Piparireunaiset sukat puunapeilla

Olemme jonkin sortin pilvenreunalla, piparkakkureunallakin voisimme tanssahdella. 

Pyörähtää piruettia arjen keksellä. 

Välittämättä siitä että maankamara, jonne mitä ilmeisemmin rämähdämme, on kova.

Pienet lapset ovat kovin rohkeita.

Pienten lasten aitous on jotain käsinkosketeltavaa.

Se on alati läsnä ja siihen voi luottaa. 

Totuus on useimmiten julma, mutta lapset eivät.

He vain pamauttavat totuudet omien näkemystensä mukaan esille. Ihailtavaa.

'Äiti onko sulla iso maha?'

--

"Riippuu mittarista." 

Ja päätän, että en jää pohtimaan asiaa. Hymyilen.

Vastaavasti taas on kysytty

"Äiti, miksi sinulla on isot hiukset?"

Kenties lasten mittari on aika pieni. Ja iso mahakin on vain tavoittelemisen arvoinen asia, eikä missään nimessä vältettävä asia. Käsketäänhän syödä hyvin, että kasvaa sitten isoksi. Aikuisena taas vältellään kasvamasta isoksi. Ristiriitaista.

"Onkohan nämä yhtä makoisan makuiset kuin värit ovat?"

Koitetaan.

Tunkee napit suuhunsa ja kuolavanasta rinnuksilla päätellen voisi olettaa, että varsin maukkaat ovat.

Pitäisiköhän minunkin koittaa. Vaikkakin yhtä vaaralliset hampaille nuo taitavat olla kuin kermainen kakku, pehmeät ystävän leipomat fudget, 300 g karkkia ja suklaata, mehut ja keksit. 

En myönnä.

Kuolasin vain rinnuksille ja haaveilin noista edellä mainituista herkuista.

Kuka tässä sanoikaan, että totuus on julma?

Pikkusisko lanka olisi ehkä vaatinut pienemmät puikot, mutta todellisuudessa eivät näytä näin pömppäiseltä kuin kuvassa.

Puunapit ova sekalainen seurakunta sieltä ja täältä. Gjestalin Maijaa ovat maastonvihreäntummanruskea lanka ja tuo armottoman upea roosanpersikanpinkkikin (tällä hetkellä lempilankani, eikä suinkaan vähiten värisävynsä vuoksi mutta myös langan laatu ja paksuus ovat ihastuttavat). Novitan Pikkusiskoa on tuo mintunvihreä. 

Herkkuja värejä.

Nam.

Ehkäpä nyt olisi aika kutaista pari riviä jotain hammastahnan väristä ja antaa omalletunnolle edes hieman armoa. 

--

Surkuhupaisaa, uskomatonta jne.

Juuri kun puhun tässä hammastahnasta, tulee vanhempi neitonen pyytämään

"Ota tää pois".

Ja yrittää pyydystää hampailla ja kielellä käsistään muumipurkkaa.

Pilvenreunalta pudottiin siis täällä tällä kertaa johonkin tahmeaan, mutta maankamara odottakoon vielä hetken. Olen niin happy näistä suloisista sukkasista, että yhdet purkat nyt ei häiritse yhtään ja kylmä maa odottakoon.

Palailemisiin. Herkuttelemisiin. 

Pitkää pinnaa ja herkullisia värejä teille toivottelen rakkaat lukijani!

Palmikkoiset nilkkasukat

 Tilaus-sukkia on tullut kudottua jo jonkin verran ja nyt oli vuorossa nilkkamallia, kun Katja tilasi varpaille lämmikettä. Pyydettiin sellaiset nilkkureiden kanssa menevät, jotenka käytin lankana Novitan Nallea ja mieluisen värinen lanka löytyikin ihan omasta hyllystä. Pohjana näihin sukkiin on Garn Studion sukkamalli, mutta reilut muokkaukset taas tuli tehtyä. 

Miten rakastankaan erilaisia pintoja, niiden yksityiskohtia. Rouheaa, sileää, rosoista ja möykkyistä. Pintoja joissa näkyy ajan patina tai vaikkapa uuden karheus. Kauneimmat pinnat ovat yleensä niitä itsestäänselvyyksiä. Tavallisia pintoja jotka ovat lähelläsi, joskus jopa tuskallisen lähellä. Arjen kauneuden, pintojen ihmeellisyyden ja asioiden mittasuhteet ovat yksityiskohdissa. Ne ovat pieniä asioita, jotka tekevät arjesta juhlaa. Arjen oivaltaminen on vaikeaa. Hetkessä eläminen joskus tuskaa. Ja kuitenkin, tahdoimme tai emme, meidän on jatkettava.

