Näytetään tekstit, joissa on tunniste Itselle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Itselle. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. helmikuuta 2014

Nahkaa lanteille.


Ihana anoppini ja hänen ystävänsä pyysivät minut ompelukurssille TEAK:iin opettelemaan sisustusompelua ja vaateompelua. Ja tässäpä tämä ensimmäinen aikaansaannos. 
Kynähame vanhalla nahkatakin resorilla.
Takana halkio ja vetskari.
Opettajamme Jari kyllä ompeli tuon nahkaosuuden vetskarista jollakin jäätävällä koneella, 
mutta muuten minä olen tehnyt kuulkaa tämän itse!!
Hyvät opit ja tulos miellyyttää.




Muotolaskoksia tämä jostakin Moda lehdestä napattu kaava ei kaivannut, sillä tässä oli tuollaiset ihme 'taskut'. Istuu ku ois vartavasten mittoihin tehty :)
Osittain vuori on harsittu kiinni tihein pistoksin.
Ja helma sekä halkio ovat tietenkin käsin harsittu opettajan vaatimusten mukaan.
Monen tunnin harsintaprojekti vannotti minut tekemään seuraavaksi kurssilla jotain muuta kuin hameen. Toisaalta tämän itsensä ylittäneen fiilis on kyllä mahtava!!

Tukka tötterölle ja menoks. 

Ihan on harmillista riisua tämä rele yltä ja lähteä painoja nostelee.
Isäntä innosti minut jollain vanhoilla rikkinäisillä viiden kilon painoilla jumppaamaan. 
Jos sais hyvitettyä ne kaksi suklaalevyä jotka tällä viikolla on tullut mutustettua. 
Mut enkös minä jo vähän lupaillutkin herkullista helmikuuta :). 

Jotenka, herkullista torstaita vaan ja iloista mieltä
toivottelee Kipa.

P.s. yritin lisätä kuvia halkiosta ja vetskarista tarkemmin, mutta blogger persuta muuttaa ne ruman väriseksi. Nyt minäkin uskon, että oikeesti blogger muuttaa kuvien laatua .. murr.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Voihan kuurankukka!


Ei mennyt kuin strömsössä tämän huivin tekeminen, mutta hälläkö väliä.
Ohje katosi jo alkumetreillä, jota muuten tarkasti aluksi seurasin Moda 6/12 lehdestä. Sitten sovellettiin päästä, kun ohje katosi (minähän muuten en ole hajamielinen unohtelija saatika nyt hukkaaja).




Auringon kimmellessä kuurankukkien ja lumikerroksen yllä on todella suotuisat olosuhteet huomata jotain tooosi kivaa.


Vaikka kaikki langat olivat samaa värierää niin keskellä menee kauniit rajat. Ei ne sitten ollut kuitenkaan saman värisiä vaikka piti olla. Kaikki koodit samoja, mutta väri ei sitten kuitenkaan .. 
'Ei ole totta!' pääsi kiukkuinen huudahdus keskelle kuurankukkia. 
Siis voi oikeesti..
kimmelsi kyllä jotain muutakin kuin aurinko. 
Pari tippaa kyllä piti tirauttaa.




Kaulahuiviksi tämä oli ajateltukkin, joten eipä tuo häirinne käytössä. Onneksi en ajatellut tehdä mitään olkahuivia. Harmittais paljon enemmän.
Itselle on hyvä opetella nauramaan, sanoi veljeni kerran.
Ihan totta. 
Sitä opetellessa.







Opetella nauraa räkättämään räkäisesti, kun ei onnistu.
Tai kun panostat sata lasissa ja menee silti mönkään.
Sallia itselleen 'ihan sama' -asenteen ja vaan nauraa.
Kikattaa, hihittää ja itkeä tirauttaa naurun seasta pettymystä.
Elämää ja ihan sika ihanaa elämää onkin.
Jos vain yhtään kukkii kuurankukkien lisäksi huumorikin.






