Heijaaati hei, viirinauhoja laukussa.

Joskus on vain niin syksyä. 

Idean näihin viirinauha-laukkuihin löysin jo pari vuotta sitten netin syövereistä. Vihdoin tuli toteutettua. Hieman heijastinkangasta myös mukaan. 

Hieman joulua jo ilmassa. .. huhhui, onko joku hiiiiukan ajoissa liikkeellä? Paapii Designin helmi ja vanha puuhelmi löysivät paikkansa juuttinarun jatkeena roikkuvan sydämmen päältä. Sydämmen päällystin wanhojen lehtien silpuilla. Taitaa olla pakko käydä hakemassa vähän lisää aihioita, vaikka aika näpertelyä tämä onkin!

Viikonloppu on jo hyvin käynnistetty. Sataakin vielä sopivasti, että ei muuta ku miekkosen kainaloon sohvalle ja katsomaan kun hän pelaa X-Boxilla. Romanttistahan tuo ku mikä, niin siis ainakin isännän mielestä. ;)

Mahtavaa viikonloppua teille kaikille. Ei anneta sateen häiritä <3.

Hip hei ja Heikun Keikun -ylläri!

Eilinen oli hyvä.

Ja tänään loistelee aurinko. Kellastuttaa sisäseinät ja lumoaa lämmöllään. 

Löysin postista Heikun Keikun -blogin Annin lähettämän viirinauhan ja meikkipussin.

Ihanat, niin ihanat ja piristävät värit!

Kiitos Anni!

Toivotuksesi kävi toteen, sillä aurinkoahan tuo ihana nainen minulle toivotteli. 

Toivotaan, että sielläkin päin suomea aurinko hymyilisi <3.

Tuollaiset ihanuudet inspiroivat minua saattamaan pari keskeneräistä projektia loppuun. 

Räsymatto virkaten (seassa kyllä ostokuteitakin). Ja joulutötteröitä.

Huomasin jossain vaiheessa mattoa, että kerrosten vaihtumiskohta menee ihan vinoon. Enkä jaksanut purata, jolloinka tein koko matkalta sen sitten vinoon. Uskon, että maton saaja ei pahemmin piittaa pienistä mokista. 

Suvaitsevat ystävät ovat parhautta <3.

Täällä meidän pienessä omskussa on siis hieman jo joulunodotusta ilmoilla. 

Ja tälläkin hetkellä pieni kerros lunta peittää synkän maan. Kas, kas,. ihan kuin tässä alkaisi olla innoissaan elämästä. Kuin tyytyväisyys olisi rinnassa. Arkihan on elmän parhautta, pienellä tvistillä sehän on luksusta. Ei vaadita sen suurempia kommervinkkejä saamaan sisäisen rauhan. Ainoastaan lähimmäisenrakkautta ja ennen kaikkea niitä läheisiä ihmisiä. Onneksi lähellä on ihmisiä, jotka kestävät synkkyydenalhoissa viruvaa ja nostavat, kantavat. 

Elämä. 

Vuorovaikutustahan se on. Ja nyt koen oloni niin keveäksi, että epäilen olevani elossa lainkaan. Tältäkö se arki tuntuikin, kun mieli ei ole nuutunut ja kyllästynyt?

Miten mieli nyt voisi olla piristymättä tuollaista herkkuviiriä katsellessa?

Kiiiiiiitooooosss Anni 

Silloin kun on jotain niiiin ihanaa tapahtunut, ei ole muuta sanottavaa kuin

OI !

Uskon, että tulee kyllä muulloinkin käytettyä kuin vain jouluna, joten älkää siellä huoliko. Ei meillä vielä mitään joululauluja kuunnella, muuta ku Tip Tappia vain vähän joka päivä hoilotetaan. Sitä on laulettu viime joulusta asti (outoja viehtymyksiä lapsilla).

Jos lapseni rrrakastaa tip tappi-laulua niin

Minähän 

Rakastan

Näitä Värejä 

<3 .

Vaihtarit ovat parhautta (tekemäni pompulat Annille näet hänen blogissaan), kauniit vanhat kuosit huippu kauniita ja värien käyttö sallittua myös lokakuussa. Pakkoko sitä on pelkkää harmautta haalia ympärilleen, vaikka kauneimmista kaunein värihän se on. 

Värejä, iloisia yllätyksiä, läheisiä hetkiä ja rakkautta auringonsäteissä toivottelee

Kipa.

