Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aarteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aarteet. Näytä kaikki tekstit

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Tiistain tirkistyksiä.

Mitään valmiita käsitöitä ei ole tarjolla.
Eikä kuvia mahtavasta reissustamme naispoppoon kanssa.
On vain pieniä räpsyjä sieltä täältä.







Viikonloppu oli huisin ihana.
Naurua, hihitystä, akkujen latautumista,
itkua, iloisia jäälleennäkemisiä, käsitöimistä, vauvojen tuhinaa,
onnellisia äitejä, hätkähdyttäviä hetkiä, kirppariaarteita, 
uusi tuttavuus ja hänen ihastuttava koti, kankaiden hamstrausta 
ja lämpimiä muistoja Itse Kaikkeuden Morsiammen sylissä.
Yhteenkuuluvuus on suuri onni.


Oli mahtavaa palata kotiin suuren ikävän jo vallitessa.
Eivät nuo ipanat olleet minua muistanut ikävöidä.
Mutta äipällä jo oli super kova ikävä.
Lähdimme kuiskausmetsään koko perhe.







Näin iloisten hetkien jälkeen on mitä parhain maanantai taattu.
Ihan tosissaan sain likkojen kaapit siivottua (erään kanssamatkustajan inspiroimana, kiitos <3),
auton sisältä puunattua, 
ikkunoita pestyä taas pari ja
toppavaatteet pestyä (pari takkia tuolla kyllä vielä odottaa).


Ihmettelen.
Vau, olenko oikeasti tehnyt tuon kaiken yhdessä päivässä ja silti ehtinyt leikkiä lastenkin kanssa.
Emmää yleensä..
Joten mitä tästä toteamme,
ladatkaapa akkuja aina välillä !





Nyt on hirrrmuinen määrä tarvikkeita kertynyt varastoon.
Ostettuja enimmäkseen, mutta myös saatuja.

Jos kysymys kuuluu,
että tekisitkö tälläsellä vanhalla retrokankaalla tai Marimekon vanhalla pöytäliinalla jotain,
niin mikä mahtaa olla vastaus?

Ei ole vaikea arvata,
hämmästynyt ja hämmentynyt, 
innostunut Kyllä!




Nyt toivotaan, että virta riittää ja saan kaikenlaista touhuiltua.
Vähän mekkoja, lahjuksia ja keittiöjuttuja olis tarkoitus tehdä,
mutta jälleen on todettava ajan rajallisuus.

Mutta intoa on pitkästä aikaa hirrmuiset määrät.
Iloisiin tervehdyksiin,
tiistain töräytyksiin,
terkuin Kipa.

P.s. Joskus on huisin mahtavaa aloittaa päivä kinuskipiirakalla, syödä sitä kirppislautaselta ja haaveilla kesän sispsutuksesta jalkojen alla. Kokeilkaapa ihmeessä. (Miten muuten musta tuntuu, että elän sokerista).

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Ipanan kirjastokassi



Täällä ollaan jonkin asteen fiiliksissä.
Ihan omenana ja niin pois päin.

Ompelujumi on jotenkin ihmeen kaupalla selätetty!
Tarpeeseen kirjastokassi vanhemmalle tyttöselle.
Tuon kolme veen neitosen kanssa oli huisin hauskaa käydä kirjastossa. 
Voi ihmetyksen määrää, miten paljon kivoja kirjoja yhdessä paikkaa voikaan olla!







Ja tuosta inspiroituneena oli pakko ommella kirjoille tukeva kassi.
Vuorina on tikkikangas, jonka olen joskus ostanut kirpparilta.
Kyllä nyt luulis kestävän.
Viirinauhoista inspiroituneena tekaisin tilkuista tuollaisen reunakoristeen.
Kauris/pupu mikälie on ideoitu Mailegin pehmolelujen pohjalta. 
Kivaa, kun sai tilkkuja käytettyä.
Ja sankaan sain kulutettua kierrätettyä kudetta. Täällä todellakin ollaan liekeissä.
Jee!
Tulee ihan sirkus tunnelmiin, kun kerrankin on rohjennut ommella
ORANSSIA!







