Ihan perus tupsuinen ruttupipo. Ihan tavallinen minä.
Niin ainahan oma elämä, oma naama ja oma koti tuntuu ihan tavalliselle.
Ihan perus setille.
Ja niin sen kuuluukin. Kodikasta ja aitoa meininkiä.
Aina tilaa kuitenkin unelmille ja niiden siivin on hyvä lentää.
Unelmat nukuttavat uneen ja aamulla herättävät, yleensä aivan liian aikaisin ja joskus ne ryökäleet jopa valvottavat lupaa kyselemättä.
Niiden avulla harmaassakin päivässä on pilkahdus toivoa.
Kun unelmoi yksinkertaisia asioita, on helppo ilostua niiden toteutumisesta.
Vaan joskus on kiva unelmoida ihan jotain pilvihattaroita, sellaisia asioita joita ei edes järki taida käsittää.
Heikun Keikun -blogin Anni haastoi meitä bloggaajia kertomaan unelmistamme. Listaan siis sellaisia tavallisia arkisia unelmia. Sellaisia ihan hassuja tai sitten ihan tavallisia.
Semmosii, mimmosii?
No tämmösii!!
No selvä. En pelkää. En vaikka vähän housunpuntut vipattaisikin. En vaikka olo olis vähän hölmö. Miksi muuten unelmien ääneen sanominen saa hölmön tunteen itselle? Vai onko pelko, että ääneen sanottuna, se ei varmasti tapahdu? Vai onko kenties sellainen tunne, että ääneen sanottuna, pitäisi alkaa työstämään asiaa?
Noh.
En työstä, vaan unelmoin. Ja mitä vähemmän työstän, sitä enemmän unelmoin.
Unelmoin..
..että jonain päivänä ajatukseni olisivat suht järjestäytyneet.
..olkkariremontista.
..että tietäisin mitä tahtoisin tehdä 'sitten isona' ja sen tietäessäni, minulla olisi mahdollisuus tavoittaa se.
..parista uudesta ruokapöydän tuolista.
..valmiista autotallista ja siinä kyljessä onnellisesti kököttävästä varastosta.
(Varasto innoissaan hihkuen säilöisi mm. kaikki lapselliset unelmat ja vinoon kirjoitetut tekstit lapsuusajan päiväkirjoissani, se säilöisi hartaudella ystäviltä saatuja kirjeitä ja mieheni seurustelumme aikana lähettämiä kortteja. Se säilöisi niitä ja kuuntelisi kun paukuttelen raitamattoja mattopuillani, jotka eivät veisi enää tilaa käsityöhuoneessani. Siinähän olisi vasta unelmien täyttymys!)
..hirsiseinien paljastuksesta tuolta kipsilevyjen alta.
..mustasta sadetakista, jossa olisi hiippahuppu ja valkoinen tupsu sen päässä.
..yhteisestä kahdestaan vietetystä kokonaisesta viikonlopusta mieheni kanssa.
Unelmoin pieniä ja usein. Unelmoin suuria vielä useammin, mutta niitäpä en paljastakkaan.
Hentoja ja hauraita unelmia. Valonarkoja raukkaparat.
Yksi tupsu-unelma täytetty.
Ihan perus tupsu.
Sellainen mehevän muheva. Aika tasapitkät langat ja kivasti pomppii juostessa.
Pipon sisään mahtuu unelmat ja hiukset tötteröllä tai ilman.
Ei muuta kuin haasteen nappaukseen, unelmointiin tai vaikkapa pipon tehtailuun. Unelmaahan olis minun osaltani myös se, että edes pikkuriikkisen te ihanat lukijat, inspiroituisitte tekeleistäni. Saisitte kutkuttavan tunteen, että mäkin kokeilen!
Unelmia elämäänne, sellaisia tavallisia peruspertsan unelmia.
Sellaisia massiivipilviä, unelmapumpulia jossa kelliä, kieriskellä ja mutustella hattaraunelmia vielä vähän lisää.. ja lisää ja lisää.. kunnes se todellisuus sinut herättää unelmoimaan taas vähän lisää.
Unelmoikaa itsenne onnelliseksi ihanaiset,
älkää kuitenkaan pettäkö itseänne.
<3
