perjantai 30. elokuuta 2013

Pipojen päivitystä


Nämä pipot ovat olleet moneen otteeseen häviksissä. Niitä on revitty, rakastettu ja venytetty entisestään. Olivat ennestäänkin molemmille tyttösille liian isoja ja kovan käsittelyn jäljiltä 'etusakara' ulettui nenään. Harsin sen nurjalle puolelle, virkkasin Irlantilaiset ruusut, pari nappia päällitysten ja siinäpä kulkevat neitokaiset viime kevään pipoissa kuin uusissa. Kuinka voikin pienet asiat muuttaa ilmettä noin paljon :). 

Viimeisimmät kirppislöydöt ovat saatu ottaa käyttöön. Sadetakki 3e ja Kavan kukkakengät 6 e. Ainoastaan Elenaiseni sai ihkauudet kengät kaupasta, ihan vain siksi, että kirppikseltä ei löytynyt. Syksy on täällä <3. Ei meinaa muistaa pukea tarpeeksi päälle ja tämä mielessään seuraavalla kerralla vuoraakin neitoset aivan liian paksuihin tamineihin. Kohtuus, mitä se on? 


Olen alkanut ainakin nauttia syksystä kohtuu paljon, kohtuu paljon myös rakastan pientä perhettäni ja kohtuu paljon minua väsyttäis. Kohtuu paljon olis työtä (pakkausta, leivontaa ja huushollausta) vaikka kello on jo puoli kaksitoista yöllä. Kohtuu kiva päivä takana, kohtuu iloinen. Kohtuu hyvin ajatukset ovat pysyneet kasassa koko päivän ja kohtuu paljon toisia lapsia tyttöset ovat tavanneet tänään. Olen kohtuu kiitollinen kaikesta saamastani ja saavuttamastani. Kohtuu hyvää suklaata söin tänään lähes levyllisen ja kohtuu kylmät tirpaat ovat ilman villasukkia. Kohtuus on kohdellut minua sitten kuitenkin ihan hyvin, oli se sitten mitä tahansa. Kohtuu nopeasti meni kuumekkin ohitse, vain kaksi surkeaa päivää lasten kanssa tokkuraista menoa. Ja kohtuu kivaa, kun pääsemme huomenna seikkailemaan.

Me lähdemme perheviikonloppua viettämään Euraan. Uskoisin, että kova meno on kun kaikki äitini ja isäni 21 lastenlasta, 8 lasta ja mahdolliset puolisot kokoontuu kasaan. 
Kohtuutonta menoa sanoisin. Ja sitä toivottelen teillekkin. 
Elämämme on lainassa, käyttäkäämme sitä hyvin, hallitusti ja säästelemättä ilonkyyneliä. Palautusajan umpeenmeno voi olla pitkä, mutta voihan se olla lyhytkin.

Kohtuu täysillä eteenpäin, kunhan sumun takaa näkee jotain. Syksy <3 .

torstai 29. elokuuta 2013

'Läiskä-matto'


Se piristää.
Näen kesän värit, muistan kesän maut ja ihastun yhä uudestaan.
Se piristää, siitäkin huolimatta, että palloista tulikin läiskiä.
Parempaan en pystynyt.



Jonain toisena viikkona läiskät voisivat häiritä, ärsyttääkkin.
Tällä viikolla olen kyseenalaistanut kaiken. Koko olemassaolonikin, joten pienet läiskät eivät siinä tunnu missään. Paapan poismeno ja kova flunssa ovat pitäneet huolen, että mehut ovat rutistettu naisesta. Liekö nuo maton läiskät epämääräisiä kyyneliä tai kuumetokkuraisen hikeä. Ovat mitä ovat, mutta sanotaanko, että niistä on vain tie ylöspäin. 
Silti, aivan ihanat värit!
Kuteet haalittu: Tapion Lankakaupasta, Rauman Jätti-Rätistä ja jonkun miekkosen kellarista. 
Ja sanotaanko se vielä, että aiiivan ihanat värit?!


Kirjovirkkaus taitaakin olla haastavampaa kuin uskoinkaan, mutta taidan joku kerta ehdottomasti kokeilla uudestaan. Kuteita olisi vaikka ja kuinka paljon nurkissa, keskeneräisiä neuletöitä monta ja kirjontatöitäkin odottaa tekijäänsä. Uusia kankaita kaapissa ja ideoita hirmuisesti. Katsotaan mitä tässä ehtii ja mihin kykenee, ainakaan tänään ei ole enää ollut kuumetta. Laitoin ruokaa, siivosinkin ja laitoin pyykkejä. Mama is back!

