Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taulut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taulut. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Se on nyt valmis..




.. ja pesussakin jo.
Nimittäin tämä lahjaksi saaduista kuteista virkattu matto.

I-H-A-N-A   se kuitenkin on. 
Ja elämää näiden mattojen tuleekin kestää, joten ei kun kone laulamaan.



Karhu-printti on Tiukupuu-blogin Lotan tekemä.
Ihastuin hänen maalauksiin kertaheitolla ja kysäisin, että saiskos häneltä tilata jotain.
Ja kuten huomaatte, saihan häneltä <3. (kiitos)









Herkkulakkoa täällä ei ole ollut meneillään. Ei sitten tippaakaan, 
tai ehkä vähän.. silleen ihan inan vaan, mutta onneksi vaan inan.

(Sillä äippä on paljon leppoisempi suklaan vaikutuksen alaisena ja tallustellessaan ystävän tekemissä upeissa kirjoneulesukissa. Parhautta <3)

Kaikki langat näihin virkattuihin herkkuihin ovat jotain jämiä ja mallit vedetty hatusta.






Mums teille kaikille,
täällä yritetään nauttia arjesta. Mammani kannettiin enkelsiivin Taivaan kotiin. Aina taka-alalla eroikävä jytää ja siksi mitä ilmeisemmin tämä hiljaisempi elo täällä blogin puolella saattaapi jatkua.


Näytettäköön teille vielä kuvaa kerkiiväisen ipanan aikaansaannoksesta.
Sanotaan, että semmoset yli kymmen tuntia kun on työtä takana niin  meinais niinku 
ÄRSYTTÄÄ  :D .

Oli vielä ihan oma vika, kun kerran työn viereen olin sakset jättänyt. Eikö tää jo pikkuhiljaa alkais oppia laittamaan ne sakset yläkaappiin? 



 Kiitos kun olette hirmu kannustavia, kannattelevia ja ilostuttavia.
Olen saanut lukijakunnakseni ihan mahtavia tyyppejä!

Herkullista loppuviikkoa teille kaikille.
Paljon rakkautta, iloa ja rauhaa teille toivoo,
Kipa.


torstai 9. tammikuuta 2014

Jämäkuteita lattialle ja vähän myös seiniin


Arki on alkanut. Turvalliset rutiinit ovat täällä. Niihin panostaen vie arkeni kulku uuteen ulottuvuuteen.
Miten ihania voi olla joka päiväiset työt, kun vain ottaa sen asenteen.
Miten kauan tätä kestää sitä en tiedä, mutta nautin tästä hetkestä.

Tässä viimeisin virkkuutyö: jämäkudematto. Harmaan eri sävyjä päätyi eteiseen. Kohta on reunuskin sävysävyyn, jos näitä kelejä piisaa. Nauretaan sillekkin vain,
hurlumhei, kun on hyvä olla!
Ei stressiä, ei paineita, ei harrastusta työnä ja ei kiirus.



Kotikin on riisuutunut joulusta. Viimeisimmätkin joulukoristeet (kaikki koristevalothan ei ole joulukoristeita eihän?) ovat kaapin perukoilla ja jotain pientä on täytynyt kehitellä. Joku rohkea voisi kutsua touhuiluani sisustamiseksi.

Kierrätettyä kudetta taulunkehyksien ympärille ja taulu on valmis.
Hieman ihania kortteja, uusi 2014 kalenteri ja pienellä vaivalla taas himpun verran piristyi keittiö. 
Tein eteiseen hieman saman tyylisen taulun, mutta on niin vaikea saada edes jokseenkin valoisia kuvia eteisestä, että antaa olla. Enkä tässä ala valittamaan harmautta, joka vallitsee yhä.
Enkä todellakaan valita, että lunta ei ole maassa vieläkään, 
enkä muuten nyt ainakaan valita sitä ettei talomme vierestä kulkeva tie ole asfaltoitu vaan ihanan kurainen möykkytie. 

Miksi minä näitä valittelisin.
En tietenkään.
Saan käyttää kumppareita kaupassakin, eikä kukaan pahemmin edes ihmettele. 
Käyttäisin niitä varmaan juhlissakin, ellei nyt ihan joku vallan loukkaantuisi moisesta. 
Vulgaaria! 

