Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puukässä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puukässä. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. marraskuuta 2013

Tuija-kranssi



Yhtäkkinen päähänpisto ja vartissa valmis!

Jos ei olisi satanut vettä, niin en olisi hoksannut käyttää näitä puolittain huonoksi menneitä Kartio-Tuijan rippeitä kranssiksi. Eipä niitä olisi tullut mieleenkään hakea lumen alta. Siellä ne ruman joutomaakasan takana törrötti.  Kiitos siis sateen, meillä on joulukranssi ovessa. Ja vanha koivukranssi sai yllensä havuhunnun. Nyt vois se lumi tulla sitten takas? Näyttäis tuo rakennustyömaakin paljon kauniimmalle ja pihassa olisi hieno lumikasa joutomaan sijaan.



Keittiöön laitoin emalivatiin tulilatvoja ja käpyjä. Kylläpä piristi kummasti. 

Hei, eikä yhtään vois sopivammin osua.
Ulkona sataa lunta!
Nyt on piristystä tälle päivälle kerrakseen.
Oi!

Valkeita unelmia teillekkin lukijani, sellaisia muhkean kokoisia pumpuleita tietänne pehmittämään ja valaisemaan.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kaappien kätköistä



Viime vuosien joulukoristeita on kaiveltu esille, ripoteltu ympäriinsä ja ihmetelty niitä.
Jouluko jo siis tulossa oikeasti?
Tänään paketoin vajaat 24 pakettia anopilleni ja muutama vielä uupuu.
Jotain pientä pitäisi siis kehitellä, että saamme vaihtaa joulukalenterit anoppini kanssa. Lupaan niitä paketeita sisältöineen täälläkin sitten jouluna väläytellä. :)




 Palikkapino on joskus tehty mieheni työmaalta tuomista jämäpaloista. Hieman maalia ja leimasimella kirjaimet. Ja joulutalo odottaa eteisessä vieraita, tervehtii tulijoita ihanalla punaisuudellaan. Näitä tein viime vuonna jonkun pinon ja yksi jäi sitten itsellekkin. Oi Joulu se hiljalleen tulla jolkottaa!

Näihin pikaisiin räpsyihin, iloa lauantai-iltaan!

torstai 14. marraskuuta 2013

Linnunmökki vaiko joku ihme alttari?




Varsinainen tyylivaras se täällä, hei!
Näin täällä tälläisiä ja arvatkaapa tekikö mieleni heti samanlaisia.
Isäni sattumoisin samana päivänä kysyi, että haluatko minun tekeväni sinulle jotain hänen jämälaudoista?
Joo, oishan mulla yks.
Sieltä tuli yks, kaks.. no neljä elementtiä (joista kaksi siis on nyt kässähuoneessani). Isiukko se näköjään pääsi vähän innostumaan, kiitos <3.
Isosiskoni meinasi, että ihan kuin joku alttari. Mutta katsotaan tottuuko hänen silmä vielä, sillä samainen setti vanhasta laudasta päätyi heille. 
Itse ainakin rrrrrakastan!
Oi. Ja kivoja Aarikan purkkejakin löytyi viime viikonloppuna siskoni kanssa Turun Manhattanilla pyöriessä. Ruostuneita sisältä, jotenka pääsivät tilperhöörikipoiksi talon sisälle tönöttää. 




Pikkuisen meinaisi jouluttaa ja kirpparilta löydetyt kupitkin pääsivät hyllylle. En myönnä, että tänään siivotessa hyllylle pääsi myös joulutikkuja tai että makkarissa killuu yks joulutähti. .. tai että kuuntelin joululauluja, enkä mitään hilpeetä limputusta, vaan ihan apaattisien möreä äänisiä Sylvian joululauluja sun muita. Mistä lähtien sitä sitten on lupa jouluttaa? 

En päde huonoa omaatuntoa moisesta vaan sydän ilosta pamppaillen paketoin jo ekat joulupaketitkin. Sellaiset ihan pienet ja vaatimattomat. Vaan kukas tekaisis ne vähän isommat puketit?
Kun huomenna alkaakin monen naisen yhteinen kokeilu, joulupuoti. Ja täytyypi myöntää, että eipä ole sinnekkään tullut juuri mitään tehtyä, kaikki turkales, tuntuu vievän niin paljon aikaa. 
No ensi keväänä voi sitten aloittaa ajoissa (joka vuotinen lupaus) !


Mutta ei muuta ku iloista eloa, rentoa meininkiä ja sen sellaista teille. Minä menen tanssittamaan moppia, syömään makaroonia ja vähän jumppaamaan edes niskaparkoja. Ja jos vaikka käväisis hieman tuulettumassakin kylillä. Se onkin varsin rohkeeta mökkihöperöltä.

