Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kierrätys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kierrätys. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Ipanan kirjastokassi



Täällä ollaan jonkin asteen fiiliksissä.
Ihan omenana ja niin pois päin.

Ompelujumi on jotenkin ihmeen kaupalla selätetty!
Tarpeeseen kirjastokassi vanhemmalle tyttöselle.
Tuon kolme veen neitosen kanssa oli huisin hauskaa käydä kirjastossa. 
Voi ihmetyksen määrää, miten paljon kivoja kirjoja yhdessä paikkaa voikaan olla!







Ja tuosta inspiroituneena oli pakko ommella kirjoille tukeva kassi.
Vuorina on tikkikangas, jonka olen joskus ostanut kirpparilta.
Kyllä nyt luulis kestävän.
Viirinauhoista inspiroituneena tekaisin tilkuista tuollaisen reunakoristeen.
Kauris/pupu mikälie on ideoitu Mailegin pehmolelujen pohjalta. 
Kivaa, kun sai tilkkuja käytettyä.
Ja sankaan sain kulutettua kierrätettyä kudetta. Täällä todellakin ollaan liekeissä.
Jee!
Tulee ihan sirkus tunnelmiin, kun kerrankin on rohjennut ommella
ORANSSIA!







Nyt suuntaan nokkani pakkaamaan kamppeita. 
Mustat releet kassiin ja huomenna suuntaamme kohti kotopuolta surujuhliin.

Iloa kuitenkin teidän viikonloppuunne!

Terkuin,
Kipa.


perjantai 21. maaliskuuta 2014

Vessaan kierrätysmatto.




Näitä leikattuja kuteita riittää. 
Tällä kertaa tein vessaan mustavalkoisen maton. 
Jotenkin ihan huippu rosoinen ja samalla söpö!
Kuteita olis vielä aika paljon. Kiitos ihanat seurakunnan naiset, kerrankin olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Hyvää viikonloppua kaikille.
Paljon aurinkoa ja kuulaita aamuja.

Kiitos osanotoista <3.


torstai 9. tammikuuta 2014

Jämäkuteita lattialle ja vähän myös seiniin


Arki on alkanut. Turvalliset rutiinit ovat täällä. Niihin panostaen vie arkeni kulku uuteen ulottuvuuteen.
Miten ihania voi olla joka päiväiset työt, kun vain ottaa sen asenteen.
Miten kauan tätä kestää sitä en tiedä, mutta nautin tästä hetkestä.

Tässä viimeisin virkkuutyö: jämäkudematto. Harmaan eri sävyjä päätyi eteiseen. Kohta on reunuskin sävysävyyn, jos näitä kelejä piisaa. Nauretaan sillekkin vain,
hurlumhei, kun on hyvä olla!
Ei stressiä, ei paineita, ei harrastusta työnä ja ei kiirus.



Kotikin on riisuutunut joulusta. Viimeisimmätkin joulukoristeet (kaikki koristevalothan ei ole joulukoristeita eihän?) ovat kaapin perukoilla ja jotain pientä on täytynyt kehitellä. Joku rohkea voisi kutsua touhuiluani sisustamiseksi.

Kierrätettyä kudetta taulunkehyksien ympärille ja taulu on valmis.
Hieman ihania kortteja, uusi 2014 kalenteri ja pienellä vaivalla taas himpun verran piristyi keittiö. 
Tein eteiseen hieman saman tyylisen taulun, mutta on niin vaikea saada edes jokseenkin valoisia kuvia eteisestä, että antaa olla. Enkä tässä ala valittamaan harmautta, joka vallitsee yhä.
Enkä todellakaan valita, että lunta ei ole maassa vieläkään, 
enkä muuten nyt ainakaan valita sitä ettei talomme vierestä kulkeva tie ole asfaltoitu vaan ihanan kurainen möykkytie. 

Miksi minä näitä valittelisin.
En tietenkään.
Saan käyttää kumppareita kaupassakin, eikä kukaan pahemmin edes ihmettele. 
Käyttäisin niitä varmaan juhlissakin, ellei nyt ihan joku vallan loukkaantuisi moisesta. 
Vulgaaria! 

Jatkan siis tätä eloani ihan ilman lunta ja koitan nauttia syksyksi ostetuista saappaista (enkä edes mieti sitä, että käyttäisin niitä kyllä yhä luntenkin saavuttua, vähän outo kun olen ;D  Karvalakki ja kumisaappaat, ihan perus settiä, eikö? ).




