Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nukenvaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nukenvaatteet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. elokuuta 2013

Anopin antamat


Kiitos mamma!
Yömekot ovat olleet helleöiden pelastus, niin vilipooset notta!



















Elikkä nämä siis anoppini, lasteni mamma ja miekkoseni äiti pyysi saada tehdä meidän neitosille (Pocalle kans). Tuo nainen on kyllä uskomaton. Lanka on jotain ohkaisen ohkasta virkkauslankaa ja trikoon olen valinnut Turun Jätti-Rätistä. Tämän tyylisiä yömekkoja on mammakin pienenä käyttänyt. Mamman lapsuuusaikana oli pitsiä yläosa ja pellavaa alaosa, mutta pyysin kiinteitä silmukoita ylös ja trikoota alas. Käsin tikattu osat toisiinsa ja ammattilaiselta tuokaan ei vienyt kuin hetken! Helmassakin on pitsireunus, että huh mitä tikkaamista. Kasvuvaraakin on sen verran, että pitäisi jonkin aikaa mennä. Vaan meneeköhän? Kumman nopeasti tytöt tuntuvat kasvavan. Lupaa kyselemättä kehittyvät huimaa tahtia.

Aurinko hellii meitä yhä. Pihahommiin siis, tolpat pitää maalata vielä kerran ja muitakin maalattavia osasia kuulemma tuo miekkonen voisi keksiä. Ihan tuntuu kiusallaan keksivän töitä just silloin kun tekisi mieli saattaa neuletyö loppuun. Noh, illemmalla sitten koitan saada valmista aikaan.

Aurinkoa <3

P.s. Super anoppi lupasi minulle jotain kaunista vaaleanpunaista maksaruohoa lähes neliön verran. Taidan kipaista hakemaan ne vielä tänään. Olet mahtava nainen R, kiitos!

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Pocan kesäreleet























Välillä päivät eivät mene lainkaan suunnitellusti ja näin kävi minulle tänään. Aloitin päivän rauhakseen ja ajattelin olla puutarhatöissä koko päivän. Kunnes yhtäkkiä muistin Elenan neuvolan. Äkkiä lapset autoon ja menoksi. Kotimatkalla poikkesimme paikallisessa Kangaskaupassa hakemassa VAAN kaksoisneulan ja lähestulkoon pysyinkin vain neulassa. Pienen palan kangasta ostin neulan kaveriksi. Aivan kuin pieni pala onnea. Ihanan värinen neonpinkki trikoo se siellä houkutteli ja kotona inspiroi laittamaan Veronikan katkaisemat saumurilangat uudestaan. Tein tyttösille tuubihuivit ja  kaksi ja puoli vuotias neitonen tanssi vieressä hokien 'äkkinopee, äkkinopee'. Mitenkäs se äiti ja tytär ihastuivatkin kerrankin samaan kankaaseen? Pakkohan ne oli heti surauttaa.







Vaan tuubihuivista on moneksi hoksasi neitonen ja yllätti äipän laittamalla huivin topiksi. Hmm.. Siellä sitä kangasta olisi lisää vielä sankojen verran, jos kuitenkin tekisikin topit. Pocahontas-nukelle tuli juhannuksena tehtyä pari boleroa ja tänään suht pikapikaa mekko. Kaksi valoverhosta tehtyä neliötä limittäin päällekkäin ja kekselle reikä. Ja siihen resoriksi tuota ihanaista trikoota. Saa nähdä kuinka kauan pysyy päällä vai saako taas Poca hillua yllään vain syntymämerkkinsä (valmistuksessa tulleita maaliraitoja).



No mutta, taidan pikaisesti imuroida ja mennä sinne pihatöihin. Vielä ehtii muutaman kuorman soraa kärrätä, kiviä oon sentään hieman ehtinyt viemään etupihalta sivupihalle. 

Iloisia, aurinkoisia päiviä kaikille! Minäkin lupaan olla valittamatta vaikka hiki noroilisi soraa kärrätessä, tietääpähän se myös rusketusta siinä lomassa (ja luonnollisesti myös aina aavistuksen valmiimpaa pihaa).

tiistai 12. helmikuuta 2013

Kukkakuosi jatkuu..






Veronikan Riine-mekko valmistui eilen. Tuli valmista kovasti nopeammin kuin Elenan mekon kanssa, koska ei tarvinut opiskella ohjetta niin paljon. Kangasta riitti vielä hienosti Hontan mekkoon, jonka väkersin tänä aamuna ennen kuin lapset heräsivät. Mekko on samalla helppo-kaavalla kuin viimeksikin tehty. Sukkikset on Riitta-mamma tehnyt Veronikan nukelle joululahjaksi mutta menivät hienosti myös Pocan jalkaan. Yläosakin kaipaisi kyllä jotain lämmikettä.

Ystävänpäiväkin on pian. Jo mietin, että en lähetä kortteja, en leivo, kudo tai ylipäätään nykerrä yhtäkään lahjaa, enkä lähetä yhtäkään siirappista kiertoviestiä ystävilleni. Marraskuun synkkänä, koleana päivänä ystäväni saattavat saada postissa yllätyskortin, mutta näin ystävänpäivänä voivat jäädä ilman, ihan vain periaatteesta. Anteeksi ystäväni, mutta tiedättehän, Ystävänpäivä on aina.

(Sorruin kyllä kuitenkin ostamaan muutaman kortin ja ompelin niihin pitsit. :D Ehkä ensi vuonna uskallan jo olla täysin noteeraamatta ja lähetän kortit kaikille ystävilleni vasta toukokuussa pääsiäisenkin mentyä jo ohi).









lauantai 26. tammikuuta 2013

Metsän-neito





Tämän vuoden tavoitteenani oli kuluttaa kaikki jo koreissani komeilevat lankakerät ja lankojen loput. Tähän ponchoon saikin hyvin kulumaan kaksi kerää Dropsin Eskimoa. Varsinaista ohjetta tälle ei ole, mutta olen noin vuosi sitten tehnyt Dropsin ohjeella vähän vastaavan mallisen ponchon tyttärelleni. Periaatteessa kudoin putkilon ja ennen huppua tein nyöriaukot, johon saa pujotettua nauhan ja josta saa kiristettyä hupun pussille.Tuollainen" sienihuppu" sopii mielestäni varsin hyvin meidän metsän-neidolle.






Mekko on Helppo-kaavalla tehty ja valmistui todella nopeasti. 
(Kuten ohjeen antaja lupasi)

Kassissa on nappikiinnitys ja virkattu hihna.




Vanhasta paljettipaidasta tein itselleni pipon ja siitä innostuin tekemään myös "Hontalle" 
samaisesta paidasta asun.

Housuissa tuollainen kiva 'lömpsöttävä' yläreuna ja paitana on tuollainen perus tuubitoppi.
(Pitäis vissiin ostaa jotain punasävyistä saumurilankaa valkoisen ja mustan lisäksi.)

Kuva vielä omasta piposta. 
Sopii ainakin hyvin tuon sävyisen Bench.:in laukkuun, jonka rakas mieheni osti lahjaksi minulle.









Lopuksi vielä kerrottakoon, että meidänkin Pocalla on ilmeisesti tuollaiset syntymämerkit. Olen niitä kyllä luonnonvastaisesti yrittänyt poistaa kynsilakan poistoaineella ja Amwayn erilaisilla aineilla (joilla jopa tussi ja porkkanatahrat lähtevät helposti), mutta ovat vissiin päättäneet olla osa meidän metsän-neitoa. 
Sopii hyvin miedän sakkiin, kun on vähä vikojakin olemassa.