torstai 31. tammikuuta 2013

Keittiön mattoja







Varsinaista väriterapiaa on ollut tuo äidin ja isän mattojen paukutus. Eipä ole ennen ollut oranssia kudetta mun käsityöhuoneessa. Mut nyt sitä sitten onkin vielä jäljellä pari kiloa (piti luonnollisesti ostaa koko vyyhti vaikka raitakuteeksi sitä ostettiin).















Liilan kauden alettua, kudoin keittiöömme raikkaat raitamatot. Sopii tummalle keittiölattialle hyvin ja raikasti kummasti. Ajatuksissa kyllä jo toiset värit ja vieläpä tehdastekoisessa matossa.














keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Pienestä on hyvä aloittaa..




Kirjoneule on meinannut olla välillä erittäinkin haastavaa. Nyt päätin haastaa itseni tekemään ihan pienen kirjotyön näin aluksi. Ja ihan kivasti onnistuivat. Sain hieman kulutettua omia ja anopinkin lankoja. 







Sukista tuli melkein liiankin pitkät, mutta pienelle kimparalle sopii sukat makkaralle. 

Oheen liitin myös joskus aikaa sitten tekemäni sisustustyynyn.
 Hieman kivaa kangasta, kirppikseltä pitsi ja tyyny sisälle.
Kyseinen tyyny koristaa kavereineen tällä hetkellä pikkuneidin sänkyä.









tiistai 29. tammikuuta 2013

Rätei ja lumpui..


Ompelin nuoremmalle tyttärelleni Elenalle mekon joululahjaksi. Kyseessä olevassa mekossa on ensimmäinen vetoketju, jonka olen omalla koneellani ommellut (kiitos anopille, joka opasti tumpeloa). Mekon kaava on Ottobre 6/2012 lehdestä. Oikeasti mekkoon kuuluisi pitkät hihat, mutta tein lyhyet. Kuvassa olevan naulakon  mieheni on tehnyt vanhasta laudasta ja sisustuspuodista ostetuista koukuista.





Koska mekko oli suhteellisen nopea tehdä ja mukava pienen tyttösen päällä, päätin tehdä tulevalle kummityttösellenikin samalla kaavalla mekon.










Mekossa on samanlainen vetoketju kuin Veronikalle tekemässäni mekossa (mekko aiemmassa postauksessa). Erikoisvetoketjuja myy nettipuoti Fabriina.






Tulevalle kummityttöselle (ristiäiset tänä viikonloppuna) vien myös tuollaisen 'aktiivirätin'. En ole tietoinen, että miksikä tuota rättiä varmasti kuuluu kutsua, mutta kutsun sitä aktiivirätiksi. Pieni neitokainen saa tunkea tuon suuhunsa äidin hupparin nyörien tai lelujen pesulappujen sijaan. Oma tyttäreni 5 kk:tta rakastaa ruutukuosista rättiään ja se on vähän väliä yltä päältä kuolassa. Nam!





maanantai 28. tammikuuta 2013

Ensiaskel





Tein uudenvuoden aattona lupauksen. Lupasin etsiä jostakin sisältäni sen Minän, joka on hautautunut erinäisten uusien tittelien alle. Minusta on tullut erityisesti kohtuullisen hyvä vaimo ja äiti (ja ennenkaikkea kotiäiti, joka muuten ammattina on erittäin vaativa ja aliarvostettu). Mutta entä MINÄ ? Miksi minusta on tullut tylsä nuori ihminen, joka pukeutuu harmaaseen, rakastaa turvallisia valintoja, ostaa mieluummin lankoja kuin uudet korkokengät ja harrastaa käsitöitä niin paljon, että terveys on mennä. Miksi minun kaltainen ihminen pelkää sanoa suoraan mielipiteensä, vapisee kaupassa, punastelee puhuessaan ja välttelee rakentavaakin väittelyä. En minä ennen ole ollut sellainen. Pikemminkin lapsellisen itsevarma ja periaatteen ihminen.

