Luukku 16.

Synkeä syyskeli ulkona. 

Sisällä joulufiilis. 

Kiitos anopille kun piristi päivääni suloisella GG:n sirottimella.  

Minä vuorostani annoin tänään anopilleni nahkatossut.

Huomenna anopiltani on luvassa pehmeä paketti. Oi oi.. jänskättäiskö hiukan?

Paljon on pakettien sisältöjä jäänyt kertomatta ja kuvaamatta. Ainakin anopiltani saatuja leivontatarvikkeita jossakin postauksessa tulee vilahtamaan, mutta varmaankin vasta sitten kun juhlimme esikoisen synttäreitä.

Jännittävyyttä joulunodotukseen toivoo Kipa

15.12. Soperrusta talvelle

Tänään joulukalenterista paljastuu anopille jotain pientä kivaa ja sitten tämä runo.

Tämä haparoiva runo on omistettu anopilleni, joka valaa uskoa itseeni, luottamusta vähäisiin kykyihini ja on tukena kun maailma on musta. Kiitos anoppi, olet suurenmoinen! Kuvat nyt ovat mitä sattuu, joskus makkaranpaiston lomassa otettuja kännykkäräpsyjä, mutta eipä kai tuo haitanne. Ei ainakaan anoppiani, jolle tämän runon siis omistan.

Kylmä, luminen huntu peittää maan,

alta sen löytyykö lämpöäkään.

Vaik kylmä huntu ympärillään,

 kulkea saa,

sydämmes heikko liekki,

oi, se yhä lämmittää.

Rakkaus, 

hento lämpö armahtaa.

Syleile siis kylmää ilmaa,

hengitä huurussasuin.

Ihaile hiutaleita kauniita,

puista lumoudu.

Heikko on lämpö liekin,

riittämiin siltikin.

Luota, oi luota,

se yksin riittävi,

Kesä kerran koittavi, 

valo syleilee.

Vaan varjon vuoro loistaa on,

lailla auringon.

Mustaan syliin uppoudu,

siin hyvä olla on.

Talvesta lumoudu,

kohta vuoro valon on.

Siinä kaikki mitä tarvitsen,

säilyttivät he rakkauden.

Valo ja varjo tasapainossaan,

korostavat toisiaan,

parhaat puolet esiin tuoden,

varten rakkaintaan.

Nauti siis hetken synkkyydestä,

sekin on merkki elämästä,

syvääkin syvemmästä rakkaudesta.

Taas on yksi laatikkoruno julkaistu ja olo on höppänä.

Näin talvisiin tunnelmiin on hyvä jäädä jatkamaan kolmatta adventtia! 

Rauhaisaa kolmatta adventtia teille lukijani. 

<3

Luukku 14.

Tänään anoppini sai minulta lankakerän ja minä sain häneltä ihanaa saippuaa. Kruunasi eilisen vessan jynssäyksen. 

Veronikakin kävi testaamassa saippuan ja sai äitee taas siivota uudelleen. On se ihanaa kun likatkin aina niin innoissaan on mukana tässä joulukalenterissa. (kuuluuko sarkasmi sinne asti? :D )

Ja tässä kaappeja siivotessa on talo sotkuuntunut entisestään. Pientä realityä sainkin tähän sotkuahdistukseen Ilosofiaa -blogista. On sitä onneksi muillakin vähän sotkua, mutta eipä se tänne blogeihin asti harvemmin ylety. Eikä sekään kyllä tosiaan olis kivaa, jos joka kuvassa olis aina kovin sotkuista vaikka se realityä oliskin. Mutta ehkäpä tässä kiiltokuvameiningissä sais olla joku kohtuus. Tai ehkäpä nämä blogit ovat aikuisten kiiltokuvakansioita, ihania kuvia kerätään kansioihin ja ihaillaan eikä tarkoitus olekkaan edes muistuttaa todellisuudesta. Että se onkin tarkoitus jättää kansioiden ulkopuolelle ja hetkeksi saa uppoutua toiseen todellisuuteen. 

Täydellisyyteen.

