Perjantain pitsisukat ja vähä muutakin.

Pyydettiin pitsisukkia harmaina ja valkoisin nauhoin. Sukkamalli on jostain Novitan sukkalehdestä ja tapani mukaan vain aloitussilmukoiden määrä ja pitsimalli on noukittu ohjeesta. Omistan lähes samanlaiset sukat itsekkin, ystäväni Iinan neulomana kylläkin. Laitoin muuten mukaan valkoiset nauhat, mutta aavistelin myös kyseisen serkun rrrrakastavan myös pitsiä joten käytin hieman värillistä pitsiä edes omaksi ilokseni. Pitkästä aikaa taas pitsi hotsitti. Kumma kun tuo naisen mieli muuttuu sitä tahtia kuin sekunnit juoksevat. Välillä mielisi super modernia ja pelkistetyä, minimalistista sitten toisinaan taas ih niin romanttista ja hempeää... toisinaan taas reteen retroa väri-ilottelua. 

Makkarissa tuo isomman neitosen soppi koki pienoisen muutoksen löydettyäni kirpparilta ihanan posliinikipon EUROLLA. Tuikkasin siihen Gallunan, otin Kodin Kuvalehdestä Marimekon mainoksen ja yhden takasivun, ompelin kirppispöytäliinasta ja valkoisesta Ikean verhosta rimpsutyynyn ja siirsin sängyltämme tyynyjä neidin sängylle. Noh.. arvaattehan, nyt meidän sänky tarttis tyynyjä. Mielessä olis kaiken näköistä, mutta niitä ei saa paikallisista kaupoista. Kenties reissu Kauhajoelle (tämän jo niin rakkaaksi tulleen takahikiän vieressä oleva 'KAUPUNKI') on lähiaikoina tiedossa. .. niin siis jos kotiäidin suuret tulot riittävät bensaan, tyynyihin ja kangasilotteluun ihan kaupasta asti kaiken muun oikeasti tärkeän lisäksi. En napise. Olen äärimmäisen kiitollinen, että lapseni saavat saman kasvatuksen kuin minäkin ja turvallisen ympäristön. Enkä kaipaile yhteiskunnan arvostusta, mutta ihmetyttäähän monien kysymykset ja ajatukset siitä, että "Ai sä olet VAAN kotona?" . Sopii tulla yrittämään, tämän turhauttavampaa työtä ei ole olemassakaan, mutta taivas miten antoisaa tämä toisinaan onkaan.

Tämä nainen on liikutellut kippoja, kappoja, tyynyjä ja kaiken maailman koriste-esineitä ees taas. Voi olla, että huomenna otankin Kodinkuvalehdestä jotain mustavalkoisia kuvia ja siirrän värikkäät tyynyt kaappiin. Isäntä tuskin moista edes huomaa ja vaikka huomaisikin niin pyörittelisi vain silmiään. Eipä ole nämä mun sisustustohinat kovin kalliita olleet... en uskalla edes laittaa pahemmin rahaa siihen sillä mieleni muuttuu joka päivä. Rasittavaa, mutta ehkäpä sekin ihan virkistävää. Kiva kun mikään päivä ei ole ihan samanlainen ja jokainen kirppikseltä raahamani aarre on ollut ainakin suht uniikki. Kiertelisinkö kirppareita, jos minulla olisi rahaa ku roskaa? En tiedä, ehkäpä kiertelisin sitten antiikkiliikkeitä tai ostaisin sisustusliikkeistä aitoa vanhaa aidolla kunnon hinnalla. .. enkä kokisi sitä tunnetta, jonka tunsin kun löysin tuon söpön kirsikkakipon. Oikeastikko, eurolla? Kuka voi luopua E.U.R.O.L.L.A.?

Noh tämä nainen lähtee nukuttamaan tuota yhtä neitosta. Kun isäntä tulee töistä kotiin niin lähden, minnekkäs muuaalle kuin KIRPPARILLE. Mistä sitä tietää, jos samassa välikössä olis lisää noita euron kirsikkakippoja? Oi että, kyllä tämä 'köyhyys' on ihanaa (ehkä puheet olisivat toisenlaiset ellei miekkonen olisi sponssaamassa arjen tohinoissa).

Mahtavaa viikonloppua ihanaiset!

