Huivi jämälangoista

Jämälankojen kulutusta. Tein joskus taannoin vanhimmalle siskolleni huopatossut tästä Novitan tumman ruskeasta Huopanen-langasta. Vihdoin tuli kulutettua langanloput korista  pois. Tuo huivin reunalla oleva virkkauskierros on jotain kamelinkarvalankaa, josta tein säärystimet itselle parisen vuotta sitten. Huivi on lähes kolmion mallinen, toisessa huivin päässä nappi (joka on viime vuonna ostettu Käsityö-messuilta), toisessa lenkki (ohje löytyy ainakin mm. täältä.) Oli kyllä kiva käyttää pitkästä aikaa ihan näin paksua lankaa. Nirkkoreunaa tms sellaista en tähän saanut sillä lankaa ei ollut tarpeeksi, mutta seuraavaan huiviin sitten?  Tää olis kyllä melkeis sen tyylinen, että vois tehdä syksyä ajatellen kankaasta kans.

 hmm.. 

kutkuttais,.. 

vaan jätän tältä illalta väliin.

 Taidan istua neuletakin ääreen jota aloitin ale-lagoista. Kummasti nuo neuleet ovat jääneet mulla aina kesken. Saas nähdä kuinka tämän kanssa käy ja saa nähdä kuinka emännän käy. Huomenna meinaan lähdetään isännän kanssa kahdestaan lomalle: yhden illan, yhden yön ja vielä yhden piiiitkän vauhdikkaan päivän. Toivottavasti ei ihan niin vauhdikkaan, että edes jokunen kuva tulisi otettua muistojen kätköihin. 

Kortteja ja tossut

Onnistumisen tunne.

Se tunne on käsitöissä sitä parasta. 

Jotain käsittämätöntä näin kotiäidin perspektiivistä katsottuna.

Ei jäljen tarvitse olla täydellistä, mutta olo on hyvä olla  kuin omenalla. 

Välillä on se tunne, että kotiäiti ei sitä onnistumisen tunnetta koe  kovin usein. Onneksi on käsityöt.

 Kotitöitä ei edes mietitä silloin kun väkerretään niska kyttyrällä kortteja, tossuja, sukkia, pipoja tai mitä milloinkin. Eletään hetken autuudenlinnassa jossa ei todellisuudella ole tilaa.Ei mietitä likaisia lattioita, sotkuista huushollia, tiskivuorta tai pyykkipinoa.

Ei sillä ettenkö olisi minäkin noiden eteen tänäänkin ahertanut monen monta tuntia, mutta eipä tuo näy missään. Onnistumisen tunne huusholliskana ei ole kovin pitkäkestoista, joten Luojan Kiitos että on käsityöt. Näpertelyt ja kihertelyt. Liimailut, ompelut ja kutomiset. Kirjomisia, neulomisia ja virkkaamisia unohtamatta. 

Jos et ole vielä hurahtanut käsitöihin, olet toivottavasti kova lukemaan, tai kenties urheilet. Ehkäpä käyt ihmistenilmoilla tai vaellat luonnossa. Arjen vastapainot ovat äärimmäisen tarpeellisia. Niihin ei vain kannattaisi uppoutua liian syvälle. Putoaa korkealta vielä tiskivuorelle tai herää haaveista alati kitisevien lasten ääniin.

 Todellisuus, pysy vielä hetki poissa.

Ei pysynyt, eikä muuten pysynyt tossutkaan jaloissa kuin kuvauksen ajan. (ja sukista meillä ei edes puhutakkaan) 

"Onneksi edes sen aikaa" ajattelen huomenna aamulla. Mikä lie ajatus olikaan nuo joskus pari kuukautta sitten väkertää? Olin vissiin siellä autuudenlinnassa silloin? Tossut ovat tehty kirppikseltä haalitusta Novitan Tennesee-langasta ja korttien materiaalit ovat mistä milloinkin haalittuja tai saatuja.

No näinhän arki kulkee. Onnea ja arkista ahdistusta tasapainossa, mutta olen kiitollinen. Minulla on kuitenkin kaksi ihanaa tyttöstä, miekkonen ja ihan kiva koti. Ja pala palalta valmiimpi piha.