 Kiiltokuvakauteni jääkööt edelleenkin lapsuuten ja niihin siskoltani perittyihin kiiltokuviin. Ne olivat kaikista kauneimpia, eikä niitä vaihdettu kenekään kanssa ikinä, eikä mikään koskaan ollut niin hyvä vaihtokauppa etteikö niitä olisi sitten vaihdettu äkkiä takaisin. Toki myönnän itsekkin mielelläni jättäväni sotkut vaatimattomien kuvieni ulkopuolelle, sillä tarkoitus on kuitenkin antaa käsitöille sen verran arvoa, että ne edes yhden kerran palveluksensa aikana saavat loistaa pääosassa. Mutta voitte olla varmoja, että samaa tekstiä sataa edelleen. Aitona sitä mitä päässä viiraa.

 Käsitöitäkin muuten tänne blogin puolelle päivittynee jossakin vaiheessa. Kaiken näköistä on saatu viittä vaille valmiiksi. Monen raudan tulessa kaikki etenee omaan tahtiinsa ilman stressiä. Joulustressi on sellainen kamaluus, jota ei sanana saisi edes olla olemassa.

Hus, pois! 

Se sana jota en nyt enää mainitse, lähtee todella helposti pois ja pysyykin poissa kun vain pysyy päättäväisenä.

Taidankin painua leipomaan cookieita. Meille on tulossa sellaisia vieraita jotka eivät pelkää enterorokkoa, joka meillä tällä hetkellä jyllää. Elena on joulun kunniaksi kuorrutettu punaisilla pilkuilla.

No mutta, iloa, terveyttä ja todellisuuden sietokykyä teille toivottelee

Kipa.

13.12. Tämän vuoden joulukortit

Sieltä mistä aita on matalin.

Ihan vimpuloitakin suurin osa, mutta on rakkaudella parissa tunnissa tehtyjä.

Yli nelkyt korttia jo tänä vuonna, kummasti tuo luku kasvaa joka vuosi ja vieläkään ei ihan kaikille niille tullut lähetettyä kuin olisin halunut. 

Kortit ovat yksinkertaiset. Hieman lahjapaperia ja leimasinta.

Enkelipaperi on jotain askartelupaperia, eikä kuvia ollut kuin muutama yhdessä arkissa. Muuten olisin tehnyt mielelläni tuollaiset kaikille, mutta nyt menevät isomammoille ja isopaapalle.

Ja jotain joulukääreihinkin on valmistunut. Ihana siskoni tilasi vähän saman tyyliset kuin olen jo joskus aiemmin ystävälleni tehnyt. (Ystävälleni tekemät sukat vilahtavat täällä *klik* ) Olen nuo sukat tehnyt siis ystävälleni jo pari vuotta sitten ja uusi painos näistä olikin yllättävän haasteellista tehdä. Mutta valmista on ja kuvia tulee sitten paremmin aaton jälkeen. 

Kuva vielä anopille antamasta tämän päivän lahjasta. Lisään lisäkuvan vielä huomenna kun lahja saa jatkoa.

Iloa päivääsi <3

 Joko olet kiikuttanut kortit postiin? :)

12.12.

On iltapäivä ja pääsen vihdoin päivittelemään tänne joulukalenteria.

Kummasti on kiirusta pitänyt, mutta täytyyhän joka päivälle jotain kivaa ylläriä vakiintuneille lukijoilleni päivittää. Ja itsekin saan pienen hengähdystauon kesken siivoustohinoiden.

Tänään sain ison palan mustaa fleeseä anopiltani. Anoppini ja tyttöset saivat palapelin minulta. 

Pieni  pampulakokeilukin löytyi kaapista joulusiivoja tehdessä:

Odotan että on ilta. Odotan, että päivän työt olisivat tehty ja saisin kuunnella hiljaisuutta.

Ilta ja hiljaisuus vierainani. Siinäpä vasta vieraat.

Niitä varten laittaisin kynttilöitä, laittaisin jalat heidän kunniakseen pöydälle ja vain kuuntelisin heitä. Ihailisin illan kaunista mustaa huntua siinä samalla kun kuuntelisin toisen vieraani, hiljaisuuden suloisia sointuja.

Haikeaa ja rauhoittavaa olisi näiden kahden seura.

Vaan on päivä seuranani.

Lasten riehakkuus ja kekseliäisyys pitävät äidin toiminnallisena, siitä joulutohinasta puhumattakaan.

Eilen vähän ennen illan asettumista taloksi, sattui kommähdys tyttösillä. Kanelia kokonainen pussillinen pöydälle, lattialle ja hiuksille pöllähti. 

Aamulla tämä neiti kolme vee kysyi äidiltä:

'Oletko äiti nyt vihainen?'

