Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matkalla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matkalla. Näytä kaikki tekstit

lauantai 24. elokuuta 2013

Varjot


Ihailen,
Se vangitsi rakkauden.
Miten kauniita onkaan,
valo ja varjo yhä leikeissään.
Yksin kumpikin liikaa on. 
Vaan yhessä loivat tasapainon.

Miksi pelätä jotain sellaista, 
jonka ylitse voi lapsikin pinkaista.
Lehtiä kahisuttaa,
tossunpohjia kuluttaa.
Ääneen kikattaa
ja taas varjon ylittää.


Kauneutta ympärillään,
taivas kasvoillaan.
Parempi minäkin seurassa sun,
iloa rinnassa ahdistetun.
Kyynelsilmin katselen,
lisää tätä anelen.

Lisää hetkiä onnellisia,
ajan unohtamisia.


Maja suojaisa varjon kotina,
vaan valo täälläkin kattona.
Hieman kuitenkin pelottaa,
kun lehdet tyttöseen kurkottaa.
Tervehtii tulokasta uutta,
ihmettelee neidon pienuutta.

Monta kiljahdusta talletettuna,
ilonhetket salaisuutena.
Vaan kohta maahan varisevat,
maata kahisuttavat.


Hetkeen tartuttava on,
arki luo karkelon.
Iloa ja naurua sydämmessään,
ei parempaa voi toivoa eläessään.


Keskellä arjen kukka kaunein on,
keskellä syksyn valo yhä on.

Edit:  Nuku rauhassa isopaappa. Olet valonkodossa turvassa, meitä odottamassa. Suru tässä maassa hetken on, ilo luona Herran verraton. Lepää rauhassa.

Valon ja varjon tasapainoa teille toivottelee Kipa!


lauantai 17. elokuuta 2013

Systerin luona

Tällä viikolla on ollut suht kiirusta, siitä huolimatta otin likat kainaloon ja lähdin siskoni luokse. Siellä siskonlapset, naapurinlapset ja meidän neidit leikkivät jos jotakin sillä välin kun emännät turinoivat.
Napsin vähän kuviakin. Tässä niistä teille kollaaseja, oih sanon minä!






Aurinkoa sunnuntaihinne!

tiistai 6. elokuuta 2013

Arjen ihania aarteita



Sydän hakkaa, tekisi mieli kiljahtaa ja kuulet kuinka veri kohisee suonissasi. Kaappaat esineen hyllystä kuin peläten, että joku tai jokin vie sen kuitenkin nenäsi edestä. 
Ei vienyt.
Iloa rinnassa, toopena hymyillen kuljet.
Olemme kirpparilla ja kaikki on mahdollista.
Aarteita toinen toisensa perään.
Joskus harvoin saman fiiliksen saa kaupassa käydessä, mutta huomatkaa, vain joskus harvoin.
Mikäli joku ihmeellinen olento siellä ruudun toisella puolella ei tiedä yhtään mistä puhun. Voin siis olettaa, että kyseessä on tähän verrattava asia:
Kuljet kirkkaasti valaistussa yksityispuodissa, ympärilläsi on kauneutta ja laadukkuutta. Arvokas laattalattia jalkojesi alla ja yksityiskohtia sisältävät seinät. Koristeiset tuolit, upeine selkänojineen odottavat vaatteiden sovittajia tai sovittajan seuralaista. Peilit ovat kiillotettuja ja isoja koristeellisia erikoisuuksia, niihin katsoessaan sovittajan vaatteetkin alkavat näyttää paremmalle. Kauniit raamit ja tuotteet luksusta tai ainakin ehdottoman uusia.
Tuokin kolahtaa, mutta fiilis on eri.
Kuitenkin lähes samoihin sfääreihin kuin kirpparilla pääsen vain käsityötarvikeliikkeissä.



Tänä kesänä on löytynyt jos jotakin kirppareilta. Kohta alkaa olla niin, että kaikki näkyvillä olevat ostotuotteet ovat heivattu kaappeihin ja esillä on vain aarteita toinen toisensa perään. 

Päreloota: 3 e, keltaiset kulhot 1 e / kpl, GG-purkki 4 e, Arabian emalikattila 10 e, Emalikulho 3 e ja tyynyliina 0,80 e (johon lisäsin vain ripustusnauhat).
Muut aarteet ovat jo olleet ennestään ennen tätä kesää ja tavarat vain täydentävät toinen toisiaan (siis ainakin minun mielestäni ja sehän riittää). Eteiseen kyhäsin nopean taulun. Pyöreät kehykset Hemtexistä ja kangasta tilkkupussista. 

