tiistai 31. joulukuuta 2013

Sittenkö kun..


Tälle vuodelle lupasin väsätä huivin. Aloitin joulun jälkeen ja jää kyllä vielä ensi vuodelle.

.. olen saanut tuon tehtyä, niin sitten.
.. kun olen ostanut tuon niin..
.. kun tuo on maalattu niin..
.. kun tuo piha on kunnossa niin..
.. kun autotalli on valmis niin sitte kyllä..

Myönnän eläneeni Sitten kun -elämää.
Miten usein pienetkin unelmat ja toiveet jäävät toteuttamatta.
Sitten Kun -elämä jyllää tämän hetken alleen.
Yhtenä hetkenä huomaamme vuoden vaihtuvan toiseen ja Sitten Kun on täällä. Jyllääkö uusi Sitten Kun allensa, vaiko tarttua hetkeen?

Tarrasin ainakin tänään kaksin käsin hetkeen kiinni.
Hypistelin ja repiä täräytin paketin auki.
Sisältä paljastui kulutettuja hetkiä käsitöiden parissa.

Kiitos ihanainen Anni  ylläristä <3.

Olo on taas kuin omenalla. Näin on hyvä jatkaa tulevalle uudelle vuodelle. 
Unelmien siivin arjen jaksan tulevanakin vuonna, mutta yksin unelmat eivät kannattele. 
Onneksi on teitä ihania kannattelijoita.
Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille. Ihan kohta siis tulee vuosi siitä kun olen tämän vaatimattoman blogini perustanut ja ihan varmasti jotain arvontaa silloin olisi ajatus kehitellä. 
Itse tehtyä vaiko jotain josta tehdä itse? Siinäpä vasta pulma. 
Vinkkejä otetaan vastaan ;).

Huivi-projektin alta pilkistää blogi-siskoni tekemä yllätys. Siitä lisää  hänen blogissaan .


Haikein fiiliksin hyvästelemme vuoden 2013.
Jos ei muuta tarttunut matkaan, niin ainakin muistoja.

Ja uusia tehdään alati.

Muistorikasta ja hyvää Uutta Vuotta 2014 kaikille lukijoille. Ja kiitos teille kaikesta <3

lauantai 28. joulukuuta 2013

Virkatut liivit ja pikaiset juhlaräpsyt

Joulua on juhlittu olan takaa. Ja synttäreitäkin pariin otteeseen on illastettu.
Juhlia juhlan perään. Huh, kuinkahan uuden vuoden 'juhlat' jaksaa? No, onhan tässä parisen päivää aikaa touhuilla jotain muutakin kuin syödä ja seurustella :).


Tässäpä kuva jämälagoista virkatuista liiveistä. Sovituskuvaa en edes yrittänyt lyhyellä pinnallani neitosista ottaa. Ei ei ei.. nyt on joku jouluahdistus/tylsistys/ylikäyminen päällä.
Olen ennenkin tällä samalla periaatteella tehnyt (Ympyrä jossa kädensuureiät), nyt tein pienenä muutoksena Afrikkalaisen-kukan tuonne selkään. Ja vieläkin näitä samaisia lankoja jäi pienen pienet nyssykät.
Langat ovat Novitan Seiskaveikkaa ja Impivaaraa. Koukku tais olla 3,5 . Minulla vain on hirmu löysä käsiala, että olis saanut melkein olla joku kolmosen koukku vähintään.



Veronika kolme veen juhlat juhlittiin jo monennen kerran eilen.
Tarkoittanee siis sitä, että jouluna on yksiä synttäreitä vaikea järjestää kun kaikilla on aina jotain.

Kummit kävivät juhlistamassa, mutta vastahakoinen oli itse juhlittava.
Ei enää lahjoja! kiukutteli väsynyt neitonen.
Paketit oli ihan OUT, leikkiminen YHDESSÄ ihan jostain ja tusseillakin oli vain kiva piirtää kunhan sai piirtää VAATTEILLE sekä PÖYTÄÄN. Ah. Ei yllätyksiä puuttunut eilisillasta.
Ja kakunkin sisältä paljastui yllätys:
Karkkipesä, kuten neitosen kummisetä osuvasti sanoi.