...........

En.

.....................

höh. hän toteaa pettyneenä. (??)

Ja heteken mietittyään kirkastuu silmät ja innostuen hän hihkaisee:

"Sitten, Sitten.. sitten jos heitän vähän enemmän sokeria (kaneliahan meillä ei enää ole) lattialle, niin sitten olet vihainen?"

Hymyillen äiti vastaa

En.

En periaatteestakaan.

 Eilisiltana sai niin kikattaa äidille joka puhisi ja oli kiukkuinen kuin ampiainen pestessään lattioita, syöttötuolia, pöytää, tavallisia tuoleja ja hiuksia, että sitä huvia ei joka päivä kyllä tarttis olla tarjolla. Hauskaahan tuo äidin kiukustuttaminen on. 

Se oli vain kanelia. 

Ja sitä oli vain liki 100 g. Sellaista oikein ilmavaa ja pöllyvää, hyvän tuoksuista kanelia. 

Ehkä ilta tullessaan voisi tuoda myös pitkää pinnaa?

Ihan niin paljon saa tuoda, ku vaan haluttaa.

Lupaan pitää seuraa ekstra myöhään, jos sen teet. 

Sillä tiedän tyttösteni keksivän kaikkea kivaa pääni menoksi. ; D

Toivottelenkin tämän päivän tiimoilta, hyvää ILTApäivää ja erittäin hiljaisen rauhoittavaa iltaa!

Luukku 11.

Pikainen kännykkäräpsy tähän päivään. Harmillisen vähän on tullut kuvattua näitä omia antamiani paketteja ja niiden sisältöä. Ehkä tosiaan ensi vuonna olen enemmän asialla ja hieman aikasemmin kuin marraskuun viimeisinä päivinä.

Anoppi sai tänään kääröjen kätköistä vanhan raastinraudan. Jotta olisi vielä enemmän hänen tyylisensä, lisäsin pellavanauhaa rusetille raastimen kylkeen. Aika rososta ja romskua, joten toivottelenkin teille keskiviikkoonne

Raastavaa romanttisuutta !

10.12. Jopas alkoi nahkakin sinertää.

Hurr miten on ollut kylmä.

Ihanan kylmä, kun vain älyää pukea yllensä tarpeeksi.

Karvalakki taas niin mukana kuvioissa.

<3

Tämän päivän luukusta tuli kasa nahkaa.

Läjäpäin kauniin sinisiä nahan paloja. 

Sellaisen kokoisia, että saisin vaikkapa niitä nahkatossuja tehtyä.

Ompelukone taas ei oikein pidä ideasta.

Mutta minä hihkuin, pompin ja kiljuin ilosta. 

Ja ompelukone, tuo rakas kapistus.

Tuo ei sirkuttanut iloisesti, ei hurissut suloisesti.

Raakkui kuin varis, vaatien kidutuksen lopetusta.

Enkä lopettanut.

En vaikka piti hieman purata, onnistumatta siltikään saamaan saumoja suoraan.

Ja tuossa takelluksen keskellä huomasin leikanneeni myös mittanauhan katki.

Liekö ollut jo ennen, tiedä häntä.

On noita apureitakin, mutta kiitos kuulukoon kelle tahansa, on minulla kuitenkin älypuhelinpussukassa käsilenkkinä mittanauhaa. Tuo nahkapala on kaikista rosoisin pala minkä löysin. Sellainen hieman kulunut ja siinä on tuollainen magee merkintä. 

Oi, sanon minä <3.

Ja vuorikankaana on Marimekon Räsymattoa. Kuvassa näyttää super nuutuneelle, mutta taitanee tuo kamera vain olla turhan tarkka. Eihän pussukkani nyt voi mitenkään olla täynnä langan pätkiä vaikka on jo käytössä! ;D

Ja vaikka tänä jouluna olen tietoisesti välttänyt turhia ostoksia, piti kuitenkin anoppini joulupuodista mennä ostamaan erään tutun naisen tekemä kynttilä.

Just mun näköinen tuo kuppi.

Oi, jo toisen kerran yhteen postaukseen. Taitaa olla hyvä päivä.

No mutta, Tuulimylly-Elena jahtaa isosiskoa ja kova meteli lähtee kiljukauloista. Taitanen mennä vaimentamaan hieman volyymiä neideistä ja sitten leivotaan kukkosia.

Nam.