Tämä taitaa lähteä keittämään iltapuuroa neitosille. Hieman pyykkejä kuivamaan ja lapset nukkumaan. Sen jälkeen kyllä palaan taas haavemaailmaani ja neulon sukkaa (toinen on jo valmiina <3)

Onnistumisen iloa teillekkin ihanat immeiset! 

Viikon kuulumisia

Tämä viikko on pitänyt sisällään yllättävän paljon kaikkea, mutta ei mitään super ihmeellistä. Iltapuhteina emännällä on ollut lähinnä lankakorin tyhjennystä ja päivät ovat hurahtaneet milloin mihinkin. Viime viikon puutarhaurakka on näkynyt sisällä ja siitä toipumista oli alkuviikko. Sitten tuli pikkusiskoni yökyläilemään ja loppuviikko onkin mennytkin taas siivotessa ja hieman leivotessakin. 

Pikkusiskoni kanssa kierreltiin paikalliset kirpparit. Löytyi aivan ihana hylly olohuoneeseen 5 eurolla. Kulunut, kauniin sävyinen vanha hylly. Sitä katsellessa hymyilyttää. Olimme varmasti tyttösten kanssa hupaisa näky suht hiljaisessa kylän keskustassa. Rattaat täynnä kirppislöytöjä, toisella kädellä pitelin pyöräilevää kaksi ja puolivuotiastani, toisessa  tämä rustiikkinen hylly. Minä etukenossa hylly kainalossa ja pikkusiskoni keskittyi lähinnä ylikuormitettujen vaunujen työntelyyn. Keräsi tyylipisteitä pitelemällä naaman peruslukemilla kyttäävistä kylän ihmisistä välittämättä. Muitakin ihmisiä hymyilytti kaunis kirppislöytöni. 

Ihana.

Eikä yhtään enää hävetä.

Veronikan kanssa prässäsimme kukkia ja levittelimme niitä pitkin huushollia. Ihania nekin. 

Hyvällä mielellä aloitetaan isännän loman kulutus. Superihanaa se elo on useimmiten, mutta väsyneenä ja kyllästyneenä sitä ei vain huomaa kaikkea arkisen superia.

Sanon se vielä kerran.

Ihanaa!

Ja hyvää viikonloppua kaikille. Me lähdemme nyt kyläilemään ja mukaan lähtee myös tietysti jämälankoja. Vielä ei ole alkanut kyllästyttää jotenka niitä siis kulutellaan.

Jämälangoista tossut

Kun laittaa monen monta jämälankaa päällekkäin ja antaa puikon viedä syntyy jos jotakin. Kuitenkin sitten päätin tehdä perus virkatut tossut. Luonnonkukat odottavat siskoja olohuoneessa. Arjen luksus on pieniä asioita. Miten monta kertaa nuokin kukat ovat jo olleet ilman vettä ja vieressä olevassa kynttiläkipossa on ollut kynttilällä vetiset oltavat. Kiposta kippoon veden kanssa lotrausta isommalla neitosella, mutta kukat ovat suht kauniina säilyneet. Joskus kun meillä on tyttösillä leikkimökki, istutan siihen eteen kyllä päivänkakkaroita. Miten kauniita ne yksinkertaisuudessaan ovatkaan. Kenties niihin sekoittuu ripaus lapsuusaikoja mieleen. Noita huolettomia ja kauniita maalaiskesiä. Aurinko paistoi silloin kirkkaammin, valaisi koko kesän. Ukkonen jyrisi voimakkaammin ja salamat lähes häikäisivät. 

Vielä on kesää jäljellä jokunen tovi. Isännän kesälomakin vasta edessä ja yhä vihertää tien reunat. 

Kukkiiko päivänkakkat yhä?

Miten kauniita pilvet ovatkaan.

Kultaa ympärillään, tuulen vietävänä.

Hiukset hulmuten, latvoja taivuttaa.

Lapsuusajat ovat täällä. 

Alati tyttöset elävät kultaisia hetkiä.

Heinäsirkan soitto sydämmessään jo heilläkin.

Kuinka kaunista.

Tunnustus ja jämälangoista patalaput

Tälläisen ihanuuden sain Pizzicato-blogista, miten otettu olen moisesta rakkaudentunnustuksesta. Kyllä tämän paperilapulle riipustetun julkisen salaisuuden piristys kantaa pitkälle. Näenhän sen blogissani aina :). Kiitos ihanainen puutarhaintoinen käsityönainen! 

