Haasteita kaksin kappalein

Olen saanut pari haastetta ja niitäpä tässä sitten rustailemaan. Iso kiitos teille ihanaiset naiset kunniasta :). 

Vastailempa ensiksi Unelmaa Elämässä-blogin Ninnun lähettämään haasteeseen.

Ja säännöt kuuluivat näin:

Haasteen tarkoitus on etsiä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa, ja kasvattaa niiden lukijakuntaa

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään

2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut

3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuilleen

4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa

5. Kerro, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat

6. Eikä sitten haasteta samaa blogia takaisinpäin :)

1. Kiinnyn esineihin todella vahvasti. Enkä raaskisi heittää mitään minulle tunnerikasta pois.

(Kuten kuvan nukkanen villatakki, ostettu minulle kun olin ylä-asteella! Tai laukunhihna lempi laukustani, jonka säästin kun laukku alkoi haista omituiselle ja heitin pois.)

2. Olen hyvin ailahtelevainen ja en useimmiten itsekkään tiedä reaktiotani asioihin, ennen kuin siinä tilanteessa.

3. Olen ääripääihminen ja kultainen keskitie harras toiveeni.

4. En tiedä mitä haluaisin tehdä ammatikseni.

5. Syön joka päivä jotain makeaa.

6. Niskani ovat aina niin jumissa, että puren alati hampaita yhteen. 

(Vastaantulijat älkööt luulko, että olen aina kiukkuinen, vaan taidan olla niskajumppaa vailla)

7. Haaveilen jonain mahdollisena elonpäivänä hankkivani jonkun Custom-pyörän.

8. Kunnioitan ihmisissä suorasanaisuutta, huumorintajua, aitoutta ja tiedostamatonta kauneutta.

9. Ostan mielelläni klassisia ja laadukkaita tuotteita, jotka menevät monen monta vuotta. Nyttemmin kukkaro ei vain meinaisi antaa myöden näille investoinneille. 

(Tiedoksi tutuille,, että iänikuinen Lapista ostettu karvalakki tulee tänäkin talvena kököttämään syvällä päässäni <3 (joku siellä ajattelee, että eikö siitä vieläkään päästä eroon, edes näin monen vuoden jälkeen :D)

10. Siinä missä muut maalaisivat seinänsä valkoiseksi, minä varmaan maalaisin mustalla.

11. Minulla on kausia, kun en kykene tehdä käsitöitä, kun pyörryttää ja oksettaa niin paljon. Nyt olemme lähellä sitä (taas!) ja pakko alkaa huolehtia liikunnasta, niin siis vaikka huomenna?

Ja 11 kysymystä vastauksineen:

1. Miten vietät vapaapäiväsi kaikkein mieluiten?

Tekemällä just sitä, mitä sillä hetkellä haluttaa tehdä, elikkä tietysti käsitöitä ja jos kerran ihan oikein vapaapäivää vietettäis niin silloin menisin kunnon hikilenkille käsitöimisen lisäksi.

2. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?

Varmasti se kun lunta oli niin paljon, että en nähnyt eteeni pihalla, vaan kuljin isoveljieni kolaamissa 'käytävissä'. Olisinko tuolloin ollut joku toosi pikkuinen 'Kilku'. En osaa sanoa ikää, mutta aikas pieni taisin tuolloin olla, kun kaikki veljeni taisivat vielä tuolloin asua kotosalla.

3.Mistä haaveilit lapsena ja oletko saavuttanut sen?

Ihan pikkuisempana haaveilin häistä ja sen sellaisesta perus setistä kuin lapset ja omakotitalo. Ja nuo kaikki minulle on annettu, ilman omaa ansiotani. Varsinaisia omia saavutuksia minulla ei taida juurikaan olla. Kunnianhimoni taitaa olla olematon ja unelmani suhteellisen pieniä.

4. Jos saisit valita itsellesi vain yhden harrastuksen, mikä se olisi?

Käsityöt tietenkin!

5.Lempivuodenaikasi ja mikä siitä tekee parhaimman?

Talvi. Ja sanottakoon vielä luminen talvi. Hetken on valoisaa, mutta musta yökään ei ole kokonaan musta. Toivoisin elämänkin olevan kovin mustavalkoista, jolloinka tulkintavaraa ei jäisi ja asiat olisivat yksinkertaisia.

6. Mikä on ostoslistalla ykkösenä itselle?

Jotain puolijuhlavia vaatteita, jotka menevät arkeen mutta  myös juhlaan.

7. Lempiruokasi?

Arkena jauheliha (!!) ja sitten ravintolassa taitaisin vetäistä jonkun perus Metsästäjän leikkeen jossa olisi eeeekstra paljon sienikastiketta <3.