Ei muuta kuin rohkeeta menoa teillekkin lukijani, ihana huomata että teitä on tullut lisää. Tervetuloa joukkoon!

tiistai 12. marraskuuta 2013

olipa kerran oksa luonnossa..

Oli oksa kauneimmista kaunein, 
hopeoitu huolella,
kauan platinoitu ajalla.
Talteen kerätty,
 puusepän rakkaudella työstetty.

Oli eilen kaunis päivä, nyt sen paremmin ymmärrän.
Oli kivillä selässään piikit,
oli yllämme kuuran kruunu.


Odotti valo varjoaan talomme seinustalla,
kimmelsi päivässä rakkautemme tyyssija.




Turvassa nyt olemme sateelta,
poissa on kuura, poissa on hileet.
Arki hieman ankea ois,
jos muistomme otettais pois.
Vaan kimmeltää yhä auringon säteet,
sydäntä lämmittää.
oi, kauniita nuo kultalangat ovat,
rihmaa sädehtivää ympärillämme, 
kun valo ja varjo kauneutta suovat.


Ei sade huuhdo pois muistojamme,
siis kiitollisia olkaamme.
oi, miten onnekas olla saan,
kun sen nähdä jaksan mä vaan.



On oksa luonnosta pois nyt,
vaan talomme piirun verran kaunistunut.
Kiitos suuri Isällein,
molemmille hyvästä työstä kuuluu kiitoksein.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Pyöreää ja harmaata.


Kymmenen tunnin urakka takana kranssia tehdessä. Ja tuloksena yksi ja ainoa kranssi. Jää niin itselle, tulisi aika kallis kranssi myydä. Olkoot lahja itselle sillä eteinen vähän kaipasi piristystä. 


Myös pyöreää mattoa on tullut virkattua, harmaata tietysti. Lokakuussa muun värisiä mattoja saa edes tehdä? Vois vaikka mieli piristyä jos jotain värikästä raitamattoa tekis :D.





Aurinko on hemmotellut meitä tänään. Kuvatkin meinasi olla jotenkin kellakkoja tai ylivalottuneita. Vaihtelua täysin harmaille kuville (joo joo, hanki kunnon kamera.. ja vastaus on, että jouluna, oi jouluna). Isäni teki minulle puuloodan ja se on eteisessä vastaanottamassa vieraiden ulkovermeitä. Ihana fiilis pitkästä aikaa. Paljon saatu aikaseksi ja paljon maailmaa paranneltu kaikkien kolmen siskoni kesken. Miten paremmalta elämä taas maistuu kun on saanut myös sitä sokeria. Sillä sitähän nuo siskoni ovat. Makeaa ja lohduttavaa seuraa. Sitä parhautta <3

Läheisyyttä ja lempeyttä päiviinne toivottelee 
Kipa

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Ruokapöytä vihdoin valmis



 Kova hiominen on takana ja maalauskin kävi vaivatta kun puuseppä maalasi pöydän. Kysyi, että "eikö tätä siis tehdä puusepän tarkkuudella", sillä en missään nimessä halunnut peittää kaikkia virheitä.. No Way! Hymyilyttää miekkosen kysymys vieläkin. Olimme varmasti hänen mielestään vähintäänkin omituisia vaatiessamme häntä jättämään kaikenmaailman viat kittaamatta. Luonnetta sitä olla pitää huonekaluillakin.


Aivan ihana ystäväni toi joku aika sitten tekemänsä pannunalusen, Kiitos Iina <3
Keittiö sai myös tänään uusia asukkaita kaksi, ihanat muratit ulkoa siirtyi sisälle. Toivottavasti lähtisivät parempaan kukoistukseen sisällä, sillä unohdin kastella aina ne ulkona. Ruukunsuojus sopii hienosti tuohon pärelootaan jonka fb kirpparilta taannoin löysin (mainitsinkin siitä täällä jo joku aika sitten). Tein ruukunsuojuksen Tapion Lankakaupan trikookuteesta ja malli päästä vedetty niin että nyt sopii sisällä olevan ruukun päälle.