Väriä ja iloa eloonne ihanaiset!

maanantai 26. elokuuta 2013

Surun väri on musta.



















Aiemmin kesällä tekemäni mekko lähti matkaansa liian aikaisin. Keskeneräisenä ja meni rikki.
Tänä aamuna korjailin ja viimeistelin. 
Yksinkertaista.
Trikoo Jätti-Rätistä ja vyönä toimii laukunhihna. 

lauantai 24. elokuuta 2013

Varjot


Ihailen,
Se vangitsi rakkauden.
Miten kauniita onkaan,
valo ja varjo yhä leikeissään.
Yksin kumpikin liikaa on. 
Vaan yhessä loivat tasapainon.

Miksi pelätä jotain sellaista, 
jonka ylitse voi lapsikin pinkaista.
Lehtiä kahisuttaa,
tossunpohjia kuluttaa.
Ääneen kikattaa
ja taas varjon ylittää.


Kauneutta ympärillään,
taivas kasvoillaan.
Parempi minäkin seurassa sun,
iloa rinnassa ahdistetun.
Kyynelsilmin katselen,
lisää tätä anelen.

Lisää hetkiä onnellisia,
ajan unohtamisia.


Maja suojaisa varjon kotina,
vaan valo täälläkin kattona.
Hieman kuitenkin pelottaa,
kun lehdet tyttöseen kurkottaa.
Tervehtii tulokasta uutta,
ihmettelee neidon pienuutta.

Monta kiljahdusta talletettuna,
ilonhetket salaisuutena.
Vaan kohta maahan varisevat,
maata kahisuttavat.


Hetkeen tartuttava on,
arki luo karkelon.
Iloa ja naurua sydämmessään,
ei parempaa voi toivoa eläessään.


Keskellä arjen kukka kaunein on,
keskellä syksyn valo yhä on.

Edit:  Nuku rauhassa isopaappa. Olet valonkodossa turvassa, meitä odottamassa. Suru tässä maassa hetken on, ilo luona Herran verraton. Lepää rauhassa.

Valon ja varjon tasapainoa teille toivottelee Kipa!


torstai 22. elokuuta 2013

Farkkuiset tonttutakit tyttösille


Tittidii!
Aaatsipadaaadaaa
ja
Hip Hip Jee!

( kärpänenkin on näköjään päässyt kuvaan ;D )


Vihdoin sain aikaseksi tehdä nämä.


Viime keväänä ostamani takkikangas tuli vihdoin ommeltua!
Kaavat: OB 4/12:ssa
Kankaat: Joustofarkku ja sinappitrikoo Rauman Jätti-Rätistä, 
ruutukangas kirppikseltä, Tilda-tilkku kaapin uumenista.
Isot napit Jätti-Rätistä ja nepit Tapion Lankakaupasta.
Vetskari anopilta ja nauha (ripustuslenkkinä) Keskisiltä.

Vuorta en laittanut, sillä takeista olisi tullut liian tönköt. Viime keväänä yritin tehdä itselleni farkusta saman mallisen takin vuorella, mutta ei tullut hyvä, toki se työ nyt ei muutenkaan onnistunut. 



Pitkästä, pitkästä aikaa ompelu oli tosi kivaa ja vain yksi kaksoisneula meni katki (ompelukoneessa sekä emännässä molemmissa vika). Nyt on talo sen näköinenkin, että emäntä on illan ja aamupäivän ommellut. Kenkiä, Legoja, vetskareita, nappeja, palapelejä, kyniä ja vihkoja on levitetty ympäri taloa. Ja rusinoillakin on äiti lahjonut tyttösiä vielä hetken odottamaan valmista. .. ja vielä hetki. .. tämä vielä..ihan kohta..  
Anteessi!
Onneksi Veronikan silmät kirkastuivat hiippahupusta niin, että äitin piti ihan hoilotella TonttuTorvista tyttösen korvaan peilin edessä. Ihanat enkelit äitillä!