Illasta selvittiin ehjin nahoin. Vaikka hieman juhla-ahdistusta oli huomattavissa.
Kiitos kummeille ja pimuille. Ehkä ensi vuonna paremmissa fiiliksissä?
(tai ehkä pitää jättää paketit tuomatta ;D) 
Nyt lähdemmekin hieman tuulettumaan meren äärelle. Aaltoja ihastelemaan.
Niiden synkästä kauneudesta mykistymään. 
Ehkä ennen lähtöä otan tuolta Kinuskipiirakkaa äidin poimimilla vadelmilla höystettynä.
NAM. 
Oikein äklömakeeta, mutta tämä joulun jälkeinen arki kaipailee vähän ekstraa vaikka onkin kovin kaivattua.

Iloa päiviinne, lämpöä ja tunnelmaa.
Rakkautta ja pitkää pinnaa.
Ulkoilmaa vaikka sateella kuorrutettuna.
Se tekee ihmeitä <3

torstai 26. joulukuuta 2013

Palmikkosukat puisilla napeilla.


Pienet tunnelmakuvat siskolleni tekemistä sukista. 
Lankana Novitan Seiskaveikka. Puunapit Bambunapit ja tilattu Juju-kerhosta joskus. 
Ohje on osittain omasta päästä ja osittain jostain Novitan lehdestä.



Me olemme yhä joululomalla ja siihen kuuluu myös tietokoneen minimaalinen käyttö. Jotenka äkkiä suuntaan  takaisin suklaata mussuttamaan ja lukemaan. <3

Tunnelmallista talvea, siitä lumettomuudesta huolimatta! 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

23. Luukku


Talo nro 31 hiljenee yksinäiseen rauhaansa. 
Jää hän tönöttämään lakeuksille nauttien hiljaisuudesta.
Asukkaat suuntaavat kohti etelää.

Tänään anoppi sai paketista Joulutähtiä. Valkoista ja vihreää sopii heille. Itselle pari turkoosia. Näitä on näkynyt jo monessa blogissa ja pitihän meille ja anopillekkin saada näitä. Täällä on kiva ohje näille. Vielä ehtii tehdä paperitähtiä jouluksi, jos näitä mielii!




Herttaista häärintää teille lukijani. Ottakaa ilo irti aatonaatosta!

22.

Eipä ole montaa päivää aattoon enää.
Huomenna pakkaamme auton ja suuntaamme kohti Varsinais-Suomea.
Ihanaa!
Omien vanhempien luona joulu <3.



Tänään anopilta sain tuollaiset ihanat naulakkokoukut. Päätyivät olohuoneen tyhjälle seinälle. 
Ei tarvitse enää säilyttää käsityökasseja lattialla. Ihanaa! Ja kirpparilta löysin ihastuttavan joululiinan olohuoneen Tulilatvan alle puolellatoista eurolla. <3

On ollut taas kovin harmaa päivä. 
Karkasimme kotoa mummulaan ja kävimme viemässä jouluterveisiä sinne.

Nyt onkin kova pakkausurakka edessä, kun eilen yöllä ei enää jaksanut.
Ens jouluna ei kyllä yhtä ainoaa pakettia laiteta. (.. ja niin varmaan :D . )
Pienet pakkailut kun on tehtynä ja muutamat lahjatkin vielä paketoituna, niin sitten saa suunnata kohti lapsuusmaisemia. 
Kyllä vielä sen verran viitsii touhuta, vaikka meinaa jo vähän joululöhöily iskeä päälle. .. 



Jouluiloa harmauteen ja rauhaisaa neljättä adventti-iltaa!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Luukku 21.



Tämän päivän luukusta tuli askartelupalloja, kulkusia ja nauhaa.
Liimasin nämä askartelupallot pikaisesti jonoksi, liima näkyy kuvassa paljon keltaisempana kuin luonnossa.
Idean näihin koristeihin sain täältä .