Ihan kiva huiviprojekti kuitenkin.
Ja isäntäkin oli niin kuvaamisessa taas mukana, kun tuli töistä (ajatelkaahan, valoa riitti vielä neljän jälkeen parien räpsyjen nappaamiseen). Tuntuu että isännässä elää salaa joku kuvauskärpänen, jota hän ei myönnä omaavansa. :) 


Kenties jäähileiden sulettua ja kevään saavuttua pääsee huivi tutustumaan myös kevättakkeihin. 
Ehkä siihen mennessä tämä huivi on niin nuhjuuntunut että ei mitään värieroja edes huomaa. :)

Huumorinkukkia teille alkavaan viikkoonne kukkimaan toivottaa
Kipa.

Edit: P.s. Lankana oli  M & K ECO baby puuvillaa. Menekki joku vajaat neljä kerää. Eikä muuten vieläkään hirveesti aidosti naurata.. :D

maanantai 20. tammikuuta 2014

Trikoomekko hetkessä



Vartti ja mekko redi. 

Tämän mekon osaa ihan varmasti jokainen ketä ompelukoneen omistaa (vink vink vaan heille ystävilleni, jotka yleensä ei ompele). Todella selkeän ohjeen Zero Weist -mekkoon löydät Tyrnifarmarit-blogista. Näitä pitää kyllä ehdottomasti saada muunlaisinakin, kuviollisista ja hieman juhlavemmistakin kankaista. Pikkusen meinaa Kipa olla innoissaan, mutta antakkee kun mä hetken fiilistelen :). 


Kangas Kauhajoen Kankaiden Poistomyynnistä ( huimat 2 e metri :D ), Resorikankaat paikallisesta kangaskaupasta.



No mutta ei mulla tänään muuta kuin että innostukaa rennosti käsitöistä. 
Katsoin yks päivä yhdessä blogissa ohjetta, miten tehdään trikoopipo erikeepperillä liimaten. Hetken pyörittelin silmiäni, mutta onneksi heräsin nopeasti. Hei, ihan sama! Sehän oli ihan super magee pipo!

Rentoa menoa, etukenoa ja sellasta arjen hassuja hauskoja fiiliksiä teille lukijani! 
Elämä on kyllä ihan huippua kun sen välillä osaa ottaa ihan vaan rennosti :) .

torstai 16. tammikuuta 2014

Kekkispyllyt ja äipän kotoilumekko



'Tuun kuvaan, jos saan ottaa taikasauvan mukaan (teippiharjan varsi).'
Huoh, missä välissä se tuon on hakenut ja kuinka paljon muuta sieltä on vedetty alas, ajattelen ja pyydän isäntää äkkiä napsimaan parit räpsyt. Ihan äkkiä vain ja ihan parit.
Ja niin alamme räpsiä isännän avustuksella kuvia viimeiltojen aikaansaannoksista.
Näyttää näköjään yhtä tuskaiselle kuvaus, mitä olikin.
Tekisi mieli jättää kuvaamatta kokonaan nämä lasten vaatteet. Ja omanikin oikeastaan.
Mutta saatiin me nyt parit sellaisetkin kuvat aikaiseksi, joissa kaikki ei heilu eri suuntaan. :D





 Mun mekon kangas on Ikasyrin joustocollegea ja resori taitaa olla paikallisesta. Kaavana toimii Joka tyypin kaavakirjan raglanpaita.
Pimujen trikoot ovat paikallisesta, saatu joululahjaksi ystävältä ja osa tilattu muistaakseni Käpyseltä. Kaavat 4/12 OB:stä. 

Näihin pikaräpsyihin, silittelemättömiin vaatteihin ja aamupäivän ketutukseen, on tosi hyvä lopettaa ja lähteä siivoomaan. Aurinko paistaa, joten luotan siihen että mieli piristyy kun on siivoilut siivoiltu ja päästään pihalle.

Iloa loppuviikkoonne toivottelee,
Kipa.

Edit: P.S. Ketutus lähti todellakin jo pelkästään siivouksella :)

tiistai 10. joulukuuta 2013

10.12. Jopas alkoi nahkakin sinertää.


Hurr miten on ollut kylmä.
Ihanan kylmä, kun vain älyää pukea yllensä tarpeeksi.
Karvalakki taas niin mukana kuvioissa.