No mutta, herkullista tiistaita teille lukijani, iloa ja sen sellaista tasapuolisesti kaikille!

9.12.

Anoppini sai paketista tänään Veronikan askartelemat joulupallot.

Muffinsivuokien paperia silputtu ja liimattu askartelupalloon. 

Iloa maanantaille toivottelen teille lukijani ja tervetuloa uusille <3.

7. ja 8. luukku

On vierähtänyt pari luukullista päiviä. 

Paperit ovat rapisseet, iloisia hihkaisuja ollut ilmassa ja kääröistä on paljastunut taas ihanuuksia.

Luukku 7. tarjosi minulle ihanan tiskiharjan (ostettu kuulemma Ilmajoelta Mallan Makeat -puodista, nettikauppaan pääset tästä ), kyllä nyt kelpaa tiskailla. Tekaisin pinon tiskirättejä tässä taannoin. Kuvassa näkyy Elenan vanhasta ikitahraisesta bodystä tehty rätti. Toimii kyllä mainiosti ja piristää kummasti tylsää siivouspäivää, kun äkkiä surauttaa saumurilla parit rätit. 

Anoppi saikin sattumoisin tänään paketistani rätin, joten tästä syystä yhdistin parin päivän kalenteripostaukset.

 Aika hetken ilo tuollainen rätti, mutta ei mietitä sitä. Saahan tuon moneen kertaa pestä koneessa ennen kuin se on käyttökelvoton. Ja vähän haperoitunut rätti menee kyllä vielä vessarättinä jos oikein kuvaan ihastuu.

Tänään onneksi ei pahemmin tarvitse siivoilla. 

Saa keskittyä rauhaisaan sunnuntaihin.
Kirkas ja sees päivä onkin, ihanaa!

Leppoisaa sunnuntaita teille kaikille <3

6.12.

Juhlistamme tänään kukin omalla tahollaan Suomen itsenäisyyttä. 

Miten on pieni Suomi pärjännyt ja sinnitellyt sodassa. Nyt on meillä rauha ja ilo.

Vapaus.

Hiljentykäämme myös kunnioittamaan sitä työtä, mitä sotaveteraanit ovat edestämme tehneet.

Meillä on itsestäänselvyyksillä ympäröity itsenäinen valtio ja olkaamme kiitollisia.

Työ on ollut suuri ja käsittämätön.

Kärsimykset, puute, nälkä ja suru ovat olleet suuret. Emme me osaa sitä ymmärtää. Voimme vain kuvitella tuon kaiken pelon ja surun ilmapiirin hallitsevuuden. Olemme vapaat nauttimaan isiemme työstä ja suuresta Varjeluksesta joka meitä on siivittänyt aina tähän päivään asti. 

Teemaan sopien tämän päivän paketista sain anopilta Suomenlippuja ja ison kennon kananmunia.

Mitä tapahtui max. vitosen lahjoille, sitä en tiedä, mutta kerrassaan ihana lahja!

Itse annoin vanhan lampetin, jota voin täällä vilauttaa vielä joskus.

Eilen olimme ystäväni luona ompelemassa. 

Oli kyllä antoisa ompelu-ilta, sillä sain kahdet töppöset tehtyä joulupakettiin.

(Kaavat ovat täältä )

Kangas on täällä ennenkin vilahtanutta Majapuun Apilapalloa ja Uniikki-lappu on Kestovaippakaupasta.

Laput menivät molemmat hieman vinoon, mutta muuten olen tyytyväinen tossuihin. Tikit suorassa ja purata ei tarvinnut. Jei!  Kiitos ystävälleni seurasta ja iltapalasta <3 .

Nyt taidamme mennä likkojen kanssa pihalle. Pulkka, tytöt ja iloinen kikatus, siinä tie onneen.

Kiitos Isien, saamme nauttia tästäkin päivästä kaikessa rauhassa <3

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ihanaisille! 

5. Piparimuoteista koristeita

Päivät hiipivät hissutellen lähemmäs jouluaattoa ja syntymäjuhlaa.

Paketista tälle päivälle putkahti aimo annos piparimuotteja.

Perinteikäs possumuottikin on meiltä puuttunut, nyt on hän sitten meillä.

Kiitos anoppi <3 

Parista muotista tekaisin isännän porausavustuksella parit joulukoristeet.

Tällekkin päivälle oli minun antamastani paketista verho anopille.