Kuusi on kannettu sisään. Ihana perinne ja aivan yhtä turha kuin paketit, joulusiivot ja jouluruokien laitto. Mutta joulu ilman niitä ei olisi sitten kuitenkaan juuri erilainen kuin tavallinen arki.
Ja arkea on tässä junnattukkin ihan tarpeeksi. Nyt nautitaan!

Äiti, piirrä minulle joulu, tyttäreni sanoi.
Mietin hetken.
Piirsin sydämmiä ja tähtiä paperin täyteen.
Tytär hieman ihmetteli, mutta innostui puuhasta.
Ei sitä tässä perinteikkäässä joulutohinassa aina muista, että
ei se joulu synny ympäröivästä jouluhössötyksestä.
Ja se joulu on täällä vaikka maa olisi kuinka musta.
Aikas lämpimään se joulu joskus taannoin syntyi, syntyy siis tänne Pohjolan plussakeliinkin.
Ei ole meillä lunta, mutta kristallihiutaleiden polulla se joulu kuitenkin on.

Ei lapsuuden joulua pysty kokemaan enää uudestaan, mutta joulun aarteet avautuvat meille uudesta näkökulmasta. Ne koetaan vain ja ainoastaan sydämmellä.
Jouluntuntua tutkitaan hartaudella ja rakkaudella.
Pieni kapalo kääritään aina uudestaan ja uudestaan,
Kiitos joulumielestä kuuluu ihan jollekkin muulle kuin paketeille, 
joululaatikoille ja hohtaville kynttilöille.

Lohdutus sydämmessään,
hiljainen kuiskaus korvissaan,
pumpulin pehmeä kosketus kasvoillaan,
taas helpompi olla on.






Oi katso, miten kauniita ne ovat.
Hiutaleitako näen?
Enkeleitä?

Kristallihiutaleita putoilee ympärilleni, 
lämpö läikähtää sisälläni.
Kylmyys poissa on,
Joulufiilis lahjana annettu.

Kristallihiutaleiden polulla,
voi miten hyvä siellä kulkea on.
Ei ehkä aina valoa tunnelin päässä,
mutta polku valaistu on.




Kesken pyykinlaiton pompahti kaukonaapurini pienelle piipahdukselle.
Käsissään soma paketti.

Valoa päivään..
jännitystäkin.

Dermosil lahjapaketti sisälsi käsivoidetta, virkkuukoukun ja Novitan Hile -lankaa.
Kiitos J <3.
Tuli hyvä tunne yllätyspaketista, joka ei kuulemma missään nimessä ollut joululahja, ettei stressiä pukkaa :D ?

Yllätyksiä, valoa ja sitä joulufiilistä teille toivoo 

Kipa.

perjantai 20. joulukuuta 2013

20.12.

Tänä aamuna suuntasin nokkani kohti anopin Joulupuotia. 
Ja päivystin siellä tämän aamupäivän.
On jäänyt taas tämänkin päivän päivitykset tänne myöhemmälle.
Parit räpsyt anopille tekemistä joulukalenterin paketeista pompahtaneista jutuista.




Idean näihin teepusseihin nappasin täältä .
Ja koska tykkään näperrellä. Tein anopille yhden päivän pakettiin tälläisen ns. lehden.

























Iloa joulun odottamiseen <3.

torstai 19. joulukuuta 2013

Luukku 19.



Eilen oli kaunis päivä. 
Oli aurinko hetken luonamme, eikä satanut vesitihkua.
Tänään on luonamme varjot.
Kovin synkiltä ne näyttävät, vaan ehkäpä ne ovat eilisen varjot.
Kauniin valon heijastumat eiliseltä.
Kenties varjotkin näin ajatellen ovat paljon kauniimpia.
Mustaan kätkettyä eilisen aikaa. 
Muistoja nurkissa.


