Näytetään tekstit, joissa on tunniste Asusteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Asusteet. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Vinoraitaa pipoksi.

Kolme pipoa on emäntä saanut aikaseksi tehtyä.
Kuvattua tuo laiskimus sai vain yhden. 


Ovat kovin samanlaisia keskenään, kun on kerran kaikki samasta kankaasta tehtyjä.
(Kangas on Ikasyriltä tilattua joustocollegea)
Isännälle ja tyttösille.
Isäntä ei kyllä mitään tupsua tahtonut omaansa, mutta neitosille tupsu kelpasi. 
Ja kuulemma ehdottomasti mustana.
Itse viipotan samalla Halpa-Hallin  pipolla ku viime syksynä :D .
Silleen sopivasti kulahtanutkin tälläsen arki-mamman käyttöön.

No, mutta.. tämä arki-mamma nappaa kadoksissa olleen virkkuukoukun kouraansa (kannattaa silloin tällöin siivota sohvan altakin) ja virkkaa tarpeeseen tulevan tilpehöörikorin tyttösille.

Aurinkoa päiviinne ihanat,
paljon paljon iloa ja voimia arkeen
teille toivotteleepi,
Kipa.



tiistai 25. helmikuuta 2014

Langalla on väliä.


Se on huivi.
 Ja se on suht pieni. Suloinen ja pehmoinen.
Oli tarkoitus tehdä Titanium , mutta plääh iski.
Se plääh on sellainen, joka todellakin kehoittaa purkamaan.
Kuiskii ja mulkoilee kiukkuisesti, että ei tästä tule mitään.
On liian pienet puikot, on ihan liian ohut lanka.. 
Tuli huivi.
Tuli tyttöselle, ei äidille.
Tuli sovellus.
Tein tuosta-noin-tuollalailla-suht-noin -tyyliin helpon reunuksen Novitalta. 
Huivin päät ovat erilaiset, mutta en aikonut välittää.
Mulkoilin vain plääh-fiilistä kiukkuisesti takaisin niin kummasti lähti karkuun ja
äippä oli iloinen.




Lankana tässä on käytetty Novitan Pikkusiskoa. 
Josta tulikin mieleen, että pitäisi tehdä pikkusiskollekkin samanlainen ens talveksi.
Pikkusisko tykkää huiveista melkein yhtä vähän kuin lapasista.




Täällä ollaan oltu kipeänä.
Ollaan maattu raatona vatsataudissa. Ei lapset niinkään vaan äiti. Ja isikin on maata mötköttänyt vatsaa pidellen.
Äiti on saanut ilmaisen laihdutuskuurin, jos jotain positiivista pitää etsiä.
Ja äiti arvostaa nyt hirveesti että on terve.
Jotenkin sitä nyt vain on herännyt taas kevääseen ja yhtäkkiä muka huomannut olevansa äiti. 
Kääriytynyt omaan väsymykseensä äiti vaiko vähän höppänä äiti.
Höppänä kiitos.
Pelattiin piilosta ja äiti nauro vedet silmissä.
Omituinen.
On se jo touhuillut vastapainoksi kaikkea tylsääkin ilme vakavana.
Ei se aina ole höppänä, mutta ei ihan niin väsynyt.




 Meinasin olla postaamatta tätä huivia ja heittää lankakoriin uusiokäyttöä ajatellen.
Onneksi en. 
Prässäyksen jälkeen tästä tuli tosi kiva.
Ehkä se pikkusiskokin vielä jossain välissä ennen ensi talvea saa huivinsa.

Mutta nyt nautitaan keväästä. 
Suunnitellaan ja haaveillaan tulevaa, hymyillään auringolle takaisin
ja nautitaan siitä ettei tarvita montaa vaatekertaa pihalle mentäessä.

Ihanaa kevättä tai
kevät-talvea vai mitä se nyt sitten onkaan!

Muistakaahan, vielä on kolme päivää Arvonta käynnissä !

perjantai 31. tammikuuta 2014

Neulotut pipot feat. silityskalvot


Piti tehdä itselle ruttupipo arvonta-huivista (joka muuten yhä käynnissä) jääneistä parista kerästä.
Tuli turhan nafti ruttupipoksi, jotenka vanhempi neitonen pääsi sovittelemaan.
Oli sopiva ja päätin siis tehdä myös nuoremmalle samanlaisen.
Silityskalvoilla ja googlen kuvahaulla saivat pipot hieman bling blingiä yllensä.
Tykkään. Ja tykkäsivät tyttösetkin.
Nyt puuttuu vain se takki/haalari joihin nämä sopivat.
Ovat siis ilmeisesti vasta ensi talvena käytössä. 





