maanantai 2. joulukuuta 2013

2.


On jo toinen päivä joulukuuta. 
Tätä vauhtia mentäessä, on hirmu nopeasti vuosi 2014.
Noh, yrittäkäämme nauttia näistä kuluvista vuoden viimeisistä päivistä.
Onhan joulukuu ja tunnelma korkealla.
Anopille tekemästäni kalenterista paljastui mittanauha virkatulla suojuksella.
Mustan harmaa kuorrute puuvillalangasta ja nahkainen vetopala.
Kuorrute on tänään muutenkin IN, siitä lisää  huomenna :).


Näitä suojuksia tehtäessä kannattaa käyttää vaikka hieman liian pientä koukkua langalle, sillä tuota reunaa tehdessä mitta jää helposti näkyviin. Kuten kuvasta näette, hieman on tainnut olla liian iso koukku lankaan nähden. Oikean kokoinen muuten, mutta reunusta tehtäessä paistaa valkoinen suojus. Ei se niin tarkkaa ole, mutta ensi kerralla tehdessä tiedän kokeilla pienempää koukkua ja koitan tiukentaa tietoisesti käsialaa.

Kokeiluja, inspiroitumisia ja ennen kaikkea iloa arkeen teille toivottelee

KiPa. 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ensimmäinen adventti


Anoppini kanssa vaihdoimme joulukalenterit ja tein hänelle ensimmäiselle päivälle käsityöpussukan.
Voihan tuon laittaa toilettipussukaksikin, mutta ajattelin tuon lähinnä kässätarvikkeiden säilyttämiseen.
Pussukka on tehty vanhasta pyöreästä kirppis-pöytäliinasta. Kauan sitä marinoin kaapissa ja mietin jo käyttöön ottamista, mutta sitten kuitenkin raaskin silputa siitä pari pussukkaa. Yksi anopille ja toinen joulupuotiin. 
Ihana kangas <3

Pussukan sisältä paljastui parin seuraavan päivän paketit. 



Lapsetkin saivat oman joulukalenterinsa tänä vuonna. Laitoin joihinkin jotain tavaraa herkkujen lisäksi, mutta uskon herkkujen olevan ne tärkeimmät. Tänään neitoset saivat värityskirjan ja kynät. Äippä taas sai anopilta muffinsipellin ja siihen muffinsivuokia. Ehkäpä niistä sitten myöhemmin jotain leivontakuvia sitten kehitän? Katsotaan, katsotaan. Kylläpä tämä pakettien availu jouduttaa arkea mukavasti. Huomiselle onkin anopilta taas jokin iso paketti.. iiksistä. Vähän jänskättää. Ihanaa arjen juhlaa tämä tälläinen.

Jännitättekö te mukana?

Minun anopille antamasta pakettiläjästä ei tullut otettua kuvia, mutta ehkäpä jossain välissä käyn siitä nappaamassa kuvan tänne blogini kätköihin. Tässä kuvia vielä tuosta neitosten joulukalenterista ja likkojen huoneen uusista verhoista jotka sain joskus aikoja sitten anopiltani. Joka taas sai nämä äidiltään. Hieman muokkausta ne vaativat, sillä olivat ihan super seitkytlukua. Nyt passaavat hienosti ja ovat aika suloiset.
 Ja käsin tehty nuo ristipistot. Vau, ihailen!! On siinä pistoksia saanut lasteni isomamma pistellä!




Nyt ei muuta kuin soronou ja hiljentymään ensimmäiseen adventtiin. Kynttilöitä palamaan ja sen sellaista. Lapset ovat saaneet sekoitettua koko kämpän sekaisin ja juhlafiilis sen osalta aika kaukana. Mutta siinä onkin oppimista, etsiä juhlafiilis jostain muusta kuin siitä mikä meidät ympäröi. Kuorrutus on aina kiva, mutta sisällä se juju kuitenkin on. 

Iloa, seesteisyyttä ja rauhaa teidän ekaan adventtiin.
Sylin täydeltä rakkautta ja läheisyyttä.
Olette suuri iloni <3

P.s. Käytiin klaffaamassa, mutta kukaan ei ollut kotona. Eräiden oven takana odotti tälläinen:


torstai 28. marraskuuta 2013

Tuija-kranssi



Yhtäkkinen päähänpisto ja vartissa valmis!