<3

Tämän päivän luukusta tuli kasa nahkaa.
Läjäpäin kauniin sinisiä nahan paloja. 
Sellaisen kokoisia, että saisin vaikkapa niitä nahkatossuja tehtyä.
Ompelukone taas ei oikein pidä ideasta.
Mutta minä hihkuin, pompin ja kiljuin ilosta. 
Ja ompelukone, tuo rakas kapistus.
Tuo ei sirkuttanut iloisesti, ei hurissut suloisesti.
Raakkui kuin varis, vaatien kidutuksen lopetusta.



Enkä lopettanut.
En vaikka piti hieman purata, onnistumatta siltikään saamaan saumoja suoraan.
Ja tuossa takelluksen keskellä huomasin leikanneeni myös mittanauhan katki.
Liekö ollut jo ennen, tiedä häntä.
On noita apureitakin, mutta kiitos kuulukoon kelle tahansa, on minulla kuitenkin älypuhelinpussukassa käsilenkkinä mittanauhaa. Tuo nahkapala on kaikista rosoisin pala minkä löysin. Sellainen hieman kulunut ja siinä on tuollainen magee merkintä. 
Oi, sanon minä <3.
Ja vuorikankaana on Marimekon Räsymattoa. Kuvassa näyttää super nuutuneelle, mutta taitanee tuo kamera vain olla turhan tarkka. Eihän pussukkani nyt voi mitenkään olla täynnä langan pätkiä vaikka on jo käytössä! ;D






Ja vaikka tänä jouluna olen tietoisesti välttänyt turhia ostoksia, piti kuitenkin anoppini joulupuodista mennä ostamaan erään tutun naisen tekemä kynttilä.
Just mun näköinen tuo kuppi.
Oi, jo toisen kerran yhteen postaukseen. Taitaa olla hyvä päivä.

No mutta, Tuulimylly-Elena jahtaa isosiskoa ja kova meteli lähtee kiljukauloista. Taitanen mennä vaimentamaan hieman volyymiä neideistä ja sitten leivotaan kukkosia.
Nam.

No mutta, herkullista tiistaita teille lukijani, iloa ja sen sellaista tasapuolisesti kaikille!

torstai 31. lokakuuta 2013

Heikun Keikun -blogin Unelma-haaste ja unelmatupsuruttupipo


Ihan perus tupsuinen ruttupipo. Ihan tavallinen minä.
Niin ainahan oma elämä, oma naama ja oma koti tuntuu ihan tavalliselle.
Ihan perus setille.
Ja niin sen kuuluukin. Kodikasta ja aitoa meininkiä.
Aina tilaa kuitenkin unelmille ja niiden siivin on hyvä lentää.
Unelmat nukuttavat uneen ja aamulla herättävät, yleensä aivan liian aikaisin ja joskus ne ryökäleet jopa valvottavat lupaa kyselemättä. 
Niiden avulla harmaassakin päivässä on pilkahdus toivoa.
Kun unelmoi yksinkertaisia asioita, on helppo ilostua niiden toteutumisesta.
Vaan joskus on kiva unelmoida ihan jotain pilvihattaroita, sellaisia asioita joita ei edes järki taida käsittää. 
 Heikun Keikun -blogin Anni haastoi meitä bloggaajia kertomaan unelmistamme. Listaan siis sellaisia tavallisia arkisia unelmia. Sellaisia ihan hassuja tai sitten ihan tavallisia.
Semmosii, mimmosii?
No tämmösii!!


No selvä. En pelkää. En vaikka vähän housunpuntut vipattaisikin. En vaikka olo olis vähän hölmö. Miksi muuten unelmien ääneen sanominen saa hölmön tunteen itselle? Vai onko pelko, että ääneen sanottuna, se ei varmasti tapahdu? Vai onko kenties sellainen tunne, että ääneen sanottuna, pitäisi alkaa työstämään asiaa? 
Noh.
En työstä, vaan unelmoin. Ja mitä vähemmän työstän, sitä enemmän unelmoin. 