Kovin harmaata on yhä, mutta kummasti valoa uusi pöytä tuo ja ei ainakaan vielä kovin paljoa notku. Hain vain läpinäkyvää pöytäliinaa ja liian vähän luonnollisestikkin. Pöytä olikin yli 2 metriä ja otin vain sen 2 metriä. Noh, menee se noinkin vajaamittaisena jonkin aikaa. Hankin sitten joskus uuden. Nyt vain nautitaan Kurikan perämettien annista, siellä olisi miekkosen autotallissa ollut muitakin aarteita, mutta ei niille tavaroille meille ollut käyttöä. Tälle pöydälle ja parille perunaloodalle kyllä löytyi käyttöä. Toisen roju on vain yksinkertaisesti toisen aarre <3

Ikimuistoisia ja aarrerikkaita päiviä teille toivottelee Kipa.

maanantai 5. elokuuta 2013

Mehitähti-vauvojen koti


Hiellä ja vaivalla vaatimaton kivialueemme on valmis. Isäntä raahasi auton perässä isoimmat kivet ja muutoin olen taas kerännyt ja kerännyt kiviä ympäri pihaa. Nyt alkaa kivet olla niin loppu, että vaikea enää saada järkevän kokoisia kiviä mistään. Pikkukiviä tilattiin vähän lisää, mutta muuten pärjättiin oman pihan kivillä.

Kirjoitin viime postauksessa, että Mehitähteä etsittäisiin. No niitäpä löytyikin oven takaa kun tulimme Wasalandiasta kotiin. Ihania pieniä vauvasia ja muutama hieman isompikin yksilö. Aaamulla räväytettyäni silmät auki, tiesin heti mihin suuntaan nokkani. Hieman saksia saappailleni, multaa, Mehitähdet ja iso siskoni pihalta ryövätyt kävyt. Siinä pienet yksityiskohdat kivialueellemme. Toivottavasti vauvat kasvavat ja vielä leviäisikin joku kesä. Lupaan lisätä multaa, jos niin teette.





Nuo saappaat ovat palvelleet tämänkin kesän helteillä. Pidin niitä jalassani mieluummin kuin piha'croksejani'. Pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa vielä villasukat saappaiden lisäksi jalassa! Joskus harvoin oli ihan pakko kesken kaiken käydä vaihtamassa edes villasukat pois. Niistä tulee mieleen tähän astiset touhut, kuinka tohelo emäntä astui maalisankoon ja ihmisten hymyt kun kuljin saappaat jalassa ihmistenilmoilla. Olen välillä tyhmän rohkea, mutta syksyksi pitää ehdottomasti hankkia uudet saappaat. Nuo eivät enää olisi hymyilyttäneet ketään, vaan pikemminkin aiheuttanut pahennusta. Vaikka toisaalta, olisin näyttänyt varsin ahkeralta nuo jalassa?


Rappuset odottavat tummumistaan ja kukat kukoistavat (ainakin vielä). Naapurin tätikin on niitä käynyt kastelemassa meidän poissa ollessamme. Ihania ihmisiä maailmassamme onkin. Pyytettömiä ja avuliaita, kiitos! 

Mitäs tänään? Aurinko paistaa, joten taidan lähteä pihalle isännän avuksi tai sitten hion sitä ruokapöytää. Ei se ole kuin muutaman kuukauden könöttänyt tuolla tallissa. Ja raukka kuulemma on aivan liian iso tallia asuttamaan, aina tiellä ja sun muuta. Roudaan sen kyllä niin pihalle tänään. Annan talon repsottaa yhä sisältä ja ummistan silmäni kaiken maailman sotkuille ja epäkohdille. Tekee hyvää itse kullekkin!

Aurinkoa toivottelen myös minäkin ja kehoitan nauttimaan sen säteistä. Paistaahan se vielä syksylläkin, mutta kesä on kerran vain. Nauti, nauti, nauti!! <3 

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kasvuaan odottava istutusalue


Ilta-aurinko alkaa paistaa kovan työn päätteeksi ja tuulla tuivertaa lehtiä havisuttaa. Kynsien alla multaa, hiukset hapsottaa ja vaatteet kurassa.  Emäntä on aamulla aloittanut pilkullisessa sadetakissaan viimeiset uurastukset, kivien asettelun sun muun. Iltaan asti (taaskin) päivä meni häärätessä ja vihdoin etupihan istutusalue saa jäädä mun puolesta kasvamaan sellaisenaan. Villiviinien saisi luvan kasvaa tuuheaksi, korkeaksi ja koristaa niille tehtyä telinettä. Kenties joskus siihen tulee jonkin moista säleikköä, mutta vielä ei ole sen aika. Osan varsista ohjasin kasvamaan maahankin päin. Vaan kirvat ne siellä jäkertävät lehtiä, tai miten ne sitten reikiä raukkaparkojen vihreisiin kutreihin tekevätkään. Mäntysuopaliuosta naapurin mamma käski laittaa, kehoitti myös osallistua johonkin pihakilpailuun. Kirvat hus, sanon minä huomenna ja koitan mäntysuopaliuosta. Pihakisoille puhahdan. Vielä on työnsarkaa vaikka millä mitalla. Talossa kun ei ole rappusiakaan. 




