Pientä piristystä arjen keskellä omaksi iloksi ja ehkä joidenkin vieraidenkin iloksi (joidenkin kauhuksi ;) )



















Loppuun vielä kuvakasa Wasalandiasta. Oli kivaa, vaikka kuvia katsellessa tulee tunne, että äippä tarttis kuntokuuria ja parturia. Mutta sama tuo. Jatketaan yhtä rähjäisen näköisenä ja kuntoillaan sitte joskus. Nyt menen jeesimään isäntää pihalle, jos se olis jotakin keksinyt mun pään menoksi. 


Riemurikasta eloa kaikille!

lauantai 3. elokuuta 2013

Lomaltapaluu

Ollaan selvitty isännän kanssa matkasta. Suurimmaksi osaksi minireissuamme siivitti auringonsäteet ja lintujen sirkutus. Mieli rauhoittui ja keskittyi vain toinen toiseen. Huvilaitteet Power Parkissa olivat niiiiin huimat, että jo toisen laitteen jälkeen minun piti pitää päätä kaksin käsin pystyssä, kun maailma vain pyöri. Siinä kohtaa oli isännän ja minun aika irroittautua käsikynkästä ja isäntä meni hurjimmin pyöriviin laitteisiin yksin. Pään hieman selvittyä, minäkin menin vielä monen moneen laitteeseen. Jonka jälkeen sitten kelpasikin syödä jädet ja  lähteä metsästämään jotain herrrkullista ruokapaikkaa. 


Kotimatkallakin piti vielä yhdellä kirpparilla poiketa. Isäntä oli niiiin ihana, joka  kirpparin kohdalla kysyi, pysähdytäänkö?
Ja niin varmana pysähdyttiin.
Käytiin myös tekemässä pieni alennus-pyrähdys. Eipä mitään jäätävää tuliasvuorta tullut kyhättyä, mutta jotain pientä kuitenkin. Vähäsanainen mieheni, joka ei tunteistaan kunahda, ostelee senkin edestä lahjoja. Pieniä ihania yllätyksiä ja välillä vähän suurempiakin. Ja vaikka en ole mikään materialisti  enkä ostettavissa, niin on se mukavaa kun mies lahjoo. Isäntä onkin ainut keneltä voin ottaa lahjan tuntematta kiitollisuuden velkaa, maksan sen kuitenkin tekemällä parhaani vaimona ja äitinä.. ja huusholliskana. Usein kauppareissulta hän tuo lehden tai lempi suklaalevyni, joskus jopa molemmat. Tällä reissulla tuo miekkonen osti minulle ihanan pehmeän hupparin, jota olin miettinyt ostavani jo pitkään. 
 <3 


Kirppareilta löytyi lähinnä vähän kankaita, monet olivat suljettuja tai myyjälle piti erikseen soittaa avamaan kirpparinsa. Ala-Härmän kirpparilta löytyi GG-peltipurkki. Paikallisten naisten härskit jutut olivat enemmän mieleenpainuvia kuin tavaratarjonta. Silmät pyöreinä isännän kanssa hyllyjen välissä niitä kuunneltiin. 
Isäntää ihan hymyilytti kirpparilla!
Vimpula käsityökin eteni matkalla ja välillä luettiin lehteä. Kotimatkalla oli niin kamala olo, että vain nukuin.Kun pitää lomatauon, alkaa huomata kuinka juntturassa sitä oikein ollaan.
Miten arki on yhtä oravanpyörää ja käsitöiden kanssa puuhastelua. Kummasti siellä ei ole mukamas edes tilaa vartin niskajumpalle? Nyt ollaan taas siinä pisteessä, että tehdään ihan kevyttä kirjontaa ja jumpataan. Kenties tuo neuletakkikin joskus valmistuu, mutta ei ainakaan tänään automatkalla. Suuntaamme jälleen Vaasaan, Wasalandiaan tällä kertaa. Tyttöstenkin täytyy päästä huvilaitteisiin hillumaan (lähinnä Veronikan). Minä kierrän kaikki mahdolliset huvilaitteet kaukaa!
Vieläkin alkaa etoa kun mietin niitä laitteita, joissa käytiin muutamaankin otteeseen.
Ja minä kun vielä omaan korkeanpaikankammon.. ja sosiaalistentilanteidenpelon.. ja mitä vielä? 
Olen siis voittanut jollakin tasolla tälläkin reissulla itseni.
Mitenkähän ja mihin tämä päivä haastaa?
Voisi sitä sunnuntainsa paremminkin viettää, mutta pahemminkin. Kesä on hurahtanut ja ilmeisesti viimeinen aukiolopäivä on tänään, miksi olemme aina mattimyöhäisiä? Eikä edes edellä olevia pelkoja voi syyttää, sillä tänä kesänä olen tietoisesti haastanut itseäni päivittäin. 
Oravanpyörä.
Siinä tuo veitikka jota syyttää. 
Uhmaamme tuota juntturoivaa ankeuttajaa. Lähdemme tuonne aurinkoon kera sateenvarjon. 
Suomen kesä, yllätystenkesä.