8. Kuinka hemmottelet itseäsi?

Syön, yllätys yllätys, jotain makeaa ja teen käsitöitä, laitan saunan päälle ja könötän siellä liki tunnin. Jonka jälkeen söisin lisää jotain makeaa ja tekisin niin kauan käsitöitä kuin silmät vaan pysyvät auki. 

9. Mitä teet aamulla ensimmäisenä herätessäsi?

Köllöttelen puolituntia horroksessa ja nousen ylös ajatellen, että oliko virhe valvoa kutimella kolmeen asti?

10. Mikä on sinulle tärkein perinne josta et voisi luopua?

Jouluperinteet. Sauna ja riisipuuro sekametelisopalla on aika must. Täällä Pohjammaalla käydään aina ulkona tähtien tuikkeessa jouluhartaudessa kuuntelemassa mieskuoron laulua ja viedään kynttilöitä haudoille. 

11. Helppo, loppuun lempivärisi?

Joskus elämässä on pakko valita monesta kivasta yksi. Ei ehkäpä mikään helppo, mutta sanottakoon että harmaa. Musta ja valkoinen on kyllä lähes yhtä upeita, mutta kenties tuo harmaa on tuollainen tylsä välimuoto kuten taidan vähän minäkin olla.

Pari vuotta sitten tekaisemani sukat ja eteisen matto. Molemmat arjessa kulahtaneita, mutta niin rakkaita.

Ja sitten toiseksi vastaan Kristallinkirkkaat ideat! -blogin Nipsun lähettämään haasteeseen. Kiitosta kehiin myös vielä tässäkin välissä. Nämä ovat kyllä aina kivoja vaikkakin olen huono näitä lähettelemään eteenpäin. 

Haasteen säännöt ovat vanhat tutut:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait

2. Vastaa annettuihin kysymyksiin

3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle

4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

1. Tarina blogisi perustamisesta?

Olimme kyläilemässä serkkuni luona, jossa eräs neitonen oli tehnyt hääpuvun yhtenä yönä. Ja silloin heräsin todellisuuteen, että missä on tuo neitonen minussa. Se joka uskoo itseensä ja mikään ei ole liian suuri haaste tavoiteltavaksi. Jolloinka lähdin tämän blogin kautta etsimään jostakin sitä Kipaa, joka on hautautunut kaikkien arkisten tittelien alle. Ja teen tuon matkan blogaten ja ennenkaikkea käsitöitä tehden. :)

2. Lempikäsityölajisi?

Tää on paha, mutta kyllä se on neulonta.

3. Oletko aina tehnyt käsilläsi vai puriko käsityökärpänen sinua vanhempana?

Olen aina tehnyt jotain ns. taiteellista, mutta vasta Pohjammaalle muuttaessani pääsin hurahtamaan näihin käsitöihin täysin. 

4. Mistä hankit käsityötarvikkeesi?

Ihan perus marketeista, nettipuodeista, kirppiksistä ja paikallisista kaupoistakin. Myös Päntäneellä tulee Tapion Lankakaupassa käytyä lähes joka kuukausi (ei ollenkaan hyvä juttu kukkarolle :D)

5. Kenelle teet käsitöitä?

Läheisille ja itselle enimmäkseen. Joskus joku tekee myös tilauksia ja sitten pitäisi tänä jouluna tehdä anopin joulupuotiinkin jotain. 

6. Käsityö, josta olet kaikkein ylpein?

Olen tähän joskus ennenkin tainnut vastata, mutta en muista mitä siihen sanoin. Eikä aivoni taida raksuttaa tähän iltaan yhtäkään kovin 'ylitse muiden' -työtä. Taidan olla tälläinen tasatahtinen tekijä, mutta ylitin itseni tässä taannoin selättämään kammoni trikookanttausten suhteen ja se on jo suuri saavutus!

7. Painajaismaisin käsityöprojektisi?

Varmaan jotkut ompelujutut. Ei ihan niin vahva laji.

8. Mitä aiot tehdä seuraavaksi?

Sammalpolku-trikoosta, pitsistä ja pallotrikoosta neitosille mekot.

9. Milloin teet käsitöitä?

Aamusta iltaan joka välissä, ku vain vähänkään mahdollista. Jonain päivinä enemmän, jonain vähemmän.

10. Mistä saat inspiraatiosi?

Toisista blogeista, kirjoista, netin syövereistä, lehdistä, katumuodista ja mainoslehdistä.