Unelmoin..
 ..että jonain päivänä ajatukseni olisivat suht järjestäytyneet.
 ..olkkariremontista.
..että tietäisin mitä tahtoisin tehdä 'sitten isona' ja sen tietäessäni, minulla olisi mahdollisuus tavoittaa se.
..parista uudesta ruokapöydän tuolista.
..valmiista autotallista ja siinä kyljessä onnellisesti kököttävästä varastosta.

 (Varasto innoissaan hihkuen säilöisi mm. kaikki lapselliset unelmat ja vinoon kirjoitetut tekstit lapsuusajan päiväkirjoissani, se säilöisi hartaudella ystäviltä saatuja kirjeitä ja mieheni seurustelumme aikana lähettämiä kortteja. Se säilöisi niitä ja kuuntelisi kun paukuttelen raitamattoja mattopuillani, jotka eivät veisi enää tilaa käsityöhuoneessani. Siinähän olisi vasta unelmien täyttymys!)

..hirsiseinien paljastuksesta tuolta kipsilevyjen alta.
..mustasta sadetakista, jossa olisi hiippahuppu ja valkoinen tupsu sen päässä.
..yhteisestä kahdestaan vietetystä kokonaisesta viikonlopusta mieheni kanssa.

Unelmoin pieniä ja usein. Unelmoin suuria vielä useammin, mutta niitäpä en paljastakkaan. 
Hentoja ja hauraita unelmia. Valonarkoja raukkaparat. 



Yksi tupsu-unelma täytetty.
Ihan perus tupsu.
Sellainen mehevän muheva. Aika tasapitkät langat ja kivasti pomppii juostessa.
Pipon sisään mahtuu unelmat ja hiukset tötteröllä tai ilman.

Ei muuta kuin haasteen nappaukseen, unelmointiin tai vaikkapa pipon tehtailuun. Unelmaahan olis minun osaltani myös se, että edes pikkuriikkisen te ihanat lukijat, inspiroituisitte tekeleistäni. Saisitte kutkuttavan tunteen, että mäkin kokeilen! 

Unelmia elämäänne, sellaisia tavallisia peruspertsan unelmia. 
Sellaisia massiivipilviä, unelmapumpulia jossa kelliä, kieriskellä ja mutustella hattaraunelmia vielä vähän lisää.. ja lisää ja lisää.. kunnes se todellisuus sinut herättää unelmoimaan taas vähän lisää.

Unelmoikaa itsenne onnelliseksi ihanaiset,
älkää kuitenkaan pettäkö itseänne.

<3

lauantai 12. lokakuuta 2013

Neuleponcho parissa tunnissa.

Ota se kuva äkkiä, tänne jääääääätyyyy :D

Olen haaveillut neuleponchosta pitkään. Aloittanutkin yhtä joku vuosi sitten ja on yhä kesken. Noh, eilen sitten käväisin paikallisesta hakemassa neulekangasta ja surautin sellaisen itselleni. Äkkiähän tuo valmistui kuten otsikko jo kertoikin.


Elikkä tehkäämme sellainen 'rätti' , kuten tätä ihanuutta kutsun, jossa on neliö ja keskellä pääaukko, siinä huppu vuorella. Tällä kertaa en leikannut vahingossa takaosaankin aukkoa, mutta leikkasin isomman aukon kuin huppu. Jos olisin tehnyt lapselle, olisin laittanut iiiiison rusetin tuohon keskelle tulleeseen aukkoon, mutta nyt laitoin itselleni monessa ostovaatteessakin vilahtaneen kolmion. Kenties joku laskoskin olisi voinut sopia, mutta reunat eivät olisi sitten mennyt noinkin kivasti tasan (josta olen niiiiiiin ylpeä, langansuunta kun oli jotenkin ihan vino). 