Arki.  

Alati me elämme sekuntti sekunnilta kauneutta ympärillämme näkemättä sitä. Pysähtymättä, ihastelematta. Emme kulje kuten lapset, jotka joka päivä huomaavat kuika pienen pieni kivi on osa suurta maailmankaikkeutta. 

Se onkin.

Se on pala käsittämätöntä kokonaisuutta, mutta yksityiskohtana se on syvää kauneutta jota ei edes sitäkään taida käsittää. Siksikö sitä ei jää miettimään? Siksikö, että maailma on täynnä suurempiakin käsittämättömiä asioita, ettei vaivaisen kiven kohdalla voi jäädä sitä pidemmäksi aikaa ihmettelemään ja ihastelemaan. Vai onko arki niin kiireistä, ettei edes hoksaa pysähtyä yhden kiven äärelle. Se voi olla kaunein kivi jonka juuri tallasit. Pintaa sileää ja toisella puolella karkeutta, hieman juovia ja  täynnä montaa sävyä.

Miten mitata pintojen arvokkuutta? Miten tulkita hintaa arjen pienille suurille iloille? Se on vaikeaa, mutta joskus se on vain tehtävä. Joskus pienet virheet, pintojen epätasaisuus ja tunnelatautumat ovatkin niitä tekijöitä jotka nostattavat arvoa. Luovat tavanomaisesta uniikin. Ilo, jonka pehmeys ja lämpö tuottavat ovat mittaamattomia asioita ja niihin upotettua aikaa ei saa korvattua muutoin kuin elämällä. Elämällä kantapäät puhki. 

Iloa ja pehmeitä värejä, erikoisia yhdistelmiä ja arjen kauneutta teille kaikille. Pysähtykäähän välillä. Ihmetelkää ja ihastelkaa. Nähkää ympärillenne ja iloitkaa osastanne. Niin minäkin YRITÄN alati tehdä, kaikkea ihanaa ja tunnelmallista teille ihanaiset! 

Edit: P.s. Sukkien omistajalla on Tässä ja nyt -blogissaan arvonta. <3

Perjantain pitsisukat ja vähä muutakin.

Pyydettiin pitsisukkia harmaina ja valkoisin nauhoin. Sukkamalli on jostain Novitan sukkalehdestä ja tapani mukaan vain aloitussilmukoiden määrä ja pitsimalli on noukittu ohjeesta. Omistan lähes samanlaiset sukat itsekkin, ystäväni Iinan neulomana kylläkin. Laitoin muuten mukaan valkoiset nauhat, mutta aavistelin myös kyseisen serkun rrrrakastavan myös pitsiä joten käytin hieman värillistä pitsiä edes omaksi ilokseni. Pitkästä aikaa taas pitsi hotsitti. Kumma kun tuo naisen mieli muuttuu sitä tahtia kuin sekunnit juoksevat. Välillä mielisi super modernia ja pelkistetyä, minimalistista sitten toisinaan taas ih niin romanttista ja hempeää... toisinaan taas reteen retroa väri-ilottelua. 

Makkarissa tuo isomman neitosen soppi koki pienoisen muutoksen löydettyäni kirpparilta ihanan posliinikipon EUROLLA. Tuikkasin siihen Gallunan, otin Kodin Kuvalehdestä Marimekon mainoksen ja yhden takasivun, ompelin kirppispöytäliinasta ja valkoisesta Ikean verhosta rimpsutyynyn ja siirsin sängyltämme tyynyjä neidin sängylle. Noh.. arvaattehan, nyt meidän sänky tarttis tyynyjä. Mielessä olis kaiken näköistä, mutta niitä ei saa paikallisista kaupoista. Kenties reissu Kauhajoelle (tämän jo niin rakkaaksi tulleen takahikiän vieressä oleva 'KAUPUNKI') on lähiaikoina tiedossa. .. niin siis jos kotiäidin suuret tulot riittävät bensaan, tyynyihin ja kangasilotteluun ihan kaupasta asti kaiken muun oikeasti tärkeän lisäksi. En napise. Olen äärimmäisen kiitollinen, että lapseni saavat saman kasvatuksen kuin minäkin ja turvallisen ympäristön. Enkä kaipaile yhteiskunnan arvostusta, mutta ihmetyttäähän monien kysymykset ja ajatukset siitä, että "Ai sä olet VAAN kotona?" . Sopii tulla yrittämään, tämän turhauttavampaa työtä ei ole olemassakaan, mutta taivas miten antoisaa tämä toisinaan onkaan.

