Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirppis. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirppis. Näytä kaikki tekstit

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Tiistain tirkistyksiä.

Mitään valmiita käsitöitä ei ole tarjolla.
Eikä kuvia mahtavasta reissustamme naispoppoon kanssa.
On vain pieniä räpsyjä sieltä täältä.







Viikonloppu oli huisin ihana.
Naurua, hihitystä, akkujen latautumista,
itkua, iloisia jäälleennäkemisiä, käsitöimistä, vauvojen tuhinaa,
onnellisia äitejä, hätkähdyttäviä hetkiä, kirppariaarteita, 
uusi tuttavuus ja hänen ihastuttava koti, kankaiden hamstrausta 
ja lämpimiä muistoja Itse Kaikkeuden Morsiammen sylissä.
Yhteenkuuluvuus on suuri onni.


Oli mahtavaa palata kotiin suuren ikävän jo vallitessa.
Eivät nuo ipanat olleet minua muistanut ikävöidä.
Mutta äipällä jo oli super kova ikävä.
Lähdimme kuiskausmetsään koko perhe.







Näin iloisten hetkien jälkeen on mitä parhain maanantai taattu.
Ihan tosissaan sain likkojen kaapit siivottua (erään kanssamatkustajan inspiroimana, kiitos <3),
auton sisältä puunattua, 
ikkunoita pestyä taas pari ja
toppavaatteet pestyä (pari takkia tuolla kyllä vielä odottaa).


Ihmettelen.
Vau, olenko oikeasti tehnyt tuon kaiken yhdessä päivässä ja silti ehtinyt leikkiä lastenkin kanssa.
Emmää yleensä..
Joten mitä tästä toteamme,
ladatkaapa akkuja aina välillä !





Nyt on hirrrmuinen määrä tarvikkeita kertynyt varastoon.
Ostettuja enimmäkseen, mutta myös saatuja.

Jos kysymys kuuluu,
että tekisitkö tälläsellä vanhalla retrokankaalla tai Marimekon vanhalla pöytäliinalla jotain,
niin mikä mahtaa olla vastaus?

Ei ole vaikea arvata,
hämmästynyt ja hämmentynyt, 
innostunut Kyllä!




Nyt toivotaan, että virta riittää ja saan kaikenlaista touhuiltua.
Vähän mekkoja, lahjuksia ja keittiöjuttuja olis tarkoitus tehdä,
mutta jälleen on todettava ajan rajallisuus.

Mutta intoa on pitkästä aikaa hirrmuiset määrät.
Iloisiin tervehdyksiin,
tiistain töräytyksiin,
terkuin Kipa.

P.s. Joskus on huisin mahtavaa aloittaa päivä kinuskipiirakalla, syödä sitä kirppislautaselta ja haaveilla kesän sispsutuksesta jalkojen alla. Kokeilkaapa ihmeessä. (Miten muuten musta tuntuu, että elän sokerista).

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Ipanan kirjastokassi



Täällä ollaan jonkin asteen fiiliksissä.
Ihan omenana ja niin pois päin.

Ompelujumi on jotenkin ihmeen kaupalla selätetty!
Tarpeeseen kirjastokassi vanhemmalle tyttöselle.
Tuon kolme veen neitosen kanssa oli huisin hauskaa käydä kirjastossa. 
Voi ihmetyksen määrää, miten paljon kivoja kirjoja yhdessä paikkaa voikaan olla!







Ja tuosta inspiroituneena oli pakko ommella kirjoille tukeva kassi.
Vuorina on tikkikangas, jonka olen joskus ostanut kirpparilta.
Kyllä nyt luulis kestävän.
Viirinauhoista inspiroituneena tekaisin tilkuista tuollaisen reunakoristeen.
Kauris/pupu mikälie on ideoitu Mailegin pehmolelujen pohjalta. 
Kivaa, kun sai tilkkuja käytettyä.
Ja sankaan sain kulutettua kierrätettyä kudetta. Täällä todellakin ollaan liekeissä.
Jee!
Tulee ihan sirkus tunnelmiin, kun kerrankin on rohjennut ommella
ORANSSIA!







Nyt suuntaan nokkani pakkaamaan kamppeita. 
Mustat releet kassiin ja huomenna suuntaamme kohti kotopuolta surujuhliin.

Iloa kuitenkin teidän viikonloppuunne!

Terkuin,
Kipa.


perjantai 21. maaliskuuta 2014

Vessaan kierrätysmatto.