Säännöt ovat seuraavat:

- kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi

- kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi

- anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajalllesi ja kerro heille siitä kommentilla

- ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin

Ja eteenpäin tämän tunnustuksen ajattelin laittaa:

Askartelua ja Elämätä By Mirjarr

Olen mielenkiinnolla seurannut Mirjan touhuja 'naapuripitäjässä'.

Kertun kotoilu

Ihanan romanttista ja iloista elämää Kertulla.

Riehakas

Iloista, elämänmyönteistä lapsiperheen arkea kera äidin käsitöiden.

Taimitarha

Käsitöitä, luontoa, matkustelua ja sitä ihanaa perusarkea.

Tässäpä nuo blogit olivat. Niin paljon on niitä jotka tuon rakkaudentunnustuksen ansaitsisivat, mutta lähetimpäs nyt sellaisille joille tällä hetkellä tuntui hyvälle tuo lähettää ja joilla ei tuollaista tunnustusta taida vielä olla. Luonnollisesti kyllä rakastan jokaista julkisesti lukemaani blogia ja harvoimpa muutenkaan olen tylsille blogeille eksynyt. Useimmiten jokaisessa on sitä jotain. 

Sitä jotain on myös näissä kuvaustilanteissa, huh kun voi olla välillä mielenkiintoista. Ihana neiti 10 kk pomppii peppuloikkiaan kuvaustilanteeseen MINIMOPPI kädessään (ja vieläpä märkä). Surkuhupaisuudessaan niin hauskaa tämä kuvaaminen. On mattoa, lapsia, leluja, roskia (vaikka justiin on imuroitu!?) ja vielä omia varpaita. 

Patalaput ovat jämälangoista virkattuja äidilleni. Oranssi ei oikein ole ollut minun juttuni, mutta onneksi äitini rrrrrakastaa sitä. Ei jäänyt langat koriin pyörimään. Vaan vielä on paljon lankoja joita kuluttaa, eikä kaikki mitään niin kovin ihanan värisiä tai ei välttämättä minun makuuni. Kun saisi edes muutaman kerän vielä pois niin sitten voisi ehkä taas sallia pienen lankahamstrauksen? Nämäkin tein kaksikerroin (kaksi patalappua reunoistaan yhteen) jotta mahdollisimman paljon lankoja kuluisi ja tietysti ettei äitini sormet palaisi. :)

Rakkautta kaikille bloggaajille ja lukijoille, tuo tunnustus kuuluu myös kaikille teille ihanaisille!

Haaremi-kokoelma karttuu

Tein caprihaaremit isosiskolle vaan eipä suostu käyttämään. Tarkoitus oli tehdä molemmille tytöille samistelufarkut, mutta toisin kävi. Maanittelut eivät auta ja lahjonnastakaan ei ollut hyötyä. Jotenka annoin housut pikkusiskolle, kääräisin vain lahkeensuut sisälle. Onneksi jäykkä resori pysyy leikiten kääräistynä, eikä minun tarvitse joka välissä asetella niitä takaisin. Muuten ovat passelit myös Elenallekkin, jotenka Veronika saa ehkä ihan luvan kanssa boikotoida lökärifarkkuja (pillit kyllä kävis). Äippätys on saanut myös Elenallekkin tehtyä boleroliivin, nam! Onneksi on suht hyvin nappi kiinni, mutta aika kovilla nämä vaatteet ovat. Onneksi joitan sentään käyttävätkin, ettei ihan pölyräteiksi jouda. Kangas on Jätti-Rätistä ja leveä kuminauha on kälyni ostama Kankaiden Poistopisteestä. Ostin kaksoisneulan näitä farkkuja ajatellen, mutta onnistuin TAAS KATKAISEMAAN SEN. Hmm.. ilmeisesti minä ja kaksoisneula ei tulla tosiaankaan juttuun? Kenties ostan kolmannen ja jos sekin menee rikki, luovutan suosiolla.

