A beautiful body -haaste.

Nähdessäni Mami Go Go:n liikkeelle laittaman haasteen ja siihen tarttuneet rohkeat naiset, ajattelin, että en ikinä uskaltaisi! Kyllä muuten, mutta kun mulla on noi raidat. Nuo kummitukset raskausajoilta.  Ja en minä nyt tissejäni täällä ala kuvaamaan. .. mitä se naapurinsetäkin sanoisi seuraavana päivänä kun olis tissini täällä nähnyt? Noh, sitten alkoi näitä napavilautuksia näkyä ja sekin tuntui liian rajulle.

Ettäkö osallistuisin tähän haasteeseen? Kaikki hartaasti vihaamani ja peittämäni raitani paljastaisin?  Minä joka itkin ja tärisin suihkussa Elenan saatuani, vihasin raitojani. Tunnetta ei pysty kuvailla ja se tuntuu niin pinnalliseltakin, että ei palata siihen.. vaan siltikin, miksi niitä piti tulla? Miksen rasvannut yhtä ahkerasti masuani Elenan aikana kuin esikoiseni Veronikan aikana? Miksen voinut olla kuin sisareni, joilla ei tälläisiä raskausarpia tullut? Miksi raidat? Makkarat  sentään lähtee jumpalla (jota en muuten ole Elenan jälkeen harrastanut niin kovin ahkerasti kuten kuvasta näkyy)

Varmasti näillä raidoilla on joku positiivinenkin vaikutus. Ne on pakko olla voitoksi, muuten häpeän niitä iäti. 

Päätin sitten vilauttaa napaani.Se on vain napa.

Napa on syvemmällä kuin ennen odotuksia ja sen ympärillä on raitoja. KYLJISSÄKIN ON RAITOJA ja kuvasin mielestäni suht rohkeana vielä tämän raidallisemman puolen. Merkattu nainen?

Merkit siitä, että olen saanut kaksi kaunista, tervettä tyttölasta. Olen saanut molemmat tyttöset ruokkia itse maidollani. Ja olen saanut kokea maailman suurinta rakkautta ja rikkautta. Ja olen tuleva saamaan jatkossakin tätä ehdotonta rakkautta. Yksinoikeutettua rakkautta. 

Ketään toinen maailmassa ei tule saamaan samaa rakkautta, mitä nuo tytöntylleröiset päivittäin minulle jakavat. Tunne, kun molemmat tytöt antavat muiskuja ja roikkuvat hupparin-naruissa. Tunne, kun he oppivat jotain ja olen heidän elämässään ne ensimmäisenä näkemässä. Tunne, kun vain minä kelpaan nukuttajaksi. Tunne, kun vanhempi tyttösistä (2 v 9 kk) sanoo kesken arjen tohinan ohimennen 'äiti on nätti'. Mistä se tuommoisen keksi <3. Tunteiden kirjo on ollut ääretön. Epäilin toista lastani odottaessa, että miten pystyn rakastamaan tasavertaisesti molempia? Jos kuitenkin rakastan Veronikaa enemmän kuin uutta tulokasta Elenaa. Ja saatuani tyttöseni syliini. Rakastin syvästi. Itkin ja kiitin. En edes miettinyt raitoja.

Hinta on aivan äärettömän pieni, jos nuo raidat ovat lasteni hinta. Jos jenkkikset ja pömppömaha ovat raskauden jälkeen suuremmat, niin kestän sen. En palaisi entiseen vartalooni vaikka mikä olis. Tämä on nuoren naisen vartalo joka on kestänyt kaksi raskausajan diabetesta (sukuvika), yhden raskaushepatoosin, yhden rajun käynnistyksen ja kaksi synnytystä (2,5 h ja 2 h).  Niiden jälkeen minulla on raidat. Voi hyvä päivää, se on muuten ihan hemmetin pieni hinta! Nahka on venynyt niin, että napaa en ole nähnyt. N. 15 kg on tullut lisää molemmissa odotuksissa ja vain raidat, hieman makkaroita ja pikkuset jenkkikset. 