Jatkan siis tätä eloani ihan ilman lunta ja koitan nauttia syksyksi ostetuista saappaista (enkä edes mieti sitä, että käyttäisin niitä kyllä yhä luntenkin saavuttua, vähän outo kun olen ;D  Karvalakki ja kumisaappaat, ihan perus settiä, eikö? ).




 Kaiken näköistä vaatetta sun muuta on valmistunut ja joululahjatkin on jäänyt vallan esittelemättä. Jotenkin ei vain meinaa virta riittää kaikkeen, kun panostaa arkeen. Siihen, että lapsiakin ehditään kunnolla sylkyttää, ruoka on laitettuna ja salaattikin pöydässä, siihen että talo olis suht siisti ja roskikset tyhjät. 
Ennen saattoi päivässäni kulua monta tuntia koneella ja blogipäivitykset vievät aina aikaa rutkasti. Nyt olen tietoisesti vähentänyt koneilua ja miten paljon kaikkea muuta ehdinkään tuona aikana tehdä. Olen aloittanut yhden projektin jossa lopuksi pääteltävänä pitäisi olla sen liki 800 silmukkaa. Se vie aikaa, mutta mikäs kiirus tässä valmiissa maailmassa olisi. Ihanaa haastetta harrastukseen. <3

Haasteita, ihania oivalluksia ja iloa arkeesi
toivottelee Kipa.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivä-tervehdys.


Hyvää isänpäivää elämäni miehille!

Teemuni, Kauko-iskä  ja Pertti-appiukko !

Chilipähkinätikkuja parmesaanilla Kinuskissan ohjeen mukaan ja puoloffeeta (josta ei nyt tullut kuvaa).
Veronikan kanssa askarreltiin viiksitaulu Teemu-isälle.
Tuo samainen miekkonen sai myös lahjaksi lupauksen jostakin netistä tv:seen.. ööh.. lupauksethan on tehty rikottaviksi? (Taidan kyllä itsekkin hyötyä moisesta netistä, kun on tullut silloin tällöin otettua jotain ilmaisia jumppavideoita ja tietsikkanurkkaus varsin ahdas.. joten toisaalta ihan hyvillä mielillä moinen lahja tulee annettua).
Kiikaritkin piti isin ja lasten yhteisille eväsretkille saada. Kun en ollut raaskinut heittää tästä projektista jääneitä  tyllirullia pois, sillä lasten askarteluissa tukevat rullat olisivat oivallisia. Ja näin nopeasti ne tulikin käytettyä. Mitään ei saa heittää pois!


Miehisiä todistusaineistoja varten ei kyllä tarvita kiikareita. Yhteinen vaatenaulakko vallattu!


Aivan ihanaa isänpäivää kaikille isiukoille ja ylipäätään niille kenellä on isä!
Oma isäni ainakin on vaikuttanut minuun suuresti.
Luovuuteni ja sopiva hulluuteni on tainnut periytyä häneltä.
Oikeudentaju ja aitous eväinä häneltä matkallani.
Kiitos.

Lupsakkaa sunnuntaita teille ja rakkauren täyteistä isänpäivää teille lukijani!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Anna hyvän kiertää -haaste ja perjantaiylläri.

Aloittakaamme perjantai-ylläristä.
Postimies toi lootaamme mustavalkoisen selvästikkin itsetehdyn kirjekuoren.
Mitä, keneltä?
Ihan selvästi varsinainen perjantaiylläri tiedossa sillä en tunnistanut käsialaa.
Ihanaa!
Harmaa kortti iloisella tekstillä. 
Blogisiskoni-Anni (kuten hän itse itseään tituleerasi) oli lähettänyt kortin minulle. 




Ihan parhautta.
Kiitos Anni.
Mitenkä voikaan harmauden keskelle tupsahtanut lisäharmaus ilahduttaa näin superisti.
Harmaa on vaan sitten toisinaan niiiiiiiin jees.