Jos ei olisi satanut vettä, niin en olisi hoksannut käyttää näitä puolittain huonoksi menneitä Kartio-Tuijan rippeitä kranssiksi. Eipä niitä olisi tullut mieleenkään hakea lumen alta. Siellä ne ruman joutomaakasan takana törrötti.  Kiitos siis sateen, meillä on joulukranssi ovessa. Ja vanha koivukranssi sai yllensä havuhunnun. Nyt vois se lumi tulla sitten takas? Näyttäis tuo rakennustyömaakin paljon kauniimmalle ja pihassa olisi hieno lumikasa joutomaan sijaan.



Keittiöön laitoin emalivatiin tulilatvoja ja käpyjä. Kylläpä piristi kummasti. 

Hei, eikä yhtään vois sopivammin osua.
Ulkona sataa lunta!
Nyt on piristystä tälle päivälle kerrakseen.
Oi!

Valkeita unelmia teillekkin lukijani, sellaisia muhkean kokoisia pumpuleita tietänne pehmittämään ja valaisemaan.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Neulottu pikamyssy ja poolokauluri


Mintunvihreä talo on riisuutunut huurrepeitteestään.
Sorapiha näkyy jääksi muuttuneen lumen alta.
Voihan sade!
Eilen otin puikoille Novitan Hile-lankaa. Tein myssyn nuorimmalle neitoselle, mutta sovittajaksi suostui vain vanhempi neitonen. Suonen pikkuiselle tirpuuselle anteeksi tämän myssy-boikotin ja pistän sen flunssan piikkiin. 
Tänään täällä sadetta pakoilevat ja flunssaa poteva kyyhöttivät lähes koko päivän sisällä. 
Äiti neuloi ihka omalle siskolleen 'poolokauluksen' kerän lopusta. Sellaisen, ettei hiustötterö mene piloille kun sen päälle laittaa. Molemmat työt tein tasona. Poolokaulukseen ei ollu mitään ohjetta. Mutta tuohon myssyyn nappasin idean täältä ja ohjetta omin säännöin, vilkuilin täällä . Äärettömän helpot ja joutuisat välityöt!
Pitkästä aikaa kävikin niin, että koko kerä meni.  Olen tyytyväinen.



Kuvassa näkyy jokin aika sitten tekemäni perus tuubihuivi itselle. Oli nafti. 
Ja tadaa, neitoselle tuli ihastuttava pallokuosi kaulaan. :D

Isosiskon viime vuoden Pompin hiippahuppu oli innoittajana myssyn väriin.  Jonkin sortin samistelua <3.
Yllättävän tuottelias tällä viikolla olen ollut, ihanaa. Joululahja to do -lista on taas lyhentynyt ja stressi on vähentynyt. Ei kaikkea ole missään nimessä pakko tehdä itse. Ja vanhin kummipoikakin ohjeisti kysyttäessä, että ei missään nimessä mitään vaatteita sitten joulupakettiin :D.  Raukka, jolla on käsityöihminen kummitätinä. Ei mitään mattoja tänä jouluna siis..boring!

No mutta. Kaikkia joululahjoja ei ole vielä tehty.
Kaippa sitä pitääkin mennä laittamaan neitoset nukkumaan.
Saunaan ja neulomaan.

Rattoisaa keskiviikkoiltaa teille ja iloa loppuviikkoon.

Tervetuloa uusille lukijoille!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Tatti-jono

Kankaat kierrätettyä lakanaa ja kirppikspöytäliinaa. Pitsit Paikallisesta ja Jätti-Rätistä.  Kävyissä kerros spraymaalia ja kuumaliimalla juuttinaru kiinni. OI.

Huumorinkukka ei ole kukkinut pitkiin aikoihin.
Nyt se on nupullaan.
Miten kaunis on tuo nuppu ja sen sato on nyt jo huima.


Kyllähän hyvän ystävän jutut naurattaa, lähes aina.
Mutta itselleen nauraminen.
Miten voi olla niin vaikeaa?
Antaa olla itsensä vaan ihminen.
Nauraa mokille ja nostaa katseensa eteenpäin.

