Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joulu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 28. joulukuuta 2013

Virkatut liivit ja pikaiset juhlaräpsyt

Joulua on juhlittu olan takaa. Ja synttäreitäkin pariin otteeseen on illastettu.
Juhlia juhlan perään. Huh, kuinkahan uuden vuoden 'juhlat' jaksaa? No, onhan tässä parisen päivää aikaa touhuilla jotain muutakin kuin syödä ja seurustella :).


Tässäpä kuva jämälagoista virkatuista liiveistä. Sovituskuvaa en edes yrittänyt lyhyellä pinnallani neitosista ottaa. Ei ei ei.. nyt on joku jouluahdistus/tylsistys/ylikäyminen päällä.
Olen ennenkin tällä samalla periaatteella tehnyt (Ympyrä jossa kädensuureiät), nyt tein pienenä muutoksena Afrikkalaisen-kukan tuonne selkään. Ja vieläkin näitä samaisia lankoja jäi pienen pienet nyssykät.
Langat ovat Novitan Seiskaveikkaa ja Impivaaraa. Koukku tais olla 3,5 . Minulla vain on hirmu löysä käsiala, että olis saanut melkein olla joku kolmosen koukku vähintään.



Veronika kolme veen juhlat juhlittiin jo monennen kerran eilen.
Tarkoittanee siis sitä, että jouluna on yksiä synttäreitä vaikea järjestää kun kaikilla on aina jotain.

Kummit kävivät juhlistamassa, mutta vastahakoinen oli itse juhlittava.
Ei enää lahjoja! kiukutteli väsynyt neitonen.
Paketit oli ihan OUT, leikkiminen YHDESSÄ ihan jostain ja tusseillakin oli vain kiva piirtää kunhan sai piirtää VAATTEILLE sekä PÖYTÄÄN. Ah. Ei yllätyksiä puuttunut eilisillasta.
Ja kakunkin sisältä paljastui yllätys:
Karkkipesä, kuten neitosen kummisetä osuvasti sanoi.







Illasta selvittiin ehjin nahoin. Vaikka hieman juhla-ahdistusta oli huomattavissa.
Kiitos kummeille ja pimuille. Ehkä ensi vuonna paremmissa fiiliksissä?
(tai ehkä pitää jättää paketit tuomatta ;D) 
Nyt lähdemmekin hieman tuulettumaan meren äärelle. Aaltoja ihastelemaan.
Niiden synkästä kauneudesta mykistymään. 
Ehkä ennen lähtöä otan tuolta Kinuskipiirakkaa äidin poimimilla vadelmilla höystettynä.
NAM. 
Oikein äklömakeeta, mutta tämä joulun jälkeinen arki kaipailee vähän ekstraa vaikka onkin kovin kaivattua.

Iloa päiviinne, lämpöä ja tunnelmaa.
Rakkautta ja pitkää pinnaa.
Ulkoilmaa vaikka sateella kuorrutettuna.
Se tekee ihmeitä <3

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

23. Luukku


Talo nro 31 hiljenee yksinäiseen rauhaansa. 
Jää hän tönöttämään lakeuksille nauttien hiljaisuudesta.
Asukkaat suuntaavat kohti etelää.

Tänään anoppi sai paketista Joulutähtiä. Valkoista ja vihreää sopii heille. Itselle pari turkoosia. Näitä on näkynyt jo monessa blogissa ja pitihän meille ja anopillekkin saada näitä. Täällä on kiva ohje näille. Vielä ehtii tehdä paperitähtiä jouluksi, jos näitä mielii!




Herttaista häärintää teille lukijani. Ottakaa ilo irti aatonaatosta!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Luukku 21.



Tämän päivän luukusta tuli askartelupalloja, kulkusia ja nauhaa.
Liimasin nämä askartelupallot pikaisesti jonoksi, liima näkyy kuvassa paljon keltaisempana kuin luonnossa.
Idean näihin koristeihin sain täältä .