Pienen pieni yllärikin on hupussa.
Ja osasta kohtaa tuo neule ja trikoo venyi ommellessa, jolloinka kupruilua esiintyy hupun reunassa. Harmittaahan tuo, mutta sepä ei johdukkaan minusta, vaan ompelukoneesta? :) Tai ainakin sellaisen havainnon tein, että minusta riippumattomista asioista tuo paininjalka oikein painoi kankaan lyttyyn (ja kyllä löysytinhän minä niitä lankoja, mutta tuossa ihan reunassa sillä ei ollut vaikutusta). Passaa käyttöön noin.<3



Nyt tämä ihanan lämpimän ja pehmoisen tunikan omistaja menee laittamaan perheelleen jotain sapuskaa. Nuorinta päiväunille ja ehkä tätä huushollia vois taas järjestellä. Ne on taas niitä asioita, jotka kyllä turruttavat helposti mielen. Luojan kiitos, että on vastapainoakin olemassa huushollaukselle.

Tasapainoista tai aivan päätöntä väri-ilottelua teidänkin päiväänne toivottelee 
Kipa

torstai 10. lokakuuta 2013

Metsän-neidon liuhuhelmat



Joskus on niitä päiviä, että tekisi mieli hautautua peiton alle ja nukkua seuraavaan päivään.
Jos huominen oliskin parempi?
Silloin soitetaan ystävälle ja ommellaan maailma  paremmaksi. Tulos ei välttämättä ole sellaisena päivänä mikään maailman paras, mutta selvisin tuosta päivästä. Mistä noita päiviä oikein tulee?
Kenties syksy tekee sen?
Huominen on täällä. Ja on parempi. Eiliset ystäväni synttärit ommellen olivat onnistuneet.
(ompelemani syndetöppöset voit nähdä ystäväni blogissa . Kaava täältä)


Minulla on heikko voittajan fiilis. 
Sain tehtyä vaatteen, ei ehkä paras tuotokseni käsialan suhteen. Mutta sanottakoon, että tässä on teille esitellä aivan loistava prototyyppi, aivan äärettömän loistavasta kankaasta (Paapii Designin Metsää).
Nähtyäni tämän kankaan Seinäjoen käsityömessuilla, tiesin heti haluavani tämän. Mukana ollut Iina päätti myös ostaa samaa kangasta ja samistelutyylimme sai näin jatkoa. Rouva oli ottanut hieman varaslähtöä syntymäpäivänsä kunniaksi ja seurasi huvittuneen tuskastuneena minun sähläystäni.


Leikkasin 'tuostanoinjotenkinnäin' tyylillä v-aukon myös taakse!
Eihän siinä Iinan ostoponchossa (joka toimi siis mallina) ollut tuollaista takasaumasysteemiä, ei noin omituista pääntietä ja eihän se toiminut samalla "kynämallisena" tunikana. Vaikka tuotos oli yhtä vuoristorataa ja tuskanhien siivittämää. Tuli siitä ihan kelpoyksilö noin niinku arkikäyttöön (arkikäyttöön tuskastuttavan epäsiistin käsialan vuoksi). Tuntuu, että takakappale on täynnä kohtia joihin olisin voinut näyttää ratkojaa, mutta mustamielinen nainen ei niihin vikakohtiin kajonnut. 


Kausina jolloin mieli on musta. Läheiset aivan liian kaukana ja maailma jotenkin kolkko. On vain uskottava, että siivet kantavat. Joskus ystävät antavat hätäapua (kiitos <3), mutta kuitenkin. Itse on noustava jaloilleen ja lennettävä kohti parempaa huomista. On ainakin tänään yllä ihana liuhuhelma, jolla leyhytellä  ahdistukset hevonkuuseen. Mene pois, sinä ankeuttaja, älä mustuta mieltäni! Kaikkihan on hyvin. Ja uusia lukijoitakin on tullut, Ihanaa! Tervetuloa tasapuolisesti kaikille ja kiitokset myös niille jotka täällä käyvät muuten vain silloin tällöin pistäytymässä.