Nyt suuntaan nokkani pakkaamaan kamppeita. 
Mustat releet kassiin ja huomenna suuntaamme kohti kotopuolta surujuhliin.

Iloa kuitenkin teidän viikonloppuunne!

Terkuin,
Kipa.


tiistai 31. joulukuuta 2013

Sittenkö kun..


Tälle vuodelle lupasin väsätä huivin. Aloitin joulun jälkeen ja jää kyllä vielä ensi vuodelle.

.. olen saanut tuon tehtyä, niin sitten.
.. kun olen ostanut tuon niin..
.. kun tuo on maalattu niin..
.. kun tuo piha on kunnossa niin..
.. kun autotalli on valmis niin sitte kyllä..

Myönnän eläneeni Sitten kun -elämää.
Miten usein pienetkin unelmat ja toiveet jäävät toteuttamatta.
Sitten Kun -elämä jyllää tämän hetken alleen.
Yhtenä hetkenä huomaamme vuoden vaihtuvan toiseen ja Sitten Kun on täällä. Jyllääkö uusi Sitten Kun allensa, vaiko tarttua hetkeen?

Tarrasin ainakin tänään kaksin käsin hetkeen kiinni.
Hypistelin ja repiä täräytin paketin auki.
Sisältä paljastui kulutettuja hetkiä käsitöiden parissa.

Kiitos ihanainen Anni  ylläristä <3.

Olo on taas kuin omenalla. Näin on hyvä jatkaa tulevalle uudelle vuodelle. 
Unelmien siivin arjen jaksan tulevanakin vuonna, mutta yksin unelmat eivät kannattele. 
Onneksi on teitä ihania kannattelijoita.
Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille. Ihan kohta siis tulee vuosi siitä kun olen tämän vaatimattoman blogini perustanut ja ihan varmasti jotain arvontaa silloin olisi ajatus kehitellä. 
Itse tehtyä vaiko jotain josta tehdä itse? Siinäpä vasta pulma. 
Vinkkejä otetaan vastaan ;).

Huivi-projektin alta pilkistää blogi-siskoni tekemä yllätys. Siitä lisää  hänen blogissaan .


Haikein fiiliksin hyvästelemme vuoden 2013.
Jos ei muuta tarttunut matkaan, niin ainakin muistoja.

Ja uusia tehdään alati.

Muistorikasta ja hyvää Uutta Vuotta 2014 kaikille lukijoille. Ja kiitos teille kaikesta <3

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Luukku 18


On tunnelmallinen päivä. Aurinko paistaa ja kynttilöitä poltellaan.
Jossakin sanottiin, että auringon loistaessa ei pitäisi kynttilöitä poltella. 
Mutta ei tuo möllötin niin paljon valaise, etteikö kynttilä pääse oikeuksiinsa.
Löysin kirpparilta ihanan lautasen kahdella eurolla. Ihan kuin olis jollain tussilla tehty. Vau.

Anoppini antoi tänään joulukuun kahdeksantenatoista päivänä servettejä.
Kauniita sellaisia, oi oi <3

Ajatelkaa   k.a.h.d.e.k.s.a.s.t.o.i.s.t.a   päivä joulukuuta.
Aika menee nopeasti.
Ja siitäkin syystä menen äkkiä takaisin joulutohinoihin.
Jotain vähemmän herttaista on luvassa, nimittäin keittiön roskiskaapin siivousta. Yök.




Tänään on myös luvassa (toivottavasti) viimeinen joululahjojen ostosreissu. 
Ehkä jotain kukkiakin löytyisi upotettujen Tulilatvojen tilalle?

Hempiää keskiviikkoa teille ihanaiset!
Kiitos kommenteistanne, piristävät toooodella paljon <3

maanantai 16. joulukuuta 2013

Luukku 16.