11. Parasta käsityöharrastuksessa?

Ajatusten soljuminen käsitöiden lomassa. Ne tunnetilat kun kutakin työtä tekee, pintaa silittelee ja puolittain valmista sovittelee. Joskus onnistumisen tunne ja sitten se ilo jonka valmis tuotos tuottaa joko minulle itselleni tai sitten itseni lisäksi vieläpä jollekkin toiselle. Ja yksinkertaisesti tekemisen ilo.

Taidan olla tällä kertaa niin tylsä, että en lähettele kumpaakaan haastetta eteenpäin. Useimmilla tutuilla blogeilla nämä haasteet ovat just piipahtanut tai saapunut, joten taidan vain nauttia yksinoikeudella kysymyksistä ja niihin vastailuista. Ne ovat tosi kivoja, eikä siihen vierähtänyt kuin kaksi tuntia!! Nyt on kyttyrä niin kipeä, että taitaa ihan oikeasti pakko jumpata tänään.. jos vaikka jäis vaihde päälle? :) Isännän ja kaivinkonemiehen vaihde on ainakin jääny päälle ja pitäis lähteä niitä hätyyttämään tallin pohjien parista kahville. 

Anopilta saatua pullaakin olis pakkasessa.

Nam. 

Taidan tästä hilpasta pakastimelle. 

Hilpaskaahan tekin herkuttelemaan joko namskis herkkupullia, tai vaikkapa namskislankoja. Tänään sorruin taas Tapsan lankakaupassa yhteen Novitan Hile-kerään , mutta vain yhteen! 

Iloa, aurinkoa ja seesteisyyttä teille lukijani ja tervetuloa uusille! Harva on joukkomme, mutta tiivis tunnelma on sitä suuremmalla syyllä taattu? <3  

Pyöreää ja harmaata.

Kymmenen tunnin urakka takana kranssia tehdessä. Ja tuloksena yksi ja ainoa kranssi. Jää niin itselle, tulisi aika kallis kranssi myydä. Olkoot lahja itselle sillä eteinen vähän kaipasi piristystä. 

Myös pyöreää mattoa on tullut virkattua, harmaata tietysti. Lokakuussa muun värisiä mattoja saa edes tehdä? Vois vaikka mieli piristyä jos jotain värikästä raitamattoa tekis :D.

Aurinko on hemmotellut meitä tänään. Kuvatkin meinasi olla jotenkin kellakkoja tai ylivalottuneita. Vaihtelua täysin harmaille kuville (joo joo, hanki kunnon kamera.. ja vastaus on, että jouluna, oi jouluna). Isäni teki minulle puuloodan ja se on eteisessä vastaanottamassa vieraiden ulkovermeitä. Ihana fiilis pitkästä aikaa. Paljon saatu aikaseksi ja paljon maailmaa paranneltu kaikkien kolmen siskoni kesken. Miten paremmalta elämä taas maistuu kun on saanut myös sitä sokeria. Sillä sitähän nuo siskoni ovat. Makeaa ja lohduttavaa seuraa. Sitä parhautta <3

Läheisyyttä ja lempeyttä päiviinne toivottelee 

Kipa

Lohduttavien sanojen lokakuu

Tiedättehän sen lokakuun harmauden. Sen synkkyyden joka antaa hieman enteillä itseään ja sitten kuitenkaan ei vielä saavuta sinua. Hipaisee, vaan ei vielä syleile. Joskus on niitä päiviä kun tekisi mieli juosta vastaan. Joko kädet nyrkissä tai avosylin, se riippuu päivästä.

Pimeys.

Pienikin valonliekki kantaa päivään uuteen. 

Älä luovuta. Anna auringon hivellä kasvojasi. Anna sen syleillä, vaikka tiedät sen kohta sinut jättävän. Pidä luonasi hetken sen lämpö. Anna sen sinua lohduttaa ja nostaa ylös.

Kylmää. Ankeaa.

Miksi annoin säteesi langeta päälleni?

Kuvittelenko, vai onko taas astetta kylmempää?

En valita. 

Vaan totean lokakuun tuottavan tuskaa. Hiljainen kuolema vai kidutusta?

Saat itse valita.

Olen alkanut huomata, ettei varjoja kannata pelätä. Ne ovat alati lähellä. Vaanivat ja varmasti iskevät silloin kun olet heikko, ryvet ikävässä ja yksinäisyydessä. Varjojen pimeydessä näet arjen yksitoikkoisuuden. Valo piilottaa askareiden ankeuden allensa. Tukahduttaa sen vastaväitteet ja kuiskaa lohdutellen, valvon luonasi päivät ja yöt. Pitelen sinua kun heräät yöllä. Olen tässä. Nuku rauhassa sinä pienoinen. Huomenna on päivä uusi. Se on hyvä, kun sen sinulle valmiiksi valaisen.

Lohduttavien sanojen lokakuu ei ole täällä.

