Perjantain pitsisukat ja vähä muutakin.

Pyydettiin pitsisukkia harmaina ja valkoisin nauhoin. Sukkamalli on jostain Novitan sukkalehdestä ja tapani mukaan vain aloitussilmukoiden määrä ja pitsimalli on noukittu ohjeesta. Omistan lähes samanlaiset sukat itsekkin, ystäväni Iinan neulomana kylläkin. Laitoin muuten mukaan valkoiset nauhat, mutta aavistelin myös kyseisen serkun rrrrakastavan myös pitsiä joten käytin hieman värillistä pitsiä edes omaksi ilokseni. Pitkästä aikaa taas pitsi hotsitti. Kumma kun tuo naisen mieli muuttuu sitä tahtia kuin sekunnit juoksevat. Välillä mielisi super modernia ja pelkistetyä, minimalistista sitten toisinaan taas ih niin romanttista ja hempeää... toisinaan taas reteen retroa väri-ilottelua. 

Makkarissa tuo isomman neitosen soppi koki pienoisen muutoksen löydettyäni kirpparilta ihanan posliinikipon EUROLLA. Tuikkasin siihen Gallunan, otin Kodin Kuvalehdestä Marimekon mainoksen ja yhden takasivun, ompelin kirppispöytäliinasta ja valkoisesta Ikean verhosta rimpsutyynyn ja siirsin sängyltämme tyynyjä neidin sängylle. Noh.. arvaattehan, nyt meidän sänky tarttis tyynyjä. Mielessä olis kaiken näköistä, mutta niitä ei saa paikallisista kaupoista. Kenties reissu Kauhajoelle (tämän jo niin rakkaaksi tulleen takahikiän vieressä oleva 'KAUPUNKI') on lähiaikoina tiedossa. .. niin siis jos kotiäidin suuret tulot riittävät bensaan, tyynyihin ja kangasilotteluun ihan kaupasta asti kaiken muun oikeasti tärkeän lisäksi. En napise. Olen äärimmäisen kiitollinen, että lapseni saavat saman kasvatuksen kuin minäkin ja turvallisen ympäristön. Enkä kaipaile yhteiskunnan arvostusta, mutta ihmetyttäähän monien kysymykset ja ajatukset siitä, että "Ai sä olet VAAN kotona?" . Sopii tulla yrittämään, tämän turhauttavampaa työtä ei ole olemassakaan, mutta taivas miten antoisaa tämä toisinaan onkaan.

Tämä nainen on liikutellut kippoja, kappoja, tyynyjä ja kaiken maailman koriste-esineitä ees taas. Voi olla, että huomenna otankin Kodinkuvalehdestä jotain mustavalkoisia kuvia ja siirrän värikkäät tyynyt kaappiin. Isäntä tuskin moista edes huomaa ja vaikka huomaisikin niin pyörittelisi vain silmiään. Eipä ole nämä mun sisustustohinat kovin kalliita olleet... en uskalla edes laittaa pahemmin rahaa siihen sillä mieleni muuttuu joka päivä. Rasittavaa, mutta ehkäpä sekin ihan virkistävää. Kiva kun mikään päivä ei ole ihan samanlainen ja jokainen kirppikseltä raahamani aarre on ollut ainakin suht uniikki. Kiertelisinkö kirppareita, jos minulla olisi rahaa ku roskaa? En tiedä, ehkäpä kiertelisin sitten antiikkiliikkeitä tai ostaisin sisustusliikkeistä aitoa vanhaa aidolla kunnon hinnalla. .. enkä kokisi sitä tunnetta, jonka tunsin kun löysin tuon söpön kirsikkakipon. Oikeastikko, eurolla? Kuka voi luopua E.U.R.O.L.L.A.?

Noh tämä nainen lähtee nukuttamaan tuota yhtä neitosta. Kun isäntä tulee töistä kotiin niin lähden, minnekkäs muuaalle kuin KIRPPARILLE. Mistä sitä tietää, jos samassa välikössä olis lisää noita euron kirsikkakippoja? Oi että, kyllä tämä 'köyhyys' on ihanaa (ehkä puheet olisivat toisenlaiset ellei miekkonen olisi sponssaamassa arjen tohinoissa).

