Ilta-aurinko alkaa paistaa kovan työn päätteeksi ja tuulla tuivertaa lehtiä havisuttaa. Kynsien alla multaa, hiukset hapsottaa ja vaatteet kurassa. Emäntä on aamulla aloittanut pilkullisessa sadetakissaan viimeiset uurastukset, kivien asettelun sun muun. Iltaan asti (taaskin) päivä meni häärätessä ja vihdoin etupihan istutusalue saa jäädä mun puolesta kasvamaan sellaisenaan. Villiviinien saisi luvan kasvaa tuuheaksi, korkeaksi ja koristaa niille tehtyä telinettä. Kenties joskus siihen tulee jonkin moista säleikköä, mutta vielä ei ole sen aika. Osan varsista ohjasin kasvamaan maahankin päin. Vaan kirvat ne siellä jäkertävät lehtiä, tai miten ne sitten reikiä raukkaparkojen vihreisiin kutreihin tekevätkään. Mäntysuopaliuosta naapurin mamma käski laittaa, kehoitti myös osallistua johonkin pihakilpailuun. Kirvat hus, sanon minä huomenna ja koitan mäntysuopaliuosta. Pihakisoille puhahdan. Vielä on työnsarkaa vaikka millä mitalla. Talossa kun ei ole rappusiakaan.
Äitienpäiväruusu on kyllä äitin varsinainen ylpeys. Lähes kuollut kuiva korppu on luonnonveden ansiosta alkanut kukoistamaan. Liki viisikymmentä nuppua ja kukkaa tuossa pienessä puskassa on. Jokaista nuppua odotan puhkeamaan, arvostaen jokaisen loistoa. Toisessa päässä istutusaluetta kukkii Anne Marie tai joku muu vastaava. Eipä vedä vertoja tälle. Kukkapuska tunnetta mukana. Hmm. Voisin sanoa, että puutarhailu on vienyt minut mennessään. Ajatella, vasta etupiha on otettu käsittelyyn. Saa nähdä mitä sentinvenyttäjät muille pihan kolkille saa aikaseksi.
Sunnuntain blogitekstiä tehdessäni uhkasin uhmata sadetta ja lähteä markkinahumuun Kristiinaan. Vaan pihassa päätimmekin lähteä appivanhempieni ja kälyn perheen kanssa Keskisille. Mehitähti on Tuurin tuliaisia ja sopivat kivipolulle kuin nakutettu. Liekö istutettu oikein, mutta maassa on ja ainakin vielä näyttävät nauttivan olostaan.
Lumipalloheisiä ja Syyshortensiaa, hieman matalaa katajaa.
Yksinkertaista.
Kastelupolkua ja köynnöskasveja. Etuosaan maanpeittokasveja (kasvakaa, peittäkää!), joita ilmeisesti pitää hakea vielä lisää (kenties anopin penkistä salaa tai julki nipsin sieltä täältä jotain). Nurmikon ja sora-alueen rajalle pitäisi vielä jossain välissä ehtiä laittaa joku rajakivisysteemi. Kuvastaa tietämystäni näissä asioissa hyvin: rajakivisysteemi.
Kenties sitä tietämystä alkaa näistä kasveista sun muusta pikku hiljaa karttua innostuksen myötä. Elämäni ensimmäisen roikkuvan istutuksenkin jotenkin kyhäsin. Eivät tainneet oikein tykätä matkasta tänne Tuurista, mutta ovatpa ainakin vielä pinkit. Syksyllä istutan lempikukkaseni ensikevättä ajatellen, Helmililjaa ja viereen Palloesikkoa. Yksinkertaista, mutta silti niin äärettömän vaikeaa. Palkitsevaa. Tältä erää valmista, nurmikkokin on jo osittain kylvetty. Ei kaikkea yksi pariskunta viikossa saa, mutta rappusetkin jo on suunnitteilla. Joten kaippa pihakuluumisiakin tänne saadaan vielä tänä kesänä.
Huomenna kyllä ompelen, tai kudon..
tai ehkäpä virkkaan?
Olen sen ansainnut.
Ja kynnetkin on lähes puhtaat, joten kaippa sitä jotakin pehmoista ja kaunista voisi vähän käsitellä.
Raikkahia päiviä luvassa, nautitahan niistäkin ihanaiset!
Ja pikkusiskoni on tulossa huomenna, TERVETULOA (ja tietysti muutkin pienet tai isot ja etenkin siskot)!