-Kipa-

Ekat joulukortit jo!

Kasa joulukortteja tuli tehtyä tänään. Jäljetkin on jo siivottu, ei siihen mennyt ku vajaa tunti! Lasten kanssa askartelu on sitten kivaa :D .  Jotenkin hermoja raastavaa, mutta toisaalta ihanaa. Tytöt olivat kyllä aika tohduksissa äidin teippirullista ym. Vaikka olikin ihanaa, niin ei kiitos hetkeen paperisilppua keittiöön! Ei tahmaisia tassuja joihin on takertunut kaiken maailman minisilput. Eikä ainakaan liimatahroja sukanpohjissa!

Aamun autere kultaa,

kasvot lapsen pienoisen,

loistoaan antaa,

maahan kolkkoon synkkyyden.

kuin enkeli ois läsnä,

muodos lapsen herttaisen.

Silmät sädehtien laulaa,

sulosointujaan.

Ne sävelet nähdä saa 

sydän ahdistunein.

Voiman päiväänsä saa

ja jatkaa kevein askelein.

Silmissä äidin ilonkyynel kimmeltää,

 ja hetken,

ihan hetken,  Taivas aukeaa.

Nauttikaahan syksystä, sateenropinasta ja tuulen havinasta.

 <3

Nahkatakista tuolinpäällys

Sataa.

Aamu alkaa suklaalla.

Pienet tahmatassut läästivät uutta tuolinpäällystä. 

Se on vanha nahkatakki ja helppo pitää puhtaana.

Otatko lisää suklaata?

Nam.

Makoisaa perjantaita kaikille!

Surun väri on musta.

Aiemmin kesällä tekemäni mekko lähti matkaansa liian aikaisin. Keskeneräisenä ja meni rikki.

Tänä aamuna korjailin ja viimeistelin. 

Yksinkertaista.

Trikoo Jätti-Rätistä ja vyönä toimii laukunhihna. 

vajaa 7 metriä anoppilaan

 .. nimittäin mattoa. 

Syksy on kohta täällä. Luonnonvalo kateissa ja älykkään salama on sitten niiiin hyvä. No näillä mennään, sillä matot ovat anoppilassa ja äkkiä piti siellä muutama kuvakin näistä räpsäistä. Kaksi räsymattoa, kuteina vähän mitä sattuu kierrätettyä ja nurkista löydettyä. Vain ruskea on vartavasten ostettua. Ruskanvärit lisämausteilla siis. 

Suhteellisen monta nyssykkää kudetta näihin mattoihin tuli kulutettua, mutta silti nurkat tursuaa kuteita. Yhden matton olen paukuttanut itsellekkin. Postaan sitä huomenna, kun tai jos saan edes hieman luonnonvaloa kuvaustilannetta avittamaan. Nyt kutkuttaisi ottaa hieman haastetta näihin mattojen tekoon ja laittaa jotain muutakin kuin palttinaa. Katsotaan mitä tuleman pitää ja koska. 

Huomiseen ihanaiset <3

Mehitähti-vauvojen koti

Hiellä ja vaivalla vaatimaton kivialueemme on valmis. Isäntä raahasi auton perässä isoimmat kivet ja muutoin olen taas kerännyt ja kerännyt kiviä ympäri pihaa. Nyt alkaa kivet olla niin loppu, että vaikea enää saada järkevän kokoisia kiviä mistään. Pikkukiviä tilattiin vähän lisää, mutta muuten pärjättiin oman pihan kivillä.

Kirjoitin viime postauksessa, että Mehitähteä etsittäisiin. No niitäpä löytyikin oven takaa kun tulimme Wasalandiasta kotiin. Ihania pieniä vauvasia ja muutama hieman isompikin yksilö. Aaamulla räväytettyäni silmät auki, tiesin heti mihin suuntaan nokkani. Hieman saksia saappailleni, multaa, Mehitähdet ja iso siskoni pihalta ryövätyt kävyt. Siinä pienet yksityiskohdat kivialueellemme. Toivottavasti vauvat kasvavat ja vielä leviäisikin joku kesä. Lupaan lisätä multaa, jos niin teette.