Kuusi on kannettu sisään. Ihana perinne ja aivan yhtä turha kuin paketit, joulusiivot ja jouluruokien laitto. Mutta joulu ilman niitä ei olisi sitten kuitenkaan juuri erilainen kuin tavallinen arki.
Ja arkea on tässä junnattukkin ihan tarpeeksi. Nyt nautitaan!

Äiti, piirrä minulle joulu, tyttäreni sanoi.
Mietin hetken.
Piirsin sydämmiä ja tähtiä paperin täyteen.
Tytär hieman ihmetteli, mutta innostui puuhasta.
Ei sitä tässä perinteikkäässä joulutohinassa aina muista, että
ei se joulu synny ympäröivästä jouluhössötyksestä.
Ja se joulu on täällä vaikka maa olisi kuinka musta.
Aikas lämpimään se joulu joskus taannoin syntyi, syntyy siis tänne Pohjolan plussakeliinkin.
Ei ole meillä lunta, mutta kristallihiutaleiden polulla se joulu kuitenkin on.

Ei lapsuuden joulua pysty kokemaan enää uudestaan, mutta joulun aarteet avautuvat meille uudesta näkökulmasta. Ne koetaan vain ja ainoastaan sydämmellä.
Jouluntuntua tutkitaan hartaudella ja rakkaudella.
Pieni kapalo kääritään aina uudestaan ja uudestaan,
Kiitos joulumielestä kuuluu ihan jollekkin muulle kuin paketeille, 
joululaatikoille ja hohtaville kynttilöille.

Lohdutus sydämmessään,
hiljainen kuiskaus korvissaan,
pumpulin pehmeä kosketus kasvoillaan,
taas helpompi olla on.






Oi katso, miten kauniita ne ovat.
Hiutaleitako näen?
Enkeleitä?

Kristallihiutaleita putoilee ympärilleni, 
lämpö läikähtää sisälläni.
Kylmyys poissa on,
Joulufiilis lahjana annettu.

Kristallihiutaleiden polulla,
voi miten hyvä siellä kulkea on.
Ei ehkä aina valoa tunnelin päässä,
mutta polku valaistu on.




Kesken pyykinlaiton pompahti kaukonaapurini pienelle piipahdukselle.
Käsissään soma paketti.

Valoa päivään..
jännitystäkin.

Dermosil lahjapaketti sisälsi käsivoidetta, virkkuukoukun ja Novitan Hile -lankaa.
Kiitos J <3.
Tuli hyvä tunne yllätyspaketista, joka ei kuulemma missään nimessä ollut joululahja, ettei stressiä pukkaa :D ?

Yllätyksiä, valoa ja sitä joulufiilistä teille toivoo 

Kipa.

torstai 19. joulukuuta 2013

Luukku 19.



Eilen oli kaunis päivä. 
Oli aurinko hetken luonamme, eikä satanut vesitihkua.
Tänään on luonamme varjot.
Kovin synkiltä ne näyttävät, vaan ehkäpä ne ovat eilisen varjot.
Kauniin valon heijastumat eiliseltä.
Kenties varjotkin näin ajatellen ovat paljon kauniimpia.
Mustaan kätkettyä eilisen aikaa. 
Muistoja nurkissa.


Ihania postikortteja on sadellut luukusta, nimittäin postiluukusta.
Ja anoppi antoi tänään joulukalenterin luukusta yli metrin ihanaa kangasta.
Kuvaaminen meinasi olla kovin hankalaa näissä mustissa olosuhteissa, mutta kyllähän tuosta ryppymytystä selvän saa. Ihanaa kuosia ja pääsee vielä neitosten tunikoiksi joku kerta, kun vain pääsen koneelle hurruuttelemaan. Tässähän meinaa kesken kaiken ihan innostua, mutta nyt mars leipomaan. Jos vaikka jotain joulupullia sais aikaseksi, eikä suklaapiirakatkaan pahaa tekis. Ja kinuskipiirakan pohjia jaj ajajjaja.. nam.