Verhokujan nappasin vanhoista valmisverhoista, pyöreän pitsiverhon halkaisin kahtia ja ompelin puoliskot kiinni verhokujaan. Periaate sama kuin näissä viirinauhoissa . 

Ja kuulemma passasivat ikkunaan ja ovat anopille passelin romskut. 

Kuvat ovat taas romanttisuudesta kaukana, mutta näillä mennään mitä etukäteen näistä pikaisesti paketoidessa nappasin. Ensi vuonna uudet kujeet, ehkä myös kuvat ovat paremman laatuisia :)

No mutta, nautinnollista ja romanttista torstaita teille,

tänään tämä lähtee ompelemaan ystävän luokse joululahjoja. 

Ompeluterapiaa <3

4.12.

Tänään on ollut sellainen päivä, että soronou.

Aamulla avatessani anopin pakettia, en todellakaan arvannut päivästä tulevan näin maanantai.

Keskiviikko maanantai-fiilingillä sisältää ongelmia auton kanssa (onneksi onnistui kimppakyyti), se sisältää kaatumisen lapsi sylissä ja kimppakyytiläiset saavat vieläpä odottaa autossa kun käyt kaupassa. 

Noloa, sanoo sisäinen mittarini, joka silloin tällöin laulaa aika railakkaasti korvanjuuressa.

Ensivaikutelma Perhekerhon pihassa, kompuroiva nainen kädet ruvilla. Onneksi lapsi säilyi naarmuitta, säikähti hieman. 

Minulla oli vauhdikas, tapahtumarikas aamu. Se sisälsi hieman jännitystä ja säikähdystä. Ystävän apu tuli tunnetuksi (jälleen)  <3 ja autohan saa luvan lakata temppuilemasta.

Kaikki me kompuroidaan elämän tyrskyissä, minä nyt vissiin tuppaan ottamaan kaiken niin kirjaimellisesti.

No asiaan.. 

Anopilta sain tänään ihastuttavan vanhan villaessun. Oi. Tää on magee ja ihan mun tyylinen!

Kiitos anoppee <3

Tänään anoppini sai sisustuspuodista ostamani jouluiset laskosverhot. Eivät näin pakkauksessa näytä juuri miltään, mutta uskoisin olevan ihanat ikkunassa.

Neitien paketit jäivät tänään avaamatta. Eikös se vähän niin mennyt, että pitää olla kiltisti saadakseen lahjoja? Olenkohan minä ollut kiltisti?

Ansaitsenko lahjat? 

Siinäpä miettimistä.. 

Tähän varmasti voisi vastata jotain ympäripyöreää, että jokainen on lahjan arvoinen, mutta toisaalta.

Vaadimmehan lapsiltamme kiltteyttä, tottelevaisuutta jne.

Saavutammeko me itse nuo vaatimuksemme?

Kompuroimmehan itse tämän tästä asioissa kuin asioissa.

hmm.. 

Siinäpä pohtimista tälle päivälle ja toivotaan, että huomen aamulla saamme kaikin avata paketit. 

Iloa ja sopivasti kurittomuutta keskiviikkoonne!

<3

Luukku 3.

1. ja 2. päivä sain anopiltani leivonta-tarvikkeita. Kiitos!

Anoppini on tainnut kuulla ohimennen heittämiäni valituksia, sillä muffinipelti ja pursotuspussi ovat olleet ostoslistallani. Noh, nyt omistan molemmat, sillä eilen sain leivontalehden ja siinä tuli mukana pursotuspussi ja metallisia tyllia. Jee <3

 Pieni testing piti järjestää siis. 

Ohje löytyi oman kaapin kätköistä ja on tästä kirjasta napattu. 

Oli kyllä varsin mielenkiintoinen ja aika monivaiheinen leivontaprojekti. 

Kaksi tuntia meni ja tuloksena 12 onnistunutta ja kohonnutta kuppikakkua. 

VAu. Kerta se on ensimmäinenkin.

Ja koska näissä oli kauramuruseos päällä, piti saada kokeilla vielä jotain pursotuspusseillakin.

Joulupipareita joulukorteiksi, pakettikorteiksi, kuusenkoristeiksi tai vaikkapa ihan vatsantäytteeksi.

Kaupunki-idea on täältä ja tuossahan selkeesti könöttää talo 31, meidän rakas tupa.

Ja näin vielä tälle päivälle antamani lahja anopille. 

