perjantai 31. toukokuuta 2013

Syylliset tukilla


Monen tuskallisen (ks. vali-vali postaus ) mutkan kautta kuteet ovat vihdoin keritty ja niitä työstelen kaiken muun mahdollisen ohella. Kaksi säkillistä valkoista kudetta olisi, mutta joka ikinen metri pitää pestä Kloritissa ja kuivuminen tuntuu kestävän ikuisuuden. Tiedä sitten oliko järkevä ostos vai ei. Jatkossa ainakin siis tiedän tehdä kuteesta vyyhtejä, jotka solmin monesta kohtaa ja laitan sitten pesukoneeseen. Yksi vaihtoehto olisi laittaa ne pihalle likoon, mutta se vasta työläältä kuullostaakin. 
Laiskimus.



Kirppareilla on pyöritty, aarteita löydetty. Ylhäällä näkyvät keltaiset kipot löysin Närpiöstä. Olisko noi jotain feikki GG:tä aitojen sekaan? Olivat sen verran suloisia, että pakko oli ottaa ku halvalla sai. Vähän kesäisiä ja raikkaita elementtejä keittiöön. Kuvissa vilahtaa myös tuleva kesämattoni. Jo 68 cm tehtynä, hyvä minä!

 Pikaiset ompeluksetkin lähtee kummitytölle Uittoon. Tuttiketjuja kuulemma kaivattais, kaivattu jo jonkin aikaa. Vihdoin sain ne ajalliseksi. Kumma kun tuo aika on sellainen, että se ei odota. Se vain kuluu lupaa kyselemättä. Tyttöset kasvaa ja kehittyy, äitikin kehittyy hyvin tehokkaasti leveyttä. Vitsit, pakko alkaa kaiken muun ohella myös liikkua. 
Laiskimus, jälleen. 

















Laiskanletkeetä viikonloppua kaikille!

torstai 30. toukokuuta 2013

Koivusta tuoli


Pieniä projekteja pikku hiljaa valmistuu myös ulkorintamalla. Tämä oli kyllä mukavaa puuhaa, emäntä oli sahannut nämä osat valmiiksi (käsisahalla ja suurinosa eri pituisia). Enää poralla kiinni, joka kävi sukkelaan.. olisin muuten tehnyt vasaralla itse. Onneksi innostus iski myös isäntään ja sen myötä meihin kaikkiin. Kummasti se innostus aina lopahtaa, mutta kivaa tämä kuitenkin oli ja ihan kiva istutusjakkara tai mikälie.




Kesä on tosiaan tullut kun Syreeni ja Lemmikit kukkivat. Lapsuusajoista asti jäänyt tapa on tehdä luonnonkukkasista kimppuja. Tänä kesänä saan oksia aimo annoksin pihassamme olevia pensaita, joissa on valkoisia kukkia (tällä hetkellä vielä nupuillaan). Kohta ne on kaikki kaivinkone vienyt mennessään. Jotenkin haikeaa, mutta ovat keskellä pihaa ja auttamatta tiellä. Jotain samantyylisiä olisi tarkoitus laittaa sitten kasvamaan, kunhan kaivinkone on saanut tarpeekseen mylläämisestä.



keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Riine lehmitytölle






Vihdoin tuskanhien ja kyynelten kautta valmistui kesämekko lehmitytölle. Ei tällä ehkä ihan navettaan astella, mutta onneksi ei kyseisen tyttösen koko kesä navetalla mene. Kenties tämä päällä voi ainakin muutaman hiekkakakun tehdä jos ei muuta. Mekko on aivan erilainen kuin aluksi osasin aavistellakkaan. Kangas ja lilat napit ovat lehmityttösen äidin valitsemat ja ne ovat ostettu Kurikasta. Pitsi on Rauman Jätti-Rätistä, pinkit kankaan palat ovat anopin kätköistä saatuja.





Aplikointi (kuva on otettu silityslaudalla) ja tasku ovat peittämässä innokkaan apulaisen työnjälkeä. Mekkoon jostain kumman syystä oli ilmestynyt tasan neljä reikää sillä välin, kun ryntäsin pika pikaa hakemaan Elenan meidän sängyltä nukkumasta (joka siis nukahti maitopullolle siihen ja herätessään mitkään pienet kyhäämäni esteet eivät häntä estele). Pieni ja nopea pyrähdys, mutta aikaansaapa apulainen käytti pienenkin ajan hyödykseen.
 Kyynel, toinen, jos kolmas. Niin äidiltä, kuin tyttäreltä.
Anteessi.
Saat. <3
Niiskaus, ompelukone laulamaan. Hieman kirjontaa. 
Perhonen lentää taskusta mekon selkäpuolelle peittämään innokkaan apulaisen taidonnäytteitä.