Piti vielä yhtenä ehtoona tehdä fleesepöksyt Veronikalle. 
Oikein sähköistä, mutta paksua fleeseä. Isännän kiljuvan intiaanin (seurusteluaikanamme isännällä oli täksi kutsuttu auto :D) pienestä retusoinnista oli jäänyt juuri housujen verran kangasta. Vähän näissä oli kyllä soveltamista jne. mutta tulipahan käytettyä tuokin kangas nurkista. Ei mitään syynäystä kestäisi, mutta menee toppahousujen alla mainiosti :). 



Ihanaa viikonloppua teille ihanat!
Paljon paljon säihkettä ja arjen ylellisyyttä kaikille.
Minä ainakin aion käsitöidä, mussuttaa taas suklaata ja jumpata. 
Ihan miinukselle taitaa mennä, 
mutta menkööt <3.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Voihan kuurankukka!


Ei mennyt kuin strömsössä tämän huivin tekeminen, mutta hälläkö väliä.
Ohje katosi jo alkumetreillä, jota muuten tarkasti aluksi seurasin Moda 6/12 lehdestä. Sitten sovellettiin päästä, kun ohje katosi (minähän muuten en ole hajamielinen unohtelija saatika nyt hukkaaja).




Auringon kimmellessä kuurankukkien ja lumikerroksen yllä on todella suotuisat olosuhteet huomata jotain tooosi kivaa.


Vaikka kaikki langat olivat samaa värierää niin keskellä menee kauniit rajat. Ei ne sitten ollut kuitenkaan saman värisiä vaikka piti olla. Kaikki koodit samoja, mutta väri ei sitten kuitenkaan .. 
'Ei ole totta!' pääsi kiukkuinen huudahdus keskelle kuurankukkia. 
Siis voi oikeesti..
kimmelsi kyllä jotain muutakin kuin aurinko. 
Pari tippaa kyllä piti tirauttaa.




Kaulahuiviksi tämä oli ajateltukkin, joten eipä tuo häirinne käytössä. Onneksi en ajatellut tehdä mitään olkahuivia. Harmittais paljon enemmän.
Itselle on hyvä opetella nauramaan, sanoi veljeni kerran.
Ihan totta. 
Sitä opetellessa.







Opetella nauraa räkättämään räkäisesti, kun ei onnistu.
Tai kun panostat sata lasissa ja menee silti mönkään.
Sallia itselleen 'ihan sama' -asenteen ja vaan nauraa.
Kikattaa, hihittää ja itkeä tirauttaa naurun seasta pettymystä.
Elämää ja ihan sika ihanaa elämää onkin.
Jos vain yhtään kukkii kuurankukkien lisäksi huumorikin.






Ihan kiva huiviprojekti kuitenkin.
Ja isäntäkin oli niin kuvaamisessa taas mukana, kun tuli töistä (ajatelkaahan, valoa riitti vielä neljän jälkeen parien räpsyjen nappaamiseen). Tuntuu että isännässä elää salaa joku kuvauskärpänen, jota hän ei myönnä omaavansa. :) 


Kenties jäähileiden sulettua ja kevään saavuttua pääsee huivi tutustumaan myös kevättakkeihin. 
Ehkä siihen mennessä tämä huivi on niin nuhjuuntunut että ei mitään värieroja edes huomaa. :)

Huumorinkukkia teille alkavaan viikkoonne kukkimaan toivottaa
Kipa.

Edit: P.s. Lankana oli  M & K ECO baby puuvillaa. Menekki joku vajaat neljä kerää. Eikä muuten vieläkään hirveesti aidosti naurata.. :D

perjantai 17. tammikuuta 2014

Pitsihuivi-arvonta !





Avaan silmäni harmaan siniseen aamuun,
herään sen raukeaan haukotukseen,
kylmä on sen henkäys, 
kuitenkin lupausta täynnä.

Kertoo hän: päivä saapuvi, 
vasta lähellä päivän,
aamu hymyilee.
Ihana on loistosi huomen,
hymysi valloittava.

