maanantai 31. maaliskuuta 2014

Mamman muistolle


Lupasin laittaa tekstini tänne blogiin edes,
kun en julkisesti pystynyt tätä lukemaan (paniikkihäiriö armoton). 

Kyllä taiteilijasielu jotain on raapustanut, 
mutta vajavainen on köyhän taito. 




Kimmeltävi huntus valkoisena,
Puhdistettu on mekkos pitsi.
armon kruunu hiuksillas,
Taivas kirkkaudellaan sua ympäröi.

   
On kultainen loisto ylläsi,
kun valon valtakunnassa laulelet.
Raikaa kiitosta ja rauhaa,
on ylläs armovaatteet puhtoiset.





Sait armon kiikkuun nukahtaa.
Tuuditti Herra sut uneen suloiseen,
Kaunista hymniä Taivas soitti,
lauloi parvi enkelten.
Taivaan portti kultainen,
odottaa sinua pienoinen,
avattu on varten sun,
paikkas luonaan on Kaikkeuden.


Armon kultareunaisin siivin kannettiin.
Lento niiden lahjaks annettiin.
Liihotit kuulaan aamun vapaudessa.
Kirkkauden maan vastaanotit.
Kimmelsi jo Taivas kasvoillas,
kun enkelparvi oli kantamas.




Vapaa,
Armon kultaisin siivin liihottaa,
lintu pieni rakkaat nähdä saa.
Ei malta odottaa,
vapaana kun lentää saa.


Kantaa armon siivet korkeelle,
Valoon ja vapauteen.
Odotti siellä rakkaat,
odotti Itse Kaikkeus.




Sanoo toiset kahleiks vapautta,
vapautta nöyränä polvistua.
Vaan tiedämmehän paremmin,
et itse tietä valinnut,
sait lahjaksi rakkauden.


Korven taisto palkittiin,
huomen on koittanut.
Vapaana liihottaa,
lintujen lailla kahleitta.
sydän laulaa kiitostaan,
kertoo suuresta armosta.
Iäinen on onni,
rauha ikuinen.





perjantai 28. maaliskuuta 2014

Ipanan kirjastokassi



Täällä ollaan jonkin asteen fiiliksissä.
Ihan omenana ja niin pois päin.

Ompelujumi on jotenkin ihmeen kaupalla selätetty!
Tarpeeseen kirjastokassi vanhemmalle tyttöselle.
Tuon kolme veen neitosen kanssa oli huisin hauskaa käydä kirjastossa. 
Voi ihmetyksen määrää, miten paljon kivoja kirjoja yhdessä paikkaa voikaan olla!







Ja tuosta inspiroituneena oli pakko ommella kirjoille tukeva kassi.
Vuorina on tikkikangas, jonka olen joskus ostanut kirpparilta.
Kyllä nyt luulis kestävän.
Viirinauhoista inspiroituneena tekaisin tilkuista tuollaisen reunakoristeen.
Kauris/pupu mikälie on ideoitu Mailegin pehmolelujen pohjalta. 
Kivaa, kun sai tilkkuja käytettyä.
Ja sankaan sain kulutettua kierrätettyä kudetta. Täällä todellakin ollaan liekeissä.
Jee!
Tulee ihan sirkus tunnelmiin, kun kerrankin on rohjennut ommella
ORANSSIA!







Nyt suuntaan nokkani pakkaamaan kamppeita. 
Mustat releet kassiin ja huomenna suuntaamme kohti kotopuolta surujuhliin.

Iloa kuitenkin teidän viikonloppuunne!

Terkuin,
Kipa.


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Vinoraitaa pipoksi.

Kolme pipoa on emäntä saanut aikaseksi tehtyä.
Kuvattua tuo laiskimus sai vain yhden. 


Ovat kovin samanlaisia keskenään, kun on kerran kaikki samasta kankaasta tehtyjä.
(Kangas on Ikasyriltä tilattua joustocollegea)
Isännälle ja tyttösille.
Isäntä ei kyllä mitään tupsua tahtonut omaansa, mutta neitosille tupsu kelpasi. 
Ja kuulemma ehdottomasti mustana.
Itse viipotan samalla Halpa-Hallin  pipolla ku viime syksynä :D .
Silleen sopivasti kulahtanutkin tälläsen arki-mamman käyttöön.

No, mutta.. tämä arki-mamma nappaa kadoksissa olleen virkkuukoukun kouraansa (kannattaa silloin tällöin siivota sohvan altakin) ja virkkaa tarpeeseen tulevan tilpehöörikorin tyttösille.

Aurinkoa päiviinne ihanat,
paljon paljon iloa ja voimia arkeen
teille toivotteleepi,
Kipa.



sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

...