Iloa, selkeyttä ja rauhaa mieliinne. Onnenhetkiä ja arjenriemuja. Sykyn kirpakoita tuulia ja värien runsautta teille toivottelee

Kipa.


keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Kuusi leidiä ja kolme konetta


Fiilikset ovat loistokkaat, mutta kuvat eivät anna oikeutta asuille.
 Asut onnistuivat <3.
Kaksi naista, neljä tyttöstä, Käpyseltä tilatut kankaat (Koirakangas neropattia ja suunnittelijana Elisa Tuohimaa), ystävän mustaa resoria ja nahkatakeista klipsityt tehosteet. 
Rakkautta <3
Kannatti panostaa kankaihin. Kannatti rohkeasti lasten kanssa viettää yhteinen ompelutuokio. Kannatti rypyttää helma ja kannatti tehdä raitainen tuubikaulus. Kannatti yhdessä ideoida ja suunnitella. Kannatti käyttää tuttua ja hyväksi havaittuja kaavoja. Kannatti siivota yhdessä kaaos. Kannatti klipsiä nahkatakkeja ja ehdottomasti kannattaa ottaa ensi viikolla uudestaan!

Legginssini (kaava jostain vanhasta OB:sta) ovat jokin Neronleimaus kesken ankean arjen. Miksi aina pitää olla 'uskottava aikuinen'. Miksi aina pitäisi olla neutraali. Miksi aina pitäisi olla massastaerottautumaton. Luonnetta minussa on ilman koiruuksiakin, mutta ainahan on kiva hötkäyttää kylän mummoja rähinäpökillä. Minua kehotettiin tekemään sellaiset housut joilla kehtaa kauppaankin mennä. Kiitos sisko viisaista neuvoista <3. Noh, minä otin luonnollisestikkin sen haasteena ja tilasin Neropatti-kangasta oitis ja harkitsematta sen enempää. Ei kaduta. Aika koiruuksia saa emäntä näiden livulla tehdä. Ja tunikasta tuli parempi kuin oletin. Lämmin ja jotenkin aika neutraali, silti kuitenkin aika arkisen cool? 


Ystäväni Iina Helmi Hetkiä ja Herttaista Eloa -blogista toi mukanaan lemppariani Lontoonrae-suklaata ja hedelmäkarkkeja. Täytyyhän tälläisellä ompelutuokiolla äitien mussuttaa posket pullollaan herkkuja ja lahjoa lapsia kestämään vielä hetken. 

"Äiti on nätti" meinasi Veronika ja silitti koiruuksia. Kangas on vaan niiiin ihanaa!  Joten taidankin käyttää loput kangaspalat neitosten vaatteisiin. Koskahan niitä ehtis tekemään? 


Kuulette koiruuksista vielä lähiaikoina lisää. Nyt tämä menee syömään ja jeesimään isäntää autotallin pohjien mittauksessa. Arki on joskus vaan niiin jees kun on ompeleva ystävä. Taas akut ladattu <3.

Miten te latailette akkuja ja hankitte lisäenergiaa?

maanantai 30. syyskuuta 2013

Haasteita pukkaa..

Neropatti-leggarini saavat jatkoa keskiviikkona, kun ystäväni Iina tulee meille ompelemaan. Saa nähdä kuinka me minun pieneen käsityöhuoneeseen kaikkine koneinemme ja kankaidemme kanssa mahdumme. Vähä arveluttaa, että ollaanko heti alkumetreiltä napit vastakkain niin ahtaassa tilassa ;D.
Sopu sijaa antaa ja toivottavasti tunikamekkomikälienahkatehosteilla tulis molempien tehtyä <3.


Sillä välin kun kankaat marinoituvat ompeluvalmiudessa (olen ne jo leikannut, ah!) ilmoittelen teille Anna hyvän kiertää -haasteesta johon menin itseni ilmoittamaan. Päätin osallistua Kristallinkirkkaat ideat! -blogissa Nipsun tarraamaan haasteeseen aika viime metreillä. Ideana siis tässä haasteessa on se, että teen kolmelle ekalle ilmoittautuneelle jotain pienehköä omin pikku kätösin. Ja teenpä sen vielä 12 kk sisällä (jos jouluun mennessä oikeesti sais) ja ehtonahan on vain se, että laitatte haasteen eteenpäin tekemällä itse kolme pikkujuttua jollekkin toiselle.. Ja ilmoittautuessasi tähän haasteeseen, saat ilmoittaa minulle, että tahdotteko minun tekevän naiselle, miehelle vai lapselle tämän yllärin. Huhhui.. kolme ylläriä siis luvassa, jos joku innostuu haasteesta ja mukaan pääsee kommentoimalla tämän postauksen alle. Voihan (nero)pattilainen! Mihin sitä oikein päänsä tulee aina pistettyä? <3