Pyöreää ja harmaata.

Kymmenen tunnin urakka takana kranssia tehdessä. Ja tuloksena yksi ja ainoa kranssi. Jää niin itselle, tulisi aika kallis kranssi myydä. Olkoot lahja itselle sillä eteinen vähän kaipasi piristystä. 

Myös pyöreää mattoa on tullut virkattua, harmaata tietysti. Lokakuussa muun värisiä mattoja saa edes tehdä? Vois vaikka mieli piristyä jos jotain värikästä raitamattoa tekis :D.

Aurinko on hemmotellut meitä tänään. Kuvatkin meinasi olla jotenkin kellakkoja tai ylivalottuneita. Vaihtelua täysin harmaille kuville (joo joo, hanki kunnon kamera.. ja vastaus on, että jouluna, oi jouluna). Isäni teki minulle puuloodan ja se on eteisessä vastaanottamassa vieraiden ulkovermeitä. Ihana fiilis pitkästä aikaa. Paljon saatu aikaseksi ja paljon maailmaa paranneltu kaikkien kolmen siskoni kesken. Miten paremmalta elämä taas maistuu kun on saanut myös sitä sokeria. Sillä sitähän nuo siskoni ovat. Makeaa ja lohduttavaa seuraa. Sitä parhautta <3

Läheisyyttä ja lempeyttä päiviinne toivottelee 

Kipa

Neuleponcho parissa tunnissa.

Ota se kuva äkkiä, tänne jääääääätyyyy :D

Olen haaveillut neuleponchosta pitkään. Aloittanutkin yhtä joku vuosi sitten ja on yhä kesken. Noh, eilen sitten käväisin paikallisesta hakemassa neulekangasta ja surautin sellaisen itselleni. Äkkiähän tuo valmistui kuten otsikko jo kertoikin.

Elikkä tehkäämme sellainen 'rätti' , kuten tätä ihanuutta kutsun, jossa on neliö ja keskellä pääaukko, siinä huppu vuorella. Tällä kertaa en leikannut vahingossa takaosaankin aukkoa, mutta leikkasin isomman aukon kuin huppu. Jos olisin tehnyt lapselle, olisin laittanut iiiiison rusetin tuohon keskelle tulleeseen aukkoon, mutta nyt laitoin itselleni monessa ostovaatteessakin vilahtaneen kolmion. Kenties joku laskoskin olisi voinut sopia, mutta reunat eivät olisi sitten mennyt noinkin kivasti tasan (josta olen niiiiiiin ylpeä, langansuunta kun oli jotenkin ihan vino). 

Pienen pieni yllärikin on hupussa.

Ja osasta kohtaa tuo neule ja trikoo venyi ommellessa, jolloinka kupruilua esiintyy hupun reunassa. Harmittaahan tuo, mutta sepä ei johdukkaan minusta, vaan ompelukoneesta? :) Tai ainakin sellaisen havainnon tein, että minusta riippumattomista asioista tuo paininjalka oikein painoi kankaan lyttyyn (ja kyllä löysytinhän minä niitä lankoja, mutta tuossa ihan reunassa sillä ei ollut vaikutusta). Passaa käyttöön noin.<3

Nyt tämä ihanan lämpimän ja pehmoisen tunikan omistaja menee laittamaan perheelleen jotain sapuskaa. Nuorinta päiväunille ja ehkä tätä huushollia vois taas järjestellä. Ne on taas niitä asioita, jotka kyllä turruttavat helposti mielen. Luojan kiitos, että on vastapainoakin olemassa huushollaukselle.

Tasapainoista tai aivan päätöntä väri-ilottelua teidänkin päiväänne toivottelee 

Kipa

Pientä söpöyttä virkaten

Tänään olemme pakoilleet sadetta. Katselleet Koko Suomi leipoo -ohjelmaa ja väkerrellyt yhteistuumin vanhemman neitosen kanssa ponnareita. Ihmettelemme yhä jo viikon kestänyttä lokakuuta ja iloitsemme muutamista kirppislöydöistä. Kolmen euron sinisillä kukilla koristeltua kippoa ja ruskeaa hauskasti muotoiltua pikkupulloa. OIjoi <3

Näihin tarvitaan puuvillalankoja, virkkuukoukun, pampuloita, huopaa, nappeja ja vaikkapa kuumaliimaa. Kaikki tuo löytyi kaapista, joten ei tarvinnut uhmata pahemmin sadetta vaan kökimme sisällä. Liimaaminen neidin kanssa yhdessä oli vähän mitä sattui, mutta näköjään selvisimme kuitenkin ihan hienosti. Pientä siistimistä nuo taitavat vaatia vielä ennen kuin kiikutan ne anoppini joulupuotiin. Josko joku pikkutyttönen tai vaikka vähän isompikin neito saisi hieman pientä söpöyttä nutturoihinsa <3. 

