Pikainen apilapallo-postaus

Tässäpä teille pikapostaus Apilapallo neuloksesta (Pehemiältä) tehdyistä haaremeista. Olen tällä samaisella Ottobren kaavalla tehnyt ennenkin ja käytin samaa (en muista mistä lehdestä). Tämä kangas on vain niiiin lemppari. Ja rakastan haaremipöksyjä.

Se on siis minun rakkauteni.

Veronikahan piti lahjoa housuihin. "Saat muuten pinkkiä mutta kuvan ajaksi nämä haaremit,  kuvan jälkeen laittaa HelloKittyGlitteritylliballerinaunelman takaisin. "

"Liian isot", oli kommentti ja repi haarojen välissä olevaa väljää kangasta. Mutta suostui ulkoilun jälkeen laittamaan nämä päälle mukisematta!! Jes <3.

Ennen ulkoilua sitten taas Elenan housut ennättivät jo pyykkiin. 

Maitokuppi, turkales, kaatui päälle!

 Maitoiset pökät on jo pestynä ja kuivamassa, jes myös sillä saralla <3.

Nyt valmistautumaan käsityöiltaan. Jos vaikka jämälankoja pyörittelis palloiksi. hoihoihoijjakkaa!

Haasteitakin on tullut, kiitän näistä kunnianosoituksista ja postailen niitä sitten ensi kerralla. Niissä kun menee minun kohdallani aina mielettömästi aikaa ja sitähän ei nyt tällä kertaa ole. 

Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille ja huumoria arkeen!

Hip hei ja Heikun Keikun -ylläri!

Eilinen oli hyvä.

Ja tänään loistelee aurinko. Kellastuttaa sisäseinät ja lumoaa lämmöllään. 

Löysin postista Heikun Keikun -blogin Annin lähettämän viirinauhan ja meikkipussin.

Ihanat, niin ihanat ja piristävät värit!

Kiitos Anni!

Toivotuksesi kävi toteen, sillä aurinkoahan tuo ihana nainen minulle toivotteli. 

Toivotaan, että sielläkin päin suomea aurinko hymyilisi <3.

Tuollaiset ihanuudet inspiroivat minua saattamaan pari keskeneräistä projektia loppuun. 

Räsymatto virkaten (seassa kyllä ostokuteitakin). Ja joulutötteröitä.

Huomasin jossain vaiheessa mattoa, että kerrosten vaihtumiskohta menee ihan vinoon. Enkä jaksanut purata, jolloinka tein koko matkalta sen sitten vinoon. Uskon, että maton saaja ei pahemmin piittaa pienistä mokista. 

Suvaitsevat ystävät ovat parhautta <3.

Täällä meidän pienessä omskussa on siis hieman jo joulunodotusta ilmoilla. 

Ja tälläkin hetkellä pieni kerros lunta peittää synkän maan. Kas, kas,. ihan kuin tässä alkaisi olla innoissaan elämästä. Kuin tyytyväisyys olisi rinnassa. Arkihan on elmän parhautta, pienellä tvistillä sehän on luksusta. Ei vaadita sen suurempia kommervinkkejä saamaan sisäisen rauhan. Ainoastaan lähimmäisenrakkautta ja ennen kaikkea niitä läheisiä ihmisiä. Onneksi lähellä on ihmisiä, jotka kestävät synkkyydenalhoissa viruvaa ja nostavat, kantavat. 

Elämä. 

Vuorovaikutustahan se on. Ja nyt koen oloni niin keveäksi, että epäilen olevani elossa lainkaan. Tältäkö se arki tuntuikin, kun mieli ei ole nuutunut ja kyllästynyt?

Miten mieli nyt voisi olla piristymättä tuollaista herkkuviiriä katsellessa?

Kiiiiiiitooooosss Anni 

Silloin kun on jotain niiiin ihanaa tapahtunut, ei ole muuta sanottavaa kuin

OI !

Uskon, että tulee kyllä muulloinkin käytettyä kuin vain jouluna, joten älkää siellä huoliko. Ei meillä vielä mitään joululauluja kuunnella, muuta ku Tip Tappia vain vähän joka päivä hoilotetaan. Sitä on laulettu viime joulusta asti (outoja viehtymyksiä lapsilla).

Jos lapseni rrrakastaa tip tappi-laulua niin

Minähän 

Rakastan

Näitä Värejä 

<3 .

Vaihtarit ovat parhautta (tekemäni pompulat Annille näet hänen blogissaan), kauniit vanhat kuosit huippu kauniita ja värien käyttö sallittua myös lokakuussa. Pakkoko sitä on pelkkää harmautta haalia ympärilleen, vaikka kauneimmista kaunein värihän se on. 

Värejä, iloisia yllätyksiä, läheisiä hetkiä ja rakkautta auringonsäteissä toivottelee

Kipa.

