Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joulukalenteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joulukalenteri. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

23. Luukku


Talo nro 31 hiljenee yksinäiseen rauhaansa. 
Jää hän tönöttämään lakeuksille nauttien hiljaisuudesta.
Asukkaat suuntaavat kohti etelää.

Tänään anoppi sai paketista Joulutähtiä. Valkoista ja vihreää sopii heille. Itselle pari turkoosia. Näitä on näkynyt jo monessa blogissa ja pitihän meille ja anopillekkin saada näitä. Täällä on kiva ohje näille. Vielä ehtii tehdä paperitähtiä jouluksi, jos näitä mielii!




Herttaista häärintää teille lukijani. Ottakaa ilo irti aatonaatosta!

22.

Eipä ole montaa päivää aattoon enää.
Huomenna pakkaamme auton ja suuntaamme kohti Varsinais-Suomea.
Ihanaa!
Omien vanhempien luona joulu <3.



Tänään anopilta sain tuollaiset ihanat naulakkokoukut. Päätyivät olohuoneen tyhjälle seinälle. 
Ei tarvitse enää säilyttää käsityökasseja lattialla. Ihanaa! Ja kirpparilta löysin ihastuttavan joululiinan olohuoneen Tulilatvan alle puolellatoista eurolla. <3

On ollut taas kovin harmaa päivä. 
Karkasimme kotoa mummulaan ja kävimme viemässä jouluterveisiä sinne.

Nyt onkin kova pakkausurakka edessä, kun eilen yöllä ei enää jaksanut.
Ens jouluna ei kyllä yhtä ainoaa pakettia laiteta. (.. ja niin varmaan :D . )
Pienet pakkailut kun on tehtynä ja muutamat lahjatkin vielä paketoituna, niin sitten saa suunnata kohti lapsuusmaisemia. 
Kyllä vielä sen verran viitsii touhuta, vaikka meinaa jo vähän joululöhöily iskeä päälle. .. 



Jouluiloa harmauteen ja rauhaisaa neljättä adventti-iltaa!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Luukku 21.



Tämän päivän luukusta tuli askartelupalloja, kulkusia ja nauhaa.
Liimasin nämä askartelupallot pikaisesti jonoksi, liima näkyy kuvassa paljon keltaisempana kuin luonnossa.
Idean näihin koristeihin sain täältä .





Kuusi on kannettu sisään. Ihana perinne ja aivan yhtä turha kuin paketit, joulusiivot ja jouluruokien laitto. Mutta joulu ilman niitä ei olisi sitten kuitenkaan juuri erilainen kuin tavallinen arki.
Ja arkea on tässä junnattukkin ihan tarpeeksi. Nyt nautitaan!

Äiti, piirrä minulle joulu, tyttäreni sanoi.
Mietin hetken.
Piirsin sydämmiä ja tähtiä paperin täyteen.
Tytär hieman ihmetteli, mutta innostui puuhasta.
Ei sitä tässä perinteikkäässä joulutohinassa aina muista, että
ei se joulu synny ympäröivästä jouluhössötyksestä.
Ja se joulu on täällä vaikka maa olisi kuinka musta.
Aikas lämpimään se joulu joskus taannoin syntyi, syntyy siis tänne Pohjolan plussakeliinkin.
Ei ole meillä lunta, mutta kristallihiutaleiden polulla se joulu kuitenkin on.

Ei lapsuuden joulua pysty kokemaan enää uudestaan, mutta joulun aarteet avautuvat meille uudesta näkökulmasta. Ne koetaan vain ja ainoastaan sydämmellä.
Jouluntuntua tutkitaan hartaudella ja rakkaudella.
Pieni kapalo kääritään aina uudestaan ja uudestaan,
Kiitos joulumielestä kuuluu ihan jollekkin muulle kuin paketeille, 
joululaatikoille ja hohtaville kynttilöille.

Lohdutus sydämmessään,
hiljainen kuiskaus korvissaan,
pumpulin pehmeä kosketus kasvoillaan,
taas helpompi olla on.






Oi katso, miten kauniita ne ovat.
Hiutaleitako näen?
Enkeleitä?

Kristallihiutaleita putoilee ympärilleni, 
lämpö läikähtää sisälläni.
Kylmyys poissa on,
Joulufiilis lahjana annettu.