Ja sopi niin hienosti tämän päivän teemaankin. 
Sillä päätin vihdoin postata Anna hyvän kiretää -haasteen härpäkkeet.
Ideana oli siis tehdä haasteen nappaajalle jotain itse, joka taas tekee seuraaville haastenappaajille jotakin.
Haasteeni nappasi oman pitäjän ystäväni ja uskon saajan ihastuvan käsityöpussukkaan ja sen sisältöön. Sillä kankaat ovat aikas hänen lemppareita (omaamme käsittämättömän samanlaisen maun muuten) ja väritkin passaavat hänelle juurikin roimasti.


Marimekon Räsymatto-kankaasta tehty vetoketjullinen pussukka. 
Ainaoikein neuloen tuollainen neulojen säilytyslepare ja päällystetty mitta.
Kiertää saumat, lerpattaa ja vinksallaankin ovat. 
Mutta kiertää kuitenkin hyvää.

Toiselle puolelle neulojen säilytys 'rättiä' ompelin Sammalpolku-kangasta josta tiedän paketin saajan tykkäävän hirmuisesti.


Ihan huippu perjantai! 
Hiukset ovat kampaamatta, lapset parkuvat joka asiasta ja siivotakkin pitäis, mutta taitaa tältä perjantailta jäädä. Sillä tämä matamimimmi lähtee pakkaamaan kimpsuja, kampsuja, matkaeväitä, isänpäivälahjoja ja ennen kaikkea käsitöitä messiin. Kotikonnut odottavat pikaista piipahtajaa maatansa tallaamaan. Päivittelemään loppusyksyä, ihastelemaan alkutalvea. Odottelemaan lunta ja mussuttamaan äipän tekemiä pöperöitä. Kirppiskierrostakin vissiin luvassa.

Yllätykset ovat parhautta. Perhe ja ystävät super parhautta.

Pienet teot taitavat olla niitä kaikkista suurimpia tekoja. Niitä jotka jäävät tekemättä ainakin minulta alati. Ystävät. Olette ihania ja rakastan teitä kaikkia, kiitos kun pidätte pinnalla <3.

Super-perjantaita teille kaikille lukijoille!
 On aivan mahtavaa, että jätätte kommentteja, elätte mukana tunnelatauksissa ja piristätte kun meinaan virua jossakin harmauden pohjamudissa. 
Olette huippuja jokainen!
Kiitos.
<3

tiistai 22. lokakuuta 2013

Haasteita kaksin kappalein

Olen saanut pari haastetta ja niitäpä tässä sitten rustailemaan. Iso kiitos teille ihanaiset naiset kunniasta :). 
Vastailempa ensiksi Unelmaa Elämässä-blogin Ninnun lähettämään haasteeseen.
Ja säännöt kuuluivat näin:

Haasteen tarkoitus on etsiä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa, ja kasvattaa niiden lukijakuntaa
1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuilleen
4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat
6. Eikä sitten haasteta samaa blogia takaisinpäin :)


1. Kiinnyn esineihin todella vahvasti. Enkä raaskisi heittää mitään minulle tunnerikasta pois.
(Kuten kuvan nukkanen villatakki, ostettu minulle kun olin ylä-asteella! Tai laukunhihna lempi laukustani, jonka säästin kun laukku alkoi haista omituiselle ja heitin pois.)
2. Olen hyvin ailahtelevainen ja en useimmiten itsekkään tiedä reaktiotani asioihin, ennen kuin siinä tilanteessa.
3. Olen ääripääihminen ja kultainen keskitie harras toiveeni.
4. En tiedä mitä haluaisin tehdä ammatikseni.
5. Syön joka päivä jotain makeaa.
6. Niskani ovat aina niin jumissa, että puren alati hampaita yhteen. 
(Vastaantulijat älkööt luulko, että olen aina kiukkuinen, vaan taidan olla niskajumppaa vailla)
7. Haaveilen jonain mahdollisena elonpäivänä hankkivani jonkun Custom-pyörän.
8. Kunnioitan ihmisissä suorasanaisuutta, huumorintajua, aitoutta ja tiedostamatonta kauneutta.
9. Ostan mielelläni klassisia ja laadukkaita tuotteita, jotka menevät monen monta vuotta. Nyttemmin kukkaro ei vain meinaisi antaa myöden näille investoinneille. 
(Tiedoksi tutuille,, että iänikuinen Lapista ostettu karvalakki tulee tänäkin talvena kököttämään syvällä päässäni <3 (joku siellä ajattelee, että eikö siitä vieläkään päästä eroon, edes näin monen vuoden jälkeen :D)
10. Siinä missä muut maalaisivat seinänsä valkoiseksi, minä varmaan maalaisin mustalla.
11. Minulla on kausia, kun en kykene tehdä käsitöitä, kun pyörryttää ja oksettaa niin paljon. Nyt olemme lähellä sitä (taas!) ja pakko alkaa huolehtia liikunnasta, niin siis vaikka huomenna?