Tämä nainen on liikutellut kippoja, kappoja, tyynyjä ja kaiken maailman koriste-esineitä ees taas. Voi olla, että huomenna otankin Kodinkuvalehdestä jotain mustavalkoisia kuvia ja siirrän värikkäät tyynyt kaappiin. Isäntä tuskin moista edes huomaa ja vaikka huomaisikin niin pyörittelisi vain silmiään. Eipä ole nämä mun sisustustohinat kovin kalliita olleet... en uskalla edes laittaa pahemmin rahaa siihen sillä mieleni muuttuu joka päivä. Rasittavaa, mutta ehkäpä sekin ihan virkistävää. Kiva kun mikään päivä ei ole ihan samanlainen ja jokainen kirppikseltä raahamani aarre on ollut ainakin suht uniikki. Kiertelisinkö kirppareita, jos minulla olisi rahaa ku roskaa? En tiedä, ehkäpä kiertelisin sitten antiikkiliikkeitä tai ostaisin sisustusliikkeistä aitoa vanhaa aidolla kunnon hinnalla. .. enkä kokisi sitä tunnetta, jonka tunsin kun löysin tuon söpön kirsikkakipon. Oikeastikko, eurolla? Kuka voi luopua E.U.R.O.L.L.A.?

Noh tämä nainen lähtee nukuttamaan tuota yhtä neitosta. Kun isäntä tulee töistä kotiin niin lähden, minnekkäs muuaalle kuin KIRPPARILLE. Mistä sitä tietää, jos samassa välikössä olis lisää noita euron kirsikkakippoja? Oi että, kyllä tämä 'köyhyys' on ihanaa (ehkä puheet olisivat toisenlaiset ellei miekkonen olisi sponssaamassa arjen tohinoissa).

Mahtavaa viikonloppua ihanaiset!

-Kipa-

Kirjotut lapaset

Täällä ollaan aivan liekeissä, fiiliksissä ja lähes hurmoksessa. Aaaw!

Lankoina kierrätyslankaa anoppilasta ja punainen on Sandnes Garnin Sisua. Oi!

Lähdin tekemään jotain lapasia ja tälläiset niistä syntyi. 

Piparireunusta, jonka alunperin piti olla kolmioreunus, mutta matkalla päätinkin tehdä kirjotut ruusut koristeiksi jolloinka kolmiot eivät mielestäni sopineet. Tulikin pyöreää reunusta ja sitten peukalo jotenkin ulkomuistista. 

(Jos ihastuitte piparireunukseen, Muita Ihania -blogissa voitte käydä ihastelemassa vallan loistokasta värinkäyttöä)

Nyt tekisi mieleni tehdä lisää näitä.. Mutta vuorossa on pitsiä, jonka jälkeen ilmeisesti palmikkoa sekä puunappeja. Oi että, alan olla lumoutunut syksystä johon automaattisesti lankojen kulutuksen liitän. Ristipistoruusu on muuten muokkaus Karin Holmbergin Kirjo ja Korista pientä ja suurta -kirjasta otetusta ruususta ja siihen ympärille kyhätty noita lehtiä miten keksisin laittaa.

Jokin aika sitten kävimme viettämässä perheviikonloppua Eurassa koko meidän kööri. Tässä pari kuvakasaa siltä reissulta. Osa Leirikeskuksesta missä olimme ja osa taas matkanvarrelta (oisko ollut Onnensilta.. ei ku.. en muista..). 

No nyt tekee mieli lähteä pihalle. Tuuli siellä varmasti kuiskuttelee, aurinko syksyssä kimaltelee. Missä onkaan sade, jota lupasivat? 

Toivottavasti fiilikset välittyivät teillekkin, yhä ollaan aivan liekeissä.. melkein tekisi mieli pitää lapaset itsellä ja testata niitä. .. hieman lehtiä ilmaan heitellä, värien loistoa ihailla.