Vapaus,
riemunkiljahduksia erämaassa.
Kimmeltävi valon voima,
syliinsä turvaisaan sulkee.

Maailma kylmä lämmin on,
kun vapaana kulkea saa.
Riemu rajaton,
kun valo armahtaa.



Huomen kun koittaa,
valon hymy kimmeltää,
siivilöityy kasvoillein,
aamun askel mitä kevein.

Helppo on päivää rakentaa,
kun valo on vallannut sen,
Voittajan lailla hymyilee,
kun varjost vapautti sydämen.

Siis lahja varjokin on,
suurta rakkautta tuo.
Kunnia kaikki valon,
kun varjon leikkiä suo.



Leikkii varjo kaunista leikkiään,
hetken nurkkia pimentää.
Vaan ei mustaa oo sisällään,
kun valo vapaasti kimmeltää.

Laulaa rinnassa riemulaulu,
laulaa sulosointuja sydän ahdistetun,
vapauden on pauhu,
erämaassa liverrys vapautetun.




Ei ilman varjoa kulkea voi,
vaan vapaana kuitenkin.
Sanon sen vielä kun niin kauniisti soi,

vapaus, vapaus, vapaus,

se koitti sittenkin.

Lumen ja hallan alta,
paljastuu maa rikkahin,
Vahva on valon valta,
lämmin sylinsä rakkahin.

Tuiverra tuuli kasvoillain,
hiuksiain leyhytä.
Lämmitä kylmää sydäntäin,
varjoista vapauta.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Vessaan kierrätysmatto.




Näitä leikattuja kuteita riittää. 
Tällä kertaa tein vessaan mustavalkoisen maton. 
Jotenkin ihan huippu rosoinen ja samalla söpö!
Kuteita olis vielä aika paljon. Kiitos ihanat seurakunnan naiset, kerrankin olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Hyvää viikonloppua kaikille.
Paljon aurinkoa ja kuulaita aamuja.

Kiitos osanotoista <3.


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Se on nyt valmis..




.. ja pesussakin jo.
Nimittäin tämä lahjaksi saaduista kuteista virkattu matto.

I-H-A-N-A   se kuitenkin on. 
Ja elämää näiden mattojen tuleekin kestää, joten ei kun kone laulamaan.



Karhu-printti on Tiukupuu-blogin Lotan tekemä.
Ihastuin hänen maalauksiin kertaheitolla ja kysäisin, että saiskos häneltä tilata jotain.
Ja kuten huomaatte, saihan häneltä <3. (kiitos)









Herkkulakkoa täällä ei ole ollut meneillään. Ei sitten tippaakaan, 
tai ehkä vähän.. silleen ihan inan vaan, mutta onneksi vaan inan.

(Sillä äippä on paljon leppoisempi suklaan vaikutuksen alaisena ja tallustellessaan ystävän tekemissä upeissa kirjoneulesukissa. Parhautta <3)

Kaikki langat näihin virkattuihin herkkuihin ovat jotain jämiä ja mallit vedetty hatusta.






Mums teille kaikille,
täällä yritetään nauttia arjesta. Mammani kannettiin enkelsiivin Taivaan kotiin. Aina taka-alalla eroikävä jytää ja siksi mitä ilmeisemmin tämä hiljaisempi elo täällä blogin puolella saattaapi jatkua.


Näytettäköön teille vielä kuvaa kerkiiväisen ipanan aikaansaannoksesta.
Sanotaan, että semmoset yli kymmen tuntia kun on työtä takana niin  meinais niinku 
ÄRSYTTÄÄ  :D .

Oli vielä ihan oma vika, kun kerran työn viereen olin sakset jättänyt. Eikö tää jo pikkuhiljaa alkais oppia laittamaan ne sakset yläkaappiin? 



 Kiitos kun olette hirmu kannustavia, kannattelevia ja ilostuttavia.
Olen saanut lukijakunnakseni ihan mahtavia tyyppejä!

Herkullista loppuviikkoa teille kaikille.
Paljon rakkautta, iloa ja rauhaa teille toivoo,
Kipa.


torstai 13. maaliskuuta 2014

Valossa



Jokainen kimmellys poskella,
suurta rakkautta niin.

Kimmellys auringon,
kyynel vierivä,
hiki armoton,
innostuksen puna,
tuskan vääristys,
sadepisara,
naurun rutistus,
pelon kalpeus,
surun ryppy
ja mitä näitä nyt on.



 Huomasin, että olen 23 vuotiaana
omaava ensimmäisen rypyn.
Ehkä se aina yön aikana kaikkoaa,
kunnes aamulla se taas muotoutuu.