Luin eräänä päivänä blogia jonka pitäjä oli kriisissä ja aikoi lopettaa lukijoidensa kauhuksi bloggaamisen.  Ymmärrän häntä. Itsekkin olen avautunut monista aroistakin asioista täällä ja kokenut sen sillä hetkellä vapauttavalle. Jälkeenpäin on tullut tunne, että en sittenkään halua julkiseksi arkoja tekstejä. Ei sillä että välittäisin muiden mielipiteistä, vaan sillä että erakko ei halua olla esillä arvosteltavana. Ajattelin minäkin lopettavani bloggaamisen, mutta sen sijaan päätin kirjoittaa päiväkirjaa ja päivitellä tänne suht kylmästi vain tekemisiäni ja suht pintapuoleisia kuulumisiani. Ja eikä tarkoituksena ole päteä töillä tai sen sellaista, vaan arkistoida tekemät työnsä tänne ennen kuin ne ovat pölyrätteinä. Toivottavasti lukijani jotka eivät ole käsityöihmisiä jaksavat silti käydä kurkkimassa täällä, vaikka käsitöihin tämä lähinnä blogi jatkossa keskittyykin.

Pocan kesäreleet

Välillä päivät eivät mene lainkaan suunnitellusti ja näin kävi minulle tänään. Aloitin päivän rauhakseen ja ajattelin olla puutarhatöissä koko päivän. Kunnes yhtäkkiä muistin Elenan neuvolan. Äkkiä lapset autoon ja menoksi. Kotimatkalla poikkesimme paikallisessa Kangaskaupassa hakemassa VAAN kaksoisneulan ja lähestulkoon pysyinkin vain neulassa. Pienen palan kangasta ostin neulan kaveriksi. Aivan kuin pieni pala onnea. Ihanan värinen neonpinkki trikoo se siellä houkutteli ja kotona inspiroi laittamaan Veronikan katkaisemat saumurilangat uudestaan. Tein tyttösille tuubihuivit ja  kaksi ja puoli vuotias neitonen tanssi vieressä hokien 'äkkinopee, äkkinopee'. Mitenkäs se äiti ja tytär ihastuivatkin kerrankin samaan kankaaseen? Pakkohan ne oli heti surauttaa.

Vaan tuubihuivista on moneksi hoksasi neitonen ja yllätti äipän laittamalla huivin topiksi. Hmm.. Siellä sitä kangasta olisi lisää vielä sankojen verran, jos kuitenkin tekisikin topit. Pocahontas-nukelle tuli juhannuksena tehtyä pari boleroa ja tänään suht pikapikaa mekko. Kaksi valoverhosta tehtyä neliötä limittäin päällekkäin ja kekselle reikä. Ja siihen resoriksi tuota ihanaista trikoota. Saa nähdä kuinka kauan pysyy päällä vai saako taas Poca hillua yllään vain syntymämerkkinsä (valmistuksessa tulleita maaliraitoja).

No mutta, taidan pikaisesti imuroida ja mennä sinne pihatöihin. Vielä ehtii muutaman kuorman soraa kärrätä, kiviä oon sentään hieman ehtinyt viemään etupihalta sivupihalle. 

Iloisia, aurinkoisia päiviä kaikille! Minäkin lupaan olla valittamatta vaikka hiki noroilisi soraa kärrätessä, tietääpähän se myös rusketusta siinä lomassa (ja luonnollisesti myös aina aavistuksen valmiimpaa pihaa).

Älyhelppo boleroneule

Juhannuksen ajomatkat tämä kyttyräselkä on virkannut, purannut ja taas virkannut. Aluksi menomatkalla tein raitaa, oli sitten jos jotakin väriä. Kunnes päätin purkaa, tehdä raidallisen mutta hillittyn... purin senkin. Loppu menomatkan voinkin sitten pahoin ja vain purin. Aurasta kotiin tullessa en kärsinyt matkapahoinvointia ja sain aloitettua tämän sopivan neutraalin version jota sitten olen tässä kotona ja kyläillessä jatkanut. Ei mikään täydellisyys, mutta ihana silti. Langat ostin vartavasten juhannukseksi paikallisesta S-Marketista ja ne ovat Novitan Hankoa. Virkkasin 3,5 puikoilla (epähuomiossa otin autoon mukaan vain sen kokoisen, mutta isompaa olisi kaivattu).  

Ideana tässä boleroneuleessa on siis tehdä ympyrä jossa on reijät hihansuina (Idean sain täältä ) . Äärimmäisen helppo ja tulee vähän niinku huomaamatta kun ei tarvitse koko aikaa laskea ja miettiä. Ajatuksena oli käyttää jämälankoja, mutta teen niitä sitten joskus. Nyt teki mieli ostaa uusia lankoja ja annoin luvan itselleni viitisen kerää ostaa, kunhan ne heti kanssa käytän. Vajaat kaksi kerää on siis jo tuhottu.. kolme jäljellä. Taidan Elenalle tehdä samisteluneuleen. Toki keltaista Hankoakin olisi, mutta isäntä meinasi että tee samanlaiset :).

