.. surruttaa ihanasti paikallaan tämä arki.
Pysähtynyttä siloista ja tasaista tavallista arkea.
Panostusta yhteisiin hetkiin ja iloisiin väreihin.
Hurlumhei-hetkiin, jolloin tukka saa olla takussa ja yöpuku pitkälle päivään päällä.
Ja vastaiskuna niponipo -päiviä jolloin heti aamusta on pistettävä töminäksi.
Tukka putkella järjestellään ja laitetaan, kun eilen on vain oltu.
Onneksi on vain 'oltu'.
Käsityössä on sen 789 silmukkaa ja hyvältä näyttää, että alkaa parin päivän päästä olla valmista.
Arkeen on joskus tosi ihana panostaa.
Enkä tarkoita sitä, että kaikki on siivottuna viimeisen päälle tai aina on kaikki just eikä melkein. Vaan että aikaa repii sellaiselle mihin ei muka oikein nyt olis aikaa.. .. kun on tätä ja tätä. Äidillä on tämä kesken, iskä ei nyt ehdi kun sen pitää sitä ja tätä, äkkiäkö on ilta ja huomiselle kaikki jutut jää. Ja huomenna on taas niin paljon tätä ja tuota, että katsotaan hetken päästä. Hetken päästä on taas kuitenkin ruoka tai päikkärit jne. Jolloinka siirtyy taas toivomus huomiselle.
Pieniä hentoisia pyyntöjä, jotka vaikenevat kyllä kun sanoo, että nyt ei ehdi.
Tai että hetken päästä..
Mutta nuo hentoiset pyynnöt ovat ne asiat, jotka lapset isona muistavat.
Niitä asioita nuo hennot pyynnöt ovat, jotka oikeasti merkitsevät aivan hirmuisesti vaikka aikuisesta ne tuntuvat niin hääppöisille.
Ne asiat sitten kuitenkin ovat niitä, joilla lasten arki tuntuu ihanemmalle.
Ihan yhtä tylsää se arki niillekkin on, jos siitä tekee tylsän.
Ja niponipo -päivien ja rötvääly-päivien väliin olisi hyvä mahtua niitä ihania, sopivan tasaisia
t a v a l l i s i a
, mutta yhtälailla iloisia päiviä.
Niitä minä sinullekkin toivottelen.
Arkea ja iloa.
Tasapainossa värejä ja harmaata .
Paljon sitä valkoista lunta, jossa kimmeltelee valon voitto.