Synkeä syyskeli ulkona. 
Sisällä joulufiilis. 
Kiitos anopille kun piristi päivääni suloisella GG:n sirottimella.  

Minä vuorostani annoin tänään anopilleni nahkatossut.


Huomenna anopiltani on luvassa pehmeä paketti. Oi oi.. jänskättäiskö hiukan?
Paljon on pakettien sisältöjä jäänyt kertomatta ja kuvaamatta. Ainakin anopiltani saatuja leivontatarvikkeita jossakin postauksessa tulee vilahtamaan, mutta varmaankin vasta sitten kun juhlimme esikoisen synttäreitä.

Jännittävyyttä joulunodotukseen toivoo Kipa

tiistai 10. joulukuuta 2013

Luukku 11.


Pikainen kännykkäräpsy tähän päivään. Harmillisen vähän on tullut kuvattua näitä omia antamiani paketteja ja niiden sisältöä. Ehkä tosiaan ensi vuonna olen enemmän asialla ja hieman aikasemmin kuin marraskuun viimeisinä päivinä.

Anoppi sai tänään kääröjen kätköistä vanhan raastinraudan. Jotta olisi vielä enemmän hänen tyylisensä, lisäsin pellavanauhaa rusetille raastimen kylkeen. Aika rososta ja romskua, joten toivottelenkin teille keskiviikkoonne

Raastavaa romanttisuutta !

tiistai 12. marraskuuta 2013

olipa kerran oksa luonnossa..

Oli oksa kauneimmista kaunein, 
hopeoitu huolella,
kauan platinoitu ajalla.
Talteen kerätty,
 puusepän rakkaudella työstetty.

Oli eilen kaunis päivä, nyt sen paremmin ymmärrän.
Oli kivillä selässään piikit,
oli yllämme kuuran kruunu.


Odotti valo varjoaan talomme seinustalla,
kimmelsi päivässä rakkautemme tyyssija.




Turvassa nyt olemme sateelta,
poissa on kuura, poissa on hileet.
Arki hieman ankea ois,
jos muistomme otettais pois.
Vaan kimmeltää yhä auringon säteet,
sydäntä lämmittää.
oi, kauniita nuo kultalangat ovat,
rihmaa sädehtivää ympärillämme, 
kun valo ja varjo kauneutta suovat.


Ei sade huuhdo pois muistojamme,
siis kiitollisia olkaamme.
oi, miten onnekas olla saan,
kun sen nähdä jaksan mä vaan.



On oksa luonnosta pois nyt,
vaan talomme piirun verran kaunistunut.
Kiitos suuri Isällein,
molemmille hyvästä työstä kuuluu kiitoksein.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Hip hei ja Heikun Keikun -ylläri!


Eilinen oli hyvä.
Ja tänään loistelee aurinko. Kellastuttaa sisäseinät ja lumoaa lämmöllään. 

Löysin postista Heikun Keikun -blogin Annin lähettämän viirinauhan ja meikkipussin.
Ihanat, niin ihanat ja piristävät värit!
Kiitos Anni!
Toivotuksesi kävi toteen, sillä aurinkoahan tuo ihana nainen minulle toivotteli. 
Toivotaan, että sielläkin päin suomea aurinko hymyilisi <3.





Tuollaiset ihanuudet inspiroivat minua saattamaan pari keskeneräistä projektia loppuun. 
Räsymatto virkaten (seassa kyllä ostokuteitakin). Ja joulutötteröitä.
Huomasin jossain vaiheessa mattoa, että kerrosten vaihtumiskohta menee ihan vinoon. Enkä jaksanut purata, jolloinka tein koko matkalta sen sitten vinoon. Uskon, että maton saaja ei pahemmin piittaa pienistä mokista. 

Suvaitsevat ystävät ovat parhautta <3.