Vuosivaihteessa tapasin entisen luokkakaverin, yhden parhaista ystävistäni, pitkästä pitkästä aikaa. Vuosi oli vierähtänyt viime tapaamisesta ja huomasin silloin miten paljon olen muuttunut. Minä olen liian vähän sanonut sanan MINÄ. Olen TYLSÄ ja täysin OUT. Olen jotenkin SYRJÄYTYNYT ja VÄRITÖN. Päätin saatuani (silloin mielestäni kauhistuttavan) värikkään teerasian, juuri kyseiseltä ystävältäni, että tämä naurettavan pieni pala väriä olkoon ensiaskel. Tein teerasiasta taulun ja tilasin netistä olohuoneeseen keltaisia tyynyjä (Sopivat varmasti meidän mustien ja harmaiden tapettien kanssa).

Huomaan muutoksen tapahtuneen. Kuntoilen kutomisien ja ompeluiden välissä. Kävin parturissa ja laitan joka aamu hiukseni edes pikaponnarille. Arvostan kästiöitäni ja sitä kautta nautin niiden tekemisestä enemmän. Aloitin kaksi uutta harrastusta: lastenjumpan (tulee lähdettyä neljän seinän sisältä edes kerran viikossa ;D ) ja sitten tämän iloisesti yllättäneen bloggaamisen.

Tätämenoa olen kesään mennessä raiteilla. Tai ainakin tällä hetkellä musta tuntuu, että OLEN ELOSSA.







lauantai 26. tammikuuta 2013

Metsän-neito





Tämän vuoden tavoitteenani oli kuluttaa kaikki jo koreissani komeilevat lankakerät ja lankojen loput. Tähän ponchoon saikin hyvin kulumaan kaksi kerää Dropsin Eskimoa. Varsinaista ohjetta tälle ei ole, mutta olen noin vuosi sitten tehnyt Dropsin ohjeella vähän vastaavan mallisen ponchon tyttärelleni. Periaatteessa kudoin putkilon ja ennen huppua tein nyöriaukot, johon saa pujotettua nauhan ja josta saa kiristettyä hupun pussille.Tuollainen" sienihuppu" sopii mielestäni varsin hyvin meidän metsän-neidolle.






Mekko on Helppo-kaavalla tehty ja valmistui todella nopeasti. 
(Kuten ohjeen antaja lupasi)

Kassissa on nappikiinnitys ja virkattu hihna.




Vanhasta paljettipaidasta tein itselleni pipon ja siitä innostuin tekemään myös "Hontalle" 
samaisesta paidasta asun.

Housuissa tuollainen kiva 'lömpsöttävä' yläreuna ja paitana on tuollainen perus tuubitoppi.
(Pitäis vissiin ostaa jotain punasävyistä saumurilankaa valkoisen ja mustan lisäksi.)

Kuva vielä omasta piposta. 
Sopii ainakin hyvin tuon sävyisen Bench.:in laukkuun, jonka rakas mieheni osti lahjaksi minulle.









Lopuksi vielä kerrottakoon, että meidänkin Pocalla on ilmeisesti tuollaiset syntymämerkit. Olen niitä kyllä luonnonvastaisesti yrittänyt poistaa kynsilakan poistoaineella ja Amwayn erilaisilla aineilla (joilla jopa tussi ja porkkanatahrat lähtevät helposti), mutta ovat vissiin päättäneet olla osa meidän metsän-neitoa. 
Sopii hyvin miedän sakkiin, kun on vähä vikojakin olemassa.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Makuupussin uusi kuosi


Joskus Turun Pikkusiilestä ostettu vanha äitiyspakkauksen makuupussi sai uuden ilmeen vanhasta pöytäliinasta ja tilkuista. Pöytäliinakin on löytö kirpputorilta.


Peura-aplikaation jäljensin Mekkotehdas-kirjasta. Aplikaatiossa apuna käytin liimasprayta. Aivan mahtava tehdä noita, kun pysyvät hyvin paikalla ja liima on nopea kuivamaan. 

Makuupussin vetoketju on tuollainen kupruinen ja reunasta tuli muutenkin aikas kamala, mutta eipä se pakkanen silti ole niitä pelästynyt ja peittoa on tarvittu.