Kristallihiutaleiden polulla,
voi miten hyvä siellä kulkea on.
Ei ehkä aina valoa tunnelin päässä,
mutta polku valaistu on.




Kesken pyykinlaiton pompahti kaukonaapurini pienelle piipahdukselle.
Käsissään soma paketti.

Valoa päivään..
jännitystäkin.

Dermosil lahjapaketti sisälsi käsivoidetta, virkkuukoukun ja Novitan Hile -lankaa.
Kiitos J <3.
Tuli hyvä tunne yllätyspaketista, joka ei kuulemma missään nimessä ollut joululahja, ettei stressiä pukkaa :D ?

Yllätyksiä, valoa ja sitä joulufiilistä teille toivoo 

Kipa.

perjantai 20. joulukuuta 2013

20.12.

Tänä aamuna suuntasin nokkani kohti anopin Joulupuotia. 
Ja päivystin siellä tämän aamupäivän.
On jäänyt taas tämänkin päivän päivitykset tänne myöhemmälle.
Parit räpsyt anopille tekemistä joulukalenterin paketeista pompahtaneista jutuista.




Idean näihin teepusseihin nappasin täältä .
Ja koska tykkään näperrellä. Tein anopille yhden päivän pakettiin tälläisen ns. lehden.

























Iloa joulun odottamiseen <3.

torstai 19. joulukuuta 2013

Luukku 19.



Eilen oli kaunis päivä. 
Oli aurinko hetken luonamme, eikä satanut vesitihkua.
Tänään on luonamme varjot.
Kovin synkiltä ne näyttävät, vaan ehkäpä ne ovat eilisen varjot.
Kauniin valon heijastumat eiliseltä.
Kenties varjotkin näin ajatellen ovat paljon kauniimpia.
Mustaan kätkettyä eilisen aikaa. 
Muistoja nurkissa.


Ihania postikortteja on sadellut luukusta, nimittäin postiluukusta.
Ja anoppi antoi tänään joulukalenterin luukusta yli metrin ihanaa kangasta.
Kuvaaminen meinasi olla kovin hankalaa näissä mustissa olosuhteissa, mutta kyllähän tuosta ryppymytystä selvän saa. Ihanaa kuosia ja pääsee vielä neitosten tunikoiksi joku kerta, kun vain pääsen koneelle hurruuttelemaan. Tässähän meinaa kesken kaiken ihan innostua, mutta nyt mars leipomaan. Jos vaikka jotain joulupullia sais aikaseksi, eikä suklaapiirakatkaan pahaa tekis. Ja kinuskipiirakan pohjia jaj ajajjaja.. nam.

Nyt saa likat leikkiä kanelin kanssa ihan luvalla. Mitähän siitäkin seuraa?
Toivottavasti oikein makoisia kanelimantelipullia.

Iloa tohinoihin, muistakaa rauhoittuakkin matkantekoon. 

<3

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Luukku 18


On tunnelmallinen päivä. Aurinko paistaa ja kynttilöitä poltellaan.
Jossakin sanottiin, että auringon loistaessa ei pitäisi kynttilöitä poltella. 
Mutta ei tuo möllötin niin paljon valaise, etteikö kynttilä pääse oikeuksiinsa.
Löysin kirpparilta ihanan lautasen kahdella eurolla. Ihan kuin olis jollain tussilla tehty. Vau.

Anoppini antoi tänään joulukuun kahdeksantenatoista päivänä servettejä.
Kauniita sellaisia, oi oi <3

Ajatelkaa   k.a.h.d.e.k.s.a.s.t.o.i.s.t.a   päivä joulukuuta.
Aika menee nopeasti.
Ja siitäkin syystä menen äkkiä takaisin joulutohinoihin.
Jotain vähemmän herttaista on luvassa, nimittäin keittiön roskiskaapin siivousta. Yök.




Tänään on myös luvassa (toivottavasti) viimeinen joululahjojen ostosreissu. 
Ehkä jotain kukkiakin löytyisi upotettujen Tulilatvojen tilalle?

Hempiää keskiviikkoa teille ihanaiset!
Kiitos kommenteistanne, piristävät toooodella paljon <3

tiistai 17. joulukuuta 2013

Luukku 17 ja ommellut bokserit


Joululahjaksi on ollut tapanani antaa isännälle jotkut kivat bokserit. 
Tänä vuonna tein ne itse ja ovat siltikin kivat.
Onnistuivat paremmin kuin osasin odottaa ja ainoastaan tuossa resorissa tuli hieman ongelmia. 
Tästä syystä resorilla esintyy edessä hieman kupruilua.