Näitä leikattuja kuteita riittää. 
Tällä kertaa tein vessaan mustavalkoisen maton. 
Jotenkin ihan huippu rosoinen ja samalla söpö!
Kuteita olis vielä aika paljon. Kiitos ihanat seurakunnan naiset, kerrankin olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Hyvää viikonloppua kaikille.
Paljon aurinkoa ja kuulaita aamuja.

Kiitos osanotoista <3.


torstai 13. maaliskuuta 2014

Valossa



Jokainen kimmellys poskella,
suurta rakkautta niin.

Kimmellys auringon,
kyynel vierivä,
hiki armoton,
innostuksen puna,
tuskan vääristys,
sadepisara,
naurun rutistus,
pelon kalpeus,
surun ryppy
ja mitä näitä nyt on.



 Huomasin, että olen 23 vuotiaana
omaava ensimmäisen rypyn.
Ehkä se aina yön aikana kaikkoaa,
kunnes aamulla se taas muotoutuu.

Silmäkulmien välissä on ryppy.
Sellainen kurttukulma kun olen.
En enää oikeastaan pahemmin kiukkuinen,
enkä juurikaan huolestunut,
mutta tämä kulmakurttu onkin sokaistunut.

Aurinko turkales,
ihana kun olet täällä!

Viis rypyistä, minä totta vie nautin sinusta.
Kimmellä vaan,
joskus hoksaan laittaa aurinkolasit nenälle.






Toisaalta.
Vääjäämättömästi tuo ryppy on jäädäkseen.
Siitä tulee osa minua, 
eikä se yöllä katoa.
Se vastaanottaa minut aamulla peilistä 
(niinä päivinä kun siihen jaksan vilkaista),
ja kertoo kimmellyksestä auringon,
kuvastaa surujani,
kertoo huolistani ja 
siitä uskomattomasta tunnevyörystä,
joka useimmiten yöllä iskee.
Voi inspiraatio, sinunkin syytäsi 
ryppyni on.
Kulmat kurtussa ja niskajumi.






 Se on ryppy.
Ja se on elämää täynnä.
Tuossa kulmakurtussa tulee olemaan kaikki tämän
päivän askareet säilöttynä.
Nyt pitää siis vain varmistaa, 
että tuosta kurtusta tulee iso.
Niin iso, että siinä lepää paljon 
kauneutta. 
Niitä uskomattoman kauniita hetkiä,
joita elämässäin on ja tulee olemaan.
Ainakin toivon niin.
Ja oikeastaan,
onni on sillä, joka niin tahtoo oleman.
Se on hiukan asenteestakin kiinni.
Ja ennenkaikkea se on armosta riippuvainen.
Siitä, että kurttuihin ei tarvitse säilöä
muuta kuin kaunista.
Sellaista, jossa on vain kaunista kimmellystä.
Toivoa, uskoa, rakkautta ja vapautta.

Vapaus,
voi miten keveää on askellus Valossa.




Valossa näkee, että matonkuteistani irtoaa jäätävästi 'nöyhtää'.
Valossa ihastun enemmän isäni minulle ostamaan matkalaukkuun (kiitos iskä).
Valossa autotalli edistyy huimaa tahtia (kiitos kökkäväki ja isäntä)
Valossa näkyi hyvin, miten vanha lakka pöllysi pulpetintuolista.
Valossa luin ja virkkasin.


"Ihana on loistosi huomen,
hymysi valloittava.
Kevät kun koittaa,
hymyysi herään,
Miten kaunis on loistos silloin,
kun mustaan syliis on tottunut.
Miten lohduttavaa on henkäykses,
kun lämpö on löytynyt."


Valo, ihana kun olet täällä.
Uskoni horjui, mutta et hylännyt.



Kiitokset matkaseurasta.
On kyllä mielettömän kivaa käydä lukemassa vastaavasti teidän blogejanne ja
kommenttejanne auringossa istuessa. Kommentoin itsekkin harvakseltaan aina silloin ja joskus jopa tällöin.

Nyt on jotenkin innostunut käsityöläinen päättänyt käyttää aikaansa hyödyksi.
Tehdä ja touhuta.
Ehkä minä siis elän itselleni ryppyjä?
Se on ihanaa.
Ja ajatella, niitä tulisi olemallakin, mutta olisivatko ne silloin tyhjää täynnä?
Sillä useimmiten pääni täyttää tyhjyys.


Huh, tulee tekstiä ja pitäisi jo niskojen vuoksikin lakata.
Kiitokset heille, jotka jaksoivat taas lukea koko liirumlaarumini alusta loppuun.
Ja paljon iloa, rauhaa ja sitä valoa teille päiviinne.
Pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne!