Nyt saa likat leikkiä kanelin kanssa ihan luvalla. Mitähän siitäkin seuraa?
Toivottavasti oikein makoisia kanelimantelipullia.

Iloa tohinoihin, muistakaa rauhoittuakkin matkantekoon. 

<3

tiistai 17. joulukuuta 2013

Luukku 17 ja ommellut bokserit


Joululahjaksi on ollut tapanani antaa isännälle jotkut kivat bokserit. 
Tänä vuonna tein ne itse ja ovat siltikin kivat.
Onnistuivat paremmin kuin osasin odottaa ja ainoastaan tuossa resorissa tuli hieman ongelmia. 
Tästä syystä resorilla esintyy edessä hieman kupruilua.

Kaavat otin jostain vanhoista kaupasta ostetuista boksereista ja kankaat olivat muistaakseni Käpyseltä. Pallokangas oli isännän itsensä valitsema, osasi valita just sellaisen kankaan jota ei ollut kuin tilkku jäljellä. Mutta sopii Neropatit-kankaan kanssa hyvin ja isäntäkin jopa tykkäs. Jes <3



Tänään anopiltani sain metrin älyttömän ihanaa trikoota. Olis ihan selvästi ainesta mun yöpuvuksi?
Oon kyllä niin innoissani kankaasta, että ehkäpä pitääkin heti joulun jälkeen surauttaa joku yömekkonen tästä. 

Ja pitääkin kuvata myös tämä joulun perinteikäs kukkanenkin ennen kuin sekin menettää loistonsa. Jouluksi ostamani Tulilatvat  hukkuivat humpsahtaen. Hyvä minä! <3 Otin vielä pikaisen räpsyt kukka-rääpäleestä ja upotin roskiksen uumeniin. Tämän upotetumpi ja hukutetumpi ei yksi Tulilatva voi olla. Ei muuta kuin uutta kehiin :D.






Nyt on isännän paketti paketoitu. Crossi-tarvikkeita, tekemäni tuubihuivi ja bokserit. Eiköhän näillä irtoo, ainakin se joulufiilis ;). 

Huomiseen ihanaiset. 
Kummasti tässä koneella vierähtää aina tätä aikaa, mutta lupaan siltikin jotkut päivitykset tehdä päivittäin, kun kerran alkuun päästiin. Tää on aina yhtä mielenkiintoista harrastelua lasten kanssa.
 Elenalla vieläkin unihiekka silmissä, äidillä kädet täynnä tarroja ja Veronikalla varpaat. 

Tää on niin tätä hei!

Iloa joulun odotukseen <3

maanantai 16. joulukuuta 2013

Piparireunaiset sukat kirjotuilla ruusuilla


On harmaa päivä. Niin harmaa, ettei valoja ole hetkeksikään voinut sammuttaa. 
Harmaus ei siltikään ole ihme kyllä saavuttanut mieltäni.
Millä voisikaan, sillä silloin tällöin puuhastelujen lomassa kokee välähdyksen.
Välähdyksen lapsuuden joulusta. 
Nuo välähdykset mielessään on hyvä jatkaa joulun pieniä tohinoita.

Varsinaista välähdys-sarjaa oli myös kuvien ottaminen tänään.
Salamavalo on räpsynyt ja kuvaaminen ei oikein sujunut edes sitä vähää mitä joskus erehdyksessä on käynyt.
Noh, kaippa kuvista käy kuitenkin selväksi, että piparireunaa joulun kunniaksi.
Keskimmäinen ruskea lanka on Novitan Impivaaraa ja muut ovat sitten Novitan Seiskaveikkaa. Kirjotut ruusut nappasin Karin Holmbergin Kirjo ja korista pientä ja suurta -kirjasta. Ruusut eivät ole tismalleen samanlaiset, eivätkä ihan tismalleen samalla kohtaan, mutta eipä noita onneksi huomaa muuta kuin laskemalla. Silmämittaisesti katsoen sitä ei oikeastaan huomaa.