Kaavat otin jostain vanhoista kaupasta ostetuista boksereista ja kankaat olivat muistaakseni Käpyseltä. Pallokangas oli isännän itsensä valitsema, osasi valita just sellaisen kankaan jota ei ollut kuin tilkku jäljellä. Mutta sopii Neropatit-kankaan kanssa hyvin ja isäntäkin jopa tykkäs. Jes <3



Tänään anopiltani sain metrin älyttömän ihanaa trikoota. Olis ihan selvästi ainesta mun yöpuvuksi?
Oon kyllä niin innoissani kankaasta, että ehkäpä pitääkin heti joulun jälkeen surauttaa joku yömekkonen tästä. 

Ja pitääkin kuvata myös tämä joulun perinteikäs kukkanenkin ennen kuin sekin menettää loistonsa. Jouluksi ostamani Tulilatvat  hukkuivat humpsahtaen. Hyvä minä! <3 Otin vielä pikaisen räpsyt kukka-rääpäleestä ja upotin roskiksen uumeniin. Tämän upotetumpi ja hukutetumpi ei yksi Tulilatva voi olla. Ei muuta kuin uutta kehiin :D.






Nyt on isännän paketti paketoitu. Crossi-tarvikkeita, tekemäni tuubihuivi ja bokserit. Eiköhän näillä irtoo, ainakin se joulufiilis ;). 

Huomiseen ihanaiset. 
Kummasti tässä koneella vierähtää aina tätä aikaa, mutta lupaan siltikin jotkut päivitykset tehdä päivittäin, kun kerran alkuun päästiin. Tää on aina yhtä mielenkiintoista harrastelua lasten kanssa.
 Elenalla vieläkin unihiekka silmissä, äidillä kädet täynnä tarroja ja Veronikalla varpaat. 

Tää on niin tätä hei!

Iloa joulun odotukseen <3

maanantai 16. joulukuuta 2013

Luukku 16.


Synkeä syyskeli ulkona. 
Sisällä joulufiilis. 
Kiitos anopille kun piristi päivääni suloisella GG:n sirottimella.  

Minä vuorostani annoin tänään anopilleni nahkatossut.


Huomenna anopiltani on luvassa pehmeä paketti. Oi oi.. jänskättäiskö hiukan?
Paljon on pakettien sisältöjä jäänyt kertomatta ja kuvaamatta. Ainakin anopiltani saatuja leivontatarvikkeita jossakin postauksessa tulee vilahtamaan, mutta varmaankin vasta sitten kun juhlimme esikoisen synttäreitä.

Jännittävyyttä joulunodotukseen toivoo Kipa

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

15.12. Soperrusta talvelle


Tänään joulukalenterista paljastuu anopille jotain pientä kivaa ja sitten tämä runo.
Tämä haparoiva runo on omistettu anopilleni, joka valaa uskoa itseeni, luottamusta vähäisiin kykyihini ja on tukena kun maailma on musta. Kiitos anoppi, olet suurenmoinen! Kuvat nyt ovat mitä sattuu, joskus makkaranpaiston lomassa otettuja kännykkäräpsyjä, mutta eipä kai tuo haitanne. Ei ainakaan anoppiani, jolle tämän runon siis omistan.


Kylmä, luminen huntu peittää maan,
alta sen löytyykö lämpöäkään.
Vaik kylmä huntu ympärillään,
 kulkea saa,
sydämmes heikko liekki,
oi, se yhä lämmittää.



Rakkaus, 
hento lämpö armahtaa.
Syleile siis kylmää ilmaa,
hengitä huurussasuin.
Ihaile hiutaleita kauniita,
puista lumoudu.
Heikko on lämpö liekin,
riittämiin siltikin.
Luota, oi luota,
se yksin riittävi,
Kesä kerran koittavi, 
valo syleilee.



Vaan varjon vuoro loistaa on,
lailla auringon.
Mustaan syliin uppoudu,
siin hyvä olla on.
Talvesta lumoudu,
kohta vuoro valon on.
Siinä kaikki mitä tarvitsen,
säilyttivät he rakkauden.
Valo ja varjo tasapainossaan,
korostavat toisiaan,
parhaat puolet esiin tuoden,
varten rakkaintaan.
Nauti siis hetken synkkyydestä,
sekin on merkki elämästä,
syvääkin syvemmästä rakkaudesta.