Inspiroitukaa väreistä näin kevään kynnyksellä!

Pölykin on kaunista, kun vain oikein hyvällä päällä on :). 
Keväisin terkuin,
Kipa.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

22.

Eipä ole montaa päivää aattoon enää.
Huomenna pakkaamme auton ja suuntaamme kohti Varsinais-Suomea.
Ihanaa!
Omien vanhempien luona joulu <3.



Tänään anopilta sain tuollaiset ihanat naulakkokoukut. Päätyivät olohuoneen tyhjälle seinälle. 
Ei tarvitse enää säilyttää käsityökasseja lattialla. Ihanaa! Ja kirpparilta löysin ihastuttavan joululiinan olohuoneen Tulilatvan alle puolellatoista eurolla. <3

On ollut taas kovin harmaa päivä. 
Karkasimme kotoa mummulaan ja kävimme viemässä jouluterveisiä sinne.

Nyt onkin kova pakkausurakka edessä, kun eilen yöllä ei enää jaksanut.
Ens jouluna ei kyllä yhtä ainoaa pakettia laiteta. (.. ja niin varmaan :D . )
Pienet pakkailut kun on tehtynä ja muutamat lahjatkin vielä paketoituna, niin sitten saa suunnata kohti lapsuusmaisemia. 
Kyllä vielä sen verran viitsii touhuta, vaikka meinaa jo vähän joululöhöily iskeä päälle. .. 



Jouluiloa harmauteen ja rauhaisaa neljättä adventti-iltaa!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Luukku 18


On tunnelmallinen päivä. Aurinko paistaa ja kynttilöitä poltellaan.
Jossakin sanottiin, että auringon loistaessa ei pitäisi kynttilöitä poltella. 
Mutta ei tuo möllötin niin paljon valaise, etteikö kynttilä pääse oikeuksiinsa.
Löysin kirpparilta ihanan lautasen kahdella eurolla. Ihan kuin olis jollain tussilla tehty. Vau.

Anoppini antoi tänään joulukuun kahdeksantenatoista päivänä servettejä.
Kauniita sellaisia, oi oi <3

Ajatelkaa   k.a.h.d.e.k.s.a.s.t.o.i.s.t.a   päivä joulukuuta.
Aika menee nopeasti.
Ja siitäkin syystä menen äkkiä takaisin joulutohinoihin.
Jotain vähemmän herttaista on luvassa, nimittäin keittiön roskiskaapin siivousta. Yök.




Tänään on myös luvassa (toivottavasti) viimeinen joululahjojen ostosreissu. 
Ehkä jotain kukkiakin löytyisi upotettujen Tulilatvojen tilalle?

Hempiää keskiviikkoa teille ihanaiset!
Kiitos kommenteistanne, piristävät toooodella paljon <3

tiistai 10. joulukuuta 2013

Luukku 11.


Pikainen kännykkäräpsy tähän päivään. Harmillisen vähän on tullut kuvattua näitä omia antamiani paketteja ja niiden sisältöä. Ehkä tosiaan ensi vuonna olen enemmän asialla ja hieman aikasemmin kuin marraskuun viimeisinä päivinä.

Anoppi sai tänään kääröjen kätköistä vanhan raastinraudan. Jotta olisi vielä enemmän hänen tyylisensä, lisäsin pellavanauhaa rusetille raastimen kylkeen. Aika rososta ja romskua, joten toivottelenkin teille keskiviikkoonne

Raastavaa romanttisuutta !

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

4.12.

Tänään on ollut sellainen päivä, että soronou.
Aamulla avatessani anopin pakettia, en todellakaan arvannut päivästä tulevan näin maanantai.
Keskiviikko maanantai-fiilingillä sisältää ongelmia auton kanssa (onneksi onnistui kimppakyyti), se sisältää kaatumisen lapsi sylissä ja kimppakyytiläiset saavat vieläpä odottaa autossa kun käyt kaupassa. 

Noloa, sanoo sisäinen mittarini, joka silloin tällöin laulaa aika railakkaasti korvanjuuressa.
Ensivaikutelma Perhekerhon pihassa, kompuroiva nainen kädet ruvilla. Onneksi lapsi säilyi naarmuitta, säikähti hieman. 