Ja 11 kysymystä vastauksineen:
1. Miten vietät vapaapäiväsi kaikkein mieluiten?
Tekemällä just sitä, mitä sillä hetkellä haluttaa tehdä, elikkä tietysti käsitöitä ja jos kerran ihan oikein vapaapäivää vietettäis niin silloin menisin kunnon hikilenkille käsitöimisen lisäksi.
2. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?
Varmasti se kun lunta oli niin paljon, että en nähnyt eteeni pihalla, vaan kuljin isoveljieni kolaamissa 'käytävissä'. Olisinko tuolloin ollut joku toosi pikkuinen 'Kilku'. En osaa sanoa ikää, mutta aikas pieni taisin tuolloin olla, kun kaikki veljeni taisivat vielä tuolloin asua kotosalla.
3.Mistä haaveilit lapsena ja oletko saavuttanut sen?
Ihan pikkuisempana haaveilin häistä ja sen sellaisesta perus setistä kuin lapset ja omakotitalo. Ja nuo kaikki minulle on annettu, ilman omaa ansiotani. Varsinaisia omia saavutuksia minulla ei taida juurikaan olla. Kunnianhimoni taitaa olla olematon ja unelmani suhteellisen pieniä.
4. Jos saisit valita itsellesi vain yhden harrastuksen, mikä se olisi?
Käsityöt tietenkin!
5.Lempivuodenaikasi ja mikä siitä tekee parhaimman?
Talvi. Ja sanottakoon vielä luminen talvi. Hetken on valoisaa, mutta musta yökään ei ole kokonaan musta. Toivoisin elämänkin olevan kovin mustavalkoista, jolloinka tulkintavaraa ei jäisi ja asiat olisivat yksinkertaisia.
6. Mikä on ostoslistalla ykkösenä itselle?
Jotain puolijuhlavia vaatteita, jotka menevät arkeen mutta  myös juhlaan.
7. Lempiruokasi?
Arkena jauheliha (!!) ja sitten ravintolassa taitaisin vetäistä jonkun perus Metsästäjän leikkeen jossa olisi eeeekstra paljon sienikastiketta <3.
8. Kuinka hemmottelet itseäsi?
Syön, yllätys yllätys, jotain makeaa ja teen käsitöitä, laitan saunan päälle ja könötän siellä liki tunnin. Jonka jälkeen söisin lisää jotain makeaa ja tekisin niin kauan käsitöitä kuin silmät vaan pysyvät auki. 
9. Mitä teet aamulla ensimmäisenä herätessäsi?
Köllöttelen puolituntia horroksessa ja nousen ylös ajatellen, että oliko virhe valvoa kutimella kolmeen asti?
10. Mikä on sinulle tärkein perinne josta et voisi luopua?
Jouluperinteet. Sauna ja riisipuuro sekametelisopalla on aika must. Täällä Pohjammaalla käydään aina ulkona tähtien tuikkeessa jouluhartaudessa kuuntelemassa mieskuoron laulua ja viedään kynttilöitä haudoille. 
11. Helppo, loppuun lempivärisi?
Joskus elämässä on pakko valita monesta kivasta yksi. Ei ehkäpä mikään helppo, mutta sanottakoon että harmaa. Musta ja valkoinen on kyllä lähes yhtä upeita, mutta kenties tuo harmaa on tuollainen tylsä välimuoto kuten taidan vähän minäkin olla.


Pari vuotta sitten tekaisemani sukat ja eteisen matto. Molemmat arjessa kulahtaneita, mutta niin rakkaita.
Ja sitten toiseksi vastaan Kristallinkirkkaat ideat! -blogin Nipsun lähettämään haasteeseen. Kiitosta kehiin myös vielä tässäkin välissä. Nämä ovat kyllä aina kivoja vaikkakin olen huono näitä lähettelemään eteenpäin. 