Neuleponcho parissa tunnissa.

Ota se kuva äkkiä, tänne jääääääätyyyy :D

Olen haaveillut neuleponchosta pitkään. Aloittanutkin yhtä joku vuosi sitten ja on yhä kesken. Noh, eilen sitten käväisin paikallisesta hakemassa neulekangasta ja surautin sellaisen itselleni. Äkkiähän tuo valmistui kuten otsikko jo kertoikin.

Elikkä tehkäämme sellainen 'rätti' , kuten tätä ihanuutta kutsun, jossa on neliö ja keskellä pääaukko, siinä huppu vuorella. Tällä kertaa en leikannut vahingossa takaosaankin aukkoa, mutta leikkasin isomman aukon kuin huppu. Jos olisin tehnyt lapselle, olisin laittanut iiiiison rusetin tuohon keskelle tulleeseen aukkoon, mutta nyt laitoin itselleni monessa ostovaatteessakin vilahtaneen kolmion. Kenties joku laskoskin olisi voinut sopia, mutta reunat eivät olisi sitten mennyt noinkin kivasti tasan (josta olen niiiiiiin ylpeä, langansuunta kun oli jotenkin ihan vino). 

Pienen pieni yllärikin on hupussa.

Ja osasta kohtaa tuo neule ja trikoo venyi ommellessa, jolloinka kupruilua esiintyy hupun reunassa. Harmittaahan tuo, mutta sepä ei johdukkaan minusta, vaan ompelukoneesta? :) Tai ainakin sellaisen havainnon tein, että minusta riippumattomista asioista tuo paininjalka oikein painoi kankaan lyttyyn (ja kyllä löysytinhän minä niitä lankoja, mutta tuossa ihan reunassa sillä ei ollut vaikutusta). Passaa käyttöön noin.<3

Nyt tämä ihanan lämpimän ja pehmoisen tunikan omistaja menee laittamaan perheelleen jotain sapuskaa. Nuorinta päiväunille ja ehkä tätä huushollia vois taas järjestellä. Ne on taas niitä asioita, jotka kyllä turruttavat helposti mielen. Luojan kiitos, että on vastapainoakin olemassa huushollaukselle.

Tasapainoista tai aivan päätöntä väri-ilottelua teidänkin päiväänne toivottelee 

Kipa

Metsän-neidon liuhuhelmat

Joskus on niitä päiviä, että tekisi mieli hautautua peiton alle ja nukkua seuraavaan päivään.

Jos huominen oliskin parempi?

Silloin soitetaan ystävälle ja ommellaan maailma  paremmaksi. Tulos ei välttämättä ole sellaisena päivänä mikään maailman paras, mutta selvisin tuosta päivästä. Mistä noita päiviä oikein tulee?

Kenties syksy tekee sen?

Huominen on täällä. Ja on parempi. Eiliset ystäväni synttärit ommellen olivat onnistuneet.

(ompelemani syndetöppöset voit nähdä ystäväni blogissa . Kaava täältä)

Minulla on heikko voittajan fiilis. 

Sain tehtyä vaatteen, ei ehkä paras tuotokseni käsialan suhteen. Mutta sanottakoon, että tässä on teille esitellä aivan loistava prototyyppi, aivan äärettömän loistavasta kankaasta (Paapii Designin Metsää).

Nähtyäni tämän kankaan Seinäjoen käsityömessuilla, tiesin heti haluavani tämän. Mukana ollut Iina päätti myös ostaa samaa kangasta ja samistelutyylimme sai näin jatkoa. Rouva oli ottanut hieman varaslähtöä syntymäpäivänsä kunniaksi ja seurasi huvittuneen tuskastuneena minun sähläystäni.

Leikkasin 'tuostanoinjotenkinnäin' tyylillä v-aukon myös taakse!

Eihän siinä Iinan ostoponchossa (joka toimi siis mallina) ollut tuollaista takasaumasysteemiä, ei noin omituista pääntietä ja eihän se toiminut samalla "kynämallisena" tunikana. Vaikka tuotos oli yhtä vuoristorataa ja tuskanhien siivittämää. Tuli siitä ihan kelpoyksilö noin niinku arkikäyttöön (arkikäyttöön tuskastuttavan epäsiistin käsialan vuoksi). Tuntuu, että takakappale on täynnä kohtia joihin olisin voinut näyttää ratkojaa, mutta mustamielinen nainen ei niihin vikakohtiin kajonnut. 

Kausina jolloin mieli on musta. Läheiset aivan liian kaukana ja maailma jotenkin kolkko. On vain uskottava, että siivet kantavat. Joskus ystävät antavat hätäapua (kiitos <3), mutta kuitenkin. Itse on noustava jaloilleen ja lennettävä kohti parempaa huomista. On ainakin tänään yllä ihana liuhuhelma, jolla leyhytellä  ahdistukset hevonkuuseen. Mene pois, sinä ankeuttaja, älä mustuta mieltäni! Kaikkihan on hyvin. Ja uusia lukijoitakin on tullut, Ihanaa! Tervetuloa tasapuolisesti kaikille ja kiitokset myös niille jotka täällä käyvät muuten vain silloin tällöin pistäytymässä.