Täällä meidän pienessä omskussa on siis hieman jo joulunodotusta ilmoilla. 
Ja tälläkin hetkellä pieni kerros lunta peittää synkän maan. Kas, kas,. ihan kuin tässä alkaisi olla innoissaan elämästä. Kuin tyytyväisyys olisi rinnassa. Arkihan on elmän parhautta, pienellä tvistillä sehän on luksusta. Ei vaadita sen suurempia kommervinkkejä saamaan sisäisen rauhan. Ainoastaan lähimmäisenrakkautta ja ennen kaikkea niitä läheisiä ihmisiä. Onneksi lähellä on ihmisiä, jotka kestävät synkkyydenalhoissa viruvaa ja nostavat, kantavat. 
Elämä. 
Vuorovaikutustahan se on. Ja nyt koen oloni niin keveäksi, että epäilen olevani elossa lainkaan. Tältäkö se arki tuntuikin, kun mieli ei ole nuutunut ja kyllästynyt?



Miten mieli nyt voisi olla piristymättä tuollaista herkkuviiriä katsellessa?
Kiiiiiiitooooosss Anni 
Silloin kun on jotain niiiin ihanaa tapahtunut, ei ole muuta sanottavaa kuin

OI !
Uskon, että tulee kyllä muulloinkin käytettyä kuin vain jouluna, joten älkää siellä huoliko. Ei meillä vielä mitään joululauluja kuunnella, muuta ku Tip Tappia vain vähän joka päivä hoilotetaan. Sitä on laulettu viime joulusta asti (outoja viehtymyksiä lapsilla).

Jos lapseni rrrakastaa tip tappi-laulua niin

Minähän 
Rakastan
Näitä Värejä 
<3 .




Vaihtarit ovat parhautta (tekemäni pompulat Annille näet hänen blogissaan), kauniit vanhat kuosit huippu kauniita ja värien käyttö sallittua myös lokakuussa. Pakkoko sitä on pelkkää harmautta haalia ympärilleen, vaikka kauneimmista kaunein värihän se on. 

Värejä, iloisia yllätyksiä, läheisiä hetkiä ja rakkautta auringonsäteissä toivottelee

Kipa.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Pientä söpöyttä virkaten


Tänään olemme pakoilleet sadetta. Katselleet Koko Suomi leipoo -ohjelmaa ja väkerrellyt yhteistuumin vanhemman neitosen kanssa ponnareita. Ihmettelemme yhä jo viikon kestänyttä lokakuuta ja iloitsemme muutamista kirppislöydöistä. Kolmen euron sinisillä kukilla koristeltua kippoa ja ruskeaa hauskasti muotoiltua pikkupulloa. OIjoi <3




Näihin tarvitaan puuvillalankoja, virkkuukoukun, pampuloita, huopaa, nappeja ja vaikkapa kuumaliimaa. Kaikki tuo löytyi kaapista, joten ei tarvinnut uhmata pahemmin sadetta vaan kökimme sisällä. Liimaaminen neidin kanssa yhdessä oli vähän mitä sattui, mutta näköjään selvisimme kuitenkin ihan hienosti. Pientä siistimistä nuo taitavat vaatia vielä ennen kuin kiikutan ne anoppini joulupuotiin. Josko joku pikkutyttönen tai vaikka vähän isompikin neito saisi hieman pientä söpöyttä nutturoihinsa <3. 

Ihanaa lokakuuta kaikille!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Perjantain pitsisukat ja vähä muutakin.


Pyydettiin pitsisukkia harmaina ja valkoisin nauhoin. Sukkamalli on jostain Novitan sukkalehdestä ja tapani mukaan vain aloitussilmukoiden määrä ja pitsimalli on noukittu ohjeesta. Omistan lähes samanlaiset sukat itsekkin, ystäväni Iinan neulomana kylläkin. Laitoin muuten mukaan valkoiset nauhat, mutta aavistelin myös kyseisen serkun rrrrakastavan myös pitsiä joten käytin hieman värillistä pitsiä edes omaksi ilokseni. Pitkästä aikaa taas pitsi hotsitti. Kumma kun tuo naisen mieli muuttuu sitä tahtia kuin sekunnit juoksevat. Välillä mielisi super modernia ja pelkistetyä, minimalistista sitten toisinaan taas ih niin romanttista ja hempeää... toisinaan taas reteen retroa väri-ilottelua. 