Se on hetken hehkua ja varjojen vaanintaa.

Ei varjojen valtakunta koskaan häviä. Vahvistuu päivä päivältä sen mahti, älä luovuta, hoen mantraani. 

Enkä luovuta. 

Kestän hetken syleilyt ja otan niistä kaiken irti. Kohta lumenvalkeus on täällä ja sen kylmä syli on lohtunani. Miten kauniisti hohtaa sen pinta, kun katse vaeltaa sen hunnuilla. Enkeleitäkö siinä nään? Kaksin kappalein räpsyttelevän lumessa? Kyllä äiti jaksaa. Kyllä mä jaksan.

En luovuta. 

Ainakin sinne asti jaksan.

Melodramaattinen puoleni nauttii lokakuun kirpeydestä. Synkkyyden alhoissa se nauttii vaeltaa, ammentaa luonnon kuoleman väreistä virtaa. Kuitenkin hieman kavahtaen sitä. 

Ehkä sen on hyvä?

Kituminen on merkki elämästä. Vielä virtaa veri suonissani. 

Yhä jaksan nostaa päätäni ja anoa. Lisää aurinkoa pyytää, lisää huumoria arkeen, lisää itseironiaa.

Lisää. Miksi aina lisää?

 Miksei tässä ja nyt ole hyvä? Sillä tässä ja nyt on hyvä. 

Nyt.

Olen onnellinen, kiitollinen ja rakastettu. 

Lisää, mitä lisää? 

Kaikki on annettu, mutta muisti taitaa vain pelata huonosti. Yksi rahtunen huumoria löytynyt. Yksi kourallinen naurua ja monta sylillistä rakkautta (ihana isosiskoni lapsineen tuli Pohojammaalle <3).

Aika hyvä saalis, eikö?

Aurinkoa.

Elämän pituisia aarteita, niitä itsestäänselvyyksiä sinulle toivottelee

Kipa.

Tää vaateis vähä Marimekkoa.

Olen odottanut vuoroani jo kymmenen minuuttia. Edellinen asiakas on maksanut jo, mutta turinat ovat vielä kesken. Sillä välin olen tarkistanut hyllyvalikoiman jo moneen otteeseen löytämättä Muija-kangasta mustana. Olen kuunnellut asiakkaan ja myyjän jaaritusta asiakkaan vanhasta pihasta. Miten kaunis se olikaan ja kuinka uudet nuoret asukkaat pilasivat pihan. Kuinka talon eteen on tuotu jokin hökkeli, joka peittää upean ja ison talon. Myyjäkin meinaa, että ei viitsi enää edes käydä siellä päin lenkillä kun niin on ruma piha nykyään. Kun aletaan kertoa siitä mitä kaikkia kukkia on hävitetty, alan jo oikeasti tuskastua. Lista on loputon ja minulla lapset sekä mies odottamassa autossa.

 Listan päätyttyä siirrytään sujuvasti hieman matalammalla äänellä keskustelemaan siitä kuinka jokin taiteilija on ottanut uuden miehen.. supinaa (myyjän!) siitä kuinka sillä taiteilijalla ilmeisesti on ollut jotain sellaista.. öhöm.. ja sitten hieman kovempaa äänenkäyttöä asioista joita en haluaisi kuulla.. Loppuun taas palaamme siihen pihaan, jossa sentään onneksi on hieno kuisti, etteivät kokonaan ole pilanneet Maijan pihaa. Sekä tietysti asiakas toteaa, että "Enhän minä sillä, minulla on aivan upea talo, ihana kerrassaan!" ja muistaa huikata ennen lähtiessään "etteihän näistä sitten hiiskuta kenellekkään". Nämähän jäävät meidän väliseksi asiakas varmistelee ja myyjä vakuuttelee luottamusta äänessään ja myötätuntoa silmissään, minusta välittämättä, että tietenkin jäävät. Miten traagista! Maijan piha on pilattu ja tuollainen nuori ihminen kyselee Muijaa jota meillä ei edes ole, tuntuu hän ajattelevan. Mutta ei näytä pätkääkään ajattelevan että näin pienellä paikkakunnalla kannattaisi harkita edes hieman miten asiakkaiden kuullen puhuu. Ja voishan sitä asiaksta palvella siinä turinoiden lomassa kun kuitenkin kaiken kuulin  noin pienessä puodissa kun olimme. Nauratti ja ärsytti. Ostin siltikin puolitoista metriä ihastuttavia kuoseja ja surautin vähä tyynyä ja tein pari taulua.