Pihalle mars jokainen, miten kaunista siellä onkaan <3. (komentaa ihminen joka on viettänyt koko päivän sisällä ja nyt iltaa kohden raahautuu omalle pihalle muutaman lehden ilmoille heittämään :D)

Sofia-kirjoneulesukat

Nallen ihastuttava lila väri houkutteli ja valloitti käsityöläisen. Kummityttöselle kuulemma tarvittais sukkaa jos toista, joten tein yhden parin (yhä prässäämättä kylläkin). Piiiiitkät, että menee talvella lähes villahousujen tilalla mekon kanssa. Ideaa näihin kuvioihin hain Garnstudion sivuilta, mutta muuten tuollaset perus pitkätsukat päästä. Harkinnassa on myös tehdä lyhyenlännät sukat samaiselle neitoselle. Elena sai toimia mallina meidän ihan uudella JDL:n tuolilla joita tilasin pari netistä. Lisää olis saatava, mutta mutta.. Hiljaa hyvää tulee?

Toinenkin Muratti sai päällensä virkatun korin, mutta jätin alla olevan ruukun näkyviin hieman. Onko ihan pöhkön näköistä? Jotenkin ajattelin, että sopeis värimaailmaan näkyä hieman tuota kamalan ihanan ruskeeta? Kudetta olis kyllä .. mitä.. jotain pari jätesäkillistä, että ei se siitä kiinni ole jos raati siellä toisella puolella päättää lisäkierrokset tarpeelliseksi. :D

Makeaa on mussuteltu tällä viikolla(kin), Ryökäle mitä touhua. Hampaat tippuu tätä menoa suusta aika nopeesti... hillitäkkö pitäis? Hmm.. Huomenna?

Hyvää ja makoisaa tätä päivää, huomista ja vaikka vielä ylihuomistakin.. Olette ihania kun jaksatte käydä piipahtelemassa täällä <3. 

Huhuu!-pipo

Talvi jo mielessä. 

Pöllöpipoja kudottu lähipäivinä. Viime jouluna mieheni osti minulle Mollie Makes lehden ja siinäpä oli tehty tälläiset Pöllörannekkeet. Nappasin pöllön ja tein pipot. Vielä olis tätä samaista Novitan Impivaara-lankaa yksi kerä. 

Jospas vaikkapa tekis lisää pipoja.. joulukin tulossa ja kaikkea :). 

Etupihalle jäi sitten kuitenkin vanha kuistinpohja. Pari lautaa siihen piti lisätä, että passasi tuohon. Nyt odotellaan harmautta siihenkin ja rappusiin myös, sitten ne vois käsitellä jollakin että pysyis hyvänä. Noh, on ollut kiva tyttöjen siinä loikoilla Veronikalle tekemälleni vauvapeitolla ja tehdä uusista Legoista kakkuja. 

Nam, miten hyviä.

Kalorittomiakin. Vaikka lasten touhuja katsellessa tuntuukin paisuvansa, sydän pakahtua.  

Mutta eihän rakkaus lihota?

Jos lihottaa, niin onneksi on sitten myös niitä 'ei niin mun päiviäkin' joukossa.

Huhuut teillekkin ja näkyilemisiin. Taidan mennä pakahtumaan imurin varteen, jei!

Elenan neuletakki

 Rouheaa pintaa ja puunappeja, ihan ihan pientä nirkkoakin pehmeyttä tuomaan.

Just sopiva ja kuitenkin kasvuvaraakin löytyy. Tätä takkia tehdessä on suosittu Novitaa aika lailla kun malli ja langat ovat heiltä. Bambulankaa kakkosen puikoilla ja koukulla, malli Kevät 2011 lehdestä. Tulos on kerrankin parempi kuin odotin ja tsadaa, ihan valmiiksi asti sain. 

Tällä viikolla vietetään varaslähdöllä neidin synttäreitä. Miten se aika vieriikään näin nopeasti?

Ajat Demiä lukevasta neitosesta on vaihtunut Kodin Kuvalehteen ja kotiäitiyteen.

Silloisessa lempilehdessäni oli ihana Oi, miksi? -palsta. Yhä se inspiroi minua kyseenalaistamaan kaiken itsestäänselvän ja siitäpä syystä joitakin heränneitä hassuja kysymyksiä teillekkin pohdittavaksi laitan.

Miksi, oi miksi..

.. kuivata kukkia, kuolleita lehtiä säilyttää?

 ..onnellinen ja onnekas ei voi samaa tarkoittaa?

..pahuus maailmaa vallitsee, ihmisiä kahlitsee?

.. tyytymättömyys kaiken saaneella, itsestäänselvyyksiä kuin ahneella?

..yksi on syntisen hyvää ja toinen armottoman pahaa?

..sanonta oravan pyörästä?

.. kaikki eivät kirppareita rakasta?

..matkanteosta tulee tärkeämpi määränpäätä?

.. yrittää ennustaa tulevaa säätä?

