Varsinainen tyylivaras se täällä, hei!
Näin täällä tälläisiä ja arvatkaapa tekikö mieleni heti samanlaisia.
Isäni sattumoisin samana päivänä kysyi, että haluatko minun tekeväni sinulle jotain hänen jämälaudoista?
Joo, oishan mulla yks.
Sieltä tuli yks, kaks.. no neljä elementtiä (joista kaksi siis on nyt kässähuoneessani). Isiukko se näköjään pääsi vähän innostumaan, kiitos <3.
Isosiskoni meinasi, että ihan kuin joku alttari. Mutta katsotaan tottuuko hänen silmä vielä, sillä samainen setti vanhasta laudasta päätyi heille.
Itse ainakin rrrrrakastan!
Oi. Ja kivoja Aarikan purkkejakin löytyi viime viikonloppuna siskoni kanssa Turun Manhattanilla pyöriessä. Ruostuneita sisältä, jotenka pääsivät tilperhöörikipoiksi talon sisälle tönöttää.
Pikkuisen meinaisi jouluttaa ja kirpparilta löydetyt kupitkin pääsivät hyllylle. En myönnä, että tänään siivotessa hyllylle pääsi myös joulutikkuja tai että makkarissa killuu yks joulutähti. .. tai että kuuntelin joululauluja, enkä mitään hilpeetä limputusta, vaan ihan apaattisien möreä äänisiä Sylvian joululauluja sun muita. Mistä lähtien sitä sitten on lupa jouluttaa?
En päde huonoa omaatuntoa moisesta vaan sydän ilosta pamppaillen paketoin jo ekat joulupaketitkin. Sellaiset ihan pienet ja vaatimattomat. Vaan kukas tekaisis ne vähän isommat puketit?
Kun huomenna alkaakin monen naisen yhteinen kokeilu, joulupuoti. Ja täytyypi myöntää, että eipä ole sinnekkään tullut juuri mitään tehtyä, kaikki turkales, tuntuu vievän niin paljon aikaa.
No ensi keväänä voi sitten aloittaa ajoissa (joka vuotinen lupaus) !
Mutta ei muuta ku iloista eloa, rentoa meininkiä ja sen sellaista teille. Minä menen tanssittamaan moppia, syömään makaroonia ja vähän jumppaamaan edes niskaparkoja. Ja jos vaikka käväisis hieman tuulettumassakin kylillä. Se onkin varsin rohkeeta mökkihöperöltä.
Ei muuta kuin rohkeeta menoa teillekkin lukijani, ihana huomata että teitä on tullut lisää. Tervetuloa joukkoon!