Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lelut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lelut. Näytä kaikki tekstit

maanantai 13. tammikuuta 2014

Aika hiljaa menee..



.. surruttaa ihanasti paikallaan tämä arki.
Pysähtynyttä siloista ja tasaista tavallista arkea.
Panostusta yhteisiin hetkiin ja iloisiin väreihin.
Hurlumhei-hetkiin, jolloin tukka saa olla takussa ja yöpuku pitkälle päivään päällä.
Ja vastaiskuna niponipo -päiviä jolloin heti aamusta on pistettävä töminäksi.
Tukka putkella järjestellään ja laitetaan, kun eilen on vain oltu.

Onneksi on vain 'oltu'.
Käsityössä on sen 789 silmukkaa ja hyvältä näyttää, että alkaa parin päivän päästä olla valmista.




Arkeen on joskus tosi ihana panostaa. 
Enkä tarkoita sitä, että kaikki on siivottuna viimeisen päälle tai aina on kaikki just eikä melkein. Vaan että aikaa repii sellaiselle mihin ei muka oikein nyt olis aikaa.. .. kun on tätä ja tätä. Äidillä on tämä kesken, iskä ei nyt ehdi kun sen pitää sitä ja tätä, äkkiäkö on ilta ja huomiselle kaikki jutut jää. Ja huomenna on taas niin paljon tätä ja tuota, että katsotaan hetken päästä. Hetken päästä on taas kuitenkin ruoka tai päikkärit jne. Jolloinka siirtyy taas toivomus huomiselle.

Pieniä hentoisia pyyntöjä, jotka vaikenevat kyllä kun sanoo, että nyt ei ehdi.
Tai että hetken päästä.. 
Mutta nuo hentoiset pyynnöt ovat ne asiat, jotka lapset isona muistavat.
Niitä asioita nuo hennot pyynnöt ovat, jotka oikeasti merkitsevät aivan hirmuisesti vaikka aikuisesta ne tuntuvat niin hääppöisille.

Ne asiat sitten kuitenkin ovat niitä, joilla lasten arki tuntuu ihanemmalle.
Ihan yhtä tylsää se arki niillekkin on, jos siitä tekee tylsän.
Ja niponipo -päivien ja rötvääly-päivien väliin olisi hyvä mahtua niitä ihania, sopivan tasaisia

t  a  v  a  l   l i  s i a 

, mutta yhtälailla iloisia päiviä.
Niitä minä sinullekkin toivottelen. 
Arkea ja iloa.
Tasapainossa värejä ja harmaata .

Paljon sitä valkoista lunta, jossa kimmeltelee valon voitto.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Tylliunelma ilman ompelukonetta.


Neiti sai taannoin barbeja. Yhden kirpparilta ja yhden kaupasta. Nyt on leikit joka päivä kehissä ja neiti onnessaan. Välillä pitää vähän piirrellä, barbi messissä tietenkin. Ja meillä piirretään tietysti hämähäkkejä. Onhan ne niiiiin ällöttäviä. Varsin etevä neiti meillä. Osaa piirtää jo tuon jota monet pojat harjoittelivat ylä-asteella koulun seiniin. Onneksi meillä on hieman jo alettu jättämään seiniä rauhaan ja piirretään lähinnä paperille. Jotain pienoista kehitystä huomattavissa siis <3 . Erään ihanaisen lukijan innoittamana ollaan yritelty harjoitella piirtämään ihmistä, mutta kummasti niille tulee aina tuhat jalkaa ja kaksikymmentä silmää.. hämähäkki!! Hän huutaa innoissaan ja äitin ei auta kuin hymyillä.  Pientä kontrastia siis prinsessoille <3


Tyllimekon ohje on täältä ja tämä luonnistuu siis ilman ompelukonetta. Varsin kätevää. Vaaditaan tuollaisen venyvän hiuspannan ja edes parikymmentä metriä tylliä (jos kokoleveää kangasta käyttää,  niin vähempikin riittää). Barbille tein samalla tyylillä pampulan ympärille. Ja tietenkin neitosen itsensä tekemä pompula pupunapeistakin piti saada kuvaan. OIjoi. Varsin hempiää maanantaita siis. Imelää ja sen sellaista. 


Joskus vaan pitää olla hiukka röyhelöitä, joskus on taas kiva tehdä överit. Kaksi rullaa, eli 50 m tylliä kului äkkiä tuohon neidin unelmaan. Vaan eipä enää ole kaapeissa häistämme jääneitä tyllirullia. Jei!

Imelyyttä, hempeyttä, romanttisuutta ja ylilyöntejä teidän arkeen. 

Joskus on vaan niin parempi överi ku vajari? 
(ainakin meidän neidin mielestä tämä tylliunelma on niiiin ihana)

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Keppihepan pikatuunaus

"Tää ei toimi!" Kiukutteli vanhempi neitokainen. Joten ei auttanut kuin leikata vanhat nauhat hepalta pois ja laittaa uudet 'suitset' tilalle. Vaati ompelukonetta, kuumaliimaa ja harsineulaa ennen kuin neitonen sai heppansa takaisin. Pikainen juttu se oli, mutta pitkään odottanut vuoroaan. Vasta rikkonaisten nauhojen häiritessä lasten leikkiä sai tämä mama jotain aikaseksi. Nauhat ovat molempien tyttösten mieleen, etenkin nuoremman jonka makutestistä ne pääsi kertaheitolla lempparinauhojen joukkoon. Nam.



Jotenkin nyt on niin keskeneräistä joka paikassa. Pihalla, sisällä ja ennen kaikkea pään sisällä. Pikkuhiljaa alkaa hahmottua uuden pihan pohjat. Monta kuormallista soraa on tuotu, mutta siinä se. 
Mitä soran lisäksi ja kuinka?
 Isäntä jo komensi vähän tekemään jotain kirjallista suunnitelmaa sähkötöiden varalle. 
Öh. 

Mun piti kutoa, tai ehkä virkata.. vai olisinko ommellut paitani loppuun?
Olis noita töitä ainakin mitä työstää. 
Ettäkö jotain valmista tänä ehtoona?



Taidan olla isännälle mieliksi ja suunnitella pihaa. 
Minä vain poraudun kaikkeen epäoleelliseen. Suunnittelen terassin tyynyjä sen sijaan että jotain valaistuksia miettisin. Kutoisin vielä tämän ja suunnittelen sitten.. Onneksi on olemassa viimetippa, sillä silloin tälläinen laiskamato saa jotain aikaseksi. Perjantaina se kaivuri vasta uudemman kerran tulee. Joten eiköhän tässä vielä yhden pihasuunnitelman ehdi kyhätä? :)

 Varsinaisen omituista suunnitella pihaa kun ei koko hommaa kunnolla handlaa. No enpä mä handlaa paljon muutakaan ja silti teen siitäkin huolimatta. Kaippa tuosta pihasta tulee saman näköinen kuin ompeluksistanikin. Ei niin täydellinen, mutta just meidän näköinen. Mitä se meidän näköinen on, sitä lähden tästä suunnittelemaan vähä tarkemmin. Peukut pystyyn!