Ei niin täydellinen mekko, mutta ääretön määrä tunteita herättänyt. Vihdoin valmis. Jos käyttäjä yhtään tykkää, olen ehkä sittenkin ihan onnistunut. Eilisen tuskan jälkeen on taas tyyntä. 
Ei niin siistiä, mutta rauha emännällä. Pohjammaa on ihan jees, keskeneräisyys sopii minulle ja stressi hieman laantunut.

 Kesän ensimmäinen napanvilautus terassilla toteutettu, tätä se kesä on. Aurinkoa ja onnen etsimistä arjen keskeltä. Se kestää aina hetkensä, ennen kuin se löytyy, mutta taas hetkeksi se on hyppysissä. 

Pääsen nauttimaan rikkauksista, joita kotopuolesta tarttui mukaan. 
En matkalle lähtiessä ajatellut että rikkauksista nauttiminen vaatisi näin paljon töitä. 

Onni useimmiten vaatii työtä. 


Työnteko voimia. 


Siis voimia teille kaikille ihanaisille arjen keskelle, olkaa armollisia itsellenne.
Kaaos sopii kaikille, hieman se vaatii sovittelua, nuppineuloja sun muuta, mutta TSADAA, istuu kuin valettu.

Kesä on tässä.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Arki.


Ei mitään valmista saa tämä mama aikaseksi. Kaikki lähinnä vain TAKKUAA. Minusta ei yksinkertaisesti ole lähiaikoina ollut yhtään mihinkään. Ja ei, tämä ei ole mikään itsesäälipostaus, mutta hyytävän kylmää tilitystä epäonnistumisista. Saatte kenties kuvia huomenna, miten kyynelten siivin valmistunut perhosmekko on muotoutunut (edellyttää tietysti myös että se kuuluisa JOKU sen viimeistelee). 
Onko hän mekko, onko kukkaro, vai onko pelkkää silppua?

Joskus on niitä kausia, kun tekisi mieli hautautua aurinkolasien taakse ja lukea. Joskus ei vain mikään onnistu. Joskus ja joskus.. todellisuushan on, että USEIMMITEN, mutta ei kerrota sitä kaikille. En ole mikään täydellisyyden tavoittelija, mutta joku roti sentään.. 

Pesukone meinas hajota, kun innokas hamstraaja pesi halpoja, hieman virttyneitä kuteita.
(Palasia ja osia lenteli, betonia varisi, pesukone teki kolmiloikan maailmanennätystä ja seinät tutisi)
Nauratti silloin, itketti eilen ja naurattaa jälleen.

Opin jotain uutta.
Älä pese kuteita pussissa, älä ainakaan ihan noin paljon.. 
Ja jos peset, ole valmis käyttämään vähät kotiäidin säästösi uuteen koneeseen.

Talo on likainen, sotkuinen ja piha on hävityksen kauhistus.
ÄRSYTTÄVÄN VÄLIAIKAISTA meinasi ystävänikin, osuen naulan kantaan. Onko ihme, että ärsyttää kun se vähäinenkin MARKKI on väliaikaisvarusteltu.

Töitä rästissä ja inspis nollassa. Stressiä pukkaa. Ptiää siis vissiin todeta, että työ on työtä vaikka ompelua olisikin. 

Ei mitään blogi-idylliä.

Onko tämä sitä arkea?
On.
Miksi sen pitää olla NÄIN arkea?

perjantai 24. toukokuuta 2013

Avaimenperä puuhelmistä




Koti. Sinne siis tänään. Vaatimattomin eväin matkaan, vaatimaton on äitinikin, joten ehkäpä tämä 2,5 v. tyttäreni tekemä avaimenperä ilahduttaa häntä. 


















Mistä tiedän mä sen?
Että lainaa tää kaikki vain on.

Kertoi äitini sen.
Kauneus katoavaa.
Kukka kauneinkin,
syksyllä värin ruskean saa.