Silmäkulmien välissä on ryppy.
Sellainen kurttukulma kun olen.
En enää oikeastaan pahemmin kiukkuinen,
enkä juurikaan huolestunut,
mutta tämä kulmakurttu onkin sokaistunut.

Aurinko turkales,
ihana kun olet täällä!

Viis rypyistä, minä totta vie nautin sinusta.
Kimmellä vaan,
joskus hoksaan laittaa aurinkolasit nenälle.






Toisaalta.
Vääjäämättömästi tuo ryppy on jäädäkseen.
Siitä tulee osa minua, 
eikä se yöllä katoa.
Se vastaanottaa minut aamulla peilistä 
(niinä päivinä kun siihen jaksan vilkaista),
ja kertoo kimmellyksestä auringon,
kuvastaa surujani,
kertoo huolistani ja 
siitä uskomattomasta tunnevyörystä,
joka useimmiten yöllä iskee.
Voi inspiraatio, sinunkin syytäsi 
ryppyni on.
Kulmat kurtussa ja niskajumi.






 Se on ryppy.
Ja se on elämää täynnä.
Tuossa kulmakurtussa tulee olemaan kaikki tämän
päivän askareet säilöttynä.
Nyt pitää siis vain varmistaa, 
että tuosta kurtusta tulee iso.
Niin iso, että siinä lepää paljon 
kauneutta. 
Niitä uskomattoman kauniita hetkiä,
joita elämässäin on ja tulee olemaan.
Ainakin toivon niin.
Ja oikeastaan,
onni on sillä, joka niin tahtoo oleman.
Se on hiukan asenteestakin kiinni.
Ja ennenkaikkea se on armosta riippuvainen.
Siitä, että kurttuihin ei tarvitse säilöä
muuta kuin kaunista.
Sellaista, jossa on vain kaunista kimmellystä.
Toivoa, uskoa, rakkautta ja vapautta.

Vapaus,
voi miten keveää on askellus Valossa.




Valossa näkee, että matonkuteistani irtoaa jäätävästi 'nöyhtää'.
Valossa ihastun enemmän isäni minulle ostamaan matkalaukkuun (kiitos iskä).
Valossa autotalli edistyy huimaa tahtia (kiitos kökkäväki ja isäntä)
Valossa näkyi hyvin, miten vanha lakka pöllysi pulpetintuolista.
Valossa luin ja virkkasin.


"Ihana on loistosi huomen,
hymysi valloittava.
Kevät kun koittaa,
hymyysi herään,
Miten kaunis on loistos silloin,
kun mustaan syliis on tottunut.
Miten lohduttavaa on henkäykses,
kun lämpö on löytynyt."


Valo, ihana kun olet täällä.
Uskoni horjui, mutta et hylännyt.



Kiitokset matkaseurasta.
On kyllä mielettömän kivaa käydä lukemassa vastaavasti teidän blogejanne ja
kommenttejanne auringossa istuessa. Kommentoin itsekkin harvakseltaan aina silloin ja joskus jopa tällöin.

Nyt on jotenkin innostunut käsityöläinen päättänyt käyttää aikaansa hyödyksi.
Tehdä ja touhuta.
Ehkä minä siis elän itselleni ryppyjä?
Se on ihanaa.
Ja ajatella, niitä tulisi olemallakin, mutta olisivatko ne silloin tyhjää täynnä?
Sillä useimmiten pääni täyttää tyhjyys.


Huh, tulee tekstiä ja pitäisi jo niskojen vuoksikin lakata.
Kiitokset heille, jotka jaksoivat taas lukea koko liirumlaarumini alusta loppuun.
Ja paljon iloa, rauhaa ja sitä valoa teille päiviinne.
Pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne!

Inspiroitukaa väreistä näin kevään kynnyksellä!

Pölykin on kaunista, kun vain oikein hyvällä päällä on :). 
Keväisin terkuin,
Kipa.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Inspiroitumista juurilla.











On vietetty hyvin eloisa viikko. Kaikkea on tehty, mutta läheskään kaikkia ei ole ehtinyt nähdä.
Matalalla on onni. Iloisuus pienessä.
Aurinko kimmeltää kaikille, jokaisen korvannipukoita kihelmöi lämpö.
Tuulla puuskuttaa niskassa, jalkoja vavisuttaa.
Juuret ovat kuitenkin hyvin vahvat.
Huimasti tuulta uhmaten löytyy kummasti hymy huulille.
Siskoni luona inspiroiduin mummomatoista. Vau.

Auringon kimmellystä päiviinne toivotteleepi,
Kipa.