Iloa, selkeyttä ja rauhaa mieliinne. Onnenhetkiä ja arjenriemuja. Sykyn kirpakoita tuulia ja värien runsautta teille toivottelee

Kipa.

Tää vaateis vähä Marimekkoa.

Olen odottanut vuoroani jo kymmenen minuuttia. Edellinen asiakas on maksanut jo, mutta turinat ovat vielä kesken. Sillä välin olen tarkistanut hyllyvalikoiman jo moneen otteeseen löytämättä Muija-kangasta mustana. Olen kuunnellut asiakkaan ja myyjän jaaritusta asiakkaan vanhasta pihasta. Miten kaunis se olikaan ja kuinka uudet nuoret asukkaat pilasivat pihan. Kuinka talon eteen on tuotu jokin hökkeli, joka peittää upean ja ison talon. Myyjäkin meinaa, että ei viitsi enää edes käydä siellä päin lenkillä kun niin on ruma piha nykyään. Kun aletaan kertoa siitä mitä kaikkia kukkia on hävitetty, alan jo oikeasti tuskastua. Lista on loputon ja minulla lapset sekä mies odottamassa autossa.

 Listan päätyttyä siirrytään sujuvasti hieman matalammalla äänellä keskustelemaan siitä kuinka jokin taiteilija on ottanut uuden miehen.. supinaa (myyjän!) siitä kuinka sillä taiteilijalla ilmeisesti on ollut jotain sellaista.. öhöm.. ja sitten hieman kovempaa äänenkäyttöä asioista joita en haluaisi kuulla.. Loppuun taas palaamme siihen pihaan, jossa sentään onneksi on hieno kuisti, etteivät kokonaan ole pilanneet Maijan pihaa. Sekä tietysti asiakas toteaa, että "Enhän minä sillä, minulla on aivan upea talo, ihana kerrassaan!" ja muistaa huikata ennen lähtiessään "etteihän näistä sitten hiiskuta kenellekkään". Nämähän jäävät meidän väliseksi asiakas varmistelee ja myyjä vakuuttelee luottamusta äänessään ja myötätuntoa silmissään, minusta välittämättä, että tietenkin jäävät. Miten traagista! Maijan piha on pilattu ja tuollainen nuori ihminen kyselee Muijaa jota meillä ei edes ole, tuntuu hän ajattelevan. Mutta ei näytä pätkääkään ajattelevan että näin pienellä paikkakunnalla kannattaisi harkita edes hieman miten asiakkaiden kuullen puhuu. Ja voishan sitä asiaksta palvella siinä turinoiden lomassa kun kuitenkin kaiken kuulin  noin pienessä puodissa kun olimme. Nauratti ja ärsytti. Ostin siltikin puolitoista metriä ihastuttavia kuoseja ja surautin vähä tyynyä ja tein pari taulua.

 Eilen surautin myös tytöille legginsit keltaisesta collage-kankaasta, jota jo aiemmin näitte näissä tunikoissa. Sopivat hienosti uusien Pompin paitojen kanssa. <3 Ja tänään testasimme housuja kirpparilta löydettyn Polarn O. Pyretin farkkutunikaan. Se oli hyvä löytö se, kympillä noin ihana uuden veroinen tunika! 

Sänky kaipailisi vielä vähän fyrrytyynyjä, mutta niitä sitten joku toinen kerta. Älkääkä välittäkö ryppyisestä päiväpeitosta, räkänokista ja kamalasta vuodatuksesta. Se on tätä elämää. Ja niin.. nämähän jäivät meidän väliseksi? ;)

Kuusi leidiä ja kolme konetta

Fiilikset ovat loistokkaat, mutta kuvat eivät anna oikeutta asuille.

 Asut onnistuivat <3.

Kaksi naista, neljä tyttöstä, Käpyseltä tilatut kankaat (Koirakangas neropattia ja suunnittelijana Elisa Tuohimaa), ystävän mustaa resoria ja nahkatakeista klipsityt tehosteet. 

Rakkautta <3

Kannatti panostaa kankaihin. Kannatti rohkeasti lasten kanssa viettää yhteinen ompelutuokio. Kannatti rypyttää helma ja kannatti tehdä raitainen tuubikaulus. Kannatti yhdessä ideoida ja suunnitella. Kannatti käyttää tuttua ja hyväksi havaittuja kaavoja. Kannatti siivota yhdessä kaaos. Kannatti klipsiä nahkatakkeja ja ehdottomasti kannattaa ottaa ensi viikolla uudestaan!