 Kaiken näköistä vaatetta sun muuta on valmistunut ja joululahjatkin on jäänyt vallan esittelemättä. Jotenkin ei vain meinaa virta riittää kaikkeen, kun panostaa arkeen. Siihen, että lapsiakin ehditään kunnolla sylkyttää, ruoka on laitettuna ja salaattikin pöydässä, siihen että talo olis suht siisti ja roskikset tyhjät. 
Ennen saattoi päivässäni kulua monta tuntia koneella ja blogipäivitykset vievät aina aikaa rutkasti. Nyt olen tietoisesti vähentänyt koneilua ja miten paljon kaikkea muuta ehdinkään tuona aikana tehdä. Olen aloittanut yhden projektin jossa lopuksi pääteltävänä pitäisi olla sen liki 800 silmukkaa. Se vie aikaa, mutta mikäs kiirus tässä valmiissa maailmassa olisi. Ihanaa haastetta harrastukseen. <3

Haasteita, ihania oivalluksia ja iloa arkeesi
toivottelee Kipa.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Piparireunaiset sukat kirjotuilla ruusuilla


On harmaa päivä. Niin harmaa, ettei valoja ole hetkeksikään voinut sammuttaa. 
Harmaus ei siltikään ole ihme kyllä saavuttanut mieltäni.
Millä voisikaan, sillä silloin tällöin puuhastelujen lomassa kokee välähdyksen.
Välähdyksen lapsuuden joulusta. 
Nuo välähdykset mielessään on hyvä jatkaa joulun pieniä tohinoita.

Varsinaista välähdys-sarjaa oli myös kuvien ottaminen tänään.
Salamavalo on räpsynyt ja kuvaaminen ei oikein sujunut edes sitä vähää mitä joskus erehdyksessä on käynyt.
Noh, kaippa kuvista käy kuitenkin selväksi, että piparireunaa joulun kunniaksi.
Keskimmäinen ruskea lanka on Novitan Impivaaraa ja muut ovat sitten Novitan Seiskaveikkaa. Kirjotut ruusut nappasin Karin Holmbergin Kirjo ja korista pientä ja suurta -kirjasta. Ruusut eivät ole tismalleen samanlaiset, eivätkä ihan tismalleen samalla kohtaan, mutta eipä noita onneksi huomaa muuta kuin laskemalla. Silmämittaisesti katsoen sitä ei oikeastaan huomaa.



Pakettiin nämäkin pompahtivat niin että poks. Taitaa pakettia avatessa pöllähtää kiva villan tuoksu naamalle, kun eivät prässäyksen jälkeen ehtineet täysin kuivua. Mutta pakko nuo on äkkiä postiin kiikuttaa, että pääsee paketti perille jouluksi.

Tämän päivän teemaisesti myös koristautui pakettikin. 
Sou sou soudetaan kuului pari päivää sitten kässärihuoneesta ja pelkäsin pahinta.
Likat olivat kaataneet KAIKKI maton kuteet lattialle ja siellä he iloisessa sadan kerän kudekasan päällä kiikkuivat rottinkilaatikon päällä ja ilo oli ylimmillään.

Tänään niitä sitten järjestellessä päätin hyödyntää kuteita edes johonkin, sillä niitä ei ole tänä syksynä tullut pahemmin kulutettua. Pakettinauhaksi ja rusettia kehiin. Toimii ainakin mun mielestä ja sehän riittää? :D


Pitkä pinna oli onneksi seuranani ja sou sou soudetaan -leikki nauratti, vaikka olin hetki sitten tehnyt jonkin sortin joulusiivot tuohonkin huoneeseen.
Ja jotain hyvää tuostakin kudesekamelskasta seurasi.
Nyt olen tietoinen jäätävästä kudemäärästä ja tiedostan, että niitä pitäisi alkaa kuluttamaan. Ja ovatpahan järjestetty, päivän väriterapia saatu ja olo on hassun inspiroitunut. 
Miten voi vanhojen värikkäiden lakanasuikaleiden hypistely tehdä näin iloiseksi?

Nyt jäämme jännäämään paketin kulkua perille jouluaatoksi. Ja sitä, että menevätkö sukat omistajansa jalkaan, sillä en edes tiennyt jalan kokoa. Enkä livenä ole koipia edes koskaan nähnytkään, mutta pistäkööt sitten kiertoon tuo ihanainen sukkansa, jos eivät passaa jalkaan.