Kertoi äitini sen,
pian lehdet pois varisee.
Muiston kultaisen,
saanhan pitää mä ees sen.

Kertoi äitini sen.
Hetken suvi tää lämmittää,
syksy ohi pian on,
sekin pian pois otetaan,
lainaa tää kaikki siis on,
kertoihan äitini sen.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Rikkaan pipo



Aurinko. Yhä täällä. 

Kaikkista helteisimpinä päivinä väkersin  kaksinkertaisen trikoopipon. Kangas on Rauman Jätti-Rätistä. En saanut millään noita laskoksia pois, vaikka kastelin, silitin ja maanittelin. 

Yhtä itseppäinen kangas kuin työstäjänsä. 
Pipo oli jo muka valmiina, mutta otin pitsit pois, laitoin napit ja otin pois, kunnes paljetit saivat jäädä. Paljeteista on puolet yhdessä laitettu neitosen kanssa, HIDASTA, mutta tulos on se mitä kaipasinkin. Just meidän näkönen ja tunnetta mukana. 

 

Rikkaus.
Se on sinussa itsessä.
Se pysyy ja on.

Arvostan ja kiitän. 

Miten paljon minulla on. 
Pienet taimet itää. Kasvaa ja kehittyy.
Linnut laulaa, riemu rinnassaan livertelee, sulosointuja kotia kaipaavalle.


Elämänrikkaus.
Pysyvä rikkaus.
 Se on se mitä tarvitsen.
Se mitä lähden kotopuolesta hakemaan.
Tulen rikkaana kotiin.
Köyhdyn kuitenkin, aina saatava lisää ja lisää.
Tuhlaaja mikä tuhlaaja, mutta rakkautta pitääkin tuhlata. 
Kaksin käsin kauhoa ja ammentaa.
Se rikkaus onkin ainut mitä tarvitsen.
Olen siis rikas. 

Entä jos rikkauden rakennusaineet menetän?
Olenko sitten köyhä?
Perustanko rikkauteni vakaalle pohjalle?


Pienet taimet itää, kohta kukkivat.
Miten paljon työtä.
Niin paljon teen kuin jaksan.
Olkoot  vaatimaton työni kiitoksena siitä, mitä kaikkea lahjaksi olen saanut.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Istuintyynyt ja tunnustus

Serkkuni saunanverannalla olevat kahdet kesätuolien tyynyt kaipailivat uutta kuosia päällensä. Minä sitten surauttelin nämä tyynynpäälliset serkkuni kierrättämästä patjanpäällyskankaasta. Istuinosan kankaat ovat jotain minun kangaskätköistäni löytyneitä kankaita. Kuviokangas taitaa olla paikallisen kangaskaupan palalaarista ja alaosa (joka nyt ei vissiin näy kuvassa) on kirpparilta löytynyttä verhoa. 



Kymmenentuhatta kertaa olette arvoisat klikkaajat käynyt täällä blogissani. Kiitos jokaiselle lukijalleni ja toivottavasti blogini on antanut teille edes ripauksen siitä mitä se minulle on antanut. Minulle annettiin tälläinen tunnustus Helmi Hetkiä ja Herttaista eloa blogista. Kiitos!


Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen sinulle antoi.
Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden.


Itse annan tunnustuksen näille seuraaville blogeille joita käyn aina välillä stalkkaamassa:


Nyt kun nämä istuintyynyt ovat vihdoin valmiit pääsen tekemään tyttösen mekkoa Mekkotehdas-kirjasta. Mallista en ole aivan varma vielä. Orelmaa oli mielessä, mutta kangas riittäisi johonkin oikein rimpsuunkin. Periaatteessa joka tytöllä kuuluu pari rimpsumekkoa kesällä olla?
Sitä odotellessa..



sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kesä on täällä.



Tämä ihastuttava vanha verho on pyörinyt kaapissa viime kesän Tuurin Miljoonakirppiksestä asti. Nyt vihdoin sain ommeltua jotain kesäistä kotiin. Saa nähdä onko tämä sellainen ihastuttava ulkoilutyyny vai meneekö tämä makkariin. 