Syysiloa toivottelen, siitäkin huolimatta että syksystä nauttiminen voi välillä olla hieman HAASTEELLISTA. ;D

lauantai 21. syyskuuta 2013

Tiputyttöjen iltamat

Silmät väsymyksestä sirrillään kirjoitetaan postausta siitä, miten kaksi naista menivät sekaisin ensinnäkin herkuista (niin että unohtui se oleellisin, ompelukone!), kuudesta metristä collegea, erilaisista pitseistä, vetoketjuista ja tietysti tämä kaikki tapahtui toistensa tekemät villasukat jalassa <3. Palvelu pelasi ystäväni Helmi Hetkiä ja Herttaista Eloa -blogin Iinan luona, varsinainen herrasmies tarjoili tortilloja kynttilän hämyssä ja viiden vuoden jemma-servetit olivat päässeet ruokapöytään. Voi että, mikä ilta ja vielä hulvattomampi yö! 



Varsinaiset Täti-Moonikat tunikahuppareissaan, joiden ideat ja ohjeet ovat muuten peräisin Ommellinen-blogista. Ystäväni oli leikannut kaavat valmiiksi, oikoluki ohjeita ja opasti kanttinauhojen laitossa. Ihanaa ja kiitos <3. Koen olevani sen verran rohkaistunut käyttämään joustavaa kanttinauhaa, että ehdottomasti yhteistä kangastilausta kehiin (niin siis sitten kun kukkaro sallii).  Näitä tunikoita on saatava kaikissa sateenkaaren väreissä, niin mukavat ja hienot nämä ovat. Kangas on maksanut vajaa euron metri Kauhajoen Kankaiden Poistomyynnissä. Onneksi otin sen koko kangasmytyn joka siellä nurkassa nimeäni huuteli.




Yhteisen ompeluillan kruunasi vielä ystäväni kangashyllyltä napatuista raitakankaista tehdyt pipot. Nämä päässä on patsasteltu koko päivä. Hieman omatuntoa kolkutteli, kun eräs pikkuinen neitokainen kaupan pihassa sai itkukohtauksen nähdessäni tämän. " Missä mun pipo on? " kuului korvia huumava kysymys ja minä juoksin äkkiä sisälle kauppaan. Murhaavat katseet sain tytön mammalta, kun kaupassa osuin näkyville. Äkkäsin nopeasti pysyä loitolla, ettei tulisi uutta kohtausta. Minä kun en tästä hevillä luovu. Ensimmäisen yhteisen ompeluillan tuotos on ja pysyy päässäni koko syksyn. 

Keltaista syksyä teille kaikille, tämä tipu menee nyt syömään ja sitten sieneen ennen kuin kaukonaapurin innokkaat sienestäjät ovat vieneet kaikki sienet metsästä. :D 
Olis kyllä niin kivat taskutkin tunikassa, että sinne edes pari keltaista kanttarellia sopeis.
Pitäkäähän peukut pystyssä <3.

maanantai 26. elokuuta 2013

Surun väri on musta.



















Aiemmin kesällä tekemäni mekko lähti matkaansa liian aikaisin. Keskeneräisenä ja meni rikki.
Tänä aamuna korjailin ja viimeistelin. 
Yksinkertaista.
Trikoo Jätti-Rätistä ja vyönä toimii laukunhihna. 

lauantai 3. elokuuta 2013

Lomaltapaluu

Ollaan selvitty isännän kanssa matkasta. Suurimmaksi osaksi minireissuamme siivitti auringonsäteet ja lintujen sirkutus. Mieli rauhoittui ja keskittyi vain toinen toiseen. Huvilaitteet Power Parkissa olivat niiiiin huimat, että jo toisen laitteen jälkeen minun piti pitää päätä kaksin käsin pystyssä, kun maailma vain pyöri. Siinä kohtaa oli isännän ja minun aika irroittautua käsikynkästä ja isäntä meni hurjimmin pyöriviin laitteisiin yksin. Pään hieman selvittyä, minäkin menin vielä monen moneen laitteeseen. Jonka jälkeen sitten kelpasikin syödä jädet ja  lähteä metsästämään jotain herrrkullista ruokapaikkaa. 