Kutkutusta maanantaihinne, nyt se on soronou ja pyykkivuorelle MARS!


torstai 5. joulukuuta 2013

5. Piparimuoteista koristeita

Päivät hiipivät hissutellen lähemmäs jouluaattoa ja syntymäjuhlaa.
Paketista tälle päivälle putkahti aimo annos piparimuotteja.
Perinteikäs possumuottikin on meiltä puuttunut, nyt on hän sitten meillä.
Kiitos anoppi <3 


Parista muotista tekaisin isännän porausavustuksella parit joulukoristeet.


Tällekkin päivälle oli minun antamastani paketista verho anopille.
Verhokujan nappasin vanhoista valmisverhoista, pyöreän pitsiverhon halkaisin kahtia ja ompelin puoliskot kiinni verhokujaan. Periaate sama kuin näissä viirinauhoissa . 


Ja kuulemma passasivat ikkunaan ja ovat anopille passelin romskut. 

Kuvat ovat taas romanttisuudesta kaukana, mutta näillä mennään mitä etukäteen näistä pikaisesti paketoidessa nappasin. Ensi vuonna uudet kujeet, ehkä myös kuvat ovat paremman laatuisia :)

No mutta, nautinnollista ja romanttista torstaita teille,
tänään tämä lähtee ompelemaan ystävän luokse joululahjoja. 
Ompeluterapiaa <3

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ensimmäinen adventti


Anoppini kanssa vaihdoimme joulukalenterit ja tein hänelle ensimmäiselle päivälle käsityöpussukan.
Voihan tuon laittaa toilettipussukaksikin, mutta ajattelin tuon lähinnä kässätarvikkeiden säilyttämiseen.
Pussukka on tehty vanhasta pyöreästä kirppis-pöytäliinasta. Kauan sitä marinoin kaapissa ja mietin jo käyttöön ottamista, mutta sitten kuitenkin raaskin silputa siitä pari pussukkaa. Yksi anopille ja toinen joulupuotiin. 
Ihana kangas <3

Pussukan sisältä paljastui parin seuraavan päivän paketit. 



Lapsetkin saivat oman joulukalenterinsa tänä vuonna. Laitoin joihinkin jotain tavaraa herkkujen lisäksi, mutta uskon herkkujen olevan ne tärkeimmät. Tänään neitoset saivat värityskirjan ja kynät. Äippä taas sai anopilta muffinsipellin ja siihen muffinsivuokia. Ehkäpä niistä sitten myöhemmin jotain leivontakuvia sitten kehitän? Katsotaan, katsotaan. Kylläpä tämä pakettien availu jouduttaa arkea mukavasti. Huomiselle onkin anopilta taas jokin iso paketti.. iiksistä. Vähän jänskättää. Ihanaa arjen juhlaa tämä tälläinen.

Jännitättekö te mukana?

Minun anopille antamasta pakettiläjästä ei tullut otettua kuvia, mutta ehkäpä jossain välissä käyn siitä nappaamassa kuvan tänne blogini kätköihin. Tässä kuvia vielä tuosta neitosten joulukalenterista ja likkojen huoneen uusista verhoista jotka sain joskus aikoja sitten anopiltani. Joka taas sai nämä äidiltään. Hieman muokkausta ne vaativat, sillä olivat ihan super seitkytlukua. Nyt passaavat hienosti ja ovat aika suloiset.
 Ja käsin tehty nuo ristipistot. Vau, ihailen!! On siinä pistoksia saanut lasteni isomamma pistellä!




Nyt ei muuta kuin soronou ja hiljentymään ensimmäiseen adventtiin. Kynttilöitä palamaan ja sen sellaista. Lapset ovat saaneet sekoitettua koko kämpän sekaisin ja juhlafiilis sen osalta aika kaukana. Mutta siinä onkin oppimista, etsiä juhlafiilis jostain muusta kuin siitä mikä meidät ympäröi. Kuorrutus on aina kiva, mutta sisällä se juju kuitenkin on. 

Iloa, seesteisyyttä ja rauhaa teidän ekaan adventtiin.
Sylin täydeltä rakkautta ja läheisyyttä.
Olette suuri iloni <3

P.s. Käytiin klaffaamassa, mutta kukaan ei ollut kotona. Eräiden oven takana odotti tälläinen:


maanantai 25. marraskuuta 2013

Tatti-jono

Kankaat kierrätettyä lakanaa ja kirppikspöytäliinaa. Pitsit Paikallisesta ja Jätti-Rätistä.  Kävyissä kerros spraymaalia ja kuumaliimalla juuttinaru kiinni. OI.