Nuo saappaat ovat palvelleet tämänkin kesän helteillä. Pidin niitä jalassani mieluummin kuin piha'croksejani'. Pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa vielä villasukat saappaiden lisäksi jalassa! Joskus harvoin oli ihan pakko kesken kaiken käydä vaihtamassa edes villasukat pois. Niistä tulee mieleen tähän astiset touhut, kuinka tohelo emäntä astui maalisankoon ja ihmisten hymyt kun kuljin saappaat jalassa ihmistenilmoilla. Olen välillä tyhmän rohkea, mutta syksyksi pitää ehdottomasti hankkia uudet saappaat. Nuo eivät enää olisi hymyilyttäneet ketään, vaan pikemminkin aiheuttanut pahennusta. Vaikka toisaalta, olisin näyttänyt varsin ahkeralta nuo jalassa?

Rappuset odottavat tummumistaan ja kukat kukoistavat (ainakin vielä). Naapurin tätikin on niitä käynyt kastelemassa meidän poissa ollessamme. Ihania ihmisiä maailmassamme onkin. Pyytettömiä ja avuliaita, kiitos! 

Mitäs tänään? Aurinko paistaa, joten taidan lähteä pihalle isännän avuksi tai sitten hion sitä ruokapöytää. Ei se ole kuin muutaman kuukauden könöttänyt tuolla tallissa. Ja raukka kuulemma on aivan liian iso tallia asuttamaan, aina tiellä ja sun muuta. Roudaan sen kyllä niin pihalle tänään. Annan talon repsottaa yhä sisältä ja ummistan silmäni kaiken maailman sotkuille ja epäkohdille. Tekee hyvää itse kullekkin!

Aurinkoa toivottelen myös minäkin ja kehoitan nauttimaan sen säteistä. Paistaahan se vielä syksylläkin, mutta kesä on kerran vain. Nauti, nauti, nauti!! <3 

Kortteja ja tossut

Onnistumisen tunne.

Se tunne on käsitöissä sitä parasta. 

Jotain käsittämätöntä näin kotiäidin perspektiivistä katsottuna.

Ei jäljen tarvitse olla täydellistä, mutta olo on hyvä olla  kuin omenalla. 

Välillä on se tunne, että kotiäiti ei sitä onnistumisen tunnetta koe  kovin usein. Onneksi on käsityöt.

 Kotitöitä ei edes mietitä silloin kun väkerretään niska kyttyrällä kortteja, tossuja, sukkia, pipoja tai mitä milloinkin. Eletään hetken autuudenlinnassa jossa ei todellisuudella ole tilaa.Ei mietitä likaisia lattioita, sotkuista huushollia, tiskivuorta tai pyykkipinoa.

Ei sillä ettenkö olisi minäkin noiden eteen tänäänkin ahertanut monen monta tuntia, mutta eipä tuo näy missään. Onnistumisen tunne huusholliskana ei ole kovin pitkäkestoista, joten Luojan Kiitos että on käsityöt. Näpertelyt ja kihertelyt. Liimailut, ompelut ja kutomiset. Kirjomisia, neulomisia ja virkkaamisia unohtamatta. 

Jos et ole vielä hurahtanut käsitöihin, olet toivottavasti kova lukemaan, tai kenties urheilet. Ehkäpä käyt ihmistenilmoilla tai vaellat luonnossa. Arjen vastapainot ovat äärimmäisen tarpeellisia. Niihin ei vain kannattaisi uppoutua liian syvälle. Putoaa korkealta vielä tiskivuorelle tai herää haaveista alati kitisevien lasten ääniin.

 Todellisuus, pysy vielä hetki poissa.

Ei pysynyt, eikä muuten pysynyt tossutkaan jaloissa kuin kuvauksen ajan. (ja sukista meillä ei edes puhutakkaan) 

"Onneksi edes sen aikaa" ajattelen huomenna aamulla. Mikä lie ajatus olikaan nuo joskus pari kuukautta sitten väkertää? Olin vissiin siellä autuudenlinnassa silloin? Tossut ovat tehty kirppikseltä haalitusta Novitan Tennesee-langasta ja korttien materiaalit ovat mistä milloinkin haalittuja tai saatuja.

No näinhän arki kulkee. Onnea ja arkista ahdistusta tasapainossa, mutta olen kiitollinen. Minulla on kuitenkin kaksi ihanaa tyttöstä, miekkonen ja ihan kiva koti. Ja pala palalta valmiimpi piha.