 Eilen surautin myös tytöille legginsit keltaisesta collage-kankaasta, jota jo aiemmin näitte näissä tunikoissa. Sopivat hienosti uusien Pompin paitojen kanssa. <3 Ja tänään testasimme housuja kirpparilta löydettyn Polarn O. Pyretin farkkutunikaan. Se oli hyvä löytö se, kympillä noin ihana uuden veroinen tunika! 

Sänky kaipailisi vielä vähän fyrrytyynyjä, mutta niitä sitten joku toinen kerta. Älkääkä välittäkö ryppyisestä päiväpeitosta, räkänokista ja kamalasta vuodatuksesta. Se on tätä elämää. Ja niin.. nämähän jäivät meidän väliseksi? ;)

Perjantain pitsisukat ja vähä muutakin.

Pyydettiin pitsisukkia harmaina ja valkoisin nauhoin. Sukkamalli on jostain Novitan sukkalehdestä ja tapani mukaan vain aloitussilmukoiden määrä ja pitsimalli on noukittu ohjeesta. Omistan lähes samanlaiset sukat itsekkin, ystäväni Iinan neulomana kylläkin. Laitoin muuten mukaan valkoiset nauhat, mutta aavistelin myös kyseisen serkun rrrrakastavan myös pitsiä joten käytin hieman värillistä pitsiä edes omaksi ilokseni. Pitkästä aikaa taas pitsi hotsitti. Kumma kun tuo naisen mieli muuttuu sitä tahtia kuin sekunnit juoksevat. Välillä mielisi super modernia ja pelkistetyä, minimalistista sitten toisinaan taas ih niin romanttista ja hempeää... toisinaan taas reteen retroa väri-ilottelua. 

Makkarissa tuo isomman neitosen soppi koki pienoisen muutoksen löydettyäni kirpparilta ihanan posliinikipon EUROLLA. Tuikkasin siihen Gallunan, otin Kodin Kuvalehdestä Marimekon mainoksen ja yhden takasivun, ompelin kirppispöytäliinasta ja valkoisesta Ikean verhosta rimpsutyynyn ja siirsin sängyltämme tyynyjä neidin sängylle. Noh.. arvaattehan, nyt meidän sänky tarttis tyynyjä. Mielessä olis kaiken näköistä, mutta niitä ei saa paikallisista kaupoista. Kenties reissu Kauhajoelle (tämän jo niin rakkaaksi tulleen takahikiän vieressä oleva 'KAUPUNKI') on lähiaikoina tiedossa. .. niin siis jos kotiäidin suuret tulot riittävät bensaan, tyynyihin ja kangasilotteluun ihan kaupasta asti kaiken muun oikeasti tärkeän lisäksi. En napise. Olen äärimmäisen kiitollinen, että lapseni saavat saman kasvatuksen kuin minäkin ja turvallisen ympäristön. Enkä kaipaile yhteiskunnan arvostusta, mutta ihmetyttäähän monien kysymykset ja ajatukset siitä, että "Ai sä olet VAAN kotona?" . Sopii tulla yrittämään, tämän turhauttavampaa työtä ei ole olemassakaan, mutta taivas miten antoisaa tämä toisinaan onkaan.

Tämä nainen on liikutellut kippoja, kappoja, tyynyjä ja kaiken maailman koriste-esineitä ees taas. Voi olla, että huomenna otankin Kodinkuvalehdestä jotain mustavalkoisia kuvia ja siirrän värikkäät tyynyt kaappiin. Isäntä tuskin moista edes huomaa ja vaikka huomaisikin niin pyörittelisi vain silmiään. Eipä ole nämä mun sisustustohinat kovin kalliita olleet... en uskalla edes laittaa pahemmin rahaa siihen sillä mieleni muuttuu joka päivä. Rasittavaa, mutta ehkäpä sekin ihan virkistävää. Kiva kun mikään päivä ei ole ihan samanlainen ja jokainen kirppikseltä raahamani aarre on ollut ainakin suht uniikki. Kiertelisinkö kirppareita, jos minulla olisi rahaa ku roskaa? En tiedä, ehkäpä kiertelisin sitten antiikkiliikkeitä tai ostaisin sisustusliikkeistä aitoa vanhaa aidolla kunnon hinnalla. .. enkä kokisi sitä tunnetta, jonka tunsin kun löysin tuon söpön kirsikkakipon. Oikeastikko, eurolla? Kuka voi luopua E.U.R.O.L.L.A.?

Noh tämä nainen lähtee nukuttamaan tuota yhtä neitosta. Kun isäntä tulee töistä kotiin niin lähden, minnekkäs muuaalle kuin KIRPPARILLE. Mistä sitä tietää, jos samassa välikössä olis lisää noita euron kirsikkakippoja? Oi että, kyllä tämä 'köyhyys' on ihanaa (ehkä puheet olisivat toisenlaiset ellei miekkonen olisi sponssaamassa arjen tohinoissa).