Ihanaa lokakuuta kaikille!

Vähä rimpsulaukkuja ja haaste

Tilkkuja, Jätti-Rätin pitsiä (tai mitä lie) ja samaisesta paikasta kanttinauhaa. Kaapin kätköistä nappjea ja pikkusiskolta saatua Novitan Tennesee langanloppuja. Monta työtuntia takana, vaikka pieniä ovatkin. Ja kas! Tuli aivan upeat söpistelylaukut 'omalla kaavalla' (eipä nuo nyt pahemmin mitään kaavoja kaipaile). Lähes raastaa viedä kiikuttaa nuo pikkuiset pussukat tulevaan minimuotoiseen joulupuotiimme, jonka mieheni suvun naiset ovat järkänneet anoppini kotiin vanhaan Puustelliin. Ehkäpä kukaan muu ei välitä näin hempeästä ja saan kiikuttaa nämä takaisin kelpaamattomana toisille takaisin kotiin? :D

Sain ystävältäni Iinalta Helmi Hetkiä ja Herttaista Eloa-blogista haasteen . Kiitosta, kumarrusta ja sen sellaista kehiin. Olen otettu minäkin <3. Olen huono näissä, vastailen kyllä mielelläni mutten aina oikein tiedä kenelle näitä sitten laittaisi eteenpäin. Noh, vastailevat haasteisiin ne ken lystää ja ne ketkä eivät tykkäile lähetellä näitä, niin tekevät kuinka itsestä tuntuu :).

Haasteen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait

2. Vastaa annettuihin kysymyksiin

3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle

4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

Tässä saamani kysymykset ja niihin vastaukset:

1. Miksi pidät blogia? 

Se on loistava arkisto. Ja koen saaneeni aivan älyttömästi intoa ja inspiraatioita muiden blogeista, joten ehkäpä tämä on köyhä yritykseni levittää myös toisille samaa tekemisen iloa kera arjen riemut.

2. Ompelu, neulominen vai virkkaus?

Neulominen. Vaikka tällä hetkellä ompelu kutkuttaa äärettömän rankasti.

3. Miksi?

Rakastan neulomisen luontevuutta. Sitä miten kaunista pintaa neuloessa saa ja sen helppoutta vaikka kauneus voisi saada sen näyttämään vaikealta. Ja langat ne vasta ihania ovatkin <3.

4. Mikä inspiroi sinua? 

Kaikki ihanat blogit. Pieni sotkuisuus käsityöhuoneessa (joka leviää äkkiä kaaokseksi). Ihanat käsityöpuodit, nettikaupat ja kaikki alan ihastuttavat ohjeet eri lähteistä.

5. Viimeisin käsityötarvike ostopaikkasi?

Viljaminpuoti, josta tilasin yhtäkkiä yhtenä iltana nappeja (tulevat varmasti maanantaina postissa) <3

6. Mistä revit aikaa käsitöille, luovutko sitten jostain muusta sinulle tärkeästä? 

Aika on revitty sieltä täältä, haalittu talteen ja tarkkaan. Liikunta on jäänyt hieman taka-alalle suuresta käsityöinnosta. Mutta kenties joulun jälkeen on vähä aikaa hellittää, jos siis malttaa ;) .

7. Paljonko sinulla kuluu käsitöihin rahaa kuukaudessa? 

Joskus satoja euroja (tehdessä vaatteita itselle tai lapsille) ja joskus taas vaikkapa vitonen. Joka kuukausi tulee jotain haalittua, jos ei muuten niin joku vaate josta voi jalostaa sitte joskus jotain.. (ymmärrän isännän haluttomuuden päästää minut kirpparille :D )

8. Kyllästytkö koskaan?

Kyllä. Silloin kun mistään ei tule mitään ja kaikki ideat tuntuvat epäonnistuvan. Silloin kun niskoja särkee ja pyörryttää. Silloin kun kokee olevansa oravanpyörässä kotona lasten kanssa ja ainoana ilona käsityöt. Silloin on äärimmäisen rankkaa. Arki tuskallista ja olo osaansa tyytymätön. Koti tuntuu vankilalta ja kaikki askareet turhilta. Onneksi näitä kausia on vuodessa vähän ja kestävät vain hetken.