Legginssini (kaava jostain vanhasta OB:sta) ovat jokin Neronleimaus kesken ankean arjen. Miksi aina pitää olla 'uskottava aikuinen'. Miksi aina pitäisi olla neutraali. Miksi aina pitäisi olla massastaerottautumaton. Luonnetta minussa on ilman koiruuksiakin, mutta ainahan on kiva hötkäyttää kylän mummoja rähinäpökillä. Minua kehotettiin tekemään sellaiset housut joilla kehtaa kauppaankin mennä. Kiitos sisko viisaista neuvoista <3. Noh, minä otin luonnollisestikkin sen haasteena ja tilasin Neropatti-kangasta oitis ja harkitsematta sen enempää. Ei kaduta. Aika koiruuksia saa emäntä näiden livulla tehdä. Ja tunikasta tuli parempi kuin oletin. Lämmin ja jotenkin aika neutraali, silti kuitenkin aika arkisen cool? 

Ystäväni Iina Helmi Hetkiä ja Herttaista Eloa -blogista toi mukanaan lemppariani Lontoonrae-suklaata ja hedelmäkarkkeja. Täytyyhän tälläisellä ompelutuokiolla äitien mussuttaa posket pullollaan herkkuja ja lahjoa lapsia kestämään vielä hetken. 

"Äiti on nätti" meinasi Veronika ja silitti koiruuksia. Kangas on vaan niiiin ihanaa!  Joten taidankin käyttää loput kangaspalat neitosten vaatteisiin. Koskahan niitä ehtis tekemään? 

Kuulette koiruuksista vielä lähiaikoina lisää. Nyt tämä menee syömään ja jeesimään isäntää autotallin pohjien mittauksessa. Arki on joskus vaan niiin jees kun on ompeleva ystävä. Taas akut ladattu <3.

Miten te latailette akkuja ja hankitte lisäenergiaa?

Haasteita pukkaa..

Neropatti-leggarini saavat jatkoa keskiviikkona, kun ystäväni Iina tulee meille ompelemaan. Saa nähdä kuinka me minun pieneen käsityöhuoneeseen kaikkine koneinemme ja kankaidemme kanssa mahdumme. Vähä arveluttaa, että ollaanko heti alkumetreiltä napit vastakkain niin ahtaassa tilassa ;D.

Sopu sijaa antaa ja toivottavasti tunikamekkomikälienahkatehosteilla tulis molempien tehtyä <3.

Sillä välin kun kankaat marinoituvat ompeluvalmiudessa (olen ne jo leikannut, ah!) ilmoittelen teille Anna hyvän kiertää -haasteesta johon menin itseni ilmoittamaan. Päätin osallistua Kristallinkirkkaat ideat! -blogissa Nipsun tarraamaan haasteeseen aika viime metreillä. Ideana siis tässä haasteessa on se, että teen kolmelle ekalle ilmoittautuneelle jotain pienehköä omin pikku kätösin. Ja teenpä sen vielä 12 kk sisällä (jos jouluun mennessä oikeesti sais) ja ehtonahan on vain se, että laitatte haasteen eteenpäin tekemällä itse kolme pikkujuttua jollekkin toiselle.. Ja ilmoittautuessasi tähän haasteeseen, saat ilmoittaa minulle, että tahdotteko minun tekevän naiselle, miehelle vai lapselle tämän yllärin. Huhhui.. kolme ylläriä siis luvassa, jos joku innostuu haasteesta ja mukaan pääsee kommentoimalla tämän postauksen alle. Voihan (nero)pattilainen! Mihin sitä oikein päänsä tulee aina pistettyä? <3

Syysiloa toivottelen, siitäkin huolimatta että syksystä nauttiminen voi välillä olla hieman HAASTEELLISTA. ;D

Vähä rimpsulaukkuja ja haaste

Tilkkuja, Jätti-Rätin pitsiä (tai mitä lie) ja samaisesta paikasta kanttinauhaa. Kaapin kätköistä nappjea ja pikkusiskolta saatua Novitan Tennesee langanloppuja. Monta työtuntia takana, vaikka pieniä ovatkin. Ja kas! Tuli aivan upeat söpistelylaukut 'omalla kaavalla' (eipä nuo nyt pahemmin mitään kaavoja kaipaile). Lähes raastaa viedä kiikuttaa nuo pikkuiset pussukat tulevaan minimuotoiseen joulupuotiimme, jonka mieheni suvun naiset ovat järkänneet anoppini kotiin vanhaan Puustelliin. Ehkäpä kukaan muu ei välitä näin hempeästä ja saan kiikuttaa nämä takaisin kelpaamattomana toisille takaisin kotiin? :D

Sain ystävältäni Iinalta Helmi Hetkiä ja Herttaista Eloa-blogista haasteen . Kiitosta, kumarrusta ja sen sellaista kehiin. Olen otettu minäkin <3. Olen huono näissä, vastailen kyllä mielelläni mutten aina oikein tiedä kenelle näitä sitten laittaisi eteenpäin. Noh, vastailevat haasteisiin ne ken lystää ja ne ketkä eivät tykkäile lähetellä näitä, niin tekevät kuinka itsestä tuntuu :).