Äkkiä leikkimään huusholliskaa ennen kuin tuo yötyöläinen tuolta herää, muuten se alkaa siivota. Jonka jälkeen se menisi pihahommiin, tulisi syömään, siivoaisi ja menisi pihahommiin, nukuttaisi lapset, siivoaisi ja lähtisi yöksi töihin. Rasittavan ihanan tarkka ja kerkiiväinen mies. Älä väsytä itseäsi kulta <3

Hyvää loppuviikkoa kaikille ja paljon auringonsäteitä!
Nauttikaa matkasta!

tiistai 20. elokuuta 2013

Huhuu!-pipo



Talvi jo mielessä. 
Pöllöpipoja kudottu lähipäivinä. Viime jouluna mieheni osti minulle Mollie Makes lehden ja siinäpä oli tehty tälläiset Pöllörannekkeet. Nappasin pöllön ja tein pipot. Vielä olis tätä samaista Novitan Impivaara-lankaa yksi kerä. 
Jospas vaikkapa tekis lisää pipoja.. joulukin tulossa ja kaikkea :). 


Etupihalle jäi sitten kuitenkin vanha kuistinpohja. Pari lautaa siihen piti lisätä, että passasi tuohon. Nyt odotellaan harmautta siihenkin ja rappusiin myös, sitten ne vois käsitellä jollakin että pysyis hyvänä. Noh, on ollut kiva tyttöjen siinä loikoilla Veronikalle tekemälleni vauvapeitolla ja tehdä uusista Legoista kakkuja. 
Nam, miten hyviä.
Kalorittomiakin. Vaikka lasten touhuja katsellessa tuntuukin paisuvansa, sydän pakahtua.  
Mutta eihän rakkaus lihota?
Jos lihottaa, niin onneksi on sitten myös niitä 'ei niin mun päiviäkin' joukossa.

Huhuut teillekkin ja näkyilemisiin. Taidan mennä pakahtumaan imurin varteen, jei!

lauantai 17. elokuuta 2013

Systerin luona

Tällä viikolla on ollut suht kiirusta, siitä huolimatta otin likat kainaloon ja lähdin siskoni luokse. Siellä siskonlapset, naapurinlapset ja meidän neidit leikkivät jos jotakin sillä välin kun emännät turinoivat.
Napsin vähän kuviakin. Tässä niistä teille kollaaseja, oih sanon minä!






Aurinkoa sunnuntaihinne!

Elena 1 v.


Lämpö rinnallani. Uurastus palkittiin.
Kuuntelen tuhinaasi, hengenvetoja kalliita. 
Iloni, onneni.
Rukoukseni.
Sinä selvisit luokseni.

Nyt kätesi tutkivat maailmaa.
Kaksin käsin ahmit sen antia.
Ihmettelet ja tutkit.
Mitä kaikkea se sinulle tarjoaa.
Liikaakin.
Herrani, suojele tätä tainta.
Pidä turvassa.



Viikon varaslähtö ja yksvee synttärit ovat juhlittuna.
Kakkukin onnistui jotenkuten, mutta vielä on petrattavaa. Elämäni eka kerta kun käytin sokerimassaa, joten suonette pienen rinnanröyhistyksen vaikka kurttunen ja osin läpinäkyväksi muuttunut pinta onkin. Täytteenä kermaa valkosuklaalla, mustikoita ja vadelmahilloa. Karkkivartaita ja Popseja ronskisti grillitikuilla. Suklaapiirakka ja marenkikakku (suunnattu herkkävatsaisille: ei perunaa, ei gluteenia ja kaura-vaniljakastiketta). 

Päivänpaisteemmekaan ei tiennyt mihin suunnata, kun pienehkö kotimme oli niin täynnä ihmisiä. Pyöri jaloissa, sylistä syliin ja pomppi peppuloikkiaan. Mutusti suklaarusinoita ja söi itse kakkua. Niin oli vauhtia ja vilskettä, että kuvasaldo jäi aika vähäiseksi itse juhlien osalta. Mutta säilyypä nämä hetket muistoissa.
Kiitos kaikille <3

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Elenan neuletakki






 Rouheaa pintaa ja puunappeja, ihan ihan pientä nirkkoakin pehmeyttä tuomaan.
Just sopiva ja kuitenkin kasvuvaraakin löytyy. Tätä takkia tehdessä on suosittu Novitaa aika lailla kun malli ja langat ovat heiltä. Bambulankaa kakkosen puikoilla ja koukulla, malli Kevät 2011 lehdestä. Tulos on kerrankin parempi kuin odotin ja tsadaa, ihan valmiiksi asti sain. 