Mahtavaa viikonloppua ihanaiset!

-Kipa-

Sofia-kirjoneulesukat

Nallen ihastuttava lila väri houkutteli ja valloitti käsityöläisen. Kummityttöselle kuulemma tarvittais sukkaa jos toista, joten tein yhden parin (yhä prässäämättä kylläkin). Piiiiitkät, että menee talvella lähes villahousujen tilalla mekon kanssa. Ideaa näihin kuvioihin hain Garnstudion sivuilta, mutta muuten tuollaset perus pitkätsukat päästä. Harkinnassa on myös tehdä lyhyenlännät sukat samaiselle neitoselle. Elena sai toimia mallina meidän ihan uudella JDL:n tuolilla joita tilasin pari netistä. Lisää olis saatava, mutta mutta.. Hiljaa hyvää tulee?

Toinenkin Muratti sai päällensä virkatun korin, mutta jätin alla olevan ruukun näkyviin hieman. Onko ihan pöhkön näköistä? Jotenkin ajattelin, että sopeis värimaailmaan näkyä hieman tuota kamalan ihanan ruskeeta? Kudetta olis kyllä .. mitä.. jotain pari jätesäkillistä, että ei se siitä kiinni ole jos raati siellä toisella puolella päättää lisäkierrokset tarpeelliseksi. :D

Makeaa on mussuteltu tällä viikolla(kin), Ryökäle mitä touhua. Hampaat tippuu tätä menoa suusta aika nopeesti... hillitäkkö pitäis? Hmm.. Huomenna?

Hyvää ja makoisaa tätä päivää, huomista ja vaikka vielä ylihuomistakin.. Olette ihania kun jaksatte käydä piipahtelemassa täällä <3. 

Nahkatakista tuolinpäällys

Sataa.

Aamu alkaa suklaalla.

Pienet tahmatassut läästivät uutta tuolinpäällystä. 

Se on vanha nahkatakki ja helppo pitää puhtaana.

Otatko lisää suklaata?

Nam.

Makoisaa perjantaita kaikille!

Ruokapöytä vihdoin valmis

 Kova hiominen on takana ja maalauskin kävi vaivatta kun puuseppä maalasi pöydän. Kysyi, että "eikö tätä siis tehdä puusepän tarkkuudella", sillä en missään nimessä halunnut peittää kaikkia virheitä.. No Way! Hymyilyttää miekkosen kysymys vieläkin. Olimme varmasti hänen mielestään vähintäänkin omituisia vaatiessamme häntä jättämään kaikenmaailman viat kittaamatta. Luonnetta sitä olla pitää huonekaluillakin.

Aivan ihana ystäväni toi joku aika sitten tekemänsä pannunalusen, Kiitos Iina <3

Keittiö sai myös tänään uusia asukkaita kaksi, ihanat muratit ulkoa siirtyi sisälle. Toivottavasti lähtisivät parempaan kukoistukseen sisällä, sillä unohdin kastella aina ne ulkona. Ruukunsuojus sopii hienosti tuohon pärelootaan jonka fb kirpparilta taannoin löysin (mainitsinkin siitä täällä jo joku aika sitten). Tein ruukunsuojuksen Tapion Lankakaupan trikookuteesta ja malli päästä vedetty niin että nyt sopii sisällä olevan ruukun päälle.

Kovin harmaata on yhä, mutta kummasti valoa uusi pöytä tuo ja ei ainakaan vielä kovin paljoa notku. Hain vain läpinäkyvää pöytäliinaa ja liian vähän luonnollisestikkin. Pöytä olikin yli 2 metriä ja otin vain sen 2 metriä. Noh, menee se noinkin vajaamittaisena jonkin aikaa. Hankin sitten joskus uuden. Nyt vain nautitaan Kurikan perämettien annista, siellä olisi miekkosen autotallissa ollut muitakin aarteita, mutta ei niille tavaroille meille ollut käyttöä. Tälle pöydälle ja parille perunaloodalle kyllä löytyi käyttöä. Toisen roju on vain yksinkertaisesti toisen aarre <3

Ikimuistoisia ja aarrerikkaita päiviä teille toivottelee Kipa.

Systerin luona

Tällä viikolla on ollut suht kiirusta, siitä huolimatta otin likat kainaloon ja lähdin siskoni luokse. Siellä siskonlapset, naapurinlapset ja meidän neidit leikkivät jos jotakin sillä välin kun emännät turinoivat.

Napsin vähän kuviakin. Tässä niistä teille kollaaseja, oih sanon minä!

Aurinkoa sunnuntaihinne!