Haasteen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait

2. Vastaa annettuihin kysymyksiin

3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle

4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

Tässä saamani kysymykset ja niihin vastaukset:

1. Miksi pidät blogia? 

Se on loistava arkisto. Ja koen saaneeni aivan älyttömästi intoa ja inspiraatioita muiden blogeista, joten ehkäpä tämä on köyhä yritykseni levittää myös toisille samaa tekemisen iloa kera arjen riemut.

2. Ompelu, neulominen vai virkkaus?

Neulominen. Vaikka tällä hetkellä ompelu kutkuttaa äärettömän rankasti.

3. Miksi?

Rakastan neulomisen luontevuutta. Sitä miten kaunista pintaa neuloessa saa ja sen helppoutta vaikka kauneus voisi saada sen näyttämään vaikealta. Ja langat ne vasta ihania ovatkin <3.

4. Mikä inspiroi sinua? 

Kaikki ihanat blogit. Pieni sotkuisuus käsityöhuoneessa (joka leviää äkkiä kaaokseksi). Ihanat käsityöpuodit, nettikaupat ja kaikki alan ihastuttavat ohjeet eri lähteistä.

5. Viimeisin käsityötarvike ostopaikkasi?

Viljaminpuoti, josta tilasin yhtäkkiä yhtenä iltana nappeja (tulevat varmasti maanantaina postissa) <3

6. Mistä revit aikaa käsitöille, luovutko sitten jostain muusta sinulle tärkeästä? 

Aika on revitty sieltä täältä, haalittu talteen ja tarkkaan. Liikunta on jäänyt hieman taka-alalle suuresta käsityöinnosta. Mutta kenties joulun jälkeen on vähä aikaa hellittää, jos siis malttaa ;) .

7. Paljonko sinulla kuluu käsitöihin rahaa kuukaudessa? 

Joskus satoja euroja (tehdessä vaatteita itselle tai lapsille) ja joskus taas vaikkapa vitonen. Joka kuukausi tulee jotain haalittua, jos ei muuten niin joku vaate josta voi jalostaa sitte joskus jotain.. (ymmärrän isännän haluttomuuden päästää minut kirpparille :D )

8. Kyllästytkö koskaan?

Kyllä. Silloin kun mistään ei tule mitään ja kaikki ideat tuntuvat epäonnistuvan. Silloin kun niskoja särkee ja pyörryttää. Silloin kun kokee olevansa oravanpyörässä kotona lasten kanssa ja ainoana ilona käsityöt. Silloin on äärimmäisen rankkaa. Arki tuskallista ja olo osaansa tyytymätön. Koti tuntuu vankilalta ja kaikki askareet turhilta. Onneksi näitä kausia on vuodessa vähän ja kestävät vain hetken.

9. Ohjeen mukaan vai omasta päästä?

Kaavat muiden, mutta ohjeet omasta päästä. Olen tosi huono tekemään itse kaavoja, vaikka joskus olen jotain kokeillut ja ihan onnistunutkin. Mutta aina niitä valmiskaavoja tulee jollain tasolla muokattua ja en ole tehnyt kuin Mekkotehtaan mekkoja täysin sataprosenttisesti ohjeiden mukaan (olen toki niitäkin muokkaillut hieman joskus).

10. Mitä sinulla on tällä hetkellä paininjalan alla, koukulla tai puikoilla?

Koukulla on pieniä pampulakoristeita, onhan noita töitä vaikka ja kuinka kesken, mutta aikomuksenakaan ei ole tässä lähiaikoina jatkaa niitä.. Hohhoi.. kuka ne tekis? ;)

11. Miksi ylipäätään teet käsitöitä? 

Ennen piirsin, maalasin ja lisäksi kirjoitin laatikkorunoja. Nykyään toteutan itseäni käsitöiden kautta ja joskus innoitun lurauttamaan jotain peruskauraa runomuodossa. Käsityöt ovat antaneet niin paljon. Ja kuitenkaan koskaan ei ole ideat loppuneet, aina on uusia ideoita. Joskus vain aika ei riitä ja toisinaan totetus ei vastaa ajatusta. On mahtavaa, kun tekee itse ja saa kulkea uniikkia yllään.