Tämä taitaa lähteä keittämään iltapuuroa neitosille. Hieman pyykkejä kuivamaan ja lapset nukkumaan. Sen jälkeen kyllä palaan taas haavemaailmaani ja neulon sukkaa (toinen on jo valmiina <3)

Onnistumisen iloa teillekkin ihanat immeiset! 

Viikon kuulumisia

Tämä viikko on pitänyt sisällään yllättävän paljon kaikkea, mutta ei mitään super ihmeellistä. Iltapuhteina emännällä on ollut lähinnä lankakorin tyhjennystä ja päivät ovat hurahtaneet milloin mihinkin. Viime viikon puutarhaurakka on näkynyt sisällä ja siitä toipumista oli alkuviikko. Sitten tuli pikkusiskoni yökyläilemään ja loppuviikko onkin mennytkin taas siivotessa ja hieman leivotessakin. 

Pikkusiskoni kanssa kierreltiin paikalliset kirpparit. Löytyi aivan ihana hylly olohuoneeseen 5 eurolla. Kulunut, kauniin sävyinen vanha hylly. Sitä katsellessa hymyilyttää. Olimme varmasti tyttösten kanssa hupaisa näky suht hiljaisessa kylän keskustassa. Rattaat täynnä kirppislöytöjä, toisella kädellä pitelin pyöräilevää kaksi ja puolivuotiastani, toisessa  tämä rustiikkinen hylly. Minä etukenossa hylly kainalossa ja pikkusiskoni keskittyi lähinnä ylikuormitettujen vaunujen työntelyyn. Keräsi tyylipisteitä pitelemällä naaman peruslukemilla kyttäävistä kylän ihmisistä välittämättä. Muitakin ihmisiä hymyilytti kaunis kirppislöytöni. 

Ihana.

Eikä yhtään enää hävetä.

Veronikan kanssa prässäsimme kukkia ja levittelimme niitä pitkin huushollia. Ihania nekin. 

Hyvällä mielellä aloitetaan isännän loman kulutus. Superihanaa se elo on useimmiten, mutta väsyneenä ja kyllästyneenä sitä ei vain huomaa kaikkea arkisen superia.

Sanon se vielä kerran.

Ihanaa!

Ja hyvää viikonloppua kaikille. Me lähdemme nyt kyläilemään ja mukaan lähtee myös tietysti jämälankoja. Vielä ei ole alkanut kyllästyttää jotenka niitä siis kulutellaan.

Jämälangoista tossut

Kun laittaa monen monta jämälankaa päällekkäin ja antaa puikon viedä syntyy jos jotakin. Kuitenkin sitten päätin tehdä perus virkatut tossut. Luonnonkukat odottavat siskoja olohuoneessa. Arjen luksus on pieniä asioita. Miten monta kertaa nuokin kukat ovat jo olleet ilman vettä ja vieressä olevassa kynttiläkipossa on ollut kynttilällä vetiset oltavat. Kiposta kippoon veden kanssa lotrausta isommalla neitosella, mutta kukat ovat suht kauniina säilyneet. Joskus kun meillä on tyttösillä leikkimökki, istutan siihen eteen kyllä päivänkakkaroita. Miten kauniita ne yksinkertaisuudessaan ovatkaan. Kenties niihin sekoittuu ripaus lapsuusaikoja mieleen. Noita huolettomia ja kauniita maalaiskesiä. Aurinko paistoi silloin kirkkaammin, valaisi koko kesän. Ukkonen jyrisi voimakkaammin ja salamat lähes häikäisivät. 

Vielä on kesää jäljellä jokunen tovi. Isännän kesälomakin vasta edessä ja yhä vihertää tien reunat. 

Kukkiiko päivänkakkat yhä?

Miten kauniita pilvet ovatkaan.

Kultaa ympärillään, tuulen vietävänä.

Hiukset hulmuten, latvoja taivuttaa.

Lapsuusajat ovat täällä. 

Alati tyttöset elävät kultaisia hetkiä.

Heinäsirkan soitto sydämmessään jo heilläkin.

Kuinka kaunista.