Mahtavaa viikonloppua ihanaiset!

-Kipa-

Aikas romanttista..

Kaikkea hieman laittoman maalaisromanttista on tullut väsättyä joulua ajatellen. Käsilaukku bambukahvoilla, pellavasta päällys ja vuori sekä sisustuspuodin alesta ostettu pitsi. Reunaan tuollainen rusettihärpäke ja ah kun on siirappista. Nappi on tuollainen ihanan rouhea patinoitunut, siitä suuri plussa. Lisäksi taittelin tähtiä, joista kuvasin vain nuo pari. Tuollaiset tähdet laitan killumaan meidän kuuseen jouluna, ilman koristuksia. No joo, ei mietitä sitä vielä.

Noh taidan mennä laittamaan tyttösiä nukkumaan. Miten taas voi olla ilta, kohta on huomisen ilta ja niin pois päin. Kumpa päivistä osaisi ottaa kaiken irti. Elää täysillä ja hetkessä. Olen tällä viikolla yrittänyt leikkiä joka päivä likkojen kanssa jos jotakin. Ja ottanut heitä mukaan askarteluihin. Antoisaa ja lapset varmasti ovat tyytyväisiä myöskin. Iskää ne ikävöivät, joka tuolla pihalla hääräilee autotallin pohjien äärellä. Jos sais valuun ennen ku on talvi. Olis kyllä niin suotavaa autotallin tulla pian valmiiksi. Hukutaan varastotarpeeseen ja nurkissa lojuviin tarpeettomiin rojuihin, joitahan voi vielä joskus tarvita? Vaatii siis isännältä ahkeruutta ja minulta 'yksinhuoltajuutta', joten taitaa tulla asteen verran erilainen syksy.

Ajatelkaahan, lokakuu on kohta täällä. 

Miten aika voi mennä näin nopeesti?

Joskus vain tekisi mieli tarttua kaksin käsiin aikaan, kiskoa sitä takaisin tai edes hidastaa sitä. Eikö se oikeesti vois vaikka pysähtyä? Edes siksi aikaa, että vois napista sitten siitäkin kun aika on niin pysähtynyttä, väljähtänyttä ja hohhoijaa!

Ihanan kirpakkaa syksyä on ollut. Nauttikaahan tuulen tuiverruksesta, sen viime henkäyksistä ihollanne. Kohta hönkii talvi ja on taas tämänkin maman karvalakille käyttöä.
Syysiloa kaikille <3.

P.S. Täällä odotellaan niin postia malttamattomana. Tänään lähti kahden naisen kangastilaus menemään internetin syövereihin ja kaiken maailman luomuksia olis tarkoitus itselle tehdä. Sillä välin teen nuo serkun pitsisukat valmiiksi, että saa alkaa tekemään vaihteeksi jotain itselle.

Tiputyttöjen iltamat

Silmät väsymyksestä sirrillään kirjoitetaan postausta siitä, miten kaksi naista menivät sekaisin ensinnäkin herkuista (niin että unohtui se oleellisin, ompelukone!), kuudesta metristä collegea, erilaisista pitseistä, vetoketjuista ja tietysti tämä kaikki tapahtui toistensa tekemät villasukat jalassa <3. Palvelu pelasi ystäväni Helmi Hetkiä ja Herttaista Eloa -blogin Iinan luona, varsinainen herrasmies tarjoili tortilloja kynttilän hämyssä ja viiden vuoden jemma-servetit olivat päässeet ruokapöytään. Voi että, mikä ilta ja vielä hulvattomampi yö! 