Pakettiin nämäkin pompahtivat niin että poks. Taitaa pakettia avatessa pöllähtää kiva villan tuoksu naamalle, kun eivät prässäyksen jälkeen ehtineet täysin kuivua. Mutta pakko nuo on äkkiä postiin kiikuttaa, että pääsee paketti perille jouluksi.

Tämän päivän teemaisesti myös koristautui pakettikin. 
Sou sou soudetaan kuului pari päivää sitten kässärihuoneesta ja pelkäsin pahinta.
Likat olivat kaataneet KAIKKI maton kuteet lattialle ja siellä he iloisessa sadan kerän kudekasan päällä kiikkuivat rottinkilaatikon päällä ja ilo oli ylimmillään.

Tänään niitä sitten järjestellessä päätin hyödyntää kuteita edes johonkin, sillä niitä ei ole tänä syksynä tullut pahemmin kulutettua. Pakettinauhaksi ja rusettia kehiin. Toimii ainakin mun mielestä ja sehän riittää? :D


Pitkä pinna oli onneksi seuranani ja sou sou soudetaan -leikki nauratti, vaikka olin hetki sitten tehnyt jonkin sortin joulusiivot tuohonkin huoneeseen.
Ja jotain hyvää tuostakin kudesekamelskasta seurasi.
Nyt olen tietoinen jäätävästä kudemäärästä ja tiedostan, että niitä pitäisi alkaa kuluttamaan. Ja ovatpahan järjestetty, päivän väriterapia saatu ja olo on hassun inspiroitunut. 
Miten voi vanhojen värikkäiden lakanasuikaleiden hypistely tehdä näin iloiseksi?

Nyt jäämme jännäämään paketin kulkua perille jouluaatoksi. Ja sitä, että menevätkö sukat omistajansa jalkaan, sillä en edes tiennyt jalan kokoa. Enkä livenä ole koipia edes koskaan nähnytkään, mutta pistäkööt sitten kiertoon tuo ihanainen sukkansa, jos eivät passaa jalkaan.

Kutkutusta maanantaihinne, nyt se on soronou ja pyykkivuorelle MARS!


perjantai 13. joulukuuta 2013

13.12. Tämän vuoden joulukortit


Sieltä mistä aita on matalin.
Ihan vimpuloitakin suurin osa, mutta on rakkaudella parissa tunnissa tehtyjä.
Yli nelkyt korttia jo tänä vuonna, kummasti tuo luku kasvaa joka vuosi ja vieläkään ei ihan kaikille niille tullut lähetettyä kuin olisin halunut. 
Kortit ovat yksinkertaiset. Hieman lahjapaperia ja leimasinta.
Enkelipaperi on jotain askartelupaperia, eikä kuvia ollut kuin muutama yhdessä arkissa. Muuten olisin tehnyt mielelläni tuollaiset kaikille, mutta nyt menevät isomammoille ja isopaapalle.


Ja jotain joulukääreihinkin on valmistunut. Ihana siskoni tilasi vähän saman tyyliset kuin olen jo joskus aiemmin ystävälleni tehnyt. (Ystävälleni tekemät sukat vilahtavat täällä *klik* ) Olen nuo sukat tehnyt siis ystävälleni jo pari vuotta sitten ja uusi painos näistä olikin yllättävän haasteellista tehdä. Mutta valmista on ja kuvia tulee sitten paremmin aaton jälkeen. 

Kuva vielä anopille antamasta tämän päivän lahjasta. Lisään lisäkuvan vielä huomenna kun lahja saa jatkoa.


Iloa päivääsi <3
 Joko olet kiikuttanut kortit postiin? :)

maanantai 9. joulukuuta 2013

9.12.


Anoppini sai paketista tänään Veronikan askartelemat joulupallot.
Muffinsivuokien paperia silputtu ja liimattu askartelupalloon. 

Iloa maanantaille toivottelen teille lukijani ja tervetuloa uusille <3.

perjantai 6. joulukuuta 2013

6.12.

Juhlistamme tänään kukin omalla tahollaan Suomen itsenäisyyttä. 
Miten on pieni Suomi pärjännyt ja sinnitellyt sodassa. Nyt on meillä rauha ja ilo.
Vapaus.