Makkarissa tuo isomman neitosen soppi koki pienoisen muutoksen löydettyäni kirpparilta ihanan posliinikipon EUROLLA. Tuikkasin siihen Gallunan, otin Kodin Kuvalehdestä Marimekon mainoksen ja yhden takasivun, ompelin kirppispöytäliinasta ja valkoisesta Ikean verhosta rimpsutyynyn ja siirsin sängyltämme tyynyjä neidin sängylle. Noh.. arvaattehan, nyt meidän sänky tarttis tyynyjä. Mielessä olis kaiken näköistä, mutta niitä ei saa paikallisista kaupoista. Kenties reissu Kauhajoelle (tämän jo niin rakkaaksi tulleen takahikiän vieressä oleva 'KAUPUNKI') on lähiaikoina tiedossa. .. niin siis jos kotiäidin suuret tulot riittävät bensaan, tyynyihin ja kangasilotteluun ihan kaupasta asti kaiken muun oikeasti tärkeän lisäksi. En napise. Olen äärimmäisen kiitollinen, että lapseni saavat saman kasvatuksen kuin minäkin ja turvallisen ympäristön. Enkä kaipaile yhteiskunnan arvostusta, mutta ihmetyttäähän monien kysymykset ja ajatukset siitä, että "Ai sä olet VAAN kotona?" . Sopii tulla yrittämään, tämän turhauttavampaa työtä ei ole olemassakaan, mutta taivas miten antoisaa tämä toisinaan onkaan.



Tämä nainen on liikutellut kippoja, kappoja, tyynyjä ja kaiken maailman koriste-esineitä ees taas. Voi olla, että huomenna otankin Kodinkuvalehdestä jotain mustavalkoisia kuvia ja siirrän värikkäät tyynyt kaappiin. Isäntä tuskin moista edes huomaa ja vaikka huomaisikin niin pyörittelisi vain silmiään. Eipä ole nämä mun sisustustohinat kovin kalliita olleet... en uskalla edes laittaa pahemmin rahaa siihen sillä mieleni muuttuu joka päivä. Rasittavaa, mutta ehkäpä sekin ihan virkistävää. Kiva kun mikään päivä ei ole ihan samanlainen ja jokainen kirppikseltä raahamani aarre on ollut ainakin suht uniikki. Kiertelisinkö kirppareita, jos minulla olisi rahaa ku roskaa? En tiedä, ehkäpä kiertelisin sitten antiikkiliikkeitä tai ostaisin sisustusliikkeistä aitoa vanhaa aidolla kunnon hinnalla. .. enkä kokisi sitä tunnetta, jonka tunsin kun löysin tuon söpön kirsikkakipon. Oikeastikko, eurolla? Kuka voi luopua E.U.R.O.L.L.A.?


Noh tämä nainen lähtee nukuttamaan tuota yhtä neitosta. Kun isäntä tulee töistä kotiin niin lähden, minnekkäs muuaalle kuin KIRPPARILLE. Mistä sitä tietää, jos samassa välikössä olis lisää noita euron kirsikkakippoja? Oi että, kyllä tämä 'köyhyys' on ihanaa (ehkä puheet olisivat toisenlaiset ellei miekkonen olisi sponssaamassa arjen tohinoissa).

Mahtavaa viikonloppua ihanaiset!