Huumorinkukka ei ole kukkinut pitkiin aikoihin.
Nyt se on nupullaan.
Miten kaunis on tuo nuppu ja sen sato on nyt jo huima.


Kyllähän hyvän ystävän jutut naurattaa, lähes aina.
Mutta itselleen nauraminen.
Miten voi olla niin vaikeaa?
Antaa olla itsensä vaan ihminen.
Nauraa mokille ja nostaa katseensa eteenpäin.

Meinasi mennä fiilis näitä sieniä tehdessä.
Miten voi olla, että tulos on vimpula vaikka tekemässäni kaavassa, ei ole näitä omituisia muotoja.
Noh, söpöläisiä ne siltikin ovat.
Hihityttää ihan, kun en kuuntele perfektionistia joka olallani killuu.
Että miten ihkuja nämä ovatkaan.
Ei täydellisesti sitä mitä ajattelin, 
mutta saman fiiliksen ne tuottavat.
Fiilis olisi ollut toinen, jos olisin ottanut ratkojan kehiin.
Hui, nuppu olis kuihtunut ennen puhkeamistaan.
Jokainen tatti on yksilöllinen.
Ja ihan 'vaan' itselle.
Ei.
Vaan:
 nämä ovat minulle itselle.
Ansaitusti itselle.


Auringonsäteet kimmeltävät yhä hangella.
Taidan lähteä ulos hiipparoimaan.
Jospa se huumorinkukkakin voi paremmin, kun sitä ulkoiluttaa välillä?

Iloa ja auringon kimmellystä ympärillenne toivoo

Yks taivaanrannanmaalari.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Joulupalloja vanhoista kuteista


Siskoni on tullut lakeuksille poikaystävänsä kanssa. 
Ihan parasta.
 Opastin siskoani ompelemaan iPad suojuksen poikaystävälleen joululahjaksi, sillä välin minä hieman jouluaskartelin. Olimme aiemmin Veronikan ja ystäväni tytön kanssa askarrelleet 'teippipalloja' ja nyt nähtyäni uusimman Suuri Käsityö -lehden (täällä kiva esittely lehdestä), ajattelin kokeilla vanhoista lakanakuteista näitä.
Näissä siis styrox-pallo sisällä ja päällä puuliimalla liimattu kangas-suikaleita. Styrox-pallojen tilalla voisi ihan hyvin olla vaikkapa vanhoja joulupallojakin, mutta minulla nyt oli näitä jemmassa ja hyvin toimivat.


Silloin kun kaksikymmentä liikavarvasta saman peiton alla alkaa ahdistaa.
Silloin kun ei vain meinaisi jaksaa mitään.
Silloin kun kaikki tuntuu tyhjälle, kannattaa tehdä hyppy tuntemattomaan.
(Tämä tapahtuu useimmiten vain silloin, kun on pakko.)

Anopin puoti tarjosi hyvät mahdollisuudet siihen.
Tarjosi tilaisuuden tehdä jotain ihan muuta.
Teinkin.
Nautinkin paniikista huolimatta ja nautin taas enemmän kotona olosta.
Arvostan itseäni ja arvostan kotiäitiyttä uudella tavalla.
Mutta voisin kuvitella, että päänupille ja varmasti jossain vaiheessa lapsillekkin, äidin töihinmeno ei olisi pahitteeksi.


Armollisuus itselleen ja itsestäänselvyyksien arvostus, siinäpä viime illan saldo.
Liikavarpaat parantuivat ja taas (hetken) helpottaa.


Kohta kolme ja kohta neljä veet tyttöset taitieilivat aika hienot pallot, eikö? <3

Arki.
Onhan se ihan parhautta, kun vain on voimissaan.
Tällä hetkellä olen hyvin hengissä.
Ja lapsetkin heittelevät käpyjä ja noita palloja ympäri olkkaria.
Varsin elossa siis hekin ja taitavat kaivata jotain uutta projektia. :)

Hyvää lauantaiehtoota teille, haastetaan itseämme kohti huomista!
Joko muuten saa luvalla jouluttaa?

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivä-tervehdys.


Hyvää isänpäivää elämäni miehille!

Teemuni, Kauko-iskä  ja Pertti-appiukko !