Ihanaa kun tänäänkin aurinko paistaa ja saa vain ottaa rennosti. Tätä on kaivattu. Kävimme VIIDEN tunnin autoajelulla pitkin lähiseutua. Susiluola, Karijoen Pyhävuori ja Teuvan ikioma Parra on nyt nähty. Toisten SIISTEJÄ pihoja ihailtu autonikkunasta ja jätskiä syöty. Meidän pihaa ei viitsisi tällä hetkellä katsella, kaikki on hieman sen näköistäkin, että lähtee piha hevonkuuseen kohta. Mutta tämä päivä vain ollaan ja nautitaan auringosta, hetken se kesä kestää joten täytyy siitä osata myös nauttia. Aurinkoista alkukesää kaikille!



perjantai 17. toukokuuta 2013

Se oikea löytyi!

Se vain kolahti. Näit sen ja tiesit, tuo on mun?


Kyllä.
Juurikin näin kävi. 

Sydän lauloi jo omaa uutta sävelmäänsä. Innostus kupli rinnassa.


Hymyilytti.
Juuri oikea, vihdoinkin.

Otin selville numeron ja lähetin viestiä.

 Tumma miesääni vastasi ja kertoi, että katselee ihastustani tälläkin hetkellä ikkunasta.

 Lähdimme ajelemaan tänään Kurikan perämettiin. Sieltä se uusi retusointia kaipaava ruokapöytä löytyi.  Kuvaa ette saa kuin alimman kuvan verran. Isännän kanssa ahkerana kannoimme pöydän talliin ja sieltäpäin kuvaaminen ei meinannut oikein tuottaa haluttua tulosta. Yritän jossain elämäni vaiheessa saada siitä ihan rehdin ja kunnollisen pöydän ja sitten postauksenkin tänne. Sillä välin kerrottakoon, että kyseessä on valioyksilö ja se tarvitsee 'hieman' hiontaa ja maalia. Pöytä on Barokkia ja kaipaa kaverikseen ihanat rautaiset tuolit (kuva tuoleista täällä ), onneksi myös Isäntäkin oli samaa mieltä. 


No nyt minulla se oikea on.


 

Kaukaa löydetty, läheltä rakastettu.

Huomaanko, hoivaanko ja arvostanko?
Itsestäänselvyyskö,

Ei ikinä.

Arki vain vie mennessään.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Tuulen tuivertamat



Kesä alkaa jo kohta olemaan täällä! Tuuli ja aurinko tanssahtelevat kilpaa, pelaavat hippaa pihalla. Emäntä hiukset pörröllään kärrää klapeja vajaan. Lähes kaikki pihamme puut ja pensaat ovat päässeet ränsistyneeseen talliimme tai peräkärryille. Käsitöitäkin on aina jossain välissä tehty, mutta en niitä jaksanut nyt kuvata tänne, pihatyöt vievät veronsa. Minua tultiin jo kotiin katsomaan, että ollaanko sitä hengissä kun ei blogi päivity. Lupasin päivitellä blogiani useammin vaikka en käsitöitä tänne kuvailisikaan. 



Kävimme viime viikolla Raumalla Jätti-Rätissä. Sieltä tarttui mukaan kaiken näköistä, mutta myös nämä kuteet. Haisivat perunakellarille ja olivat parin metrin pätkissä, mutta nyt ovat kerillä ja tuuletettu. Voi kun pääsiskin mattoja paukuttelemaan, mutta katsellaan sitä puuhaa sitten kun piha ja tilaustyöt ovat reerassa. Vuorossa olis jos jonkin moista työtä. Ei stressiä, kyllä ne siitä jossain pihatöiden ja kotitöiden lomassa valmistuvat. ;) 

Aurinkoista loppuviikkoa joka iikalle!? 

maanantai 13. toukokuuta 2013

Tärkeimmät pelastettu

Meillä piha aiotaan laittaa jälleen kerran uusiksi käytännöllisyys syistä. Eilinen päivä oli lapsille ja oikeastaan meille kaikille kovin rankka. Mutta nyt on kaikki kukkapenkin istutukset pelastettu! Meinasin ottaa ensin vain lempikukkani elikkäs Helmililjani, mutta sitten iski nuukuus ja siirsin ihan kaikki. Kaikki kivet siirsin pois ja istutin vielä viiniköynnöstä ja sen sellasta. 