9. Ohjeen mukaan vai omasta päästä?

Kaavat muiden, mutta ohjeet omasta päästä. Olen tosi huono tekemään itse kaavoja, vaikka joskus olen jotain kokeillut ja ihan onnistunutkin. Mutta aina niitä valmiskaavoja tulee jollain tasolla muokattua ja en ole tehnyt kuin Mekkotehtaan mekkoja täysin sataprosenttisesti ohjeiden mukaan (olen toki niitäkin muokkaillut hieman joskus).

10. Mitä sinulla on tällä hetkellä paininjalan alla, koukulla tai puikoilla?

Koukulla on pieniä pampulakoristeita, onhan noita töitä vaikka ja kuinka kesken, mutta aikomuksenakaan ei ole tässä lähiaikoina jatkaa niitä.. Hohhoi.. kuka ne tekis? ;)

11. Miksi ylipäätään teet käsitöitä? 

Ennen piirsin, maalasin ja lisäksi kirjoitin laatikkorunoja. Nykyään toteutan itseäni käsitöiden kautta ja joskus innoitun lurauttamaan jotain peruskauraa runomuodossa. Käsityöt ovat antaneet niin paljon. Ja kuitenkaan koskaan ei ole ideat loppuneet, aina on uusia ideoita. Joskus vain aika ei riitä ja toisinaan totetus ei vastaa ajatusta. On mahtavaa, kun tekee itse ja saa kulkea uniikkia yllään.

Minun kysymykseni kuuluvat:

1. Oletko koskaan tehnyt jotain kutomapuilla?

2. Teetkö yleensä lahjat itse?

3. Mieluisin käsityömenetelmä?

4. Käsitöiden sivuoireet?

5. Mistä saat inspiraatiosi?

6. Ohjeilla vai ilman?

7. Pastellisävyt vai murretut?

8. Onnistunein käsityösi?

9. Mistä hankit käsityötarvikkeesi?

10. Ensimmäinen käsityösi ikinä?

11. Pystyisitkö lopettamaan käsitöimistä?

12. Kompastuskivesi?

Lähetän haasteen seuraaville blogeille:

Uniikki

Idearikkautta ja liikkumisen iloa

Puikkokuumetta

Viljavalla

Olipas siinä omituiset kysymykset tehtynä. Aika ytimekkäät ja sellaiset, että en oikein kaikista itsekkään ottaisi selvää. Näihin on kyllä aina yhtä hauska vastata, mutta mutta.. kummasti tuo kysely tuntui tänään(kin) haasteelliselta. 

No menen laittelemaan tuota huushollia taas kerran kuntoon. Talo alkaa varmasti jo olla sen näköinenkin, että emäntä on istunut taas vain koneella. Äkkiä siivoomaan omatunto puhtaaksi, kummasti kun tämä äipän oma aika teettää omantunnon kolkutuksia.

Syysaurinkoa kaikille, täällä se ainakin niin kauniisti paistaa ja lehdet kimaltelevat väriloistossaan <3.

Sofia-kirjoneulesukat

Nallen ihastuttava lila väri houkutteli ja valloitti käsityöläisen. Kummityttöselle kuulemma tarvittais sukkaa jos toista, joten tein yhden parin (yhä prässäämättä kylläkin). Piiiiitkät, että menee talvella lähes villahousujen tilalla mekon kanssa. Ideaa näihin kuvioihin hain Garnstudion sivuilta, mutta muuten tuollaset perus pitkätsukat päästä. Harkinnassa on myös tehdä lyhyenlännät sukat samaiselle neitoselle. Elena sai toimia mallina meidän ihan uudella JDL:n tuolilla joita tilasin pari netistä. Lisää olis saatava, mutta mutta.. Hiljaa hyvää tulee?