Joko alkaisin itsekkin uskoa?

Olet ihan kaunis.

Riittävän kaunis.

Riittävän kenelle? Itselleni.

Kelpaan itselleni näin. Raidat haalenevat, makkarat lähtee jumppaamalla, mutta lapseni kukoistavat.

 Mahtavaa viikkoa teille kaikille ihanille naisille (mahdolliset mieslukijat sulkekoot silmänsä ruttunapa-postaukseni ajaksi). Olette kauniita jokainen. Riitätte sellaisena kuin olette, kun rakastatte itseänne!

P.S. Kuvan raitapaita on itsetekemäni ja saattaa vilahtaa jossain postauksessa värillisenäkin, mutta kun muutkin mustavalkoisia kuvia otti..

Sofia-kirjoneulesukat

Nallen ihastuttava lila väri houkutteli ja valloitti käsityöläisen. Kummityttöselle kuulemma tarvittais sukkaa jos toista, joten tein yhden parin (yhä prässäämättä kylläkin). Piiiiitkät, että menee talvella lähes villahousujen tilalla mekon kanssa. Ideaa näihin kuvioihin hain Garnstudion sivuilta, mutta muuten tuollaset perus pitkätsukat päästä. Harkinnassa on myös tehdä lyhyenlännät sukat samaiselle neitoselle. Elena sai toimia mallina meidän ihan uudella JDL:n tuolilla joita tilasin pari netistä. Lisää olis saatava, mutta mutta.. Hiljaa hyvää tulee?

Toinenkin Muratti sai päällensä virkatun korin, mutta jätin alla olevan ruukun näkyviin hieman. Onko ihan pöhkön näköistä? Jotenkin ajattelin, että sopeis värimaailmaan näkyä hieman tuota kamalan ihanan ruskeeta? Kudetta olis kyllä .. mitä.. jotain pari jätesäkillistä, että ei se siitä kiinni ole jos raati siellä toisella puolella päättää lisäkierrokset tarpeelliseksi. :D

Makeaa on mussuteltu tällä viikolla(kin), Ryökäle mitä touhua. Hampaat tippuu tätä menoa suusta aika nopeesti... hillitäkkö pitäis? Hmm.. Huomenna?

Hyvää ja makoisaa tätä päivää, huomista ja vaikka vielä ylihuomistakin.. Olette ihania kun jaksatte käydä piipahtelemassa täällä <3. 

Nahkatakista tuolinpäällys

Sataa.

Aamu alkaa suklaalla.

Pienet tahmatassut läästivät uutta tuolinpäällystä. 

Se on vanha nahkatakki ja helppo pitää puhtaana.

Otatko lisää suklaata?

Nam.

Makoisaa perjantaita kaikille!

Ruokapöytä vihdoin valmis

 Kova hiominen on takana ja maalauskin kävi vaivatta kun puuseppä maalasi pöydän. Kysyi, että "eikö tätä siis tehdä puusepän tarkkuudella", sillä en missään nimessä halunnut peittää kaikkia virheitä.. No Way! Hymyilyttää miekkosen kysymys vieläkin. Olimme varmasti hänen mielestään vähintäänkin omituisia vaatiessamme häntä jättämään kaikenmaailman viat kittaamatta. Luonnetta sitä olla pitää huonekaluillakin.

Aivan ihana ystäväni toi joku aika sitten tekemänsä pannunalusen, Kiitos Iina <3

Keittiö sai myös tänään uusia asukkaita kaksi, ihanat muratit ulkoa siirtyi sisälle. Toivottavasti lähtisivät parempaan kukoistukseen sisällä, sillä unohdin kastella aina ne ulkona. Ruukunsuojus sopii hienosti tuohon pärelootaan jonka fb kirpparilta taannoin löysin (mainitsinkin siitä täällä jo joku aika sitten). Tein ruukunsuojuksen Tapion Lankakaupan trikookuteesta ja malli päästä vedetty niin että nyt sopii sisällä olevan ruukun päälle.