Ilta-aurinko jo kimalteli lehtien yllä ennen kuin sain oman urakkani valmiiksi. Yleensä hieman jopa ärsyynnyn jos minulta kysytään, että antaako lapsesi tehdä käsitöitä (tässä kohtaa pihatöitä)? Tämä onkin täysin totuttelu ja asennekysymys. Lapsetkin useimmiten nauttii yhdessä tekemisestä. Saa silputa pikkusaksilla oksia, kantaa kiviä, kastella matoja, ihmetellä muurahaisia ja istuttaa siemeniä. Viimeinen puolituntia pihalla tuntui jo kyllä tuskalle. Isompi lapsi pissat housuissa ties monennenko kerran päivän aikana (otetaan rutkasti takapakkia) ja nuorempi itki kyllästyneenä vaunuissaan. Pakko oli hieman jopa jättää työt kesken ja mennä lasten kanssa sisälle. Pelkkä asenne ei tällä kertaa riittänyt. Asenne nyt oli muutenkin loppuillasta jo ihan hukassa. Naapurin emäntä se istui vain tramppiksen vieressä lapsia vahtimassa ja ihmettelemässä toista pihalla pamppaloivaa emäntää. 




Pitäisiköhän munkin kokeilla pelkkää olemista välillä?

Pitäisikö opetella kiireenkin keskellä vain istumaan rappusille ja ihailla kukkia, 
pelkästään vahtia lapsia?

Mmm. .. Kaikesta tuskastumisesta, kiukusta, väsymyksestä, turhautuneisuudesta sun muusta huolimatta sanoisin, että eipä ole mun juttu. Ei ainakaan tänä kesänä. 

Millä pystyisin olemaan vain kun tiedän, että kohta tulee kaivinkone ja vie meidän etupihalta kaiken? 
Kaikki mahdollinen talteen ja helposti siirreltäviin laatikoihin. Tämä kesä YHDESSÄ myllätään ja ensi kesänä vain istutaan trampoliinin vieressä ja syödään. Nautitaan aikaansaannoksista ja hieman omaksi iloksi touhutaan.

Ei tule valmista ja ehjää ilman tuskaa?



lauantai 11. toukokuuta 2013

Äitienpäivä-tervehdys



Siunausta jokaiseen elämänne päivään, etenkin niihin kaikkista arkisimpiin ja kuluttavimpiin.
 Paljon paljon terveyttä ja iloisia nauruntäyteisiä päiviä. 
Kauniita elonhetkiä, lumoavia metsäretkiä.
Jokainen äiti on paras mahdollinen, Luojan luoma juuri sinulle ja juuri sinun lapsille.
En osaa sanoa itsestäni, olenko ollut hyvä äiti. 
Omasta äidistäni voin sanoa, että äitini ei ole ollut hyvä. 
Minun äitini on ollut TÄYDELLINEN ja on edelleen. 
Kiitos!

Hyvästi pihakoivu


Pihakoivumme elämä jatkuu vaikka se kaadettiinkin tänään. Hieman sydän tykyttäen katselimme Veronikan kanssa kun iskä kaatoi meidän ikioman koivumme. Pihaltamme tulee kaatumaan moni muukin puu ja katoamaan monen monta pensasta ennen syksyä. 
Tähän kohtaan missä tämä varmaan metrin levynen risukranssi on, tulee meidän vaatimaton terassi. Sellainen missä nyt muutama koivujakkara, ruokapöytä ja lapsonen mahtuu viettämään kesäisiä iltoja.




Tänään on ollut hyvä päivä. Lapset ovat olleet yllättävän kilttejä, vaikka olemme olleet koko päivän pihalla. Veronika hienosti 'auttoi' omilla saksillaan silppuamaan risuja ja sitten lopuksi yhdessä kannettiin peräkärrylavallisen verran oksia auton perään. 

Taas on yksi kauniin mallinen ja värinen helmi valmistumassa elämän helminauhaan. 
Näistä yhteisistä päivistä tulee varmasti kauneimmat helmet.
 Meillä itsellämme on suuri vaikutus, minkälaisia helmiä nauhassamme on.

Minkälainen helmi sinun päivästäsi mahtaa muodostua?

Vielä on monta tuntia aikaa maalata, koristaa ja muovata helmestäsi juuri sellainen kuin toivoisit sen olevan. Minun helmeni varmasti näyttäisi tänään koivuhelmelle. Kauniisti hiottu, mutta sateessa kärsineen näköinen puuhelmi.