Toinenkin Muratti sai päällensä virkatun korin, mutta jätin alla olevan ruukun näkyviin hieman. Onko ihan pöhkön näköistä? Jotenkin ajattelin, että sopeis värimaailmaan näkyä hieman tuota kamalan ihanan ruskeeta? Kudetta olis kyllä .. mitä.. jotain pari jätesäkillistä, että ei se siitä kiinni ole jos raati siellä toisella puolella päättää lisäkierrokset tarpeelliseksi. :D

Makeaa on mussuteltu tällä viikolla(kin), Ryökäle mitä touhua. Hampaat tippuu tätä menoa suusta aika nopeesti... hillitäkkö pitäis? Hmm.. Huomenna?

Hyvää ja makoisaa tätä päivää, huomista ja vaikka vielä ylihuomistakin.. Olette ihania kun jaksatte käydä piipahtelemassa täällä <3. 

Ruokapöytä vihdoin valmis

 Kova hiominen on takana ja maalauskin kävi vaivatta kun puuseppä maalasi pöydän. Kysyi, että "eikö tätä siis tehdä puusepän tarkkuudella", sillä en missään nimessä halunnut peittää kaikkia virheitä.. No Way! Hymyilyttää miekkosen kysymys vieläkin. Olimme varmasti hänen mielestään vähintäänkin omituisia vaatiessamme häntä jättämään kaikenmaailman viat kittaamatta. Luonnetta sitä olla pitää huonekaluillakin.

Aivan ihana ystäväni toi joku aika sitten tekemänsä pannunalusen, Kiitos Iina <3

Keittiö sai myös tänään uusia asukkaita kaksi, ihanat muratit ulkoa siirtyi sisälle. Toivottavasti lähtisivät parempaan kukoistukseen sisällä, sillä unohdin kastella aina ne ulkona. Ruukunsuojus sopii hienosti tuohon pärelootaan jonka fb kirpparilta taannoin löysin (mainitsinkin siitä täällä jo joku aika sitten). Tein ruukunsuojuksen Tapion Lankakaupan trikookuteesta ja malli päästä vedetty niin että nyt sopii sisällä olevan ruukun päälle.

Kovin harmaata on yhä, mutta kummasti valoa uusi pöytä tuo ja ei ainakaan vielä kovin paljoa notku. Hain vain läpinäkyvää pöytäliinaa ja liian vähän luonnollisestikkin. Pöytä olikin yli 2 metriä ja otin vain sen 2 metriä. Noh, menee se noinkin vajaamittaisena jonkin aikaa. Hankin sitten joskus uuden. Nyt vain nautitaan Kurikan perämettien annista, siellä olisi miekkosen autotallissa ollut muitakin aarteita, mutta ei niille tavaroille meille ollut käyttöä. Tälle pöydälle ja parille perunaloodalle kyllä löytyi käyttöä. Toisen roju on vain yksinkertaisesti toisen aarre <3

Ikimuistoisia ja aarrerikkaita päiviä teille toivottelee Kipa.

Pipojen päivitystä

Nämä pipot ovat olleet moneen otteeseen häviksissä. Niitä on revitty, rakastettu ja venytetty entisestään. Olivat ennestäänkin molemmille tyttösille liian isoja ja kovan käsittelyn jäljiltä 'etusakara' ulettui nenään. Harsin sen nurjalle puolelle, virkkasin Irlantilaiset ruusut, pari nappia päällitysten ja siinäpä kulkevat neitokaiset viime kevään pipoissa kuin uusissa. Kuinka voikin pienet asiat muuttaa ilmettä noin paljon :). 

Viimeisimmät kirppislöydöt ovat saatu ottaa käyttöön. Sadetakki 3e ja Kavan kukkakengät 6 e. Ainoastaan Elenaiseni sai ihkauudet kengät kaupasta, ihan vain siksi, että kirppikseltä ei löytynyt. Syksy on täällä <3. Ei meinaa muistaa pukea tarpeeksi päälle ja tämä mielessään seuraavalla kerralla vuoraakin neitoset aivan liian paksuihin tamineihin. Kohtuus, mitä se on? 