Nappi on Verkkokauppa Puotiquelta loppuunmyynnistä, tasan viisi tais olla enää kaupassa jäljellä ja kaikki hamstrasin. Napin toinen puoli on sinikukallinen, mutta oli sen verran erikoinen yhdistelmä tähän neuleeseen, että päätin laittaa nurin. Nurinkurin on ollu meidän meininki täällä blogissa, tarkoitan että en näyttäisi pahemmin lasten kasvoja blogissa. Mutta kuvat näyttäisi niin paljon kivemmilta kun olisi ns. kunnollisia kuvia. Ja kuvaustilanteet eivät olisi niin hankalia. Etenkin kun välillä neitonen haluaisi oikein keimailla, kauniisti hymyillä kameralle ja sitten äiti käskeekin kääntää päätä sivuun!! Hmm... Kenties olen vain periaatteitteni orja. Ehkä tämän verran uskallan tyttösen kasvoja vilauttaa minäkin, kun niin monessa muussakin blogissa lapset ovat rohkeasti kuvattuna :) .

Rohkean reipasta tulevaa viikkoa teille kaikille, sitä aurinkoa etenkin!

Jättihuivista mekot

Pikaiset ompelukset tyttösille. Kankaita ja lankoja pyörii kaapeissa rasittavuuteen asti. Nämä pikaiset ompelukset syntyi kirpparilta hamstraamasta tuubihuivista. Tein aiemmin itselleni tästä lenkkeilyyn tuubihuivin ja kangasta jäi hirmuisesti, alkuperäisellä huivilla siis oli kokoa. Lanka on jotain Novitan alennuksesta ostamaa lankaa. Napit jotain kierrätettyjä.

Mekot ovat varsinaiset pikaompelukset eivätkä ole mitenkään täydelliset. Onneksi tyttöset eivät malta olla hetkeäkään aloillaan, joten näitä pikaompeluksiakin saattaa käyttää ihmistenilmoilla. 

Mekkoihin syntyy erilainen fiilis kun ne on itsetehtyjä. 

Usein muistelen asioita mitä mikäkin mekko päällä on tehty. 

Näillä mekoilla on jo:

Päästetty yksi Keiju-heliumpallo TAIVAASEEN ASTI

Vautsi! meinasi neiti. (10 euroa ja sata metriä pallon arvo)

Renguttu karusellissa.

Itku.

Tahdon uudestaan.

Maattu asfaltilla ja huudettu kurkku suorana.

Syöty pitsaa.

Hikoiltu vaunuissa ihka eka tikkari suussa.

Syöty mamman lakritsinauhaa, omat kun ovat vielä kauppiaalla.

Oltu siis markkinoilla.

Nautittu aurinkoisesta päivästä. 

Ihasteltu ihmispaljoutta maalaiskylässä.

Miten paljon muistoja näihin mekkoihin jo mahtuukaan. Pesun jälkeen tehdään taas lisää muistoja.

Muistorikasta kesää myös teille lukijani.

mattoa ku liukuhihnalta

.. Ei nyt sentään aiva niin tiuhaan tahtiin, kun tuntuu ettei muuta ole saanut aikaseksi ku pari vaivasta mattoa. No tuo onkin tosi hidasta touhua, kun viimisiä kierroksia väkersi tunnin per kierros. Kuinka paljon mattopuilla olisi tuossa ajassa saanut tehtyä. No nyt on moneen kertaan purattu matto valmis ja erittäin pirteän värinenkin vielä. 

Malli on taas näitä omia variaatioita. Kenties sen vuoksi saikin niin paljon purata, kun mistään ei löytynyt 'sitä oikeaa' mallia. Eikä tämäkään nyt aivan sellanen ole kuin mielessäni ajattelin, mutta menee se kun ei paremmin osaa ;D .

Villasukat tuolla hyllyn päällä huutelee ja niitä pitäisi saada ajalliseksi tehtyä. Onneksi täältä blogista löytyi linkkilista inspiroiviin nettisivuihin. Kenties saan edes toisen sukan valmiiksi tänä viikonloppuna.