-Kipa-

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Ruokapöytä vihdoin valmis



 Kova hiominen on takana ja maalauskin kävi vaivatta kun puuseppä maalasi pöydän. Kysyi, että "eikö tätä siis tehdä puusepän tarkkuudella", sillä en missään nimessä halunnut peittää kaikkia virheitä.. No Way! Hymyilyttää miekkosen kysymys vieläkin. Olimme varmasti hänen mielestään vähintäänkin omituisia vaatiessamme häntä jättämään kaikenmaailman viat kittaamatta. Luonnetta sitä olla pitää huonekaluillakin.


Aivan ihana ystäväni toi joku aika sitten tekemänsä pannunalusen, Kiitos Iina <3
Keittiö sai myös tänään uusia asukkaita kaksi, ihanat muratit ulkoa siirtyi sisälle. Toivottavasti lähtisivät parempaan kukoistukseen sisällä, sillä unohdin kastella aina ne ulkona. Ruukunsuojus sopii hienosti tuohon pärelootaan jonka fb kirpparilta taannoin löysin (mainitsinkin siitä täällä jo joku aika sitten). Tein ruukunsuojuksen Tapion Lankakaupan trikookuteesta ja malli päästä vedetty niin että nyt sopii sisällä olevan ruukun päälle.


Kovin harmaata on yhä, mutta kummasti valoa uusi pöytä tuo ja ei ainakaan vielä kovin paljoa notku. Hain vain läpinäkyvää pöytäliinaa ja liian vähän luonnollisestikkin. Pöytä olikin yli 2 metriä ja otin vain sen 2 metriä. Noh, menee se noinkin vajaamittaisena jonkin aikaa. Hankin sitten joskus uuden. Nyt vain nautitaan Kurikan perämettien annista, siellä olisi miekkosen autotallissa ollut muitakin aarteita, mutta ei niille tavaroille meille ollut käyttöä. Tälle pöydälle ja parille perunaloodalle kyllä löytyi käyttöä. Toisen roju on vain yksinkertaisesti toisen aarre <3

Ikimuistoisia ja aarrerikkaita päiviä teille toivottelee Kipa.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Alviinat Tildasta


Leikkasin Mekkotehdas-kirjan Alviinan kaavat vaikka Elinaa oli tarkoitus. Muokkasin Alviinasta Elinan liian ronskisti ja Elenalle suunnittelemani mekko oli jopa Veronikalle turhan iso kaula-aukosta. Onneksi kangasta oli vielä jäljellä ja sain ryppykaistaleen mekonhelmaan, näin siitä tuli Veronikan mekko ja sen alle vaikka paita. Passatkoon. Ja Elenan mekko Veronikan kankaista erittäin paljon pienennettynä. Noh, ihanan ihanat sanoisin ja vaikka kyyneliä meinasi jo loppumetrit teettää, niin hyvä kun tein molemmat samana päivänä. Vielä olis tätä paikallisesta kangaskaupasta hankittua Tilda-kangasta jäljellä ja sormia syyhyttäis tehdä vaikka mitä. Mutta tiedossa tänään on uuden vahakankaan metsästystä, vanhan tuolin päällystystä nahkatakilla ja pitäis pari kivaa tuolia tilata netistä. Kiva päivä tiedossa siis <3. (ihana pöytäliina tuossa neidon alla on kirppisaarre kolmella eurolla, alimmassa kuvassa näkyy paremmin,. kuinka joku raskii luopua?)



Iloista sadonkorjuuta teille kaikille, meillä on omppuhillot tekemättä ja puolukat poimimatta. Saa nähdä jääkö ne uupumaan pakkasesta, vaiko ehtiskö huomenna tehdä jompaa kumpaa. Viikot meinaa hurahtaa aivan liian nopeaan..
 tik tik tik.. 
Eikö aika koskaan pysähdy? Taitaa olla meidän tehtävä. Kohta saa nostaa jalat pöydälle kun lumi peittää antoisimmankin maan. Nyt kerätään, haalitaan, peitellään, viimeistellään ja siivotaan. Nautitaan kun syys peittää maan ja aurinko usvaverhon takaa pilkahtaa. <3
Nautinnollista syksyä kaikille!