Hiljentykäämme myös kunnioittamaan sitä työtä, mitä sotaveteraanit ovat edestämme tehneet.
Meillä on itsestäänselvyyksillä ympäröity itsenäinen valtio ja olkaamme kiitollisia.
Työ on ollut suuri ja käsittämätön.
Kärsimykset, puute, nälkä ja suru ovat olleet suuret. Emme me osaa sitä ymmärtää. Voimme vain kuvitella tuon kaiken pelon ja surun ilmapiirin hallitsevuuden. Olemme vapaat nauttimaan isiemme työstä ja suuresta Varjeluksesta joka meitä on siivittänyt aina tähän päivään asti. 


Teemaan sopien tämän päivän paketista sain anopilta Suomenlippuja ja ison kennon kananmunia.
Mitä tapahtui max. vitosen lahjoille, sitä en tiedä, mutta kerrassaan ihana lahja!
Itse annoin vanhan lampetin, jota voin täällä vilauttaa vielä joskus.


Eilen olimme ystäväni luona ompelemassa. 
Oli kyllä antoisa ompelu-ilta, sillä sain kahdet töppöset tehtyä joulupakettiin.

Kangas on täällä ennenkin vilahtanutta Majapuun Apilapalloa ja Uniikki-lappu on Kestovaippakaupasta.
Laput menivät molemmat hieman vinoon, mutta muuten olen tyytyväinen tossuihin. Tikit suorassa ja purata ei tarvinnut. Jei!  Kiitos ystävälleni seurasta ja iltapalasta <3 .



Nyt taidamme mennä likkojen kanssa pihalle. Pulkka, tytöt ja iloinen kikatus, siinä tie onneen.
Kiitos Isien, saamme nauttia tästäkin päivästä kaikessa rauhassa <3

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ihanaisille! 

torstai 5. joulukuuta 2013

5. Piparimuoteista koristeita

Päivät hiipivät hissutellen lähemmäs jouluaattoa ja syntymäjuhlaa.
Paketista tälle päivälle putkahti aimo annos piparimuotteja.
Perinteikäs possumuottikin on meiltä puuttunut, nyt on hän sitten meillä.
Kiitos anoppi <3 


Parista muotista tekaisin isännän porausavustuksella parit joulukoristeet.


Tällekkin päivälle oli minun antamastani paketista verho anopille.
Verhokujan nappasin vanhoista valmisverhoista, pyöreän pitsiverhon halkaisin kahtia ja ompelin puoliskot kiinni verhokujaan. Periaate sama kuin näissä viirinauhoissa . 


Ja kuulemma passasivat ikkunaan ja ovat anopille passelin romskut. 

Kuvat ovat taas romanttisuudesta kaukana, mutta näillä mennään mitä etukäteen näistä pikaisesti paketoidessa nappasin. Ensi vuonna uudet kujeet, ehkä myös kuvat ovat paremman laatuisia :)

No mutta, nautinnollista ja romanttista torstaita teille,
tänään tämä lähtee ompelemaan ystävän luokse joululahjoja. 
Ompeluterapiaa <3

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ensimmäinen adventti


Anoppini kanssa vaihdoimme joulukalenterit ja tein hänelle ensimmäiselle päivälle käsityöpussukan.
Voihan tuon laittaa toilettipussukaksikin, mutta ajattelin tuon lähinnä kässätarvikkeiden säilyttämiseen.
Pussukka on tehty vanhasta pyöreästä kirppis-pöytäliinasta. Kauan sitä marinoin kaapissa ja mietin jo käyttöön ottamista, mutta sitten kuitenkin raaskin silputa siitä pari pussukkaa. Yksi anopille ja toinen joulupuotiin. 
Ihana kangas <3

Pussukan sisältä paljastui parin seuraavan päivän paketit. 