Haasteen säännöt ovat vanhat tutut:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait
2. Vastaa annettuihin kysymyksiin
3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle
4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

1. Tarina blogisi perustamisesta?
Olimme kyläilemässä serkkuni luona, jossa eräs neitonen oli tehnyt hääpuvun yhtenä yönä. Ja silloin heräsin todellisuuteen, että missä on tuo neitonen minussa. Se joka uskoo itseensä ja mikään ei ole liian suuri haaste tavoiteltavaksi. Jolloinka lähdin tämän blogin kautta etsimään jostakin sitä Kipaa, joka on hautautunut kaikkien arkisten tittelien alle. Ja teen tuon matkan blogaten ja ennenkaikkea käsitöitä tehden. :)
2. Lempikäsityölajisi?
Tää on paha, mutta kyllä se on neulonta.
3. Oletko aina tehnyt käsilläsi vai puriko käsityökärpänen sinua vanhempana?
Olen aina tehnyt jotain ns. taiteellista, mutta vasta Pohjammaalle muuttaessani pääsin hurahtamaan näihin käsitöihin täysin. 
4. Mistä hankit käsityötarvikkeesi?
Ihan perus marketeista, nettipuodeista, kirppiksistä ja paikallisista kaupoistakin. Myös Päntäneellä tulee Tapion Lankakaupassa käytyä lähes joka kuukausi (ei ollenkaan hyvä juttu kukkarolle :D)
5. Kenelle teet käsitöitä?
Läheisille ja itselle enimmäkseen. Joskus joku tekee myös tilauksia ja sitten pitäisi tänä jouluna tehdä anopin joulupuotiinkin jotain. 
6. Käsityö, josta olet kaikkein ylpein?
Olen tähän joskus ennenkin tainnut vastata, mutta en muista mitä siihen sanoin. Eikä aivoni taida raksuttaa tähän iltaan yhtäkään kovin 'ylitse muiden' -työtä. Taidan olla tälläinen tasatahtinen tekijä, mutta ylitin itseni tässä taannoin selättämään kammoni trikookanttausten suhteen ja se on jo suuri saavutus!
7. Painajaismaisin käsityöprojektisi?
Varmaan jotkut ompelujutut. Ei ihan niin vahva laji.
8. Mitä aiot tehdä seuraavaksi?
Sammalpolku-trikoosta, pitsistä ja pallotrikoosta neitosille mekot.
9. Milloin teet käsitöitä?
Aamusta iltaan joka välissä, ku vain vähänkään mahdollista. Jonain päivinä enemmän, jonain vähemmän.
10. Mistä saat inspiraatiosi?
Toisista blogeista, kirjoista, netin syövereistä, lehdistä, katumuodista ja mainoslehdistä.
11. Parasta käsityöharrastuksessa?
Ajatusten soljuminen käsitöiden lomassa. Ne tunnetilat kun kutakin työtä tekee, pintaa silittelee ja puolittain valmista sovittelee. Joskus onnistumisen tunne ja sitten se ilo jonka valmis tuotos tuottaa joko minulle itselleni tai sitten itseni lisäksi vieläpä jollekkin toiselle. Ja yksinkertaisesti tekemisen ilo.


Taidan olla tällä kertaa niin tylsä, että en lähettele kumpaakaan haastetta eteenpäin. Useimmilla tutuilla blogeilla nämä haasteet ovat just piipahtanut tai saapunut, joten taidan vain nauttia yksinoikeudella kysymyksistä ja niihin vastailuista. Ne ovat tosi kivoja, eikä siihen vierähtänyt kuin kaksi tuntia!! Nyt on kyttyrä niin kipeä, että taitaa ihan oikeasti pakko jumpata tänään.. jos vaikka jäis vaihde päälle? :) Isännän ja kaivinkonemiehen vaihde on ainakin jääny päälle ja pitäis lähteä niitä hätyyttämään tallin pohjien parista kahville. 
Anopilta saatua pullaakin olis pakkasessa.
Nam. 
Taidan tästä hilpasta pakastimelle. 
Hilpaskaahan tekin herkuttelemaan joko namskis herkkupullia, tai vaikkapa namskislankoja. Tänään sorruin taas Tapsan lankakaupassa yhteen Novitan Hile-kerään , mutta vain yhteen! 

