maanantai 16. kesäkuuta 2014

Täälläkö taaas?

 
Valon aikakausi on koittanut, tai oikeastaan, sitähän se on aina ollutkin. 
 
Suurin syy bloggauksen lopettamiseen olivat varjot.
Varjot ovat matkalaisen välttämättömät kanssakulkijat, mutta niiden julkisesti myöntäminen vaatii mielestäni hirmuisen määrän rohkeutta. Sitä riittikin, vaikka häpeä useimmiten oli hyvinkin vahva. Eräiden vahvistukset siitä, että häpeä olisi aiheellistakin, niin saivat minut tekemään lopullisen päätöksen.
 Vaihdan blogini suuntaa.
Ei kun lopetan koko touhun..
 
Sittemmin bloggaus on jäänyt mietityttämään ja ihanien ihmisten ihmettely lopettamisesta on jäänyt kaivertamaan..
Tein siis kokonaan uuden blogin.. Vanhassa ja niin rakkaassa blogissa säilyy varjojen ylistykset ja samalla Valon suuremmat ylistykset.
Jos hyvä kristitty ei lankea varjoihin, mihin tarvitaan lunastajaa?
Taiteilijasielullakin on vapaus sanoihinisa, mutta lukijalla on myös oltava sydäntä ymmärtää tekstiä ja jo siinä ymmärrettävä, että tavallinen arkinen mamma se täällä rustaa.
 Mikäli koet saavasi huonoja vaikutteita, skippaa koko blogi kaikessa rakkaudessa, sinulla on vapaus siihen. Ihana valloittava vapaus <3.
 
Näinkin henkeviin sanoihin siirrymme hieman kylmempään linjaan uudessa blogissani, jossa ei pahemmin tekstiä ainakaan näin kesällä ole.
 
 
Kuka tietää, vaikka varjot saapuisivatkin ja alkaisin niitä taas kirjoittaa ulos itsestäni julkisesti, minä moukka ja huono käytöksinen kristitty. Sillekkin olen oppinut nauramaan, eiköhän meidän Taivaan Iskä ole niin huumorintajuinen, että meillä on lupakin nauraa omalle huonoudelle ja nojata kikattaen Isän olkapäähän. Hei oikeesti, taas tein noin, mutta olen siltikin VAPAAA. Tuollainen vapaus teettää rakkautta ja iloa. Ja olen mielelläni armosta rakastettu ja köyhä, kuin tekopyhä muka varjoton kulkija. Siellä se koko aika tietsikkapöydän takana on. VArjo. Lankeaako se koskaan päälleni kokonaan, kaatuuko niin raskaasti ylleni ettei Valon sijaa ole?
 
Yksin armosta ja yksin uskosta.
Ei mitään itseltä annettavaa, heikot ja köyhän huokauksetkin, lahjaa nekin.
 
Ja muistakkee, Kipa kirjoittaa ihan Kipana vaan.
 
Terkuin,.. no se Kipa edelleen.
 
P.s. Kiitos edellisen postauksen kommenteista, kaikki on luettu moneen kertaan <3
 


6 kommenttia:

  1. Upeita maisemakuvia! Tervetuloa takaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tarkoitus tulla uudelle sivullesi :D Mahdotonta kämmäämistä ;)

      Poista
  2. Huonot vaikutteet ei ole se sana, joka tätä blogiasi minun mielestä kuvasti :) Tämä oli mielestäni mukavia hetkiä, ihania kädentaitoja ja sanoja. Varjot, nekin kuuluvat elämään - hyvän kristitynkin <3

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa takaisin!!! Tulen seuraamaan uutta blogiasi :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos teille kaikille! Ihana huomata, että olette kaivanneet minua yhtälailla kuin minä teitä <3 Ja tervetuloa seuraamaan arkeamme uuden blogini puolelle!

    VastaaPoista