Tällä viikolla vietetään varaslähdöllä neidin synttäreitä. Miten se aika vieriikään näin nopeasti?
Ajat Demiä lukevasta neitosesta on vaihtunut Kodin Kuvalehteen ja kotiäitiyteen.
Silloisessa lempilehdessäni oli ihana Oi, miksi? -palsta. Yhä se inspiroi minua kyseenalaistamaan kaiken itsestäänselvän ja siitäpä syystä joitakin heränneitä hassuja kysymyksiä teillekkin pohdittavaksi laitan.

Miksi, oi miksi..
.. kuivata kukkia, kuolleita lehtiä säilyttää?
 ..onnellinen ja onnekas ei voi samaa tarkoittaa?
..pahuus maailmaa vallitsee, ihmisiä kahlitsee?
.. tyytymättömyys kaiken saaneella, itsestäänselvyyksiä kuin ahneella?
..yksi on syntisen hyvää ja toinen armottoman pahaa?
..sanonta oravan pyörästä?
.. kaikki eivät kirppareita rakasta?
..matkanteosta tulee tärkeämpi määränpäätä?
.. yrittää ennustaa tulevaa säätä?
.. ihminen oppii just kantapään kautta?
..yrittää ymmärtää rakkautta?
Entäpä miksi kosto elää?

Hah, näinkin hehkeitä ajatuksia aamutuimaan, mitä ..
miksi, oi miksi kello on jo noin paljon.. äkkiä ruuanlaittoon, se siitä aamutuimasta. Aamu olikin kaunis. Aurinkoa ja syyshelmiä. Pientä kirpeyttä ilmassa. Nyt en pelkää enää varjoja. Tervetuloa syksy, käperryn varjoosi lepäämään. Miksi et sinäkin?

maanantai 12. elokuuta 2013

Anopin antamat


Kiitos mamma!
Yömekot ovat olleet helleöiden pelastus, niin vilipooset notta!



















Elikkä nämä siis anoppini, lasteni mamma ja miekkoseni äiti pyysi saada tehdä meidän neitosille (Pocalle kans). Tuo nainen on kyllä uskomaton. Lanka on jotain ohkaisen ohkasta virkkauslankaa ja trikoon olen valinnut Turun Jätti-Rätistä. Tämän tyylisiä yömekkoja on mammakin pienenä käyttänyt. Mamman lapsuuusaikana oli pitsiä yläosa ja pellavaa alaosa, mutta pyysin kiinteitä silmukoita ylös ja trikoota alas. Käsin tikattu osat toisiinsa ja ammattilaiselta tuokaan ei vienyt kuin hetken! Helmassakin on pitsireunus, että huh mitä tikkaamista. Kasvuvaraakin on sen verran, että pitäisi jonkin aikaa mennä. Vaan meneeköhän? Kumman nopeasti tytöt tuntuvat kasvavan. Lupaa kyselemättä kehittyvät huimaa tahtia.

Aurinko hellii meitä yhä. Pihahommiin siis, tolpat pitää maalata vielä kerran ja muitakin maalattavia osasia kuulemma tuo miekkonen voisi keksiä. Ihan tuntuu kiusallaan keksivän töitä just silloin kun tekisi mieli saattaa neuletyö loppuun. Noh, illemmalla sitten koitan saada valmista aikaan.

Aurinkoa <3

P.s. Super anoppi lupasi minulle jotain kaunista vaaleanpunaista maksaruohoa lähes neliön verran. Taidan kipaista hakemaan ne vielä tänään. Olet mahtava nainen R, kiitos!

lauantai 10. elokuuta 2013

..jotain punaista



On yhä loma ja elo letkeetä. Kirppisaarteita haalittu tuolin verran lisää (ihana, mutta mieli tekis maalata istuinosat mustaksi?). Harmaata Novitan Bambulankaa metsästetty Kauhajoelta ja kolmas kerta toden sanoi,  normaalihintaisena kylläkin.
 Joku pirulainen olan päällä koko ajan muistuttaa marjametsästä ja terassin tolpista jotka pitäis maalata. On niin mielenkiintoinen käsityö kesken, että sais vaikka marjat jäädä metsään ja tolpathan vois maalata vaikka ens viikolla? 
Hahh.hhahahha.
Sano se isännälle, sano se marjoille.
Odottakaa, mä vielä yhden rivin, sitten mä tulen.
Tai odota pari päivää, mä tämän neuletakin vielä.. Ei auta.