Chilipähkinätikkuja parmesaanilla Kinuskissan ohjeen mukaan ja puoloffeeta (josta ei nyt tullut kuvaa).
Veronikan kanssa askarreltiin viiksitaulu Teemu-isälle.
Tuo samainen miekkonen sai myös lahjaksi lupauksen jostakin netistä tv:seen.. ööh.. lupauksethan on tehty rikottaviksi? (Taidan kyllä itsekkin hyötyä moisesta netistä, kun on tullut silloin tällöin otettua jotain ilmaisia jumppavideoita ja tietsikkanurkkaus varsin ahdas.. joten toisaalta ihan hyvillä mielillä moinen lahja tulee annettua).
Kiikaritkin piti isin ja lasten yhteisille eväsretkille saada. Kun en ollut raaskinut heittää tästä projektista jääneitä  tyllirullia pois, sillä lasten askarteluissa tukevat rullat olisivat oivallisia. Ja näin nopeasti ne tulikin käytettyä. Mitään ei saa heittää pois!


Miehisiä todistusaineistoja varten ei kyllä tarvita kiikareita. Yhteinen vaatenaulakko vallattu!


Aivan ihanaa isänpäivää kaikille isiukoille ja ylipäätään niille kenellä on isä!
Oma isäni ainakin on vaikuttanut minuun suuresti.
Luovuuteni ja sopiva hulluuteni on tainnut periytyä häneltä.
Oikeudentaju ja aitous eväinä häneltä matkallani.
Kiitos.

Lupsakkaa sunnuntaita teille ja rakkauren täyteistä isänpäivää teille lukijani!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Hip hei ja Heikun Keikun -ylläri!


Eilinen oli hyvä.
Ja tänään loistelee aurinko. Kellastuttaa sisäseinät ja lumoaa lämmöllään. 

Löysin postista Heikun Keikun -blogin Annin lähettämän viirinauhan ja meikkipussin.
Ihanat, niin ihanat ja piristävät värit!
Kiitos Anni!
Toivotuksesi kävi toteen, sillä aurinkoahan tuo ihana nainen minulle toivotteli. 
Toivotaan, että sielläkin päin suomea aurinko hymyilisi <3.





Tuollaiset ihanuudet inspiroivat minua saattamaan pari keskeneräistä projektia loppuun. 
Räsymatto virkaten (seassa kyllä ostokuteitakin). Ja joulutötteröitä.
Huomasin jossain vaiheessa mattoa, että kerrosten vaihtumiskohta menee ihan vinoon. Enkä jaksanut purata, jolloinka tein koko matkalta sen sitten vinoon. Uskon, että maton saaja ei pahemmin piittaa pienistä mokista. 

Suvaitsevat ystävät ovat parhautta <3.


Täällä meidän pienessä omskussa on siis hieman jo joulunodotusta ilmoilla. 
Ja tälläkin hetkellä pieni kerros lunta peittää synkän maan. Kas, kas,. ihan kuin tässä alkaisi olla innoissaan elämästä. Kuin tyytyväisyys olisi rinnassa. Arkihan on elmän parhautta, pienellä tvistillä sehän on luksusta. Ei vaadita sen suurempia kommervinkkejä saamaan sisäisen rauhan. Ainoastaan lähimmäisenrakkautta ja ennen kaikkea niitä läheisiä ihmisiä. Onneksi lähellä on ihmisiä, jotka kestävät synkkyydenalhoissa viruvaa ja nostavat, kantavat. 
Elämä. 
Vuorovaikutustahan se on. Ja nyt koen oloni niin keveäksi, että epäilen olevani elossa lainkaan. Tältäkö se arki tuntuikin, kun mieli ei ole nuutunut ja kyllästynyt?



Miten mieli nyt voisi olla piristymättä tuollaista herkkuviiriä katsellessa?
Kiiiiiiitooooosss Anni 
Silloin kun on jotain niiiin ihanaa tapahtunut, ei ole muuta sanottavaa kuin

OI !
Uskon, että tulee kyllä muulloinkin käytettyä kuin vain jouluna, joten älkää siellä huoliko. Ei meillä vielä mitään joululauluja kuunnella, muuta ku Tip Tappia vain vähän joka päivä hoilotetaan. Sitä on laulettu viime joulusta asti (outoja viehtymyksiä lapsilla).

Jos lapseni rrrakastaa tip tappi-laulua niin

Minähän 
Rakastan
Näitä Värejä 
<3 .




Vaihtarit ovat parhautta (tekemäni pompulat Annille näet hänen blogissaan), kauniit vanhat kuosit huippu kauniita ja värien käyttö sallittua myös lokakuussa. Pakkoko sitä on pelkkää harmautta haalia ympärilleen, vaikka kauneimmista kaunein värihän se on. 