Iloa, aurinkoa ja seesteisyyttä teille lukijani ja tervetuloa uusille! Harva on joukkomme, mutta tiivis tunnelma on sitä suuremmalla syyllä taattu? <3  

tiistai 15. lokakuuta 2013

Lohduttavien sanojen lokakuu


Tiedättehän sen lokakuun harmauden. Sen synkkyyden joka antaa hieman enteillä itseään ja sitten kuitenkaan ei vielä saavuta sinua. Hipaisee, vaan ei vielä syleile. Joskus on niitä päiviä kun tekisi mieli juosta vastaan. Joko kädet nyrkissä tai avosylin, se riippuu päivästä.
Pimeys.
Pienikin valonliekki kantaa päivään uuteen. 
Älä luovuta. Anna auringon hivellä kasvojasi. Anna sen syleillä, vaikka tiedät sen kohta sinut jättävän. Pidä luonasi hetken sen lämpö. Anna sen sinua lohduttaa ja nostaa ylös.

Kylmää. Ankeaa.
Miksi annoin säteesi langeta päälleni?
Kuvittelenko, vai onko taas astetta kylmempää?

En valita. 
Vaan totean lokakuun tuottavan tuskaa. Hiljainen kuolema vai kidutusta?
Saat itse valita.
Olen alkanut huomata, ettei varjoja kannata pelätä. Ne ovat alati lähellä. Vaanivat ja varmasti iskevät silloin kun olet heikko, ryvet ikävässä ja yksinäisyydessä. Varjojen pimeydessä näet arjen yksitoikkoisuuden. Valo piilottaa askareiden ankeuden allensa. Tukahduttaa sen vastaväitteet ja kuiskaa lohdutellen, valvon luonasi päivät ja yöt. Pitelen sinua kun heräät yöllä. Olen tässä. Nuku rauhassa sinä pienoinen. Huomenna on päivä uusi. Se on hyvä, kun sen sinulle valmiiksi valaisen.
Lohduttavien sanojen lokakuu ei ole täällä.
Se on hetken hehkua ja varjojen vaanintaa.
Ei varjojen valtakunta koskaan häviä. Vahvistuu päivä päivältä sen mahti, älä luovuta, hoen mantraani. 
Enkä luovuta. 
Kestän hetken syleilyt ja otan niistä kaiken irti. Kohta lumenvalkeus on täällä ja sen kylmä syli on lohtunani. Miten kauniisti hohtaa sen pinta, kun katse vaeltaa sen hunnuilla. Enkeleitäkö siinä nään? Kaksin kappalein räpsyttelevän lumessa? Kyllä äiti jaksaa. Kyllä mä jaksan.
En luovuta. 
Ainakin sinne asti jaksan.


Melodramaattinen puoleni nauttii lokakuun kirpeydestä. Synkkyyden alhoissa se nauttii vaeltaa, ammentaa luonnon kuoleman väreistä virtaa. Kuitenkin hieman kavahtaen sitä. 
Ehkä sen on hyvä?
Kituminen on merkki elämästä. Vielä virtaa veri suonissani. 
Yhä jaksan nostaa päätäni ja anoa. Lisää aurinkoa pyytää, lisää huumoria arkeen, lisää itseironiaa.
Lisää. Miksi aina lisää?
 Miksei tässä ja nyt ole hyvä? Sillä tässä ja nyt on hyvä. 
Nyt.
Olen onnellinen, kiitollinen ja rakastettu. 
Lisää, mitä lisää? 
Kaikki on annettu, mutta muisti taitaa vain pelata huonosti. Yksi rahtunen huumoria löytynyt. Yksi kourallinen naurua ja monta sylillistä rakkautta (ihana isosiskoni lapsineen tuli Pohojammaalle <3).

Aika hyvä saalis, eikö?

Aurinkoa.
Elämän pituisia aarteita, niitä itsestäänselvyyksiä sinulle toivottelee
Kipa.