Varsinaiset Täti-Moonikat tunikahuppareissaan, joiden ideat ja ohjeet ovat muuten peräisin Ommellinen-blogista. Ystäväni oli leikannut kaavat valmiiksi, oikoluki ohjeita ja opasti kanttinauhojen laitossa. Ihanaa ja kiitos <3. Koen olevani sen verran rohkaistunut käyttämään joustavaa kanttinauhaa, että ehdottomasti yhteistä kangastilausta kehiin (niin siis sitten kun kukkaro sallii).  Näitä tunikoita on saatava kaikissa sateenkaaren väreissä, niin mukavat ja hienot nämä ovat. Kangas on maksanut vajaa euron metri Kauhajoen Kankaiden Poistomyynnissä. Onneksi otin sen koko kangasmytyn joka siellä nurkassa nimeäni huuteli.

Yhteisen ompeluillan kruunasi vielä ystäväni kangashyllyltä napatuista raitakankaista tehdyt pipot. Nämä päässä on patsasteltu koko päivä. Hieman omatuntoa kolkutteli, kun eräs pikkuinen neitokainen kaupan pihassa sai itkukohtauksen nähdessäni tämän. " Missä mun pipo on? " kuului korvia huumava kysymys ja minä juoksin äkkiä sisälle kauppaan. Murhaavat katseet sain tytön mammalta, kun kaupassa osuin näkyville. Äkkäsin nopeasti pysyä loitolla, ettei tulisi uutta kohtausta. Minä kun en tästä hevillä luovu. Ensimmäisen yhteisen ompeluillan tuotos on ja pysyy päässäni koko syksyn. 

Keltaista syksyä teille kaikille, tämä tipu menee nyt syömään ja sitten sieneen ennen kuin kaukonaapurin innokkaat sienestäjät ovat vieneet kaikki sienet metsästä. :D 

Olis kyllä niin kivat taskutkin tunikassa, että sinne edes pari keltaista kanttarellia sopeis.

Pitäkäähän peukut pystyssä <3.

Ekat joulukortit jo!

Kasa joulukortteja tuli tehtyä tänään. Jäljetkin on jo siivottu, ei siihen mennyt ku vajaa tunti! Lasten kanssa askartelu on sitten kivaa :D .  Jotenkin hermoja raastavaa, mutta toisaalta ihanaa. Tytöt olivat kyllä aika tohduksissa äidin teippirullista ym. Vaikka olikin ihanaa, niin ei kiitos hetkeen paperisilppua keittiöön! Ei tahmaisia tassuja joihin on takertunut kaiken maailman minisilput. Eikä ainakaan liimatahroja sukanpohjissa!

Aamun autere kultaa,

kasvot lapsen pienoisen,

loistoaan antaa,

maahan kolkkoon synkkyyden.

kuin enkeli ois läsnä,

muodos lapsen herttaisen.

Silmät sädehtien laulaa,

sulosointujaan.

Ne sävelet nähdä saa 

sydän ahdistunein.

Voiman päiväänsä saa

ja jatkaa kevein askelein.

Silmissä äidin ilonkyynel kimmeltää,

 ja hetken,

ihan hetken,  Taivas aukeaa.

Nauttikaahan syksystä, sateenropinasta ja tuulen havinasta.

 <3

Maanantain mekkotehtailu

"Voinko äiti auttaa?" kysyy neitonen tuskanhikiseltä äidiltään, joka ei sitten hallitte trikookanttausta lainkaan. 

Äiti kehottaa menemään piirtämän hienon auton ja jatkaa ompelua. 

Hetken päästä saa tyttönen koesovittaa ja meinaa iloisesti hihkuen:

"Ihana yömekko, saako pyörähtää?"

"Se on paita."

"Liian iso, pienennä."

Ja niin äiti pienensi kiukkua kihisten ja ihan käytettävä siitä tulikin vaikkakin aluksi meinasin heittää roskiin! (Itsehillintä, mitä se on?)

Kaavahan on Mekkotehtaan Alviina muokattuna.

Kukkatrikoo paikallisesta, kanttaus Jätti-Rätin trikoosta, Valkoinen pitsi kirpparilta ja turkoosi taasen sieltä Jätti-Rätistä. Napit ovat jotain ja mistä lie. Pääasia, että ovat ihania <3.

Ja legginsit on tehty Jätti-Rätin trikoosta ja kaava on OB 3/10 :stä erittäin paljon muokattuna. .. enkä vieläkään ole täysin tyytyväinen, mutta alkaa jo menetellä. 