Piristysmatto eteiseen

 Harmaus on vallannut pienen kyläpahasen. Sataa.

Aamu on kiireetön, kuin pysähtynyttä aikaa.

Koululaiset kiiruhtavat kouluihinsa ja me vain katselemme sateen ropinan osumia noihin pieniin pyörällä eteneviin värimöykkyihin. 

On syksy.

Minusta koulut alkavat syksyllä ja sitä on turha kaunistella itselleen.

Onko koulujen alkuja taas aikaistettu?

Miten kesä hurahtikin taas näin nopeasti?

Tartuin sentään useimmiten hetkeen.

Mutta silti, tuleehan vielä aurinkoisia 'melkeen kesäpäiviä'`?

Eilen isäntä kiikutti tulevan ruokapöytämme eräälle entisöijälle maalattavaksi. Olohuoneemme maalaustilaksi muuttaminen ei innostanut kumpaakaan, jotenka jäämme odottelemaan kutkutusta tuntien pöydän valmistusta. 

Saattaa kuulemma hieman kestää.

 Noh, se ei haittaa, meillä kun tuntuu kaikki muukin kestävän ja viivästyvän. Tätä raitamattoa ostokuteista (pari raitaväriä taitaa olla kirppikseltä haalittu) taisin aloitella ties koska ja vasta eilen päätin, että se on saatava heti valmiiksi. Parisen tuntia siinä meni ja turhaa työtä taaskin tehtyä. Piti purata kakskyt senttiä kun loimi loppui kesken ja raidat menisi edes jollakin lailla järkevästi. Aloitin keittiön kesämattoa tästä, mutta loimi ei sitten enää riittänyt, joten tuli eteisen piristysmatto. Jätin vierelle toisen kutomani eteisenmaton. Ennakoin jo tulevia kurakelejä ja suojelen lattiaa. Jotain mummomaista tuossa lattian vuoraamisessa on. Minähän olen tavan mummo, joten näillä mennään.

Tuulikaappikin tarvitsisi uuden maton. Suurin osa tahroista on jotain ikitahroja ja matto on kamalassa kunnossa. No on sekin sentään itsetehty ja rakastettu. Useimmiten se on ihan rutussa ja paksun hiekan peitossa, kengät sekaisin sekä hapsut vintturassa. Sopii tänne maalle hyvin. Huoletonta ja kaunista harmaata syksyä kun on luvassa. Ennen totaalista harmautta on kuitenkin ruska ja syysauringon paiste, tänään sitä ei vain näy  missään ja mieli myrkyttyy uskomaan arjen ankeuttajaa. 

Harmaata.

Harmaan harmaan harmaata.

Älä usko sitä.

Vielä se aurinko paistaa, lehtiä valaisee ja tuulen kanssa tanssii.

Ehdin siis vallan hyvin pestä ties kuinka monennen kerran tuon likaisen matton eteisestä.

Se ehtii vielä kuivata.

Ennen mitä?

Ennen totaalista harmautta ja rankka sateita?

Pah. Heitän sen koneeseen ja kuivuu kun kuivuu.

Minua et lannista, ankeuttaja harmaahapsi.

Auringonsäteitä kaikille toivottelee yks tavan mummo!

Arjen ihania aarteita

Sydän hakkaa, tekisi mieli kiljahtaa ja kuulet kuinka veri kohisee suonissasi. Kaappaat esineen hyllystä kuin peläten, että joku tai jokin vie sen kuitenkin nenäsi edestä. 

Ei vienyt.

Iloa rinnassa, toopena hymyillen kuljet.

Olemme kirpparilla ja kaikki on mahdollista.

Aarteita toinen toisensa perään.

Joskus harvoin saman fiiliksen saa kaupassa käydessä, mutta huomatkaa, vain joskus harvoin.

Mikäli joku ihmeellinen olento siellä ruudun toisella puolella ei tiedä yhtään mistä puhun. Voin siis olettaa, että kyseessä on tähän verrattava asia:

Kuljet kirkkaasti valaistussa yksityispuodissa, ympärilläsi on kauneutta ja laadukkuutta. Arvokas laattalattia jalkojesi alla ja yksityiskohtia sisältävät seinät. Koristeiset tuolit, upeine selkänojineen odottavat vaatteiden sovittajia tai sovittajan seuralaista. Peilit ovat kiillotettuja ja isoja koristeellisia erikoisuuksia, niihin katsoessaan sovittajan vaatteetkin alkavat näyttää paremmalle. Kauniit raamit ja tuotteet luksusta tai ainakin ehdottoman uusia.

Tuokin kolahtaa, mutta fiilis on eri.