Ihania postikortteja on sadellut luukusta, nimittäin postiluukusta.
Ja anoppi antoi tänään joulukalenterin luukusta yli metrin ihanaa kangasta.
Kuvaaminen meinasi olla kovin hankalaa näissä mustissa olosuhteissa, mutta kyllähän tuosta ryppymytystä selvän saa. Ihanaa kuosia ja pääsee vielä neitosten tunikoiksi joku kerta, kun vain pääsen koneelle hurruuttelemaan. Tässähän meinaa kesken kaiken ihan innostua, mutta nyt mars leipomaan. Jos vaikka jotain joulupullia sais aikaseksi, eikä suklaapiirakatkaan pahaa tekis. Ja kinuskipiirakan pohjia jaj ajajjaja.. nam.

Nyt saa likat leikkiä kanelin kanssa ihan luvalla. Mitähän siitäkin seuraa?
Toivottavasti oikein makoisia kanelimantelipullia.

Iloa tohinoihin, muistakaa rauhoittuakkin matkantekoon. 

<3

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Luukku 18


On tunnelmallinen päivä. Aurinko paistaa ja kynttilöitä poltellaan.
Jossakin sanottiin, että auringon loistaessa ei pitäisi kynttilöitä poltella. 
Mutta ei tuo möllötin niin paljon valaise, etteikö kynttilä pääse oikeuksiinsa.
Löysin kirpparilta ihanan lautasen kahdella eurolla. Ihan kuin olis jollain tussilla tehty. Vau.

Anoppini antoi tänään joulukuun kahdeksantenatoista päivänä servettejä.
Kauniita sellaisia, oi oi <3

Ajatelkaa   k.a.h.d.e.k.s.a.s.t.o.i.s.t.a   päivä joulukuuta.
Aika menee nopeasti.
Ja siitäkin syystä menen äkkiä takaisin joulutohinoihin.
Jotain vähemmän herttaista on luvassa, nimittäin keittiön roskiskaapin siivousta. Yök.




Tänään on myös luvassa (toivottavasti) viimeinen joululahjojen ostosreissu. 
Ehkä jotain kukkiakin löytyisi upotettujen Tulilatvojen tilalle?

Hempiää keskiviikkoa teille ihanaiset!
Kiitos kommenteistanne, piristävät toooodella paljon <3

tiistai 17. joulukuuta 2013

Luukku 17 ja ommellut bokserit


Joululahjaksi on ollut tapanani antaa isännälle jotkut kivat bokserit. 
Tänä vuonna tein ne itse ja ovat siltikin kivat.
Onnistuivat paremmin kuin osasin odottaa ja ainoastaan tuossa resorissa tuli hieman ongelmia. 
Tästä syystä resorilla esintyy edessä hieman kupruilua.

Kaavat otin jostain vanhoista kaupasta ostetuista boksereista ja kankaat olivat muistaakseni Käpyseltä. Pallokangas oli isännän itsensä valitsema, osasi valita just sellaisen kankaan jota ei ollut kuin tilkku jäljellä. Mutta sopii Neropatit-kankaan kanssa hyvin ja isäntäkin jopa tykkäs. Jes <3



Tänään anopiltani sain metrin älyttömän ihanaa trikoota. Olis ihan selvästi ainesta mun yöpuvuksi?
Oon kyllä niin innoissani kankaasta, että ehkäpä pitääkin heti joulun jälkeen surauttaa joku yömekkonen tästä. 

Ja pitääkin kuvata myös tämä joulun perinteikäs kukkanenkin ennen kuin sekin menettää loistonsa. Jouluksi ostamani Tulilatvat  hukkuivat humpsahtaen. Hyvä minä! <3 Otin vielä pikaisen räpsyt kukka-rääpäleestä ja upotin roskiksen uumeniin. Tämän upotetumpi ja hukutetumpi ei yksi Tulilatva voi olla. Ei muuta kuin uutta kehiin :D.






Nyt on isännän paketti paketoitu. Crossi-tarvikkeita, tekemäni tuubihuivi ja bokserit. Eiköhän näillä irtoo, ainakin se joulufiilis ;). 