Minulla oli vauhdikas, tapahtumarikas aamu. Se sisälsi hieman jännitystä ja säikähdystä. Ystävän apu tuli tunnetuksi (jälleen)  <3 ja autohan saa luvan lakata temppuilemasta.
Kaikki me kompuroidaan elämän tyrskyissä, minä nyt vissiin tuppaan ottamaan kaiken niin kirjaimellisesti.
























No asiaan.. 
Anopilta sain tänään ihastuttavan vanhan villaessun. Oi. Tää on magee ja ihan mun tyylinen!
Kiitos anoppee <3

Tänään anoppini sai sisustuspuodista ostamani jouluiset laskosverhot. Eivät näin pakkauksessa näytä juuri miltään, mutta uskoisin olevan ihanat ikkunassa.























Neitien paketit jäivät tänään avaamatta. Eikös se vähän niin mennyt, että pitää olla kiltisti saadakseen lahjoja? Olenkohan minä ollut kiltisti?
Ansaitsenko lahjat? 
Siinäpä miettimistä.. 

Tähän varmasti voisi vastata jotain ympäripyöreää, että jokainen on lahjan arvoinen, mutta toisaalta.
Vaadimmehan lapsiltamme kiltteyttä, tottelevaisuutta jne.
Saavutammeko me itse nuo vaatimuksemme?
Kompuroimmehan itse tämän tästä asioissa kuin asioissa.
hmm.. 
Siinäpä pohtimista tälle päivälle ja toivotaan, että huomen aamulla saamme kaikin avata paketit. 

Iloa ja sopivasti kurittomuutta keskiviikkoonne!

<3

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ensimmäinen adventti


Anoppini kanssa vaihdoimme joulukalenterit ja tein hänelle ensimmäiselle päivälle käsityöpussukan.
Voihan tuon laittaa toilettipussukaksikin, mutta ajattelin tuon lähinnä kässätarvikkeiden säilyttämiseen.
Pussukka on tehty vanhasta pyöreästä kirppis-pöytäliinasta. Kauan sitä marinoin kaapissa ja mietin jo käyttöön ottamista, mutta sitten kuitenkin raaskin silputa siitä pari pussukkaa. Yksi anopille ja toinen joulupuotiin. 
Ihana kangas <3

Pussukan sisältä paljastui parin seuraavan päivän paketit. 



Lapsetkin saivat oman joulukalenterinsa tänä vuonna. Laitoin joihinkin jotain tavaraa herkkujen lisäksi, mutta uskon herkkujen olevan ne tärkeimmät. Tänään neitoset saivat värityskirjan ja kynät. Äippä taas sai anopilta muffinsipellin ja siihen muffinsivuokia. Ehkäpä niistä sitten myöhemmin jotain leivontakuvia sitten kehitän? Katsotaan, katsotaan. Kylläpä tämä pakettien availu jouduttaa arkea mukavasti. Huomiselle onkin anopilta taas jokin iso paketti.. iiksistä. Vähän jänskättää. Ihanaa arjen juhlaa tämä tälläinen.

Jännitättekö te mukana?

Minun anopille antamasta pakettiläjästä ei tullut otettua kuvia, mutta ehkäpä jossain välissä käyn siitä nappaamassa kuvan tänne blogini kätköihin. Tässä kuvia vielä tuosta neitosten joulukalenterista ja likkojen huoneen uusista verhoista jotka sain joskus aikoja sitten anopiltani. Joka taas sai nämä äidiltään. Hieman muokkausta ne vaativat, sillä olivat ihan super seitkytlukua. Nyt passaavat hienosti ja ovat aika suloiset.
 Ja käsin tehty nuo ristipistot. Vau, ihailen!! On siinä pistoksia saanut lasteni isomamma pistellä!




Nyt ei muuta kuin soronou ja hiljentymään ensimmäiseen adventtiin. Kynttilöitä palamaan ja sen sellaista. Lapset ovat saaneet sekoitettua koko kämpän sekaisin ja juhlafiilis sen osalta aika kaukana. Mutta siinä onkin oppimista, etsiä juhlafiilis jostain muusta kuin siitä mikä meidät ympäröi. Kuorrutus on aina kiva, mutta sisällä se juju kuitenkin on. 

Iloa, seesteisyyttä ja rauhaa teidän ekaan adventtiin.
Sylin täydeltä rakkautta ja läheisyyttä.
Olette suuri iloni <3

P.s. Käytiin klaffaamassa, mutta kukaan ei ollut kotona. Eräiden oven takana odotti tälläinen:


maanantai 25. marraskuuta 2013

Tatti-jono

Kankaat kierrätettyä lakanaa ja kirppikspöytäliinaa. Pitsit Paikallisesta ja Jätti-Rätistä.  Kävyissä kerros spraymaalia ja kuumaliimalla juuttinaru kiinni. OI.