Kevät kun koittaa,
hymyysi herään.
Miten kaunis on loistos silloin,
kun mustaan syliis on turtunut.
Miten lohduttavaa on henkäykses,
kun lämpö on löytynyt.








Pikkuruinen blogini täyttää vuoden. Useimmissa blogeissa moista juhlapäivää juhlistetaan arvonnalla, enkä minä nyt aio tehdä poikkeusta ;) .

Elikkä teille rakkaat lukijani ois tässä teille mahdollisuus voittaa itsellenne rakkaudella neulottu pitsihuivi. 
Ohje on Novitalta. Langat ovat joulukalenterista pompahataneita siniharmaita Hjertegarnin Ciao Trunte -lankoja. Pehmoista sata prosenttista Merinovillaa. Oi oi. 

Edellis yönä sain pääteltyä sen tuhat silmukkaa ja nyt voin innosta hihkuen todeta ylittäneeni itseni.
Ja arvon sen siis teidän lukijoideni kesken.
Kiitos teille kommenteistanne, kannattelusta parempaan huomiseen ja ihaniin yhteydenottoihinne.

Positiivinen palaute blogin, sähköpostin, facebookin ja sukulaisten kautta ovat kyllä olleet lohdutuksena moneen ankeaan arkipäivään. Kiitos <3








Tiedän teitä lukijoita olevan muitakin kuin nämä kirjautuneet lukijat, jotenka kaikki saavat osallistua yhdellä arvalla kommentoimalla tähän postaukseen.

 (anonyymit muistakaahan ettei samaa nimimerkkiä saa käyttää, mitä joku muu on jo käyttänyt. Ja jättäkäähän sellainen nimimerkki, että muistatte sen vielä sittenkin kun ilmoitan voittajan)

Kaksi arpaa on  lukijoikseni liittyneille.

Kolme arpaa heille, jotka vielä linkittävät arvontani omaan blogiinsa.
(alla olevan kuvan voi kopioida arvonta-linkitykseen)

Arvonta on 18.1. - 28.2.  välillä ja voittajan ilmoitan blogissani, jolloin voittaja saapi laittaa sähköpostia blogini sähköposti-osoitteeseen : aarrerasia@gmail.com




Onnea arvontaan osallistujille ja kiitokset kaikille kuluneesta vuodesta!

torstai 2. tammikuuta 2014

Tammikuun eka käsityö



Vastaanottaa uusi vuosi meidät mustalla sylillään.
Mustan loisto on kaunis, kun siihen uskaltaa katsoa.
Oman tyhjän olemattomuuden näkeminen on valaisevaa. 
Kauneutta mustassa tyhjyydessä, jatkumo iäinen ja lohdutus suloinen.
Valon varma voitto mustan pinnalla kimaltelee.
Valo kuitenkin kanssamme vaik musta on päivän kajo.

Katselen hiljaisuutta.
Katselen sen selkeää linjaa.
Seesteisyys nimenään.
miten verkkainen on kulku sen,
ei liikettä näy.

Onkohan pysähdyksissä hän,
onko matka kesken vai 
löytynyt määränpää sen.

hiljaisuus.

ihana kun olet täällä,
ohikulkumatkalla oletan?




Baktus pidennetyin silmukoin on Jonna Hietalan Kerällä -kirjasta. Pidennettyjä silmukkoja ja ainaoikeeta puolitoista metriä. Hieman muokkasin taas kilkutellessani ohjetta ja lisäsin myös tuollaiset pitsikolmiot reunaan. Lankana on pehmoista Dropsin Baby Merinoa. Ystäväni Iina antoi minulle joululahjaksi leimasimen, jotenka sitä piti testaaman. Pellavaan painoin Handmade by Aarrerasia ja pistelin kiinni. 

Hiljaisuus tässä talossa on kuin jonkin sortin välähdys. 
Siitä nauttii hetken ja sen muisto lämmittää.
Joskus sitä vain elää hetkessä niin, että tippa on linssissä kun maailman näkee pienenä.
Kauniit hetket helminauhassa tekee sen arjen.
Minun helmeni taitavat olla pieniä ja heiveröisiä. Niin hentoja on ilonhetket toisinaan.
Onneksi seassa on niitä kauniita hiottuja isoja puuhelmiä, joissa ei piikin piikkiä näy.
Ja niiden loisto on turvallista ja hyvin kestävää.