<3

P.s. pihallakin on ihan inan taas edistytty. Jos joku tuttu tietää jonkun paikan mistä läheltä saa Mehitähteä, niin on kyllä velvoitettu informoimaan minulle. Eräs kivialue vaatis vähä jotain vihreää.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Vahvistavan ihana loma

Tämä sekametelisakki on palannut lomareissultaan. On nähty mammoja ja pappoja, tätejä, enoja, minun lapsuudenystäviä ja heidän puolisoitaan. Ihastuttava -kaksos-vauva-masukin- tuli nähtyä! Miten ihana onkaan tavata läheisiä ihmisiä ja vanhoja tuttuja. Tuli kyläiltyä monessa paikassa ja tehtyä yllätyskäyntejä pitkin kyliä. Mutta toteutimme sentään jotain etukäteen suunniteltuakin.


Varmasti eniten suunniteltua reissussamme taisi olla ystäväni ja hänen miehensä järjestämä karting-ajo Turussa ja piknik-reissu Naantalissa. Suunnitelmat olivat salaiset, eivätkä olleet meidän laatimat. Oli kutkuttavaa odotella mihin auto meidät vie. Ihastuttava aurinko paistoi ja leppoinen tuuli tuiversi. Ystäväni oli leiponut ihania leivonnaisia meitä varten. Miten paljon vaivaa ystäväni olikaan nähnyt, toivottavasti hän voi sanoa, että kaikki oli työn arvoista. Meille jäi mieheni kanssa ainakin mahtava tunne ja suurenmoiset muistot. 
Kiitos T <3 T . 


Päätin jo lähteissäni, että kuvaan tällä reissulla äitini kukkasia. Mutta tuli kuvattua myös siskoni puutarhaa. Yllä oleva kuvakasa on kooste tällä hetkellä äitini rehevistä kukkapenkeistä kukkivista kukkasista. Alla taasen on siskoni rouhean romanttisesta pihapiiristä tehty kooste. Piha-alueella oli vaikka ja mitä, mutta jotenkin halusin kuvata vain näitä rouheita asioita. En niinkään  niitä hempeitä ja herttaisia, kuten äitini luona. Jotenkin tuo metsän läheisyydessä ja käpyjen keskellä oleminen kuuluu tuohon pihapiiriin kaikista oleellisimmin. Kauniit Kuunliljameret jäivät kuvaamatta, samaten orvokit ja eräs runsaasti kukkiva amppeli. Mennään näillä. Eikö olekkin ihania?


Lomalta on selvitty. Takana on jos vaikka mitä. Häissäkin kävimme. Tarjoilu siellä oli aivan mahtava ja tietysti kaikki oli suloista ja kauniisti koristeltua. 
Mammani luona käydessä sain kassillisen kaiken näköisiä aarteita. Mammani neulomia töitä ja kankaita joita ketään muu ei ollut huolinut. Kotimatkalla auto oli pakattu vielä enemmän täyteen kuin tullessa. Kirppiskierroskin kun piti tehdä paikallisissa kirppiksissä. 

Paljon kaikkea pienen pientä ja suuren suurta. Ja nyt jo tekisi mieli lähteä takaisin.
Uusia kujeita odotellessa taidan hieman kutoa, kunhan on arjen tylsät velvollisuudet hoidettu pois alta.

Ihanaa eloa teille kaikille, nautitaan arjesta vaikka sataisikin koko viikon!