Värejä, iloisia yllätyksiä, läheisiä hetkiä ja rakkautta auringonsäteissä toivottelee

Kipa.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Pyöreää ja harmaata.


Kymmenen tunnin urakka takana kranssia tehdessä. Ja tuloksena yksi ja ainoa kranssi. Jää niin itselle, tulisi aika kallis kranssi myydä. Olkoot lahja itselle sillä eteinen vähän kaipasi piristystä. 


Myös pyöreää mattoa on tullut virkattua, harmaata tietysti. Lokakuussa muun värisiä mattoja saa edes tehdä? Vois vaikka mieli piristyä jos jotain värikästä raitamattoa tekis :D.





Aurinko on hemmotellut meitä tänään. Kuvatkin meinasi olla jotenkin kellakkoja tai ylivalottuneita. Vaihtelua täysin harmaille kuville (joo joo, hanki kunnon kamera.. ja vastaus on, että jouluna, oi jouluna). Isäni teki minulle puuloodan ja se on eteisessä vastaanottamassa vieraiden ulkovermeitä. Ihana fiilis pitkästä aikaa. Paljon saatu aikaseksi ja paljon maailmaa paranneltu kaikkien kolmen siskoni kesken. Miten paremmalta elämä taas maistuu kun on saanut myös sitä sokeria. Sillä sitähän nuo siskoni ovat. Makeaa ja lohduttavaa seuraa. Sitä parhautta <3

Läheisyyttä ja lempeyttä päiviinne toivottelee 
Kipa

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Kuusi leidiä ja kolme konetta


Fiilikset ovat loistokkaat, mutta kuvat eivät anna oikeutta asuille.
 Asut onnistuivat <3.
Kaksi naista, neljä tyttöstä, Käpyseltä tilatut kankaat (Koirakangas neropattia ja suunnittelijana Elisa Tuohimaa), ystävän mustaa resoria ja nahkatakeista klipsityt tehosteet. 
Rakkautta <3
Kannatti panostaa kankaihin. Kannatti rohkeasti lasten kanssa viettää yhteinen ompelutuokio. Kannatti rypyttää helma ja kannatti tehdä raitainen tuubikaulus. Kannatti yhdessä ideoida ja suunnitella. Kannatti käyttää tuttua ja hyväksi havaittuja kaavoja. Kannatti siivota yhdessä kaaos. Kannatti klipsiä nahkatakkeja ja ehdottomasti kannattaa ottaa ensi viikolla uudestaan!

Legginssini (kaava jostain vanhasta OB:sta) ovat jokin Neronleimaus kesken ankean arjen. Miksi aina pitää olla 'uskottava aikuinen'. Miksi aina pitäisi olla neutraali. Miksi aina pitäisi olla massastaerottautumaton. Luonnetta minussa on ilman koiruuksiakin, mutta ainahan on kiva hötkäyttää kylän mummoja rähinäpökillä. Minua kehotettiin tekemään sellaiset housut joilla kehtaa kauppaankin mennä. Kiitos sisko viisaista neuvoista <3. Noh, minä otin luonnollisestikkin sen haasteena ja tilasin Neropatti-kangasta oitis ja harkitsematta sen enempää. Ei kaduta. Aika koiruuksia saa emäntä näiden livulla tehdä. Ja tunikasta tuli parempi kuin oletin. Lämmin ja jotenkin aika neutraali, silti kuitenkin aika arkisen cool? 


Ystäväni Iina Helmi Hetkiä ja Herttaista Eloa -blogista toi mukanaan lemppariani Lontoonrae-suklaata ja hedelmäkarkkeja. Täytyyhän tälläisellä ompelutuokiolla äitien mussuttaa posket pullollaan herkkuja ja lahjoa lapsia kestämään vielä hetken. 

"Äiti on nätti" meinasi Veronika ja silitti koiruuksia. Kangas on vaan niiiin ihanaa!  Joten taidankin käyttää loput kangaspalat neitosten vaatteisiin. Koskahan niitä ehtis tekemään? 


Kuulette koiruuksista vielä lähiaikoina lisää. Nyt tämä menee syömään ja jeesimään isäntää autotallin pohjien mittauksessa. Arki on joskus vaan niiin jees kun on ompeleva ystävä. Taas akut ladattu <3.

Miten te latailette akkuja ja hankitte lisäenergiaa?