Minun kysymykseni kuuluvat:

1. Oletko koskaan tehnyt jotain kutomapuilla?

2. Teetkö yleensä lahjat itse?

3. Mieluisin käsityömenetelmä?

4. Käsitöiden sivuoireet?

5. Mistä saat inspiraatiosi?

6. Ohjeilla vai ilman?

7. Pastellisävyt vai murretut?

8. Onnistunein käsityösi?

9. Mistä hankit käsityötarvikkeesi?

10. Ensimmäinen käsityösi ikinä?

11. Pystyisitkö lopettamaan käsitöimistä?

12. Kompastuskivesi?

Lähetän haasteen seuraaville blogeille:

Uniikki

Idearikkautta ja liikkumisen iloa

Puikkokuumetta

Viljavalla

Olipas siinä omituiset kysymykset tehtynä. Aika ytimekkäät ja sellaiset, että en oikein kaikista itsekkään ottaisi selvää. Näihin on kyllä aina yhtä hauska vastata, mutta mutta.. kummasti tuo kysely tuntui tänään(kin) haasteelliselta. 

No menen laittelemaan tuota huushollia taas kerran kuntoon. Talo alkaa varmasti jo olla sen näköinenkin, että emäntä on istunut taas vain koneella. Äkkiä siivoomaan omatunto puhtaaksi, kummasti kun tämä äipän oma aika teettää omantunnon kolkutuksia.

Syysaurinkoa kaikille, täällä se ainakin niin kauniisti paistaa ja lehdet kimaltelevat väriloistossaan <3.

Aikas romanttista..

Kaikkea hieman laittoman maalaisromanttista on tullut väsättyä joulua ajatellen. Käsilaukku bambukahvoilla, pellavasta päällys ja vuori sekä sisustuspuodin alesta ostettu pitsi. Reunaan tuollainen rusettihärpäke ja ah kun on siirappista. Nappi on tuollainen ihanan rouhea patinoitunut, siitä suuri plussa. Lisäksi taittelin tähtiä, joista kuvasin vain nuo pari. Tuollaiset tähdet laitan killumaan meidän kuuseen jouluna, ilman koristuksia. No joo, ei mietitä sitä vielä.

Noh taidan mennä laittamaan tyttösiä nukkumaan. Miten taas voi olla ilta, kohta on huomisen ilta ja niin pois päin. Kumpa päivistä osaisi ottaa kaiken irti. Elää täysillä ja hetkessä. Olen tällä viikolla yrittänyt leikkiä joka päivä likkojen kanssa jos jotakin. Ja ottanut heitä mukaan askarteluihin. Antoisaa ja lapset varmasti ovat tyytyväisiä myöskin. Iskää ne ikävöivät, joka tuolla pihalla hääräilee autotallin pohjien äärellä. Jos sais valuun ennen ku on talvi. Olis kyllä niin suotavaa autotallin tulla pian valmiiksi. Hukutaan varastotarpeeseen ja nurkissa lojuviin tarpeettomiin rojuihin, joitahan voi vielä joskus tarvita? Vaatii siis isännältä ahkeruutta ja minulta 'yksinhuoltajuutta', joten taitaa tulla asteen verran erilainen syksy.

Ajatelkaahan, lokakuu on kohta täällä. 

Miten aika voi mennä näin nopeesti?

Joskus vain tekisi mieli tarttua kaksin käsiin aikaan, kiskoa sitä takaisin tai edes hidastaa sitä. Eikö se oikeesti vois vaikka pysähtyä? Edes siksi aikaa, että vois napista sitten siitäkin kun aika on niin pysähtynyttä, väljähtänyttä ja hohhoijaa!

Ihanan kirpakkaa syksyä on ollut. Nauttikaahan tuulen tuiverruksesta, sen viime henkäyksistä ihollanne. Kohta hönkii talvi ja on taas tämänkin maman karvalakille käyttöä.
Syysiloa kaikille <3.

P.S. Täällä odotellaan niin postia malttamattomana. Tänään lähti kahden naisen kangastilaus menemään internetin syövereihin ja kaiken maailman luomuksia olis tarkoitus itselle tehdä. Sillä välin teen nuo serkun pitsisukat valmiiksi, että saa alkaa tekemään vaihteeksi jotain itselle.

Tiputyttöjen iltamat

Silmät väsymyksestä sirrillään kirjoitetaan postausta siitä, miten kaksi naista menivät sekaisin ensinnäkin herkuista (niin että unohtui se oleellisin, ompelukone!), kuudesta metristä collegea, erilaisista pitseistä, vetoketjuista ja tietysti tämä kaikki tapahtui toistensa tekemät villasukat jalassa <3. Palvelu pelasi ystäväni Helmi Hetkiä ja Herttaista Eloa -blogin Iinan luona, varsinainen herrasmies tarjoili tortilloja kynttilän hämyssä ja viiden vuoden jemma-servetit olivat päässeet ruokapöytään. Voi että, mikä ilta ja vielä hulvattomampi yö! 