Kovin harmaata on yhä, mutta kummasti valoa uusi pöytä tuo ja ei ainakaan vielä kovin paljoa notku. Hain vain läpinäkyvää pöytäliinaa ja liian vähän luonnollisestikkin. Pöytä olikin yli 2 metriä ja otin vain sen 2 metriä. Noh, menee se noinkin vajaamittaisena jonkin aikaa. Hankin sitten joskus uuden. Nyt vain nautitaan Kurikan perämettien annista, siellä olisi miekkosen autotallissa ollut muitakin aarteita, mutta ei niille tavaroille meille ollut käyttöä. Tälle pöydälle ja parille perunaloodalle kyllä löytyi käyttöä. Toisen roju on vain yksinkertaisesti toisen aarre <3

Ikimuistoisia ja aarrerikkaita päiviä teille toivottelee Kipa.

Alviinat Tildasta

Leikkasin Mekkotehdas-kirjan Alviinan kaavat vaikka Elinaa oli tarkoitus. Muokkasin Alviinasta Elinan liian ronskisti ja Elenalle suunnittelemani mekko oli jopa Veronikalle turhan iso kaula-aukosta. Onneksi kangasta oli vielä jäljellä ja sain ryppykaistaleen mekonhelmaan, näin siitä tuli Veronikan mekko ja sen alle vaikka paita. Passatkoon. Ja Elenan mekko Veronikan kankaista erittäin paljon pienennettynä. Noh, ihanan ihanat sanoisin ja vaikka kyyneliä meinasi jo loppumetrit teettää, niin hyvä kun tein molemmat samana päivänä. Vielä olis tätä paikallisesta kangaskaupasta hankittua Tilda-kangasta jäljellä ja sormia syyhyttäis tehdä vaikka mitä. Mutta tiedossa tänään on uuden vahakankaan metsästystä, vanhan tuolin päällystystä nahkatakilla ja pitäis pari kivaa tuolia tilata netistä. Kiva päivä tiedossa siis <3. (ihana pöytäliina tuossa neidon alla on kirppisaarre kolmella eurolla, alimmassa kuvassa näkyy paremmin,. kuinka joku raskii luopua?)

Iloista sadonkorjuuta teille kaikille, meillä on omppuhillot tekemättä ja puolukat poimimatta. Saa nähdä jääkö ne uupumaan pakkasesta, vaiko ehtiskö huomenna tehdä jompaa kumpaa. Viikot meinaa hurahtaa aivan liian nopeaan..

 tik tik tik.. 

Eikö aika koskaan pysähdy? Taitaa olla meidän tehtävä. Kohta saa nostaa jalat pöydälle kun lumi peittää antoisimmankin maan. Nyt kerätään, haalitaan, peitellään, viimeistellään ja siivotaan. Nautitaan kun syys peittää maan ja aurinko usvaverhon takaa pilkahtaa. <3

Nautinnollista syksyä kaikille!

Pipojen päivitystä

Nämä pipot ovat olleet moneen otteeseen häviksissä. Niitä on revitty, rakastettu ja venytetty entisestään. Olivat ennestäänkin molemmille tyttösille liian isoja ja kovan käsittelyn jäljiltä 'etusakara' ulettui nenään. Harsin sen nurjalle puolelle, virkkasin Irlantilaiset ruusut, pari nappia päällitysten ja siinäpä kulkevat neitokaiset viime kevään pipoissa kuin uusissa. Kuinka voikin pienet asiat muuttaa ilmettä noin paljon :). 