Vanhat upeat sakset ja söpö suojuspussukka:

Huomiseen ihanaiset! 

Arki on sitten kutkuttavaa toisinaan, eikö? :)

Iloa päivääsi!

2.

On jo toinen päivä joulukuuta. 

Tätä vauhtia mentäessä, on hirmu nopeasti vuosi 2014.

Noh, yrittäkäämme nauttia näistä kuluvista vuoden viimeisistä päivistä.

Onhan joulukuu ja tunnelma korkealla.

Anopille tekemästäni kalenterista paljastui mittanauha virkatulla suojuksella.

Mustan harmaa kuorrute puuvillalangasta ja nahkainen vetopala.

Kuorrute on tänään muutenkin IN, siitä lisää  huomenna :).

Näitä suojuksia tehtäessä kannattaa käyttää vaikka hieman liian pientä koukkua langalle, sillä tuota reunaa tehdessä mitta jää helposti näkyviin. Kuten kuvasta näette, hieman on tainnut olla liian iso koukku lankaan nähden. Oikean kokoinen muuten, mutta reunusta tehtäessä paistaa valkoinen suojus. Ei se niin tarkkaa ole, mutta ensi kerralla tehdessä tiedän kokeilla pienempää koukkua ja koitan tiukentaa tietoisesti käsialaa.

Kokeiluja, inspiroitumisia ja ennen kaikkea iloa arkeen teille toivottelee

KiPa. 

Ensimmäinen adventti

Anoppini kanssa vaihdoimme joulukalenterit ja tein hänelle ensimmäiselle päivälle käsityöpussukan.

Voihan tuon laittaa toilettipussukaksikin, mutta ajattelin tuon lähinnä kässätarvikkeiden säilyttämiseen.

Pussukka on tehty vanhasta pyöreästä kirppis-pöytäliinasta. Kauan sitä marinoin kaapissa ja mietin jo käyttöön ottamista, mutta sitten kuitenkin raaskin silputa siitä pari pussukkaa. Yksi anopille ja toinen joulupuotiin. 

Ihana kangas <3

Pussukan sisältä paljastui parin seuraavan päivän paketit. 

Lapsetkin saivat oman joulukalenterinsa tänä vuonna. Laitoin joihinkin jotain tavaraa herkkujen lisäksi, mutta uskon herkkujen olevan ne tärkeimmät. Tänään neitoset saivat värityskirjan ja kynät. Äippä taas sai anopilta muffinsipellin ja siihen muffinsivuokia. Ehkäpä niistä sitten myöhemmin jotain leivontakuvia sitten kehitän? Katsotaan, katsotaan. Kylläpä tämä pakettien availu jouduttaa arkea mukavasti. Huomiselle onkin anopilta taas jokin iso paketti.. iiksistä. Vähän jänskättää. Ihanaa arjen juhlaa tämä tälläinen.

Jännitättekö te mukana?

Minun anopille antamasta pakettiläjästä ei tullut otettua kuvia, mutta ehkäpä jossain välissä käyn siitä nappaamassa kuvan tänne blogini kätköihin. Tässä kuvia vielä tuosta neitosten joulukalenterista ja likkojen huoneen uusista verhoista jotka sain joskus aikoja sitten anopiltani. Joka taas sai nämä äidiltään. Hieman muokkausta ne vaativat, sillä olivat ihan super seitkytlukua. Nyt passaavat hienosti ja ovat aika suloiset.

 Ja käsin tehty nuo ristipistot. Vau, ihailen!! On siinä pistoksia saanut lasteni isomamma pistellä!

Nyt ei muuta kuin soronou ja hiljentymään ensimmäiseen adventtiin. Kynttilöitä palamaan ja sen sellaista. Lapset ovat saaneet sekoitettua koko kämpän sekaisin ja juhlafiilis sen osalta aika kaukana. Mutta siinä onkin oppimista, etsiä juhlafiilis jostain muusta kuin siitä mikä meidät ympäröi. Kuorrutus on aina kiva, mutta sisällä se juju kuitenkin on. 

Iloa, seesteisyyttä ja rauhaa teidän ekaan adventtiin.

Sylin täydeltä rakkautta ja läheisyyttä.

Olette suuri iloni <3

P.s. Käytiin klaffaamassa, mutta kukaan ei ollut kotona. Eräiden oven takana odotti tälläinen: