Aurinko. Yhä täällä.
Kaikkista helteisimpinä päivinä väkersin kaksinkertaisen trikoopipon. Kangas on Rauman Jätti-Rätistä. En saanut millään noita laskoksia pois, vaikka kastelin, silitin ja maanittelin.
Yhtä itseppäinen kangas kuin työstäjänsä.
Pipo oli jo muka valmiina, mutta otin pitsit pois, laitoin napit ja otin pois, kunnes paljetit saivat jäädä. Paljeteista on puolet yhdessä laitettu neitosen kanssa, HIDASTA, mutta tulos on se mitä kaipasinkin. Just meidän näkönen ja tunnetta mukana.
Rikkaus.
Se on sinussa itsessä.
Se pysyy ja on.
Arvostan ja kiitän.
Miten paljon minulla on.
Pienet taimet itää. Kasvaa ja kehittyy.
Linnut laulaa, riemu rinnassaan livertelee, sulosointuja kotia kaipaavalle.
Elämänrikkaus.
Pysyvä rikkaus.
Se on se mitä tarvitsen.
Se mitä lähden kotopuolesta hakemaan.
Tulen rikkaana kotiin.
Köyhdyn kuitenkin, aina saatava lisää ja lisää.
Tuhlaaja mikä tuhlaaja, mutta rakkautta pitääkin tuhlata.
Kaksin käsin kauhoa ja ammentaa.
Se rikkaus onkin ainut mitä tarvitsen.
Olen siis rikas.
Entä jos rikkauden rakennusaineet menetän?
Olenko sitten köyhä?
Perustanko rikkauteni vakaalle pohjalle?
Pienet taimet itää, kohta kukkivat.
Miten paljon työtä.
Niin paljon teen kuin jaksan.
Olkoot vaatimaton työni kiitoksena siitä, mitä kaikkea lahjaksi olen saanut.
Niinpä. Oikeaa rikkautta onkin vain rakkaus. Kumpa aina vain muistaisin sen, tämän materiamaailman keskellä. Ihana postaus<3 -mä-
VastaaPoistaMun postaukset on vähä liirumia, välillä laarumia. Välillä ei mistään kotosin, mut semmonen se minäkin taidan vähä olla ;) Ihana jos tykkäsit ja hyvää huomista päivää <3
PoistaJäin mietteisiini postauksesi jälkeen. Miten kauniisti puhut rikkaudesta. Ei rahasta, vaan todellisesta elämän rikkaudesta.
VastaaPoista... Omia rikkauksiani. Kuusi tervettä lasta, rakas aviopuolisoni, jotka ovat kaikkien vaikeuksienkin keskellä jaksaneet pysyä rinnalla, tukeneet ja auttaneet. Enkä voi luettelosta jättää pois rakasta miniääni ja vävypoikiani.
Katsellessani omia lapsiani sydämeni pakahtuu rakkaudesta, ihailusta. Vaikka maallista mammonaa en omistakaan, en sitä kaipaakaan. Omissa läheisissä rakkaissa on minun rikkauteni. Arjen keskellä vietetty pieni yhteinen hetki, se on parasta.
Jatka postauksiasi. Niitä on aina yhtä ihana lukea. Kirjoituksissasi on juuri sellaista sisältöä jota kaipaan ja josta virkistyn.
-yks mamma-
Kiitos mamma, kaikin puolin.
PoistaRakkaus. Ei sitä pysty ymmärtämään, mutta Luojan kiitos että sitä on.
Jatkanhan minä. .. kirjoitan yhtä paljon ja yhtä omituisesti. Se on mun näköstä ja semmoseen on lukijoitteni tottuminen. :)
Kaunis kirjoitus. <3 vaikka en aina kommentoi, niin näitä on ihana lukea. Kumpa saisin edes puolet tuosta kirjoitustaidostasi.
VastaaPoistaKaunis on myös pipo! Koititko pestä kankaan ennen pipon tekoa? Josko rypyt olis sillä suoristunut? :)
Kiitos :) Ei aina tarvitsekkaan kommata, sitten kun tuntuu siltä.
PoistaEn yrittänyt pestä. Vaikuttaa siltä, että tuo trikoo kans haalistuu pesussa. .kun silittäessä se ainakin haaleni omituisesti! Sen siitä saa kun ostaa halpaa trikoota. Mut toisaalta se voi olla hyvä juttu että haalistuu, ei ole ihan niiiin sinappisen värinen. :)
Hei Kipa.
VastaaPoistaVoi kuinka kaunis runo.Aivan kyyneleet noroina juoksi poskillani kun luin sitä.
Olet niin rakas minulle. Sinulla on tosi syvällisiä ja koskettavia ajatuksia.
Tunnen itseni rikkaaksi kun olet tyttäreni.
Ihanaa kun jätit kommenttisi. Ne aina piristää, Etenkin jos kehutaan.
PoistaNiin, mulla on syvällisiä ajatuksia ja blogi on kiva arkistoida 'ajatukset kokoon'. Hyvä jos teksti on edes jotenkin luettavaa :)
Kiitos äiti, olet maailman paras! Toivottavasti nähdään pian <3