Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lapaset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lapaset. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. helmikuuta 2014

Kirsikkapuun alla




Tiedättehän hetket, 
jolloin pysähdyt ahdistavien 
kysymysten pariin.
Niiden kohdalle, 
joiden ohitse pitäisi rynnätä.
Muistaa nuo tosiasiat, 
mutta ei missään nimessä pysähtyä.

Tuleeko tänne vielä sota aikanani?
Joudunko hautaamaan lapsiani?
Kumpi meistä mieheni kanssa kuolee ensin?
Missä menee pahan ihmisen ja sairaan ero?
Miksi ihminen on hyvin kiittämätön?
Onko rakkaus oikeasti kuolematon?
Kuolenkohan nuorena?
Miksi on olemassa ahneus?





Silloin kun maailmankaikkeus ihmetyttää ja
kummalliset asiat täyttävät pään,
Silloin on hyvä mennä maatamöllöttämään
lumihankeen kirsikkapuun alle.
Katsella taivasta,
Salaisuuksien verhoa.

Ajatus hymyilyttää, että verhon takaa
itse Kaikkeus meitä katselee
ja pudistaa päätään.
Voi noita hupsuja.
Eikö tuonkin ole tuossa kylmä maatessa.
Jättäisi asiansa minulle.

Aivan oikein,
kylmähän lumienkeliksi jähmettyneen tuli.
Naapurit ajattelivat varmaan hulluksi.
Voisin heille ehkä sanoa olevani taiteilijasielu,
olisiko möllötys silloin normaalimpaa.
Olen toisinaan outo,
mutta olenpahan nähnyt salaisuuksien verhon.
Pysähtynyt ja katsonut.
Huutanut äänettömästi vastauksia.
Ja saanut.






 Lumihiutaleita hiljaa hipsii ylleni.
hentoja, ihan pieniä.
helliä hipaisuja oksien lomasta.
Kuiskivat he äänetöntä lauluaan,
Luota, oi luota.
Lapses enkelten varjelukses on.
Uskothan sen?

Ehkei noita kysymyksiä pidä pelätä,
ehkä ne ovat juurikin niitä asioita,
jotka on kohdattava kasvotusten.
Katsottava silmiin,
kunnes varmuus vallitsee.
Tietämättömän on onni.




Kiitos Anna-mamma lapasista. 
Viininpunainen on kuulemma muodissa.
Tiesitköhän sen?

torstai 12. syyskuuta 2013

Kirjotut lapaset


Täällä ollaan aivan liekeissä, fiiliksissä ja lähes hurmoksessa. Aaaw!


Lankoina kierrätyslankaa anoppilasta ja punainen on Sandnes Garnin Sisua. Oi!
Lähdin tekemään jotain lapasia ja tälläiset niistä syntyi. 
Piparireunusta, jonka alunperin piti olla kolmioreunus, mutta matkalla päätinkin tehdä kirjotut ruusut koristeiksi jolloinka kolmiot eivät mielestäni sopineet. Tulikin pyöreää reunusta ja sitten peukalo jotenkin ulkomuistista. 

(Jos ihastuitte piparireunukseen, Muita Ihania -blogissa voitte käydä ihastelemassa vallan loistokasta värinkäyttöä)


Nyt tekisi mieleni tehdä lisää näitä.. Mutta vuorossa on pitsiä, jonka jälkeen ilmeisesti palmikkoa sekä puunappeja. Oi että, alan olla lumoutunut syksystä johon automaattisesti lankojen kulutuksen liitän. Ristipistoruusu on muuten muokkaus Karin Holmbergin Kirjo ja Korista pientä ja suurta -kirjasta otetusta ruususta ja siihen ympärille kyhätty noita lehtiä miten keksisin laittaa.



Jokin aika sitten kävimme viettämässä perheviikonloppua Eurassa koko meidän kööri. Tässä pari kuvakasaa siltä reissulta. Osa Leirikeskuksesta missä olimme ja osa taas matkanvarrelta (oisko ollut Onnensilta.. ei ku.. en muista..). 

No nyt tekee mieli lähteä pihalle. Tuuli siellä varmasti kuiskuttelee, aurinko syksyssä kimaltelee. Missä onkaan sade, jota lupasivat? 

Toivottavasti fiilikset välittyivät teillekkin, yhä ollaan aivan liekeissä.. melkein tekisi mieli pitää lapaset itsellä ja testata niitä. .. hieman lehtiä ilmaan heitellä, värien loistoa ihailla.

Pihalle mars jokainen, miten kaunista siellä onkaan <3. (komentaa ihminen joka on viettänyt koko päivän sisällä ja nyt iltaa kohden raahautuu omalle pihalle muutaman lehden ilmoille heittämään :D)