No mutta minä menen nyt viemään tämän yhden räkänokan nukkumaan päiväuniaan.
Lämmitän uuden vuoden aatosta jääneitä jauhelihapihvejä ja odottelen omia vanhempiani kylään.
Ihana arki suuren suurilla tvisteillä on sitten aika juhlaa ja tämähän on juhlaa, kun kaukaa saapuvat ilahduttavat läsnäolollaan.

Suuren suuria puuhelmiä, hentoja ja isoja kristallihelmiä ja iloisen värikkäitä muovihelmiä elämänlankaanne toivottelee Kipa

P.s. Kyllä, minun on valitettavasti aina oltava näin teatraalinen :D <3

torstai 12. joulukuuta 2013

12.12.

On iltapäivä ja pääsen vihdoin päivittelemään tänne joulukalenteria.
Kummasti on kiirusta pitänyt, mutta täytyyhän joka päivälle jotain kivaa ylläriä vakiintuneille lukijoilleni päivittää. Ja itsekin saan pienen hengähdystauon kesken siivoustohinoiden.

Tänään sain ison palan mustaa fleeseä anopiltani. Anoppini ja tyttöset saivat palapelin minulta. 
Pieni  pampulakokeilukin löytyi kaapista joulusiivoja tehdessä:





Odotan että on ilta. Odotan, että päivän työt olisivat tehty ja saisin kuunnella hiljaisuutta.

Ilta ja hiljaisuus vierainani. Siinäpä vasta vieraat.
Niitä varten laittaisin kynttilöitä, laittaisin jalat heidän kunniakseen pöydälle ja vain kuuntelisin heitä. Ihailisin illan kaunista mustaa huntua siinä samalla kun kuuntelisin toisen vieraani, hiljaisuuden suloisia sointuja.
Haikeaa ja rauhoittavaa olisi näiden kahden seura.

Vaan on päivä seuranani.
Lasten riehakkuus ja kekseliäisyys pitävät äidin toiminnallisena, siitä joulutohinasta puhumattakaan.
Eilen vähän ennen illan asettumista taloksi, sattui kommähdys tyttösillä. Kanelia kokonainen pussillinen pöydälle, lattialle ja hiuksille pöllähti. 

Aamulla tämä neiti kolme vee kysyi äidiltä:

'Oletko äiti nyt vihainen?'
...........
En.
.....................
höh. hän toteaa pettyneenä. (??)
Ja heteken mietittyään kirkastuu silmät ja innostuen hän hihkaisee:

"Sitten, Sitten.. sitten jos heitän vähän enemmän sokeria (kaneliahan meillä ei enää ole) lattialle, niin sitten olet vihainen?"

Hymyillen äiti vastaa
En.
En periaatteestakaan.
 Eilisiltana sai niin kikattaa äidille joka puhisi ja oli kiukkuinen kuin ampiainen pestessään lattioita, syöttötuolia, pöytää, tavallisia tuoleja ja hiuksia, että sitä huvia ei joka päivä kyllä tarttis olla tarjolla. Hauskaahan tuo äidin kiukustuttaminen on. 
Se oli vain kanelia. 
Ja sitä oli vain liki 100 g. Sellaista oikein ilmavaa ja pöllyvää, hyvän tuoksuista kanelia. 

Ehkä ilta tullessaan voisi tuoda myös pitkää pinnaa?
Ihan niin paljon saa tuoda, ku vaan haluttaa.
Lupaan pitää seuraa ekstra myöhään, jos sen teet. 
Sillä tiedän tyttösteni keksivän kaikkea kivaa pääni menoksi. ; D


Toivottelenkin tämän päivän tiimoilta, hyvää ILTApäivää ja erittäin hiljaisen rauhoittavaa iltaa!


perjantai 6. joulukuuta 2013

6.12.

Juhlistamme tänään kukin omalla tahollaan Suomen itsenäisyyttä. 
Miten on pieni Suomi pärjännyt ja sinnitellyt sodassa. Nyt on meillä rauha ja ilo.
Vapaus.



Hiljentykäämme myös kunnioittamaan sitä työtä, mitä sotaveteraanit ovat edestämme tehneet.
Meillä on itsestäänselvyyksillä ympäröity itsenäinen valtio ja olkaamme kiitollisia.
Työ on ollut suuri ja käsittämätön.
Kärsimykset, puute, nälkä ja suru ovat olleet suuret. Emme me osaa sitä ymmärtää. Voimme vain kuvitella tuon kaiken pelon ja surun ilmapiirin hallitsevuuden. Olemme vapaat nauttimaan isiemme työstä ja suuresta Varjeluksesta joka meitä on siivittänyt aina tähän päivään asti. 