Olen alkanut ainakin nauttia syksystä kohtuu paljon, kohtuu paljon myös rakastan pientä perhettäni ja kohtuu paljon minua väsyttäis. Kohtuu paljon olis työtä (pakkausta, leivontaa ja huushollausta) vaikka kello on jo puoli kaksitoista yöllä. Kohtuu kiva päivä takana, kohtuu iloinen. Kohtuu hyvin ajatukset ovat pysyneet kasassa koko päivän ja kohtuu paljon toisia lapsia tyttöset ovat tavanneet tänään. Olen kohtuu kiitollinen kaikesta saamastani ja saavuttamastani. Kohtuu hyvää suklaata söin tänään lähes levyllisen ja kohtuu kylmät tirpaat ovat ilman villasukkia. Kohtuus on kohdellut minua sitten kuitenkin ihan hyvin, oli se sitten mitä tahansa. Kohtuu nopeasti meni kuumekkin ohitse, vain kaksi surkeaa päivää lasten kanssa tokkuraista menoa. Ja kohtuu kivaa, kun pääsemme huomenna seikkailemaan.

Me lähdemme perheviikonloppua viettämään Euraan. Uskoisin, että kova meno on kun kaikki äitini ja isäni 21 lastenlasta, 8 lasta ja mahdolliset puolisot kokoontuu kasaan. 

Kohtuutonta menoa sanoisin. Ja sitä toivottelen teillekkin. 

Elämämme on lainassa, käyttäkäämme sitä hyvin, hallitusti ja säästelemättä ilonkyyneliä. Palautusajan umpeenmeno voi olla pitkä, mutta voihan se olla lyhytkin.

Kohtuu täysillä eteenpäin, kunhan sumun takaa näkee jotain. Syksy <3 .

'Läiskä-matto'

Se piristää.

Näen kesän värit, muistan kesän maut ja ihastun yhä uudestaan.

Se piristää, siitäkin huolimatta, että palloista tulikin läiskiä.

Parempaan en pystynyt.

Jonain toisena viikkona läiskät voisivat häiritä, ärsyttääkkin.

Tällä viikolla olen kyseenalaistanut kaiken. Koko olemassaolonikin, joten pienet läiskät eivät siinä tunnu missään. Paapan poismeno ja kova flunssa ovat pitäneet huolen, että mehut ovat rutistettu naisesta. Liekö nuo maton läiskät epämääräisiä kyyneliä tai kuumetokkuraisen hikeä. Ovat mitä ovat, mutta sanotaanko, että niistä on vain tie ylöspäin. 

Silti, aivan ihanat värit!

Kuteet haalittu: Tapion Lankakaupasta, Rauman Jätti-Rätistä ja jonkun miekkosen kellarista. 

Ja sanotaanko se vielä, että aiiivan ihanat värit?!

Kirjovirkkaus taitaakin olla haastavampaa kuin uskoinkaan, mutta taidan joku kerta ehdottomasti kokeilla uudestaan. Kuteita olisi vaikka ja kuinka paljon nurkissa, keskeneräisiä neuletöitä monta ja kirjontatöitäkin odottaa tekijäänsä. Uusia kankaita kaapissa ja ideoita hirmuisesti. Katsotaan mitä tässä ehtii ja mihin kykenee, ainakaan tänään ei ole enää ollut kuumetta. Laitoin ruokaa, siivosinkin ja laitoin pyykkejä. Mama is back!

Väriä ja iloa eloonne ihanaiset!

Elena 1 v.

Lämpö rinnallani. Uurastus palkittiin.

Kuuntelen tuhinaasi, hengenvetoja kalliita. 

Iloni, onneni.

Rukoukseni.

Sinä selvisit luokseni.

Nyt kätesi tutkivat maailmaa.

Kaksin käsin ahmit sen antia.

Ihmettelet ja tutkit.

Mitä kaikkea se sinulle tarjoaa.

Liikaakin.

Herrani, suojele tätä tainta.

Pidä turvassa.

Viikon varaslähtö ja yksvee synttärit ovat juhlittuna.

Kakkukin onnistui jotenkuten, mutta vielä on petrattavaa. Elämäni eka kerta kun käytin sokerimassaa, joten suonette pienen rinnanröyhistyksen vaikka kurttunen ja osin läpinäkyväksi muuttunut pinta onkin. Täytteenä kermaa valkosuklaalla, mustikoita ja vadelmahilloa. Karkkivartaita ja Popseja ronskisti grillitikuilla. Suklaapiirakka ja marenkikakku (suunnattu herkkävatsaisille: ei perunaa, ei gluteenia ja kaura-vaniljakastiketta). 