Kirjosukat neitoselle

Markkinahumu odottaa Kristiinankaupungissa. Vanha kalastajakaupunki innoitti tyttöstä pukemaan farkkua ylle ja laittamaan hiukset tötterölle. Emäntä on vielä hiukset hapsottaen tietokoneella ja pitäisi kuulemma jo autossa olla. Tervehdin teitä lukijoita pikaisesti. Kirjavat sukat koostuvat jämälangoista: sininen ja valkoinen Novitan Nalle-lanka ja ihana roosan tai persikanpinkki on jotain Dropsin lankaa (saman paksuista kuin Nalle). Kirjavan tervehdyksen kuosi on yhdistelmä Garnstudion eri sukista, että päästä en ole jaksanut noita kirjojuttuja vedellä. Tehdään niitäkin sitten joskus, on vain jotenkin vaivattomampaa ottaa malli netistä. :)

Eilen sain pestyä olohuoneeseen uuden lehtiloodan. Kurikan perämettistä löydetty perunaloota oli kyllä niin ollut viimekesänä kovassa käytössä ja savista maata täynnä. Yhä ne tuntuvat olevan hieman likaiset, mutta taitavat olla pinttynyt niin syvälle, etten minä jaksanut niitä kauemmin PORSTATA. 

Kahkaastahan Kristiinahan,

lähärettekö mukahan?

Kenties pihakuulumisia ensi viikolla, sillä käsitöille ei tunnu olevan aikaa. 

Ihanaa ensi viikkoa, rentoa tai sopivan kiireistä, kunhan olis aurinkoista!

Tunnustus ja jämälangoista patalaput

Tälläisen ihanuuden sain Pizzicato-blogista, miten otettu olen moisesta rakkaudentunnustuksesta. Kyllä tämän paperilapulle riipustetun julkisen salaisuuden piristys kantaa pitkälle. Näenhän sen blogissani aina :). Kiitos ihanainen puutarhaintoinen käsityönainen! 

Säännöt ovat seuraavat:

- kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi

- kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi

- anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajalllesi ja kerro heille siitä kommentilla

- ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin

Ja eteenpäin tämän tunnustuksen ajattelin laittaa:

Askartelua ja Elämätä By Mirjarr

Olen mielenkiinnolla seurannut Mirjan touhuja 'naapuripitäjässä'.

Kertun kotoilu

Ihanan romanttista ja iloista elämää Kertulla.

Riehakas

Iloista, elämänmyönteistä lapsiperheen arkea kera äidin käsitöiden.

Taimitarha

Käsitöitä, luontoa, matkustelua ja sitä ihanaa perusarkea.

Tässäpä nuo blogit olivat. Niin paljon on niitä jotka tuon rakkaudentunnustuksen ansaitsisivat, mutta lähetimpäs nyt sellaisille joille tällä hetkellä tuntui hyvälle tuo lähettää ja joilla ei tuollaista tunnustusta taida vielä olla. Luonnollisesti kyllä rakastan jokaista julkisesti lukemaani blogia ja harvoimpa muutenkaan olen tylsille blogeille eksynyt. Useimmiten jokaisessa on sitä jotain. 

Sitä jotain on myös näissä kuvaustilanteissa, huh kun voi olla välillä mielenkiintoista. Ihana neiti 10 kk pomppii peppuloikkiaan kuvaustilanteeseen MINIMOPPI kädessään (ja vieläpä märkä). Surkuhupaisuudessaan niin hauskaa tämä kuvaaminen. On mattoa, lapsia, leluja, roskia (vaikka justiin on imuroitu!?) ja vielä omia varpaita. 

Patalaput ovat jämälangoista virkattuja äidilleni. Oranssi ei oikein ole ollut minun juttuni, mutta onneksi äitini rrrrrakastaa sitä. Ei jäänyt langat koriin pyörimään. Vaan vielä on paljon lankoja joita kuluttaa, eikä kaikki mitään niin kovin ihanan värisiä tai ei välttämättä minun makuuni. Kun saisi edes muutaman kerän vielä pois niin sitten voisi ehkä taas sallia pienen lankahamstrauksen? Nämäkin tein kaksikerroin (kaksi patalappua reunoistaan yhteen) jotta mahdollisimman paljon lankoja kuluisi ja tietysti ettei äitini sormet palaisi. :)

Rakkautta kaikille bloggaajille ja lukijoille, tuo tunnustus kuuluu myös kaikille teille ihanaisille!