Kuitenkin lähes samoihin sfääreihin kuin kirpparilla pääsen vain käsityötarvikeliikkeissä.

Tänä kesänä on löytynyt jos jotakin kirppareilta. Kohta alkaa olla niin, että kaikki näkyvillä olevat ostotuotteet ovat heivattu kaappeihin ja esillä on vain aarteita toinen toisensa perään. 

Päreloota: 3 e, keltaiset kulhot 1 e / kpl, GG-purkki 4 e, Arabian emalikattila 10 e, Emalikulho 3 e ja tyynyliina 0,80 e (johon lisäsin vain ripustusnauhat).

Muut aarteet ovat jo olleet ennestään ennen tätä kesää ja tavarat vain täydentävät toinen toisiaan (siis ainakin minun mielestäni ja sehän riittää). Eteiseen kyhäsin nopean taulun. Pyöreät kehykset Hemtexistä ja kangasta tilkkupussista. 

Pientä piristystä arjen keskellä omaksi iloksi ja ehkä joidenkin vieraidenkin iloksi (joidenkin kauhuksi ;) )

Loppuun vielä kuvakasa Wasalandiasta. Oli kivaa, vaikka kuvia katsellessa tulee tunne, että äippä tarttis kuntokuuria ja parturia. Mutta sama tuo. Jatketaan yhtä rähjäisen näköisenä ja kuntoillaan sitte joskus. Nyt menen jeesimään isäntää pihalle, jos se olis jotakin keksinyt mun pään menoksi. 

Riemurikasta eloa kaikille!

Oi, Oi !

Isännältä pyysin ennakkoon joululahjaksi (kyllä, juurikin joululahjaksi)  valoroikat olkkariin. Näytin netistä Johtoi Oy:n ihania valoja, mutta isäntä murahti että noitahan nyt saa paikallisesta Rautakaupastakin. Hetken murisin takaisin netistä saatavien roikkien olevan designia ja sen sellaista, mutta isäntä vain pyöritteli silmiään. Meinasi vain, että jouluun mennessä olisit sitäpaitsi kyllästynyt jo noihinkin. 

Osui ja upposi. 

Mies on oppinut perustelemaan hyvin tai sitten kenties se vain yksinkertaisesti on oppinut tuntemaan minut. Kun seinät alkavat kaatua niskaan, emäntä alkaa mööbleeraamaan. Tällä kertaa tuli ainakin edulliseksi tämä päähänpisto. Vaivaisen kympin kipale! Ei varmasti Rautakaupan miekkonen ajatellut roikkien päätyvän olohuonetta koristamaan, mutta sielläpä nuo. Nyt olis armoton tarve vaihtaa verhot,.. ja ei olis paha jos vaikka uudet tapetitkin? :D Onneksi nyt ei ole edes aikaa moiseen, ettei isäntä ala taas pyörittelemään silmiään. Antaa nyt raukkaparan hieman lepuuttaa silmiään hienoissa lampuissa ja vastapestyissä ikkunoissa. Katsotaan talviprojekteja sitten lumen tuprutellessa pihaan? ;) 

Jämälangoista tossut

Kun laittaa monen monta jämälankaa päällekkäin ja antaa puikon viedä syntyy jos jotakin. Kuitenkin sitten päätin tehdä perus virkatut tossut. Luonnonkukat odottavat siskoja olohuoneessa. Arjen luksus on pieniä asioita. Miten monta kertaa nuokin kukat ovat jo olleet ilman vettä ja vieressä olevassa kynttiläkipossa on ollut kynttilällä vetiset oltavat. Kiposta kippoon veden kanssa lotrausta isommalla neitosella, mutta kukat ovat suht kauniina säilyneet. Joskus kun meillä on tyttösillä leikkimökki, istutan siihen eteen kyllä päivänkakkaroita. Miten kauniita ne yksinkertaisuudessaan ovatkaan. Kenties niihin sekoittuu ripaus lapsuusaikoja mieleen. Noita huolettomia ja kauniita maalaiskesiä. Aurinko paistoi silloin kirkkaammin, valaisi koko kesän. Ukkonen jyrisi voimakkaammin ja salamat lähes häikäisivät. 

Vielä on kesää jäljellä jokunen tovi. Isännän kesälomakin vasta edessä ja yhä vihertää tien reunat. 

Kukkiiko päivänkakkat yhä?

Miten kauniita pilvet ovatkaan.

Kultaa ympärillään, tuulen vietävänä.

Hiukset hulmuten, latvoja taivuttaa.

Lapsuusajat ovat täällä. 

Alati tyttöset elävät kultaisia hetkiä.

Heinäsirkan soitto sydämmessään jo heilläkin.

Kuinka kaunista.