Päivänpaisteemmekaan ei tiennyt mihin suunnata, kun pienehkö kotimme oli niin täynnä ihmisiä. Pyöri jaloissa, sylistä syliin ja pomppi peppuloikkiaan. Mutusti suklaarusinoita ja söi itse kakkua. Niin oli vauhtia ja vilskettä, että kuvasaldo jäi aika vähäiseksi itse juhlien osalta. Mutta säilyypä nämä hetket muistoissa.

Kiitos kaikille <3

Elenan neuletakki

 Rouheaa pintaa ja puunappeja, ihan ihan pientä nirkkoakin pehmeyttä tuomaan.

Just sopiva ja kuitenkin kasvuvaraakin löytyy. Tätä takkia tehdessä on suosittu Novitaa aika lailla kun malli ja langat ovat heiltä. Bambulankaa kakkosen puikoilla ja koukulla, malli Kevät 2011 lehdestä. Tulos on kerrankin parempi kuin odotin ja tsadaa, ihan valmiiksi asti sain. 

Tällä viikolla vietetään varaslähdöllä neidin synttäreitä. Miten se aika vieriikään näin nopeasti?

Ajat Demiä lukevasta neitosesta on vaihtunut Kodin Kuvalehteen ja kotiäitiyteen.

Silloisessa lempilehdessäni oli ihana Oi, miksi? -palsta. Yhä se inspiroi minua kyseenalaistamaan kaiken itsestäänselvän ja siitäpä syystä joitakin heränneitä hassuja kysymyksiä teillekkin pohdittavaksi laitan.

Miksi, oi miksi..

.. kuivata kukkia, kuolleita lehtiä säilyttää?

 ..onnellinen ja onnekas ei voi samaa tarkoittaa?

..pahuus maailmaa vallitsee, ihmisiä kahlitsee?

.. tyytymättömyys kaiken saaneella, itsestäänselvyyksiä kuin ahneella?

..yksi on syntisen hyvää ja toinen armottoman pahaa?

..sanonta oravan pyörästä?

.. kaikki eivät kirppareita rakasta?

..matkanteosta tulee tärkeämpi määränpäätä?

.. yrittää ennustaa tulevaa säätä?

.. ihminen oppii just kantapään kautta?

..yrittää ymmärtää rakkautta?

Entäpä miksi kosto elää?

Hah, näinkin hehkeitä ajatuksia aamutuimaan, mitä ..

miksi, oi miksi kello on jo noin paljon.. äkkiä ruuanlaittoon, se siitä aamutuimasta. Aamu olikin kaunis. Aurinkoa ja syyshelmiä. Pientä kirpeyttä ilmassa. Nyt en pelkää enää varjoja. Tervetuloa syksy, käperryn varjoosi lepäämään. Miksi et sinäkin?

Anopin antamat

Kiitos mamma!

Yömekot ovat olleet helleöiden pelastus, niin vilipooset notta!

Elikkä nämä siis anoppini, lasteni mamma ja miekkoseni äiti pyysi saada tehdä meidän neitosille (Pocalle kans). Tuo nainen on kyllä uskomaton. Lanka on jotain ohkaisen ohkasta virkkauslankaa ja trikoon olen valinnut Turun Jätti-Rätistä. Tämän tyylisiä yömekkoja on mammakin pienenä käyttänyt. Mamman lapsuuusaikana oli pitsiä yläosa ja pellavaa alaosa, mutta pyysin kiinteitä silmukoita ylös ja trikoota alas. Käsin tikattu osat toisiinsa ja ammattilaiselta tuokaan ei vienyt kuin hetken! Helmassakin on pitsireunus, että huh mitä tikkaamista. Kasvuvaraakin on sen verran, että pitäisi jonkin aikaa mennä. Vaan meneeköhän? Kumman nopeasti tytöt tuntuvat kasvavan. Lupaa kyselemättä kehittyvät huimaa tahtia.

Aurinko hellii meitä yhä. Pihahommiin siis, tolpat pitää maalata vielä kerran ja muitakin maalattavia osasia kuulemma tuo miekkonen voisi keksiä. Ihan tuntuu kiusallaan keksivän töitä just silloin kun tekisi mieli saattaa neuletyö loppuun. Noh, illemmalla sitten koitan saada valmista aikaan.

Aurinkoa <3

P.s. Super anoppi lupasi minulle jotain kaunista vaaleanpunaista maksaruohoa lähes neliön verran. Taidan kipaista hakemaan ne vielä tänään. Olet mahtava nainen R, kiitos!