Taas on yksi laatikkoruno julkaistu ja olo on höppänä.

Näin talvisiin tunnelmiin on hyvä jäädä jatkamaan kolmatta adventtia! 

Rauhaisaa kolmatta adventtia teille lukijani. 

<3

lauantai 14. joulukuuta 2013

Luukku 14.

Tänään anoppini sai minulta lankakerän ja minä sain häneltä ihanaa saippuaa. Kruunasi eilisen vessan jynssäyksen. 
Veronikakin kävi testaamassa saippuan ja sai äitee taas siivota uudelleen. On se ihanaa kun likatkin aina niin innoissaan on mukana tässä joulukalenterissa. (kuuluuko sarkasmi sinne asti? :D )


Ja tässä kaappeja siivotessa on talo sotkuuntunut entisestään. Pientä realityä sainkin tähän sotkuahdistukseen Ilosofiaa -blogista. On sitä onneksi muillakin vähän sotkua, mutta eipä se tänne blogeihin asti harvemmin ylety. Eikä sekään kyllä tosiaan olis kivaa, jos joka kuvassa olis aina kovin sotkuista vaikka se realityä oliskin. Mutta ehkäpä tässä kiiltokuvameiningissä sais olla joku kohtuus. Tai ehkäpä nämä blogit ovat aikuisten kiiltokuvakansioita, ihania kuvia kerätään kansioihin ja ihaillaan eikä tarkoitus olekkaan edes muistuttaa todellisuudesta. Että se onkin tarkoitus jättää kansioiden ulkopuolelle ja hetkeksi saa uppoutua toiseen todellisuuteen. 
Täydellisyyteen.

 Kiiltokuvakauteni jääkööt edelleenkin lapsuuten ja niihin siskoltani perittyihin kiiltokuviin. Ne olivat kaikista kauneimpia, eikä niitä vaihdettu kenekään kanssa ikinä, eikä mikään koskaan ollut niin hyvä vaihtokauppa etteikö niitä olisi sitten vaihdettu äkkiä takaisin. Toki myönnän itsekkin mielelläni jättäväni sotkut vaatimattomien kuvieni ulkopuolelle, sillä tarkoitus on kuitenkin antaa käsitöille sen verran arvoa, että ne edes yhden kerran palveluksensa aikana saavat loistaa pääosassa. Mutta voitte olla varmoja, että samaa tekstiä sataa edelleen. Aitona sitä mitä päässä viiraa.




 Käsitöitäkin muuten tänne blogin puolelle päivittynee jossakin vaiheessa. Kaiken näköistä on saatu viittä vaille valmiiksi. Monen raudan tulessa kaikki etenee omaan tahtiinsa ilman stressiä. Joulustressi on sellainen kamaluus, jota ei sanana saisi edes olla olemassa.
Hus, pois! 

Se sana jota en nyt enää mainitse, lähtee todella helposti pois ja pysyykin poissa kun vain pysyy päättäväisenä.

Taidankin painua leipomaan cookieita. Meille on tulossa sellaisia vieraita jotka eivät pelkää enterorokkoa, joka meillä tällä hetkellä jyllää. Elena on joulun kunniaksi kuorrutettu punaisilla pilkuilla.

No mutta, iloa, terveyttä ja todellisuuden sietokykyä teille toivottelee
Kipa.

perjantai 13. joulukuuta 2013

13.12. Tämän vuoden joulukortit


Sieltä mistä aita on matalin.
Ihan vimpuloitakin suurin osa, mutta on rakkaudella parissa tunnissa tehtyjä.
Yli nelkyt korttia jo tänä vuonna, kummasti tuo luku kasvaa joka vuosi ja vieläkään ei ihan kaikille niille tullut lähetettyä kuin olisin halunut. 
Kortit ovat yksinkertaiset. Hieman lahjapaperia ja leimasinta.
Enkelipaperi on jotain askartelupaperia, eikä kuvia ollut kuin muutama yhdessä arkissa. Muuten olisin tehnyt mielelläni tuollaiset kaikille, mutta nyt menevät isomammoille ja isopaapalle.