.. ihminen oppii just kantapään kautta?

..yrittää ymmärtää rakkautta?

Entäpä miksi kosto elää?

Hah, näinkin hehkeitä ajatuksia aamutuimaan, mitä ..

miksi, oi miksi kello on jo noin paljon.. äkkiä ruuanlaittoon, se siitä aamutuimasta. Aamu olikin kaunis. Aurinkoa ja syyshelmiä. Pientä kirpeyttä ilmassa. Nyt en pelkää enää varjoja. Tervetuloa syksy, käperryn varjoosi lepäämään. Miksi et sinäkin?

Huivi jämälangoista

Jämälankojen kulutusta. Tein joskus taannoin vanhimmalle siskolleni huopatossut tästä Novitan tumman ruskeasta Huopanen-langasta. Vihdoin tuli kulutettua langanloput korista  pois. Tuo huivin reunalla oleva virkkauskierros on jotain kamelinkarvalankaa, josta tein säärystimet itselle parisen vuotta sitten. Huivi on lähes kolmion mallinen, toisessa huivin päässä nappi (joka on viime vuonna ostettu Käsityö-messuilta), toisessa lenkki (ohje löytyy ainakin mm. täältä.) Oli kyllä kiva käyttää pitkästä aikaa ihan näin paksua lankaa. Nirkkoreunaa tms sellaista en tähän saanut sillä lankaa ei ollut tarpeeksi, mutta seuraavaan huiviin sitten?  Tää olis kyllä melkeis sen tyylinen, että vois tehdä syksyä ajatellen kankaasta kans.

 hmm.. 

kutkuttais,.. 

vaan jätän tältä illalta väliin.

 Taidan istua neuletakin ääreen jota aloitin ale-lagoista. Kummasti nuo neuleet ovat jääneet mulla aina kesken. Saas nähdä kuinka tämän kanssa käy ja saa nähdä kuinka emännän käy. Huomenna meinaan lähdetään isännän kanssa kahdestaan lomalle: yhden illan, yhden yön ja vielä yhden piiiitkän vauhdikkaan päivän. Toivottavasti ei ihan niin vauhdikkaan, että edes jokunen kuva tulisi otettua muistojen kätköihin. 

Turkoosit palmikkosukat

Ihan itselle sukat. Yksin minun varpaiden lämmikkeeksi.

(lupaan lainata ystäville, jos tulevat meille ilman villiksiä (näin kesällä hyvin mahdollista)

Paksua Novitan 7-veljestä turkoosina, paksua siis verrattuna vaikkapa Novitan Nalleen. Palmikkoa ja nurjaa. Huh, ei vähään aikaan noin paljon nurjaa kiitos! Kärjestä tuli omituinen kun en oikein osannut tehdä/jaksanut taistella tuota palmikkoa loppuun asti. (pitää petrata sitä) 

Noh, eipä käyttöä häiritse pienet viat. On sentäs ripustuslenkit! 

Idean lenkkeihin sain GarnStudion sivuilta, mutta muuten sukat ovat omasta päästä.

Tänään on satanut, taas. Aloitin jo uutta neulontatyötä. On hyvä nostaa jalat pöydälle ja olla vain. Isäntä imuroi ja pesi eilen lattiat. Minä siivosin vaatehuoneen. Tänään sitä sitten vain olen, isäntä taas uhmaa sadetta ja on tekemässä terassia. Ahkera mies <3.

Ahkeran letkeetä eloa siis myös teille. Toivottavasti sitä aurinkoakin vielä pilkahtelis joku päivä!

Kirjosukat neitoselle

Markkinahumu odottaa Kristiinankaupungissa. Vanha kalastajakaupunki innoitti tyttöstä pukemaan farkkua ylle ja laittamaan hiukset tötterölle. Emäntä on vielä hiukset hapsottaen tietokoneella ja pitäisi kuulemma jo autossa olla. Tervehdin teitä lukijoita pikaisesti. Kirjavat sukat koostuvat jämälangoista: sininen ja valkoinen Novitan Nalle-lanka ja ihana roosan tai persikanpinkki on jotain Dropsin lankaa (saman paksuista kuin Nalle). Kirjavan tervehdyksen kuosi on yhdistelmä Garnstudion eri sukista, että päästä en ole jaksanut noita kirjojuttuja vedellä. Tehdään niitäkin sitten joskus, on vain jotenkin vaivattomampaa ottaa malli netistä. :)

Eilen sain pestyä olohuoneeseen uuden lehtiloodan. Kurikan perämettistä löydetty perunaloota oli kyllä niin ollut viimekesänä kovassa käytössä ja savista maata täynnä. Yhä ne tuntuvat olevan hieman likaiset, mutta taitavat olla pinttynyt niin syvälle, etten minä jaksanut niitä kauemmin PORSTATA. 