Lapsetkin saivat oman joulukalenterinsa tänä vuonna. Laitoin joihinkin jotain tavaraa herkkujen lisäksi, mutta uskon herkkujen olevan ne tärkeimmät. Tänään neitoset saivat värityskirjan ja kynät. Äippä taas sai anopilta muffinsipellin ja siihen muffinsivuokia. Ehkäpä niistä sitten myöhemmin jotain leivontakuvia sitten kehitän? Katsotaan, katsotaan. Kylläpä tämä pakettien availu jouduttaa arkea mukavasti. Huomiselle onkin anopilta taas jokin iso paketti.. iiksistä. Vähän jänskättää. Ihanaa arjen juhlaa tämä tälläinen.

Jännitättekö te mukana?

Minun anopille antamasta pakettiläjästä ei tullut otettua kuvia, mutta ehkäpä jossain välissä käyn siitä nappaamassa kuvan tänne blogini kätköihin. Tässä kuvia vielä tuosta neitosten joulukalenterista ja likkojen huoneen uusista verhoista jotka sain joskus aikoja sitten anopiltani. Joka taas sai nämä äidiltään. Hieman muokkausta ne vaativat, sillä olivat ihan super seitkytlukua. Nyt passaavat hienosti ja ovat aika suloiset.
 Ja käsin tehty nuo ristipistot. Vau, ihailen!! On siinä pistoksia saanut lasteni isomamma pistellä!




Nyt ei muuta kuin soronou ja hiljentymään ensimmäiseen adventtiin. Kynttilöitä palamaan ja sen sellaista. Lapset ovat saaneet sekoitettua koko kämpän sekaisin ja juhlafiilis sen osalta aika kaukana. Mutta siinä onkin oppimista, etsiä juhlafiilis jostain muusta kuin siitä mikä meidät ympäröi. Kuorrutus on aina kiva, mutta sisällä se juju kuitenkin on. 

Iloa, seesteisyyttä ja rauhaa teidän ekaan adventtiin.
Sylin täydeltä rakkautta ja läheisyyttä.
Olette suuri iloni <3

P.s. Käytiin klaffaamassa, mutta kukaan ei ollut kotona. Eräiden oven takana odotti tälläinen:


maanantai 25. marraskuuta 2013

Tatti-jono

Kankaat kierrätettyä lakanaa ja kirppikspöytäliinaa. Pitsit Paikallisesta ja Jätti-Rätistä.  Kävyissä kerros spraymaalia ja kuumaliimalla juuttinaru kiinni. OI.

Huumorinkukka ei ole kukkinut pitkiin aikoihin.
Nyt se on nupullaan.
Miten kaunis on tuo nuppu ja sen sato on nyt jo huima.


Kyllähän hyvän ystävän jutut naurattaa, lähes aina.
Mutta itselleen nauraminen.
Miten voi olla niin vaikeaa?
Antaa olla itsensä vaan ihminen.
Nauraa mokille ja nostaa katseensa eteenpäin.

Meinasi mennä fiilis näitä sieniä tehdessä.
Miten voi olla, että tulos on vimpula vaikka tekemässäni kaavassa, ei ole näitä omituisia muotoja.
Noh, söpöläisiä ne siltikin ovat.
Hihityttää ihan, kun en kuuntele perfektionistia joka olallani killuu.
Että miten ihkuja nämä ovatkaan.
Ei täydellisesti sitä mitä ajattelin, 
mutta saman fiiliksen ne tuottavat.
Fiilis olisi ollut toinen, jos olisin ottanut ratkojan kehiin.
Hui, nuppu olis kuihtunut ennen puhkeamistaan.
Jokainen tatti on yksilöllinen.
Ja ihan 'vaan' itselle.
Ei.
Vaan:
 nämä ovat minulle itselle.
Ansaitusti itselle.


Auringonsäteet kimmeltävät yhä hangella.
Taidan lähteä ulos hiipparoimaan.
Jospa se huumorinkukkakin voi paremmin, kun sitä ulkoiluttaa välillä?

Iloa ja auringon kimmellystä ympärillenne toivoo

Yks taivaanrannanmaalari.