Ja jotain joulukääreihinkin on valmistunut. Ihana siskoni tilasi vähän saman tyyliset kuin olen jo joskus aiemmin ystävälleni tehnyt. (Ystävälleni tekemät sukat vilahtavat täällä *klik* ) Olen nuo sukat tehnyt siis ystävälleni jo pari vuotta sitten ja uusi painos näistä olikin yllättävän haasteellista tehdä. Mutta valmista on ja kuvia tulee sitten paremmin aaton jälkeen. 

Kuva vielä anopille antamasta tämän päivän lahjasta. Lisään lisäkuvan vielä huomenna kun lahja saa jatkoa.


Iloa päivääsi <3
 Joko olet kiikuttanut kortit postiin? :)

torstai 12. joulukuuta 2013

12.12.

On iltapäivä ja pääsen vihdoin päivittelemään tänne joulukalenteria.
Kummasti on kiirusta pitänyt, mutta täytyyhän joka päivälle jotain kivaa ylläriä vakiintuneille lukijoilleni päivittää. Ja itsekin saan pienen hengähdystauon kesken siivoustohinoiden.

Tänään sain ison palan mustaa fleeseä anopiltani. Anoppini ja tyttöset saivat palapelin minulta. 
Pieni  pampulakokeilukin löytyi kaapista joulusiivoja tehdessä:





Odotan että on ilta. Odotan, että päivän työt olisivat tehty ja saisin kuunnella hiljaisuutta.

Ilta ja hiljaisuus vierainani. Siinäpä vasta vieraat.
Niitä varten laittaisin kynttilöitä, laittaisin jalat heidän kunniakseen pöydälle ja vain kuuntelisin heitä. Ihailisin illan kaunista mustaa huntua siinä samalla kun kuuntelisin toisen vieraani, hiljaisuuden suloisia sointuja.
Haikeaa ja rauhoittavaa olisi näiden kahden seura.

Vaan on päivä seuranani.
Lasten riehakkuus ja kekseliäisyys pitävät äidin toiminnallisena, siitä joulutohinasta puhumattakaan.
Eilen vähän ennen illan asettumista taloksi, sattui kommähdys tyttösillä. Kanelia kokonainen pussillinen pöydälle, lattialle ja hiuksille pöllähti. 

Aamulla tämä neiti kolme vee kysyi äidiltä:

'Oletko äiti nyt vihainen?'
...........
En.
.....................
höh. hän toteaa pettyneenä. (??)
Ja heteken mietittyään kirkastuu silmät ja innostuen hän hihkaisee:

"Sitten, Sitten.. sitten jos heitän vähän enemmän sokeria (kaneliahan meillä ei enää ole) lattialle, niin sitten olet vihainen?"

Hymyillen äiti vastaa
En.
En periaatteestakaan.
 Eilisiltana sai niin kikattaa äidille joka puhisi ja oli kiukkuinen kuin ampiainen pestessään lattioita, syöttötuolia, pöytää, tavallisia tuoleja ja hiuksia, että sitä huvia ei joka päivä kyllä tarttis olla tarjolla. Hauskaahan tuo äidin kiukustuttaminen on. 
Se oli vain kanelia. 
Ja sitä oli vain liki 100 g. Sellaista oikein ilmavaa ja pöllyvää, hyvän tuoksuista kanelia. 

Ehkä ilta tullessaan voisi tuoda myös pitkää pinnaa?
Ihan niin paljon saa tuoda, ku vaan haluttaa.
Lupaan pitää seuraa ekstra myöhään, jos sen teet. 
Sillä tiedän tyttösteni keksivän kaikkea kivaa pääni menoksi. ; D


Toivottelenkin tämän päivän tiimoilta, hyvää ILTApäivää ja erittäin hiljaisen rauhoittavaa iltaa!


tiistai 10. joulukuuta 2013

Luukku 11.


Pikainen kännykkäräpsy tähän päivään. Harmillisen vähän on tullut kuvattua näitä omia antamiani paketteja ja niiden sisältöä. Ehkä tosiaan ensi vuonna olen enemmän asialla ja hieman aikasemmin kuin marraskuun viimeisinä päivinä.

Anoppi sai tänään kääröjen kätköistä vanhan raastinraudan. Jotta olisi vielä enemmän hänen tyylisensä, lisäsin pellavanauhaa rusetille raastimen kylkeen. Aika rososta ja romskua, joten toivottelenkin teille keskiviikkoonne

Raastavaa romanttisuutta !