Huumorinkukka ei ole kukkinut pitkiin aikoihin.
Nyt se on nupullaan.
Miten kaunis on tuo nuppu ja sen sato on nyt jo huima.


Kyllähän hyvän ystävän jutut naurattaa, lähes aina.
Mutta itselleen nauraminen.
Miten voi olla niin vaikeaa?
Antaa olla itsensä vaan ihminen.
Nauraa mokille ja nostaa katseensa eteenpäin.

Meinasi mennä fiilis näitä sieniä tehdessä.
Miten voi olla, että tulos on vimpula vaikka tekemässäni kaavassa, ei ole näitä omituisia muotoja.
Noh, söpöläisiä ne siltikin ovat.
Hihityttää ihan, kun en kuuntele perfektionistia joka olallani killuu.
Että miten ihkuja nämä ovatkaan.
Ei täydellisesti sitä mitä ajattelin, 
mutta saman fiiliksen ne tuottavat.
Fiilis olisi ollut toinen, jos olisin ottanut ratkojan kehiin.
Hui, nuppu olis kuihtunut ennen puhkeamistaan.
Jokainen tatti on yksilöllinen.
Ja ihan 'vaan' itselle.
Ei.
Vaan:
 nämä ovat minulle itselle.
Ansaitusti itselle.


Auringonsäteet kimmeltävät yhä hangella.
Taidan lähteä ulos hiipparoimaan.
Jospa se huumorinkukkakin voi paremmin, kun sitä ulkoiluttaa välillä?

Iloa ja auringon kimmellystä ympärillenne toivoo

Yks taivaanrannanmaalari.

torstai 14. marraskuuta 2013

Linnunmökki vaiko joku ihme alttari?




Varsinainen tyylivaras se täällä, hei!
Näin täällä tälläisiä ja arvatkaapa tekikö mieleni heti samanlaisia.
Isäni sattumoisin samana päivänä kysyi, että haluatko minun tekeväni sinulle jotain hänen jämälaudoista?
Joo, oishan mulla yks.
Sieltä tuli yks, kaks.. no neljä elementtiä (joista kaksi siis on nyt kässähuoneessani). Isiukko se näköjään pääsi vähän innostumaan, kiitos <3.
Isosiskoni meinasi, että ihan kuin joku alttari. Mutta katsotaan tottuuko hänen silmä vielä, sillä samainen setti vanhasta laudasta päätyi heille. 
Itse ainakin rrrrrakastan!
Oi. Ja kivoja Aarikan purkkejakin löytyi viime viikonloppuna siskoni kanssa Turun Manhattanilla pyöriessä. Ruostuneita sisältä, jotenka pääsivät tilperhöörikipoiksi talon sisälle tönöttää. 




Pikkuisen meinaisi jouluttaa ja kirpparilta löydetyt kupitkin pääsivät hyllylle. En myönnä, että tänään siivotessa hyllylle pääsi myös joulutikkuja tai että makkarissa killuu yks joulutähti. .. tai että kuuntelin joululauluja, enkä mitään hilpeetä limputusta, vaan ihan apaattisien möreä äänisiä Sylvian joululauluja sun muita. Mistä lähtien sitä sitten on lupa jouluttaa? 

En päde huonoa omaatuntoa moisesta vaan sydän ilosta pamppaillen paketoin jo ekat joulupaketitkin. Sellaiset ihan pienet ja vaatimattomat. Vaan kukas tekaisis ne vähän isommat puketit?
Kun huomenna alkaakin monen naisen yhteinen kokeilu, joulupuoti. Ja täytyypi myöntää, että eipä ole sinnekkään tullut juuri mitään tehtyä, kaikki turkales, tuntuu vievän niin paljon aikaa. 
No ensi keväänä voi sitten aloittaa ajoissa (joka vuotinen lupaus) !


Mutta ei muuta ku iloista eloa, rentoa meininkiä ja sen sellaista teille. Minä menen tanssittamaan moppia, syömään makaroonia ja vähän jumppaamaan edes niskaparkoja. Ja jos vaikka käväisis hieman tuulettumassakin kylillä. Se onkin varsin rohkeeta mökkihöperöltä.

Ei muuta kuin rohkeeta menoa teillekkin lukijani, ihana huomata että teitä on tullut lisää. Tervetuloa joukkoon!