulle. Eräs kivialue vaatis vähä jotain vihreää.

perjantai 31. toukokuuta 2013

Syylliset tukilla


Monen tuskallisen (ks. vali-vali postaus ) mutkan kautta kuteet ovat vihdoin keritty ja niitä työstelen kaiken muun mahdollisen ohella. Kaksi säkillistä valkoista kudetta olisi, mutta joka ikinen metri pitää pestä Kloritissa ja kuivuminen tuntuu kestävän ikuisuuden. Tiedä sitten oliko järkevä ostos vai ei. Jatkossa ainakin siis tiedän tehdä kuteesta vyyhtejä, jotka solmin monesta kohtaa ja laitan sitten pesukoneeseen. Yksi vaihtoehto olisi laittaa ne pihalle likoon, mutta se vasta työläältä kuullostaakin. 
Laiskimus.



Kirppareilla on pyöritty, aarteita löydetty. Ylhäällä näkyvät keltaiset kipot löysin Närpiöstä. Olisko noi jotain feikki GG:tä aitojen sekaan? Olivat sen verran suloisia, että pakko oli ottaa ku halvalla sai. Vähän kesäisiä ja raikkaita elementtejä keittiöön. Kuvissa vilahtaa myös tuleva kesämattoni. Jo 68 cm tehtynä, hyvä minä!

 Pikaiset ompeluksetkin lähtee kummitytölle Uittoon. Tuttiketjuja kuulemma kaivattais, kaivattu jo jonkin aikaa. Vihdoin sain ne ajalliseksi. Kumma kun tuo aika on sellainen, että se ei odota. Se vain kuluu lupaa kyselemättä. Tyttöset kasvaa ja kehittyy, äitikin kehittyy hyvin tehokkaasti leveyttä. Vitsit, pakko alkaa kaiken muun ohella myös liikkua. 
Laiskimus, jälleen. 

















Laiskanletkeetä viikonloppua kaikille!

tiistai 28. toukokuuta 2013

Arki.


Ei mitään valmista saa tämä mama aikaseksi. Kaikki lähinnä vain TAKKUAA. Minusta ei yksinkertaisesti ole lähiaikoina ollut yhtään mihinkään. Ja ei, tämä ei ole mikään itsesäälipostaus, mutta hyytävän kylmää tilitystä epäonnistumisista. Saatte kenties kuvia huomenna, miten kyynelten siivin valmistunut perhosmekko on muotoutunut (edellyttää tietysti myös että se kuuluisa JOKU sen viimeistelee). 
Onko hän mekko, onko kukkaro, vai onko pelkkää silppua?

Joskus on niitä kausia, kun tekisi mieli hautautua aurinkolasien taakse ja lukea. Joskus ei vain mikään onnistu. Joskus ja joskus.. todellisuushan on, että USEIMMITEN, mutta ei kerrota sitä kaikille. En ole mikään täydellisyyden tavoittelija, mutta joku roti sentään.. 

Pesukone meinas hajota, kun innokas hamstraaja pesi halpoja, hieman virttyneitä kuteita.
(Palasia ja osia lenteli, betonia varisi, pesukone teki kolmiloikan maailmanennätystä ja seinät tutisi)
Nauratti silloin, itketti eilen ja naurattaa jälleen.

Opin jotain uutta.
Älä pese kuteita pussissa, älä ainakaan ihan noin paljon.. 
Ja jos peset, ole valmis käyttämään vähät kotiäidin säästösi uuteen koneeseen.

Talo on likainen, sotkuinen ja piha on hävityksen kauhistus.
ÄRSYTTÄVÄN VÄLIAIKAISTA meinasi ystävänikin, osuen naulan kantaan. Onko ihme, että ärsyttää kun se vähäinenkin MARKKI on väliaikaisvarusteltu.

Töitä rästissä ja inspis nollassa. Stressiä pukkaa. Ptiää siis vissiin todeta, että työ on työtä vaikka ompelua olisikin. 

Ei mitään blogi-idylliä.

Onko tämä sitä arkea?
On.
Miksi sen pitää olla NÄIN arkea?

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Tuulen tuivertamat



Kesä alkaa jo kohta olemaan täällä! Tuuli ja aurinko tanssahtelevat kilpaa, pelaavat hippaa pihalla. Emäntä hiukset pörröllään kärrää klapeja vajaan. Lähes kaikki pihamme puut ja pensaat ovat päässeet ränsistyneeseen talliimme tai peräkärryille. Käsitöitäkin on aina jossain välissä tehty, mutta en niitä jaksanut nyt kuvata tänne, pihatyöt vievät veronsa. Minua tultiin jo kotiin katsomaan, että ollaanko sitä hengissä kun ei blogi päivity. Lupasin päivitellä blogiani useammin vaikka en käsitöitä tänne kuvailisikaan. 



Kävimme viime viikolla Raumalla Jätti-Rätissä. Sieltä tarttui mukaan kaiken näköistä, mutta myös nämä kuteet. Haisivat perunakellarille ja olivat parin metrin pätkissä, mutta nyt ovat kerillä ja tuuletettu. Voi kun pääsiskin mattoja paukuttelemaan, mutta katsellaan sitä puuhaa sitten kun piha ja tilaustyöt ovat reerassa. Vuorossa olis jos jonkin moista työtä. Ei stressiä, kyllä ne siitä jossain pihatöiden ja kotitöiden lomassa valmistuvat. ;) 

Aurinkoista loppuviikkoa joka iikalle!?