Kuvaustilanne oli taas lähes yhtä hankala kuin ompelu. Piti saada pomppia lattialla tyynyillä, pomppia sohvalla ja mennä piiloon verhojen taakse. Arvaattehan mitä siitä seurasi?

Itku. Kuten äiti varoittelikin. Jalkaan sattui.

Se on sitä. 

Elämää. 

Itkua ja naurua käsikädessä. Varjoja ja valoa. Loistoa ja ankeutta. Väriä ja väritöntä. Maata ja taivasta. 

Kaikkia ihania kontrasteja, joista kehkeytyy ihan hyvä maanantai.

Ihan hyvä maanantai vaikka aamulla tuntui, että niskat on taas niin jumissa, että ei jumppakaan auta. Jumppasin ja aloin ommella. Nyt pitäis taas jumpata, pyörryttävän kamala olo. 

Se on sitä. Elämää.

Ratkiriemukasta maanantaita teille, kontrasteja ja syviä tunteita!

Kirjotut lapaset

Täällä ollaan aivan liekeissä, fiiliksissä ja lähes hurmoksessa. Aaaw!

Lankoina kierrätyslankaa anoppilasta ja punainen on Sandnes Garnin Sisua. Oi!

Lähdin tekemään jotain lapasia ja tälläiset niistä syntyi. 

Piparireunusta, jonka alunperin piti olla kolmioreunus, mutta matkalla päätinkin tehdä kirjotut ruusut koristeiksi jolloinka kolmiot eivät mielestäni sopineet. Tulikin pyöreää reunusta ja sitten peukalo jotenkin ulkomuistista. 

(Jos ihastuitte piparireunukseen, Muita Ihania -blogissa voitte käydä ihastelemassa vallan loistokasta värinkäyttöä)

Nyt tekisi mieleni tehdä lisää näitä.. Mutta vuorossa on pitsiä, jonka jälkeen ilmeisesti palmikkoa sekä puunappeja. Oi että, alan olla lumoutunut syksystä johon automaattisesti lankojen kulutuksen liitän. Ristipistoruusu on muuten muokkaus Karin Holmbergin Kirjo ja Korista pientä ja suurta -kirjasta otetusta ruususta ja siihen ympärille kyhätty noita lehtiä miten keksisin laittaa.

Jokin aika sitten kävimme viettämässä perheviikonloppua Eurassa koko meidän kööri. Tässä pari kuvakasaa siltä reissulta. Osa Leirikeskuksesta missä olimme ja osa taas matkanvarrelta (oisko ollut Onnensilta.. ei ku.. en muista..). 

No nyt tekee mieli lähteä pihalle. Tuuli siellä varmasti kuiskuttelee, aurinko syksyssä kimaltelee. Missä onkaan sade, jota lupasivat? 

Toivottavasti fiilikset välittyivät teillekkin, yhä ollaan aivan liekeissä.. melkein tekisi mieli pitää lapaset itsellä ja testata niitä. .. hieman lehtiä ilmaan heitellä, värien loistoa ihailla.

Pihalle mars jokainen, miten kaunista siellä onkaan <3. (komentaa ihminen joka on viettänyt koko päivän sisällä ja nyt iltaa kohden raahautuu omalle pihalle muutaman lehden ilmoille heittämään :D)

Pientä kivaa..

Pari pientä rakkaudentainta on tullut maailmaan lisää. Surautin käytännölliset pussukat kiristysmahdollisuudella näille pikkuisille (tai näiden äideille). Laukussa kun tuppaavat tavarat mennä sikinsokin, jos näillä pysyisivät edes jotkut tärkeimmät tavarat siellä missä pitääkin. Yhden tuttiketjunkin tekaisin. Jotain pikkuista noihin pitäis sisälle laittaa ja siinä olisi lahja valmiina paketoitunakin. Toimii mielestäni myös lahjapusseina tuollaiset,.. jouluksi näitä? :)

Iloista syysviikkoa teille, täällä piti tämä viikko sataa rankasti, mutta aurinko paistaa <3!