Sukkien lisäksi tämä taitaa käydä huomenna katsastamassa Ilmajoella erään bloggaajan sisustuspuodin. Yhtenä päivänä kävin vain oven takana katsastamassa paikan, oli jo mennyt kiinni. Nyt paremmalla onnella huomenna, hyviä viikonloppuja kaikille! Toivottavasti en koko puotia tuo kotiin tullessani...hillitse itsesi nainen!

Vaihteeksi virkattua mattoa

Kesää kohti mennään ja mattoja valmistuu pikkuhiljaa. Anopin räsymatot edistyvät nekin PIKKUHILJAA, mutta onneksi myös virkkaus on innostanut. Mustan harmaasta trikookuteesta virkkasin vessaan maton. Tyttösen taiteilemat akryyliteokset pääsivät kans seinälle. Joku kiva juliste on ollut hakusessa pitkään, mutta ei ole löytynyt. Laitetaan nyt jotain korvaamaan seinällä ollut hempeä taulu, sama se nyt mitä vessassa on? :)

Kyllä, tämä ihan tosissan teki postauksen vessasta! Ei ihme, että lukijakuntani koostuu lähinnä ystävistäni ja  sukulaisistani.

Neitosen lila tunika

Kaapit pursuavat kankaita, lankoja ja muita tykötarpeita. Yhä tekisi mieli ostaa lisää, lisää, lisää. Onneksi puuvillalangat, jotka ovat jo houkutelleet kaapissani jonkin aikaa, inspiroivat minua tuhoamaan myös kankaita. Kaikkea on kaapeissa liikaa ja lähes jokaiselta kauppa tai kirpparireissulta löytyy lisää kaapintäytettä. Tunikan kaavat ovat jostain Ottobre lehdestä. Kangas on jotain vanhaa trikoota ja vetskari ostettu vähän aikaa sitten Kauhajoelta. Puuvillalangat olivat löytö kirpparilta, monen monta kerää sain parilla eurolla. Niitä tuhoan tällä viikolla pitsisukkien lomassa.

Löysin eilen Närpiön Tähtikirppikseltä vanhan pitsipeiton, jossa on keltainen vuori. Ihastuttava, mutta etsii yhä paikkaansa.

Virkatun Emily-maton ohje

1. Virkkaa n. 7 ketjusilmukkaa ja yhdistä ne piilosilmukalla lenkiksi. Virkkaa lenkkiin 18 kiinteääsilmukkaa. 

2-6. Virkkaa ks viisi kerrosta (halutessasi voi tehdä vähemmän tai enemmän), lisäten aina tarpeen mukaan silmukoita. 

7. Virkkaa samaan silmukkaan:  Kaksi pylvästä

 (Muista, että kierroksen ensimmäinen pylväs on aina tehty ketjusilmukoista) ,

 Väliin 3 kjs ja vielä samaan silmukkaan kaksi pylvästä. Toista ja tee lisäykset kahden silmukan välein. Kiinnitä kierros piilosilmukalla ketjusilmukoista tehtyyn pylvään kolmanteen silmukkaan.

8. Siirry piilosilmukoiden avulla ensimmäiseen ketjusilmukkalenkkiin. Tee jokaiseen viime kierroksen kjs lenkkiin: 

* 3 p, 2 - 3 kjs, 3 p *.   Toista koko kierros *--*.

9.  Tee jokaiseen viime kierroksen kjs lenkkiin:

 *3 p, 3 kjs, 3 p *. Toista koko kierros *--*.

10. Tee jokaiseen viime kierroksen kjs lenkkiin:  

*4 p, 2 kjs, 4 p*.  Toista koko kierros *--*. 

11. Tee jokaiseen viime kierroksen kjs lenkkiin: 

 *4 p, 3 - 4 kjs, 4 p*.  Toista koko kierros *--*. 

12. Tee jokaiseen viime kierroksen kjs lenkkiin: 

 * 5 p. 3 kjs, 5 p *. Toista koko kierros *--*. 

13.  Tee jokaiseen viime kierroksen kjs lenkkiin: 

*5 p, 3 - 4 kjs, 5 p*. Toista koko kierros *--*.

14.  Tee jokaiseen viime kierroksen kjs lenkkiin:

 * 6 p, 3 kjs, 6 p *.  Toista koko kierros *--*.