Varsinaiset Täti-Moonikat tunikahuppareissaan, joiden ideat ja ohjeet ovat muuten peräisin Ommellinen-blogista. Ystäväni oli leikannut kaavat valmiiksi, oikoluki ohjeita ja opasti kanttinauhojen laitossa. Ihanaa ja kiitos <3. Koen olevani sen verran rohkaistunut käyttämään joustavaa kanttinauhaa, että ehdottomasti yhteistä kangastilausta kehiin (niin siis sitten kun kukkaro sallii).  Näitä tunikoita on saatava kaikissa sateenkaaren väreissä, niin mukavat ja hienot nämä ovat. Kangas on maksanut vajaa euron metri Kauhajoen Kankaiden Poistomyynnissä. Onneksi otin sen koko kangasmytyn joka siellä nurkassa nimeäni huuteli.

Yhteisen ompeluillan kruunasi vielä ystäväni kangashyllyltä napatuista raitakankaista tehdyt pipot. Nämä päässä on patsasteltu koko päivä. Hieman omatuntoa kolkutteli, kun eräs pikkuinen neitokainen kaupan pihassa sai itkukohtauksen nähdessäni tämän. " Missä mun pipo on? " kuului korvia huumava kysymys ja minä juoksin äkkiä sisälle kauppaan. Murhaavat katseet sain tytön mammalta, kun kaupassa osuin näkyville. Äkkäsin nopeasti pysyä loitolla, ettei tulisi uutta kohtausta. Minä kun en tästä hevillä luovu. Ensimmäisen yhteisen ompeluillan tuotos on ja pysyy päässäni koko syksyn. 

Keltaista syksyä teille kaikille, tämä tipu menee nyt syömään ja sitten sieneen ennen kuin kaukonaapurin innokkaat sienestäjät ovat vieneet kaikki sienet metsästä. :D 

Olis kyllä niin kivat taskutkin tunikassa, että sinne edes pari keltaista kanttarellia sopeis.

Pitäkäähän peukut pystyssä <3.

Maanantain mekkotehtailu

"Voinko äiti auttaa?" kysyy neitonen tuskanhikiseltä äidiltään, joka ei sitten hallitte trikookanttausta lainkaan. 

Äiti kehottaa menemään piirtämän hienon auton ja jatkaa ompelua. 

Hetken päästä saa tyttönen koesovittaa ja meinaa iloisesti hihkuen:

"Ihana yömekko, saako pyörähtää?"

"Se on paita."

"Liian iso, pienennä."

Ja niin äiti pienensi kiukkua kihisten ja ihan käytettävä siitä tulikin vaikkakin aluksi meinasin heittää roskiin! (Itsehillintä, mitä se on?)

Kaavahan on Mekkotehtaan Alviina muokattuna.

Kukkatrikoo paikallisesta, kanttaus Jätti-Rätin trikoosta, Valkoinen pitsi kirpparilta ja turkoosi taasen sieltä Jätti-Rätistä. Napit ovat jotain ja mistä lie. Pääasia, että ovat ihania <3.

Ja legginsit on tehty Jätti-Rätin trikoosta ja kaava on OB 3/10 :stä erittäin paljon muokattuna. .. enkä vieläkään ole täysin tyytyväinen, mutta alkaa jo menetellä. 

Kuvaustilanne oli taas lähes yhtä hankala kuin ompelu. Piti saada pomppia lattialla tyynyillä, pomppia sohvalla ja mennä piiloon verhojen taakse. Arvaattehan mitä siitä seurasi?

Itku. Kuten äiti varoittelikin. Jalkaan sattui.

Se on sitä. 

Elämää. 

Itkua ja naurua käsikädessä. Varjoja ja valoa. Loistoa ja ankeutta. Väriä ja väritöntä. Maata ja taivasta. 

Kaikkia ihania kontrasteja, joista kehkeytyy ihan hyvä maanantai.

Ihan hyvä maanantai vaikka aamulla tuntui, että niskat on taas niin jumissa, että ei jumppakaan auta. Jumppasin ja aloin ommella. Nyt pitäis taas jumpata, pyörryttävän kamala olo. 

Se on sitä. Elämää.

Ratkiriemukasta maanantaita teille, kontrasteja ja syviä tunteita!

Pientä kivaa..

Pari pientä rakkaudentainta on tullut maailmaan lisää. Surautin käytännölliset pussukat kiristysmahdollisuudella näille pikkuisille (tai näiden äideille). Laukussa kun tuppaavat tavarat mennä sikinsokin, jos näillä pysyisivät edes jotkut tärkeimmät tavarat siellä missä pitääkin. Yhden tuttiketjunkin tekaisin. Jotain pikkuista noihin pitäis sisälle laittaa ja siinä olisi lahja valmiina paketoitunakin. Toimii mielestäni myös lahjapusseina tuollaiset,.. jouluksi näitä? :)

Iloista syysviikkoa teille, täällä piti tämä viikko sataa rankasti, mutta aurinko paistaa <3!