Viimeisimmät kirppislöydöt ovat saatu ottaa käyttöön. Sadetakki 3e ja Kavan kukkakengät 6 e. Ainoastaan Elenaiseni sai ihkauudet kengät kaupasta, ihan vain siksi, että kirppikseltä ei löytynyt. Syksy on täällä <3. Ei meinaa muistaa pukea tarpeeksi päälle ja tämä mielessään seuraavalla kerralla vuoraakin neitoset aivan liian paksuihin tamineihin. Kohtuus, mitä se on? 

Olen alkanut ainakin nauttia syksystä kohtuu paljon, kohtuu paljon myös rakastan pientä perhettäni ja kohtuu paljon minua väsyttäis. Kohtuu paljon olis työtä (pakkausta, leivontaa ja huushollausta) vaikka kello on jo puoli kaksitoista yöllä. Kohtuu kiva päivä takana, kohtuu iloinen. Kohtuu hyvin ajatukset ovat pysyneet kasassa koko päivän ja kohtuu paljon toisia lapsia tyttöset ovat tavanneet tänään. Olen kohtuu kiitollinen kaikesta saamastani ja saavuttamastani. Kohtuu hyvää suklaata söin tänään lähes levyllisen ja kohtuu kylmät tirpaat ovat ilman villasukkia. Kohtuus on kohdellut minua sitten kuitenkin ihan hyvin, oli se sitten mitä tahansa. Kohtuu nopeasti meni kuumekkin ohitse, vain kaksi surkeaa päivää lasten kanssa tokkuraista menoa. Ja kohtuu kivaa, kun pääsemme huomenna seikkailemaan.

Me lähdemme perheviikonloppua viettämään Euraan. Uskoisin, että kova meno on kun kaikki äitini ja isäni 21 lastenlasta, 8 lasta ja mahdolliset puolisot kokoontuu kasaan. 

Kohtuutonta menoa sanoisin. Ja sitä toivottelen teillekkin. 

Elämämme on lainassa, käyttäkäämme sitä hyvin, hallitusti ja säästelemättä ilonkyyneliä. Palautusajan umpeenmeno voi olla pitkä, mutta voihan se olla lyhytkin.

Kohtuu täysillä eteenpäin, kunhan sumun takaa näkee jotain. Syksy <3 .

'Läiskä-matto'

Se piristää.

Näen kesän värit, muistan kesän maut ja ihastun yhä uudestaan.

Se piristää, siitäkin huolimatta, että palloista tulikin läiskiä.

Parempaan en pystynyt.

Jonain toisena viikkona läiskät voisivat häiritä, ärsyttääkkin.

Tällä viikolla olen kyseenalaistanut kaiken. Koko olemassaolonikin, joten pienet läiskät eivät siinä tunnu missään. Paapan poismeno ja kova flunssa ovat pitäneet huolen, että mehut ovat rutistettu naisesta. Liekö nuo maton läiskät epämääräisiä kyyneliä tai kuumetokkuraisen hikeä. Ovat mitä ovat, mutta sanotaanko, että niistä on vain tie ylöspäin. 

Silti, aivan ihanat värit!

Kuteet haalittu: Tapion Lankakaupasta, Rauman Jätti-Rätistä ja jonkun miekkosen kellarista. 

Ja sanotaanko se vielä, että aiiivan ihanat värit?!

Kirjovirkkaus taitaakin olla haastavampaa kuin uskoinkaan, mutta taidan joku kerta ehdottomasti kokeilla uudestaan. Kuteita olisi vaikka ja kuinka paljon nurkissa, keskeneräisiä neuletöitä monta ja kirjontatöitäkin odottaa tekijäänsä. Uusia kankaita kaapissa ja ideoita hirmuisesti. Katsotaan mitä tässä ehtii ja mihin kykenee, ainakaan tänään ei ole enää ollut kuumetta. Laitoin ruokaa, siivosinkin ja laitoin pyykkejä. Mama is back!

Väriä ja iloa eloonne ihanaiset!