Pussit älykkäille

Minua harvoin saa kiinni puhelimesta, mutta nyt on ainakin älykäs puhelin joka soi sisällä emännän ollessa pihatöissä. Isännän valitsema ja ostama, jotenka on se ainakin rakkaudella saanut tulla tähän taloon. Rakkaalle esineelle ompelin nahasta suojuksen ja ystäväni Iinan älykkäälle tein tuliasiksi kanssa. Nahka on jostakin kirppikseltä löydetystä nahkatakista, keltainen nauha on kirpparilta ja punainen nauha on Puotiquen loppuunmyynnistä. Tuo keltainen nauha on ihan loppumaisillaan ja sitä ei saa mistään tai ei ainakaan tuskin kaupanhyllyltä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan jotenka ei muuta ku kirppareita kiertämään ja uusia aarteita etsimään. Huomenna taidan käydä äitini kanssa Kirppis Kesäkahvilassa. Ei sitä tiedä vaikka siellä olisi pieni nyssykkä keltaista pilvireunaista nauhaa jossakin lokerossa? 

Jännityksellistä loppuviikkoa kaikille. 

Mitähän aarteita tulevat päivät teille mahtaa tuoda?

Pocan kesäreleet

Välillä päivät eivät mene lainkaan suunnitellusti ja näin kävi minulle tänään. Aloitin päivän rauhakseen ja ajattelin olla puutarhatöissä koko päivän. Kunnes yhtäkkiä muistin Elenan neuvolan. Äkkiä lapset autoon ja menoksi. Kotimatkalla poikkesimme paikallisessa Kangaskaupassa hakemassa VAAN kaksoisneulan ja lähestulkoon pysyinkin vain neulassa. Pienen palan kangasta ostin neulan kaveriksi. Aivan kuin pieni pala onnea. Ihanan värinen neonpinkki trikoo se siellä houkutteli ja kotona inspiroi laittamaan Veronikan katkaisemat saumurilangat uudestaan. Tein tyttösille tuubihuivit ja  kaksi ja puoli vuotias neitonen tanssi vieressä hokien 'äkkinopee, äkkinopee'. Mitenkäs se äiti ja tytär ihastuivatkin kerrankin samaan kankaaseen? Pakkohan ne oli heti surauttaa.

Vaan tuubihuivista on moneksi hoksasi neitonen ja yllätti äipän laittamalla huivin topiksi. Hmm.. Siellä sitä kangasta olisi lisää vielä sankojen verran, jos kuitenkin tekisikin topit. Pocahontas-nukelle tuli juhannuksena tehtyä pari boleroa ja tänään suht pikapikaa mekko. Kaksi valoverhosta tehtyä neliötä limittäin päällekkäin ja kekselle reikä. Ja siihen resoriksi tuota ihanaista trikoota. Saa nähdä kuinka kauan pysyy päällä vai saako taas Poca hillua yllään vain syntymämerkkinsä (valmistuksessa tulleita maaliraitoja).

No mutta, taidan pikaisesti imuroida ja mennä sinne pihatöihin. Vielä ehtii muutaman kuorman soraa kärrätä, kiviä oon sentään hieman ehtinyt viemään etupihalta sivupihalle. 

Iloisia, aurinkoisia päiviä kaikille! Minäkin lupaan olla valittamatta vaikka hiki noroilisi soraa kärrätessä, tietääpähän se myös rusketusta siinä lomassa (ja luonnollisesti myös aina aavistuksen valmiimpaa pihaa).

Pikaiset Juhannustuliaiset

Aina kylään mennessä on mukava viedä jotain pientä itsetehtyä. Tein Kodin Kuvalehdistä värikkäitä rasioita ja sinne pieniä (helmiä ja makkuja) viemisiä sisään. Kaikkien leivonnaisten sun muiden lisäksi tälläiset pienet jutut piristävät kummasti mieltä. Näitä oli niin ihana tehdä, että tein sitten vielä itselle ja Elenan kummitädillekkin nimppareiksi omansa.  Kätevän ohjeen lootiin löysin Täältä .

Kesänjuhlaksi ehti tulla myös ihanat juhannuspopot postissa. Varsinaista värikylpyä tuo sandaalien laatikko käsityöhuoneeseen. On niin kamalan värinen, että ihan hyvää tekee!