Alviinat Tildasta

Leikkasin Mekkotehdas-kirjan Alviinan kaavat vaikka Elinaa oli tarkoitus. Muokkasin Alviinasta Elinan liian ronskisti ja Elenalle suunnittelemani mekko oli jopa Veronikalle turhan iso kaula-aukosta. Onneksi kangasta oli vielä jäljellä ja sain ryppykaistaleen mekonhelmaan, näin siitä tuli Veronikan mekko ja sen alle vaikka paita. Passatkoon. Ja Elenan mekko Veronikan kankaista erittäin paljon pienennettynä. Noh, ihanan ihanat sanoisin ja vaikka kyyneliä meinasi jo loppumetrit teettää, niin hyvä kun tein molemmat samana päivänä. Vielä olis tätä paikallisesta kangaskaupasta hankittua Tilda-kangasta jäljellä ja sormia syyhyttäis tehdä vaikka mitä. Mutta tiedossa tänään on uuden vahakankaan metsästystä, vanhan tuolin päällystystä nahkatakilla ja pitäis pari kivaa tuolia tilata netistä. Kiva päivä tiedossa siis <3. (ihana pöytäliina tuossa neidon alla on kirppisaarre kolmella eurolla, alimmassa kuvassa näkyy paremmin,. kuinka joku raskii luopua?)

Iloista sadonkorjuuta teille kaikille, meillä on omppuhillot tekemättä ja puolukat poimimatta. Saa nähdä jääkö ne uupumaan pakkasesta, vaiko ehtiskö huomenna tehdä jompaa kumpaa. Viikot meinaa hurahtaa aivan liian nopeaan..

 tik tik tik.. 

Eikö aika koskaan pysähdy? Taitaa olla meidän tehtävä. Kohta saa nostaa jalat pöydälle kun lumi peittää antoisimmankin maan. Nyt kerätään, haalitaan, peitellään, viimeistellään ja siivotaan. Nautitaan kun syys peittää maan ja aurinko usvaverhon takaa pilkahtaa. <3

Nautinnollista syksyä kaikille!

Surun väri on musta.

Aiemmin kesällä tekemäni mekko lähti matkaansa liian aikaisin. Keskeneräisenä ja meni rikki.

Tänä aamuna korjailin ja viimeistelin. 

Yksinkertaista.

Trikoo Jätti-Rätistä ja vyönä toimii laukunhihna. 

Farkkuiset tonttutakit tyttösille

Tittidii!

Aaatsipadaaadaaa

ja

Hip Hip Jee!

( kärpänenkin on näköjään päässyt kuvaan ;D )

Vihdoin sain aikaseksi tehdä nämä.

Viime keväänä ostamani takkikangas tuli vihdoin ommeltua!

Kaavat: OB 4/12:ssa

Kankaat: Joustofarkku ja sinappitrikoo Rauman Jätti-Rätistä, 

ruutukangas kirppikseltä, Tilda-tilkku kaapin uumenista.

Isot napit Jätti-Rätistä ja nepit Tapion Lankakaupasta.

Vetskari anopilta ja nauha (ripustuslenkkinä) Keskisiltä.

Vuorta en laittanut, sillä takeista olisi tullut liian tönköt. Viime keväänä yritin tehdä itselleni farkusta saman mallisen takin vuorella, mutta ei tullut hyvä, toki se työ nyt ei muutenkaan onnistunut. 

Pitkästä, pitkästä aikaa ompelu oli tosi kivaa ja vain yksi kaksoisneula meni katki (ompelukoneessa sekä emännässä molemmissa vika). Nyt on talo sen näköinenkin, että emäntä on illan ja aamupäivän ommellut. Kenkiä, Legoja, vetskareita, nappeja, palapelejä, kyniä ja vihkoja on levitetty ympäri taloa. Ja rusinoillakin on äiti lahjonut tyttösiä vielä hetken odottamaan valmista. .. ja vielä hetki. .. tämä vielä..ihan kohta..  

Anteessi!

Onneksi Veronikan silmät kirkastuivat hiippahupusta niin, että äitin piti ihan hoilotella TonttuTorvista tyttösen korvaan peilin edessä. Ihanat enkelit äitillä!

Äkkiä leikkimään huusholliskaa ennen kuin tuo yötyöläinen tuolta herää, muuten se alkaa siivota. Jonka jälkeen se menisi pihahommiin, tulisi syömään, siivoaisi ja menisi pihahommiin, nukuttaisi lapset, siivoaisi ja lähtisi yöksi töihin. Rasittavan ihanan tarkka ja kerkiiväinen mies. Älä väsytä itseäsi kulta <3

Hyvää loppuviikkoa kaikille ja paljon auringonsäteitä!

Nauttikaa matkasta!