Huomiseen ihanaiset. 
Kummasti tässä koneella vierähtää aina tätä aikaa, mutta lupaan siltikin jotkut päivitykset tehdä päivittäin, kun kerran alkuun päästiin. Tää on aina yhtä mielenkiintoista harrastelua lasten kanssa.
 Elenalla vieläkin unihiekka silmissä, äidillä kädet täynnä tarroja ja Veronikalla varpaat. 

Tää on niin tätä hei!

Iloa joulun odotukseen <3

maanantai 16. joulukuuta 2013

Piparireunaiset sukat kirjotuilla ruusuilla


On harmaa päivä. Niin harmaa, ettei valoja ole hetkeksikään voinut sammuttaa. 
Harmaus ei siltikään ole ihme kyllä saavuttanut mieltäni.
Millä voisikaan, sillä silloin tällöin puuhastelujen lomassa kokee välähdyksen.
Välähdyksen lapsuuden joulusta. 
Nuo välähdykset mielessään on hyvä jatkaa joulun pieniä tohinoita.

Varsinaista välähdys-sarjaa oli myös kuvien ottaminen tänään.
Salamavalo on räpsynyt ja kuvaaminen ei oikein sujunut edes sitä vähää mitä joskus erehdyksessä on käynyt.
Noh, kaippa kuvista käy kuitenkin selväksi, että piparireunaa joulun kunniaksi.
Keskimmäinen ruskea lanka on Novitan Impivaaraa ja muut ovat sitten Novitan Seiskaveikkaa. Kirjotut ruusut nappasin Karin Holmbergin Kirjo ja korista pientä ja suurta -kirjasta. Ruusut eivät ole tismalleen samanlaiset, eivätkä ihan tismalleen samalla kohtaan, mutta eipä noita onneksi huomaa muuta kuin laskemalla. Silmämittaisesti katsoen sitä ei oikeastaan huomaa.



Pakettiin nämäkin pompahtivat niin että poks. Taitaa pakettia avatessa pöllähtää kiva villan tuoksu naamalle, kun eivät prässäyksen jälkeen ehtineet täysin kuivua. Mutta pakko nuo on äkkiä postiin kiikuttaa, että pääsee paketti perille jouluksi.

Tämän päivän teemaisesti myös koristautui pakettikin. 
Sou sou soudetaan kuului pari päivää sitten kässärihuoneesta ja pelkäsin pahinta.
Likat olivat kaataneet KAIKKI maton kuteet lattialle ja siellä he iloisessa sadan kerän kudekasan päällä kiikkuivat rottinkilaatikon päällä ja ilo oli ylimmillään.

Tänään niitä sitten järjestellessä päätin hyödyntää kuteita edes johonkin, sillä niitä ei ole tänä syksynä tullut pahemmin kulutettua. Pakettinauhaksi ja rusettia kehiin. Toimii ainakin mun mielestä ja sehän riittää? :D


Pitkä pinna oli onneksi seuranani ja sou sou soudetaan -leikki nauratti, vaikka olin hetki sitten tehnyt jonkin sortin joulusiivot tuohonkin huoneeseen.
Ja jotain hyvää tuostakin kudesekamelskasta seurasi.
Nyt olen tietoinen jäätävästä kudemäärästä ja tiedostan, että niitä pitäisi alkaa kuluttamaan. Ja ovatpahan järjestetty, päivän väriterapia saatu ja olo on hassun inspiroitunut. 
Miten voi vanhojen värikkäiden lakanasuikaleiden hypistely tehdä näin iloiseksi?

Nyt jäämme jännäämään paketin kulkua perille jouluaatoksi. Ja sitä, että menevätkö sukat omistajansa jalkaan, sillä en edes tiennyt jalan kokoa. Enkä livenä ole koipia edes koskaan nähnytkään, mutta pistäkööt sitten kiertoon tuo ihanainen sukkansa, jos eivät passaa jalkaan.

Kutkutusta maanantaihinne, nyt se on soronou ja pyykkivuorelle MARS!