Aurinko,
se aina vähän väliä ilmestyy tuolta syksyisenharmaan esiriipun takaa näyttämölle tanssahtelemaan. 
Miten kauniit liikkeet ja mitkä varjot se luokaan!
Todellisuus.
Valon ja varjon hippaleikkiä.
 'Et saa kiinni!' valo lällättää ihastuneena kikatellen.
Pysy poissa varjo.
Älä vielä syksyä luo, valo hengästyneenä huohottaa.
Kohta valo väsyy. Varjo kiinni sen saa. Luo harmaammista harmaimman syksyn. 
Vaan vielä edessä ruska. 
Auringonpaiste syyskukissa ja loiste kastepisaroissa. 


Väistämätön edessä.
Varjot.
Kauniita nekin, vaan pysykää vielä hetken poissa.

Ihanaista ja aurinkoista alkusyksyä teille!

P.s. Yli 18 000 klikkausta blogissani. Kiitos siitä teille. Ja tervetuloa uudet lukijat! <3 Muistakaa, että rakastan teidän kommenttejanne, niiden avulla minä juoksen varjoa karkuun minkä jaloistani pääsen.

torstai 8. elokuuta 2013

Piristysmatto eteiseen


 Harmaus on vallannut pienen kyläpahasen. Sataa.
Aamu on kiireetön, kuin pysähtynyttä aikaa.
Koululaiset kiiruhtavat kouluihinsa ja me vain katselemme sateen ropinan osumia noihin pieniin pyörällä eteneviin värimöykkyihin. 
On syksy.
Minusta koulut alkavat syksyllä ja sitä on turha kaunistella itselleen.
Onko koulujen alkuja taas aikaistettu?
Miten kesä hurahtikin taas näin nopeasti?
Tartuin sentään useimmiten hetkeen.
Mutta silti, tuleehan vielä aurinkoisia 'melkeen kesäpäiviä'`?










Eilen isäntä kiikutti tulevan ruokapöytämme eräälle entisöijälle maalattavaksi. Olohuoneemme maalaustilaksi muuttaminen ei innostanut kumpaakaan, jotenka jäämme odottelemaan kutkutusta tuntien pöydän valmistusta. 
Saattaa kuulemma hieman kestää.
 Noh, se ei haittaa, meillä kun tuntuu kaikki muukin kestävän ja viivästyvän. Tätä raitamattoa ostokuteista (pari raitaväriä taitaa olla kirppikseltä haalittu) taisin aloitella ties koska ja vasta eilen päätin, että se on saatava heti valmiiksi. Parisen tuntia siinä meni ja turhaa työtä taaskin tehtyä. Piti purata kakskyt senttiä kun loimi loppui kesken ja raidat menisi edes jollakin lailla järkevästi. Aloitin keittiön kesämattoa tästä, mutta loimi ei sitten enää riittänyt, joten tuli eteisen piristysmatto. Jätin vierelle toisen kutomani eteisenmaton. Ennakoin jo tulevia kurakelejä ja suojelen lattiaa. Jotain mummomaista tuossa lattian vuoraamisessa on. Minähän olen tavan mummo, joten näillä mennään.


Tuulikaappikin tarvitsisi uuden maton. Suurin osa tahroista on jotain ikitahroja ja matto on kamalassa kunnossa. No on sekin sentään itsetehty ja rakastettu. Useimmiten se on ihan rutussa ja paksun hiekan peitossa, kengät sekaisin sekä hapsut vintturassa. Sopii tänne maalle hyvin. Huoletonta ja kaunista harmaata syksyä kun on luvassa. Ennen totaalista harmautta on kuitenkin ruska ja syysauringon paiste, tänään sitä ei vain näy  missään ja mieli myrkyttyy uskomaan arjen ankeuttajaa. 
Harmaata.
Harmaan harmaan harmaata.
Älä usko sitä.
Vielä se aurinko paistaa, lehtiä valaisee ja tuulen kanssa tanssii.
Ehdin siis vallan hyvin pestä ties kuinka monennen kerran tuon likaisen matton eteisestä.
Se ehtii vielä kuivata.
Ennen mitä?
Ennen totaalista harmautta ja rankka sateita?
Pah. Heitän sen koneeseen ja kuivuu kun kuivuu.
Minua et lannista, ankeuttaja harmaahapsi.