Meinasi mennä fiilis näitä sieniä tehdessä.
Miten voi olla, että tulos on vimpula vaikka tekemässäni kaavassa, ei ole näitä omituisia muotoja.
Noh, söpöläisiä ne siltikin ovat.
Hihityttää ihan, kun en kuuntele perfektionistia joka olallani killuu.
Että miten ihkuja nämä ovatkaan.
Ei täydellisesti sitä mitä ajattelin, 
mutta saman fiiliksen ne tuottavat.
Fiilis olisi ollut toinen, jos olisin ottanut ratkojan kehiin.
Hui, nuppu olis kuihtunut ennen puhkeamistaan.
Jokainen tatti on yksilöllinen.
Ja ihan 'vaan' itselle.
Ei.
Vaan:
 nämä ovat minulle itselle.
Ansaitusti itselle.


Auringonsäteet kimmeltävät yhä hangella.
Taidan lähteä ulos hiipparoimaan.
Jospa se huumorinkukkakin voi paremmin, kun sitä ulkoiluttaa välillä?

Iloa ja auringon kimmellystä ympärillenne toivoo

Yks taivaanrannanmaalari.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kaappien kätköistä



Viime vuosien joulukoristeita on kaiveltu esille, ripoteltu ympäriinsä ja ihmetelty niitä.
Jouluko jo siis tulossa oikeasti?
Tänään paketoin vajaat 24 pakettia anopilleni ja muutama vielä uupuu.
Jotain pientä pitäisi siis kehitellä, että saamme vaihtaa joulukalenterit anoppini kanssa. Lupaan niitä paketeita sisältöineen täälläkin sitten jouluna väläytellä. :)




 Palikkapino on joskus tehty mieheni työmaalta tuomista jämäpaloista. Hieman maalia ja leimasimella kirjaimet. Ja joulutalo odottaa eteisessä vieraita, tervehtii tulijoita ihanalla punaisuudellaan. Näitä tein viime vuonna jonkun pinon ja yksi jäi sitten itsellekkin. Oi Joulu se hiljalleen tulla jolkottaa!

Näihin pikaisiin räpsyihin, iloa lauantai-iltaan!

torstai 21. marraskuuta 2013

Piparireunukset on ice.


Huurretta ja jäiden kimallusta.
Rasahtelua ja pienen tytön yrityksiä liitää jäällä.
Silmät kuin timantit, loistavat ilosta nuo sinisafiirit.
Kylmä viima poskissa punoittaa
ja pienen pieniä hiutaleita ropsahtelee olalle.



 Hieman unelias päivä.
Vielä uneliaampi ilta.
Kauniita unia tällä kertaa. 
Tilaustöiden listaa on hieman saatu lyhennettyä 
(kaikkia juttuja ei ole tullut edes kuvattua)
ja joululahjojakin saatu nykerrettyä.
(ja näitähän nyt ei ainakaan ole tullut vielä kuvattua)
Nyt on kuitenkin lupa tehdä sitä mitä lystää.
Ei yhtään mitään tai odottaa inspiraatiota.
Sanon rohkeasti ei, jos tarvis.
Sanon ei niin kauan, että mieleni tekee sanoa 
Kyllä.


Ja sukathan ovat lähes samanlaiset kuin edeltäjänsäkkin. Roosaisen vaaleanpunainen lanka on edelleen sitä Sandes Garnin Maijaa, muut seiskaveikkaa. Kookosnapit ovat ihastuttava lisä hieman yksinkertaisiin sukkiin. Pitkään kesti näiden valmistuminen, mutta vihdoin ovat redit ja odottavat joulupuodissa hakijaansa. Saapi nähdä kenen pikkuisen tirpaat nämä lämmittävätkään <3..

Nyt menen ottamaan neitosten kanssa parit torniennätykset, palapelimaratonit tai vaikkapa ihan vaan siivoamme koko lastenhuoneen. Sielläkin kun on kuljettu sumut silmillä jo jokusen päivää. .. 

Kirpakoita ja auringon siivittämiä päiviä teille toivottelee Kipa.