Teemaan sopien tämän päivän paketista sain anopilta Suomenlippuja ja ison kennon kananmunia.
Mitä tapahtui max. vitosen lahjoille, sitä en tiedä, mutta kerrassaan ihana lahja!
Itse annoin vanhan lampetin, jota voin täällä vilauttaa vielä joskus.


Eilen olimme ystäväni luona ompelemassa. 
Oli kyllä antoisa ompelu-ilta, sillä sain kahdet töppöset tehtyä joulupakettiin.

Kangas on täällä ennenkin vilahtanutta Majapuun Apilapalloa ja Uniikki-lappu on Kestovaippakaupasta.
Laput menivät molemmat hieman vinoon, mutta muuten olen tyytyväinen tossuihin. Tikit suorassa ja purata ei tarvinnut. Jei!  Kiitos ystävälleni seurasta ja iltapalasta <3 .



Nyt taidamme mennä likkojen kanssa pihalle. Pulkka, tytöt ja iloinen kikatus, siinä tie onneen.
Kiitos Isien, saamme nauttia tästäkin päivästä kaikessa rauhassa <3

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ihanaisille! 

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Neulottu pikamyssy ja poolokauluri


Mintunvihreä talo on riisuutunut huurrepeitteestään.
Sorapiha näkyy jääksi muuttuneen lumen alta.
Voihan sade!
Eilen otin puikoille Novitan Hile-lankaa. Tein myssyn nuorimmalle neitoselle, mutta sovittajaksi suostui vain vanhempi neitonen. Suonen pikkuiselle tirpuuselle anteeksi tämän myssy-boikotin ja pistän sen flunssan piikkiin. 
Tänään täällä sadetta pakoilevat ja flunssaa poteva kyyhöttivät lähes koko päivän sisällä. 
Äiti neuloi ihka omalle siskolleen 'poolokauluksen' kerän lopusta. Sellaisen, ettei hiustötterö mene piloille kun sen päälle laittaa. Molemmat työt tein tasona. Poolokaulukseen ei ollu mitään ohjetta. Mutta tuohon myssyyn nappasin idean täältä ja ohjetta omin säännöin, vilkuilin täällä . Äärettömän helpot ja joutuisat välityöt!
Pitkästä aikaa kävikin niin, että koko kerä meni.  Olen tyytyväinen.



Kuvassa näkyy jokin aika sitten tekemäni perus tuubihuivi itselle. Oli nafti. 
Ja tadaa, neitoselle tuli ihastuttava pallokuosi kaulaan. :D

Isosiskon viime vuoden Pompin hiippahuppu oli innoittajana myssyn väriin.  Jonkin sortin samistelua <3.
Yllättävän tuottelias tällä viikolla olen ollut, ihanaa. Joululahja to do -lista on taas lyhentynyt ja stressi on vähentynyt. Ei kaikkea ole missään nimessä pakko tehdä itse. Ja vanhin kummipoikakin ohjeisti kysyttäessä, että ei missään nimessä mitään vaatteita sitten joulupakettiin :D.  Raukka, jolla on käsityöihminen kummitätinä. Ei mitään mattoja tänä jouluna siis..boring!

No mutta. Kaikkia joululahjoja ei ole vielä tehty.
Kaippa sitä pitääkin mennä laittamaan neitoset nukkumaan.
Saunaan ja neulomaan.

Rattoisaa keskiviikkoiltaa teille ja iloa loppuviikkoon.

Tervetuloa uusille lukijoille!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Virkattuja kukkia heijastimiksi


Kuka sanoikaan, että yksinkertaisuus on kaunista?
Yksinkertaisia nämä ovat, mutta kauneudesta en sitten osaa sanoa.
Jotenkin ainakin kovin söpöjä ovat he, mutta ehkäpä hieman käytännöllisen näköisiä.
Sillä yritin tehdä sellaisen kokoisen keskustan, että oikeasti heijastavat, eivätkä ole vain koristeita. 