Auringonsäteitä kaikille toivottelee yks tavan mummo!

keskiviikko 7. elokuuta 2013

vajaa 7 metriä anoppilaan


 .. nimittäin mattoa. 
Syksy on kohta täällä. Luonnonvalo kateissa ja älykkään salama on sitten niiiin hyvä. No näillä mennään, sillä matot ovat anoppilassa ja äkkiä piti siellä muutama kuvakin näistä räpsäistä. Kaksi räsymattoa, kuteina vähän mitä sattuu kierrätettyä ja nurkista löydettyä. Vain ruskea on vartavasten ostettua. Ruskanvärit lisämausteilla siis. 



















Suhteellisen monta nyssykkää kudetta näihin mattoihin tuli kulutettua, mutta silti nurkat tursuaa kuteita. Yhden matton olen paukuttanut itsellekkin. Postaan sitä huomenna, kun tai jos saan edes hieman luonnonvaloa kuvaustilannetta avittamaan. Nyt kutkuttaisi ottaa hieman haastetta näihin mattojen tekoon ja laittaa jotain muutakin kuin palttinaa. Katsotaan mitä tuleman pitää ja koska. 

Huomiseen ihanaiset <3

tiistai 6. elokuuta 2013

Arjen ihania aarteita



Sydän hakkaa, tekisi mieli kiljahtaa ja kuulet kuinka veri kohisee suonissasi. Kaappaat esineen hyllystä kuin peläten, että joku tai jokin vie sen kuitenkin nenäsi edestä. 
Ei vienyt.
Iloa rinnassa, toopena hymyillen kuljet.
Olemme kirpparilla ja kaikki on mahdollista.
Aarteita toinen toisensa perään.
Joskus harvoin saman fiiliksen saa kaupassa käydessä, mutta huomatkaa, vain joskus harvoin.
Mikäli joku ihmeellinen olento siellä ruudun toisella puolella ei tiedä yhtään mistä puhun. Voin siis olettaa, että kyseessä on tähän verrattava asia:
Kuljet kirkkaasti valaistussa yksityispuodissa, ympärilläsi on kauneutta ja laadukkuutta. Arvokas laattalattia jalkojesi alla ja yksityiskohtia sisältävät seinät. Koristeiset tuolit, upeine selkänojineen odottavat vaatteiden sovittajia tai sovittajan seuralaista. Peilit ovat kiillotettuja ja isoja koristeellisia erikoisuuksia, niihin katsoessaan sovittajan vaatteetkin alkavat näyttää paremmalle. Kauniit raamit ja tuotteet luksusta tai ainakin ehdottoman uusia.
Tuokin kolahtaa, mutta fiilis on eri.
Kuitenkin lähes samoihin sfääreihin kuin kirpparilla pääsen vain käsityötarvikeliikkeissä.



Tänä kesänä on löytynyt jos jotakin kirppareilta. Kohta alkaa olla niin, että kaikki näkyvillä olevat ostotuotteet ovat heivattu kaappeihin ja esillä on vain aarteita toinen toisensa perään. 

Päreloota: 3 e, keltaiset kulhot 1 e / kpl, GG-purkki 4 e, Arabian emalikattila 10 e, Emalikulho 3 e ja tyynyliina 0,80 e (johon lisäsin vain ripustusnauhat).
Muut aarteet ovat jo olleet ennestään ennen tätä kesää ja tavarat vain täydentävät toinen toisiaan (siis ainakin minun mielestäni ja sehän riittää). Eteiseen kyhäsin nopean taulun. Pyöreät kehykset Hemtexistä ja kangasta tilkkupussista. 

Pientä piristystä arjen keskellä omaksi iloksi ja ehkä joidenkin vieraidenkin iloksi (joidenkin kauhuksi ;) )



















Loppuun vielä kuvakasa Wasalandiasta. Oli kivaa, vaikka kuvia katsellessa tulee tunne, että äippä tarttis kuntokuuria ja parturia. Mutta sama tuo. Jatketaan yhtä rähjäisen näköisenä ja kuntoillaan sitte joskus. Nyt menen jeesimään isäntää pihalle, jos se olis jotakin keksinyt mun pään menoksi. 


Riemurikasta eloa kaikille!