Äitienpäiväruusu on kyllä äitin varsinainen ylpeys. Lähes kuollut kuiva korppu on luonnonveden ansiosta alkanut kukoistamaan. Liki viisikymmentä nuppua ja kukkaa tuossa pienessä puskassa on. Jokaista nuppua odotan puhkeamaan, arvostaen jokaisen loistoa. Toisessa päässä istutusaluetta kukkii Anne Marie tai joku muu vastaava. Eipä vedä vertoja tälle. Kukkapuska tunnetta mukana. Hmm. Voisin sanoa, että puutarhailu on vienyt minut mennessään. Ajatella, vasta etupiha on otettu käsittelyyn. Saa nähdä mitä sentinvenyttäjät muille pihan kolkille saa aikaseksi.


Sunnuntain blogitekstiä tehdessäni uhkasin uhmata sadetta ja lähteä markkinahumuun Kristiinaan. Vaan pihassa päätimmekin lähteä appivanhempieni ja kälyn perheen kanssa Keskisille. Mehitähti on Tuurin tuliaisia ja sopivat kivipolulle kuin nakutettu. Liekö istutettu oikein, mutta maassa on ja ainakin vielä näyttävät nauttivan olostaan.



Lumipalloheisiä ja Syyshortensiaa, hieman matalaa katajaa. 
Yksinkertaista.
Kastelupolkua ja köynnöskasveja. Etuosaan maanpeittokasveja (kasvakaa, peittäkää!), joita ilmeisesti pitää hakea vielä lisää (kenties anopin penkistä salaa tai julki nipsin sieltä täältä jotain). Nurmikon ja sora-alueen rajalle pitäisi vielä jossain välissä ehtiä laittaa joku rajakivisysteemi. Kuvastaa tietämystäni näissä asioissa hyvin: rajakivisysteemi.

Kenties sitä tietämystä alkaa näistä kasveista sun muusta pikku hiljaa karttua innostuksen myötä. Elämäni ensimmäisen roikkuvan istutuksenkin jotenkin kyhäsin. Eivät tainneet oikein tykätä matkasta tänne Tuurista, mutta ovatpa ainakin vielä pinkit. Syksyllä istutan lempikukkaseni ensikevättä ajatellen, Helmililjaa ja viereen Palloesikkoa. Yksinkertaista, mutta silti niin äärettömän vaikeaa. Palkitsevaa. Tältä erää valmista, nurmikkokin on jo osittain kylvetty. Ei kaikkea yksi pariskunta viikossa saa, mutta rappusetkin jo on suunnitteilla. Joten kaippa pihakuluumisiakin tänne saadaan vielä tänä kesänä.



















Huomenna kyllä ompelen, tai kudon.. 
tai ehkäpä virkkaan?
Olen sen ansainnut.
Ja kynnetkin on lähes puhtaat, joten kaippa sitä jotakin pehmoista ja kaunista voisi vähän käsitellä.

Raikkahia päiviä luvassa, nautitahan niistäkin ihanaiset!
Ja pikkusiskoni on tulossa huomenna, TERVETULOA (ja tietysti muutkin pienet tai isot ja etenkin siskot)!

torstai 30. toukokuuta 2013

Koivusta tuoli


Pieniä projekteja pikku hiljaa valmistuu myös ulkorintamalla. Tämä oli kyllä mukavaa puuhaa, emäntä oli sahannut nämä osat valmiiksi (käsisahalla ja suurinosa eri pituisia). Enää poralla kiinni, joka kävi sukkelaan.. olisin muuten tehnyt vasaralla itse. Onneksi innostus iski myös isäntään ja sen myötä meihin kaikkiin. Kummasti se innostus aina lopahtaa, mutta kivaa tämä kuitenkin oli ja ihan kiva istutusjakkara tai mikälie.