Kahkaastahan Kristiinahan,

lähärettekö mukahan?

Kenties pihakuulumisia ensi viikolla, sillä käsitöille ei tunnu olevan aikaa. 

Ihanaa ensi viikkoa, rentoa tai sopivan kiireistä, kunhan olis aurinkoista!

Pitsisukkia jälleen.

Kevät on täällä. Aurinko on paistanut sen verran, että aivan alkaa pihatyöt innostamaan. En ole ennen pahemmin innostunut pihatöistä, mutta tänä keväänä tunne on toinen. Meille on ostettu pala maata lisää. Ei järin paljon, juuri sen verran, että siihen autotalli mahtuu ja hieman lapsille leikkitilaa. Vielä on monen moista paperia täytettävä, ennen kuin varsinaiset työt alkaa. Huoh.

Inspiroiduin metsäretkellä ottamaan isännän ÄLYKKÄÄLLÄ puhelimella kuvia. Kuvat otin inspiroimaan saamaan aikaseksi tikuttaa pitsiset villasukat loppuun asti valmiiksi. Otin vielä metsästä tikun mukaan olohuoneen pöydälle. Ihanat värit. 

Voitte vain kuvitella kuinka hauskaa isännällä oli ajella hölkkävauhtia autolla minä edessä jalkasin köpötellen. Välillä emäntä hyppäsi ojaan tai sen yli. Räpsäisi pari kuvaa, jatkoi matkaa hypätäkseen toisen ojan yli, pysähtyäkseen yhtäkkiä paikalleen ihmettelemään veden solinaa tai kuuntelemaan metsän ääniä. Miten olen kaivannut kaikkea tätä sydän lauloi. Muistutti metsän-neidolle jälleen, että Pohjanmaallakin on metsiä. Täälläkin on metsä täynnä ihmislapselle ihmeteltävää.

Jonkin asteista pihasuunnitelmaa tehdessäni huomasin, että meillähän kasvaa samanlainen puu OMASSA PIHASSA. 

Olenko siis ihan oikeasti kulkenut laput silmillä ja jättänyt huomaamatta tuollaiset ihanat värit? 

Olen. 

Tähän mennessä en ole kyllä erityisemmin edes piitannut pihastamme (enkä muuten rohkeista väreistäkään), mutta lisätila  tekee ihmeitä. Uudet tuulet puhaltavat ja meille saadaan jonkinmoinen terassi. Ja sinne olen saamassa ihanan viiniköynnösportin. Sitä siis toteutetaan sillä välin kun  'paperit' ja luvat odottavat valmistumistaan ja sitten vitkuttelevat virastoissa sekä postissa.

Pitsisukat jälleen..

Näitä pitsisukkia on tullut tehtyä jo jonkin verran ja vielä olisi muutamat tekemättä. Nämä sukat ovat kudottu vaalean harmaasta Novitan Impivaara-langasta. Laitan vielä ruskeat satiininauhat rusetille ja sukat pääsevät ensi syksyä serkun kaappiin odottamaan. Ei syksystä sen enempää, nautitaan keväästä joka pikkuhijaa alkaa olla jo täällä.

 Hiljaiset huokaukset loskasäässä kuultu ja sorapiha on lumesta paljas. Kevät, miten sinua onkin kaivattu. Lämmitä kasvoja vielä hetken, kunnes sydämmessä asti tunnen sen. Aivan kuin olis uudesti syntynyt, kun hetken on saanut paistatella ulkona kevättä ihmetellessä. Ja saattaa silläkin olla vaikutuksensa, että vanhempani ovat tänne Pohjanmaalle eksyneet. Voi kun olisivat eksyksissä kauemminkin, mutta arki kutsuu ahertajiaan.

Tyttöjen kevätasusteet

Kevättä fiilistellään sisällä. Radikaalit Molon haalarit hankittu, mustat pipot ja tuubihuivi tehtynä, mutta kevättä en osaa loihtia. Vielä jokunen viikko toppiksia tiedossa siis. Vaikka eipä meillä niitäkään olla pahemmin ulkoilutettu kun neidit ovat olleet kipeinä. No onneksi ovat paranemaan päin ja yötkin saa nukkua jo normaaliin tapaan.