Kotimatkallakin piti vielä yhdellä kirpparilla poiketa. Isäntä oli niiiin ihana, joka  kirpparin kohdalla kysyi, pysähdytäänkö?
Ja niin varmana pysähdyttiin.
Käytiin myös tekemässä pieni alennus-pyrähdys. Eipä mitään jäätävää tuliasvuorta tullut kyhättyä, mutta jotain pientä kuitenkin. Vähäsanainen mieheni, joka ei tunteistaan kunahda, ostelee senkin edestä lahjoja. Pieniä ihania yllätyksiä ja välillä vähän suurempiakin. Ja vaikka en ole mikään materialisti  enkä ostettavissa, niin on se mukavaa kun mies lahjoo. Isäntä onkin ainut keneltä voin ottaa lahjan tuntematta kiitollisuuden velkaa, maksan sen kuitenkin tekemällä parhaani vaimona ja äitinä.. ja huusholliskana. Usein kauppareissulta hän tuo lehden tai lempi suklaalevyni, joskus jopa molemmat. Tällä reissulla tuo miekkonen osti minulle ihanan pehmeän hupparin, jota olin miettinyt ostavani jo pitkään. 
 <3 


Kirppareilta löytyi lähinnä vähän kankaita, monet olivat suljettuja tai myyjälle piti erikseen soittaa avamaan kirpparinsa. Ala-Härmän kirpparilta löytyi GG-peltipurkki. Paikallisten naisten härskit jutut olivat enemmän mieleenpainuvia kuin tavaratarjonta. Silmät pyöreinä isännän kanssa hyllyjen välissä niitä kuunneltiin. 
Isäntää ihan hymyilytti kirpparilla!
Vimpula käsityökin eteni matkalla ja välillä luettiin lehteä. Kotimatkalla oli niin kamala olo, että vain nukuin.Kun pitää lomatauon, alkaa huomata kuinka juntturassa sitä oikein ollaan.
Miten arki on yhtä oravanpyörää ja käsitöiden kanssa puuhastelua. Kummasti siellä ei ole mukamas edes tilaa vartin niskajumpalle? Nyt ollaan taas siinä pisteessä, että tehdään ihan kevyttä kirjontaa ja jumpataan. Kenties tuo neuletakkikin joskus valmistuu, mutta ei ainakaan tänään automatkalla. Suuntaamme jälleen Vaasaan, Wasalandiaan tällä kertaa. Tyttöstenkin täytyy päästä huvilaitteisiin hillumaan (lähinnä Veronikan). Minä kierrän kaikki mahdolliset huvilaitteet kaukaa!
Vieläkin alkaa etoa kun mietin niitä laitteita, joissa käytiin muutamaankin otteeseen.
Ja minä kun vielä omaan korkeanpaikankammon.. ja sosiaalistentilanteidenpelon.. ja mitä vielä? 
Olen siis voittanut jollakin tasolla tälläkin reissulla itseni.
Mitenkähän ja mihin tämä päivä haastaa?
Voisi sitä sunnuntainsa paremminkin viettää, mutta pahemminkin. Kesä on hurahtanut ja ilmeisesti viimeinen aukiolopäivä on tänään, miksi olemme aina mattimyöhäisiä? Eikä edes edellä olevia pelkoja voi syyttää, sillä tänä kesänä olen tietoisesti haastanut itseäni päivittäin. 
Oravanpyörä.
Siinä tuo veitikka jota syyttää. 
Uhmaamme tuota juntturoivaa ankeuttajaa. Lähdemme tuonne aurinkoon kera sateenvarjon. 
Suomen kesä, yllätystenkesä.

<3

P.s. pihallakin on ihan inan taas edistytty. Jos joku tuttu tietää jonkun paikan mistä läheltä saa Mehitähteä, niin on kyllä velvoitettu informoimaan minulle. Eräs kivialue vaatis vähä jotain vihreää.