Kesä on tosiaan tullut kun Syreeni ja Lemmikit kukkivat. Lapsuusajoista asti jäänyt tapa on tehdä luonnonkukkasista kimppuja. Tänä kesänä saan oksia aimo annoksin pihassamme olevia pensaita, joissa on valkoisia kukkia (tällä hetkellä vielä nupuillaan). Kohta ne on kaikki kaivinkone vienyt mennessään. Jotenkin haikeaa, mutta ovat keskellä pihaa ja auttamatta tiellä. Jotain samantyylisiä olisi tarkoitus laittaa sitten kasvamaan, kunhan kaivinkone on saanut tarpeekseen mylläämisestä.



maanantai 13. toukokuuta 2013

Tärkeimmät pelastettu

Meillä piha aiotaan laittaa jälleen kerran uusiksi käytännöllisyys syistä. Eilinen päivä oli lapsille ja oikeastaan meille kaikille kovin rankka. Mutta nyt on kaikki kukkapenkin istutukset pelastettu! Meinasin ottaa ensin vain lempikukkani elikkäs Helmililjani, mutta sitten iski nuukuus ja siirsin ihan kaikki. Kaikki kivet siirsin pois ja istutin vielä viiniköynnöstä ja sen sellasta. 




Ilta-aurinko jo kimalteli lehtien yllä ennen kuin sain oman urakkani valmiiksi. Yleensä hieman jopa ärsyynnyn jos minulta kysytään, että antaako lapsesi tehdä käsitöitä (tässä kohtaa pihatöitä)? Tämä onkin täysin totuttelu ja asennekysymys. Lapsetkin useimmiten nauttii yhdessä tekemisestä. Saa silputa pikkusaksilla oksia, kantaa kiviä, kastella matoja, ihmetellä muurahaisia ja istuttaa siemeniä. Viimeinen puolituntia pihalla tuntui jo kyllä tuskalle. Isompi lapsi pissat housuissa ties monennenko kerran päivän aikana (otetaan rutkasti takapakkia) ja nuorempi itki kyllästyneenä vaunuissaan. Pakko oli hieman jopa jättää työt kesken ja mennä lasten kanssa sisälle. Pelkkä asenne ei tällä kertaa riittänyt. Asenne nyt oli muutenkin loppuillasta jo ihan hukassa. Naapurin emäntä se istui vain tramppiksen vieressä lapsia vahtimassa ja ihmettelemässä toista pihalla pamppaloivaa emäntää. 




Pitäisiköhän munkin kokeilla pelkkää olemista välillä?

Pitäisikö opetella kiireenkin keskellä vain istumaan rappusille ja ihailla kukkia, 
pelkästään vahtia lapsia?

Mmm. .. Kaikesta tuskastumisesta, kiukusta, väsymyksestä, turhautuneisuudesta sun muusta huolimatta sanoisin, että eipä ole mun juttu. Ei ainakaan tänä kesänä. 

Millä pystyisin olemaan vain kun tiedän, että kohta tulee kaivinkone ja vie meidän etupihalta kaiken? 
Kaikki mahdollinen talteen ja helposti siirreltäviin laatikoihin. Tämä kesä YHDESSÄ myllätään ja ensi kesänä vain istutaan trampoliinin vieressä ja syödään. Nautitaan aikaansaannoksista ja hieman omaksi iloksi touhutaan.

Ei tule valmista ja ehjää ilman tuskaa?



lauantai 11. toukokuuta 2013

Hyvästi pihakoivu


Pihakoivumme elämä jatkuu vaikka se kaadettiinkin tänään. Hieman sydän tykyttäen katselimme Veronikan kanssa kun iskä kaatoi meidän ikioman koivumme. Pihaltamme tulee kaatumaan moni muukin puu ja katoamaan monen monta pensasta ennen syksyä. 
Tähän kohtaan missä tämä varmaan metrin levynen risukranssi on, tulee meidän vaatimaton terassi. Sellainen missä nyt muutama koivujakkara, ruokapöytä ja lapsonen mahtuu viettämään kesäisiä iltoja.




Tänään on ollut hyvä päivä. Lapset ovat olleet yllättävän kilttejä, vaikka olemme olleet koko päivän pihalla. Veronika hienosti 'auttoi' omilla saksillaan silppuamaan risuja ja sitten lopuksi yhdessä kannettiin peräkärrylavallisen verran oksia auton perään. 

Taas on yksi kauniin mallinen ja värinen helmi valmistumassa elämän helminauhaan. 
Näistä yhteisistä päivistä tulee varmasti kauneimmat helmet.
 Meillä itsellämme on suuri vaikutus, minkälaisia helmiä nauhassamme on.

Minkälainen helmi sinun päivästäsi mahtaa muodostua?

Vielä on monta tuntia aikaa maalata, koristaa ja muovata helmestäsi juuri sellainen kuin toivoisit sen olevan. Minun helmeni varmasti näyttäisi tänään koivuhelmelle. Kauniisti hiottu, mutta sateessa kärsineen näköinen puuhelmi.