Iloa arkeen ja seesteistä mieltä heille jotka sisällä pakoilevat sadetta!
(Ja se ken vei minun seesteisyyden ja pitkän pinnan, saapi palauttaa sen äkkiä takaisin. Laina-aika meni umpeen ajat sitten :D )

torstai 31. lokakuuta 2013

Heikun Keikun -blogin Unelma-haaste ja unelmatupsuruttupipo


Ihan perus tupsuinen ruttupipo. Ihan tavallinen minä.
Niin ainahan oma elämä, oma naama ja oma koti tuntuu ihan tavalliselle.
Ihan perus setille.
Ja niin sen kuuluukin. Kodikasta ja aitoa meininkiä.
Aina tilaa kuitenkin unelmille ja niiden siivin on hyvä lentää.
Unelmat nukuttavat uneen ja aamulla herättävät, yleensä aivan liian aikaisin ja joskus ne ryökäleet jopa valvottavat lupaa kyselemättä. 
Niiden avulla harmaassakin päivässä on pilkahdus toivoa.
Kun unelmoi yksinkertaisia asioita, on helppo ilostua niiden toteutumisesta.
Vaan joskus on kiva unelmoida ihan jotain pilvihattaroita, sellaisia asioita joita ei edes järki taida käsittää. 
 Heikun Keikun -blogin Anni haastoi meitä bloggaajia kertomaan unelmistamme. Listaan siis sellaisia tavallisia arkisia unelmia. Sellaisia ihan hassuja tai sitten ihan tavallisia.
Semmosii, mimmosii?
No tämmösii!!


No selvä. En pelkää. En vaikka vähän housunpuntut vipattaisikin. En vaikka olo olis vähän hölmö. Miksi muuten unelmien ääneen sanominen saa hölmön tunteen itselle? Vai onko pelko, että ääneen sanottuna, se ei varmasti tapahdu? Vai onko kenties sellainen tunne, että ääneen sanottuna, pitäisi alkaa työstämään asiaa? 
Noh.
En työstä, vaan unelmoin. Ja mitä vähemmän työstän, sitä enemmän unelmoin. 

Unelmoin..
 ..että jonain päivänä ajatukseni olisivat suht järjestäytyneet.
 ..olkkariremontista.
..että tietäisin mitä tahtoisin tehdä 'sitten isona' ja sen tietäessäni, minulla olisi mahdollisuus tavoittaa se.
..parista uudesta ruokapöydän tuolista.
..valmiista autotallista ja siinä kyljessä onnellisesti kököttävästä varastosta.

 (Varasto innoissaan hihkuen säilöisi mm. kaikki lapselliset unelmat ja vinoon kirjoitetut tekstit lapsuusajan päiväkirjoissani, se säilöisi hartaudella ystäviltä saatuja kirjeitä ja mieheni seurustelumme aikana lähettämiä kortteja. Se säilöisi niitä ja kuuntelisi kun paukuttelen raitamattoja mattopuillani, jotka eivät veisi enää tilaa käsityöhuoneessani. Siinähän olisi vasta unelmien täyttymys!)

..hirsiseinien paljastuksesta tuolta kipsilevyjen alta.
..mustasta sadetakista, jossa olisi hiippahuppu ja valkoinen tupsu sen päässä.
..yhteisestä kahdestaan vietetystä kokonaisesta viikonlopusta mieheni kanssa.

Unelmoin pieniä ja usein. Unelmoin suuria vielä useammin, mutta niitäpä en paljastakkaan. 
Hentoja ja hauraita unelmia. Valonarkoja raukkaparat. 



Yksi tupsu-unelma täytetty.
Ihan perus tupsu.
Sellainen mehevän muheva. Aika tasapitkät langat ja kivasti pomppii juostessa.
Pipon sisään mahtuu unelmat ja hiukset tötteröllä tai ilman.

Ei muuta kuin haasteen nappaukseen, unelmointiin tai vaikkapa pipon tehtailuun. Unelmaahan olis minun osaltani myös se, että edes pikkuriikkisen te ihanat lukijat, inspiroituisitte tekeleistäni. Saisitte kutkuttavan tunteen, että mäkin kokeilen! 

Unelmia elämäänne, sellaisia tavallisia peruspertsan unelmia. 
Sellaisia massiivipilviä, unelmapumpulia jossa kelliä, kieriskellä ja mutustella hattaraunelmia vielä vähän lisää.. ja lisää ja lisää.. kunnes se todellisuus sinut herättää unelmoimaan taas vähän lisää.

Unelmoikaa itsenne onnelliseksi ihanaiset,
älkää kuitenkaan pettäkö itseänne.

<3