maanantai 13. tammikuuta 2014

Aika hiljaa menee..



.. surruttaa ihanasti paikallaan tämä arki.
Pysähtynyttä siloista ja tasaista tavallista arkea.
Panostusta yhteisiin hetkiin ja iloisiin väreihin.
Hurlumhei-hetkiin, jolloin tukka saa olla takussa ja yöpuku pitkälle päivään päällä.
Ja vastaiskuna niponipo -päiviä jolloin heti aamusta on pistettävä töminäksi.
Tukka putkella järjestellään ja laitetaan, kun eilen on vain oltu.

Onneksi on vain 'oltu'.
Käsityössä on sen 789 silmukkaa ja hyvältä näyttää, että alkaa parin päivän päästä olla valmista.




Arkeen on joskus tosi ihana panostaa. 
Enkä tarkoita sitä, että kaikki on siivottuna viimeisen päälle tai aina on kaikki just eikä melkein. Vaan että aikaa repii sellaiselle mihin ei muka oikein nyt olis aikaa.. .. kun on tätä ja tätä. Äidillä on tämä kesken, iskä ei nyt ehdi kun sen pitää sitä ja tätä, äkkiäkö on ilta ja huomiselle kaikki jutut jää. Ja huomenna on taas niin paljon tätä ja tuota, että katsotaan hetken päästä. Hetken päästä on taas kuitenkin ruoka tai päikkärit jne. Jolloinka siirtyy taas toivomus huomiselle.

Pieniä hentoisia pyyntöjä, jotka vaikenevat kyllä kun sanoo, että nyt ei ehdi.
Tai että hetken päästä.. 
Mutta nuo hentoiset pyynnöt ovat ne asiat, jotka lapset isona muistavat.
Niitä asioita nuo hennot pyynnöt ovat, jotka oikeasti merkitsevät aivan hirmuisesti vaikka aikuisesta ne tuntuvat niin hääppöisille.

Ne asiat sitten kuitenkin ovat niitä, joilla lasten arki tuntuu ihanemmalle.
Ihan yhtä tylsää se arki niillekkin on, jos siitä tekee tylsän.
Ja niponipo -päivien ja rötvääly-päivien väliin olisi hyvä mahtua niitä ihania, sopivan tasaisia

t  a  v  a  l   l i  s i a 

, mutta yhtälailla iloisia päiviä.
Niitä minä sinullekkin toivottelen. 
Arkea ja iloa.
Tasapainossa värejä ja harmaata .

Paljon sitä valkoista lunta, jossa kimmeltelee valon voitto.

17 kommenttia:

  1. Totta turiset :) samoja asioita itsekkin usein mietin, ja yritän onnistua myös edes välillä <3 mukavia aurinkoisia lumisia tavallisia päiviä toivottelee vanha tuttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja samoin sinulle <3 Tänään ainakin oli niin kaunis ja aurinkoinen päivä! Käytiin hieman nenää pakkaselle vilauttamassa, mutta kauaa ei siellä lapset pystyneet olemaan kun jo valittelivat ja voivottelivat kylmää.

      Poista
  2. No voi mitä kivoja kuvia ja taas niin mukava teksti, osuu ja uppoaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Varmaan on isännän ottamia kuvia ellen ihan väärin muista. En kyllä ihan mene takuuseen, kun molemmat kuvailtiin ;).

      Poista
  3. Näiden asioiden kanssa painitaan kovasti nyt, kun arki on uutta ja joskus tuntuu että vanhempien kooma menee kyllä hentojen toiveiden edelle. Ja niin vaan löydän minäkin jo itseni miettimästä että miksen silloin kotona enemmän sitä ja tätä. Miksen vaan koskaan voisi sopivasti! Ehkä ei pitäisi liikaa syyllistää itseään siitäkään, että kun ei jaksa. Mutta sitä miettii niin paljon sitä, mitä lapset muistavat lapsuudesta, mitä ne muistavat meistä, mitä haluaisi niiden olevan, että unohtaa joskus sen, että ihminen sitä on itsekin. Asiaa, kuten huomasit, osui ja upposi. Ihana kuva teidän pienestä kärrissä! Onkos sulla kuule uusi kamera???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Ja illalla iskee kans se paha fiilis, että miksen sitä ja miksen tätä tehnyt lasten kanssa. Lupaa pyhästi yön pimeydessä, että huomenna sitten.. ja seuraavana yönä sama lupaus itselleen ja päivällä lapsilleen. .. pieniä juttuja, mutta oikeesti pienet asiat ovat niitä suuria asioita sitten kuitenkin. Ihana kuulla, että on osunnut ja uponnut. :) On mulla uusi kamera. Canon Eos 600d. Ja sitten on perusobjektiivin lisäksi Canon EF 50 mm f/1.8 .. enkä osaa käyttää ja jalustaa tarttis. .. semmosta. Pikkuhiljaa opettelen. Hirveesti ei kuulu tapoihin huudella ostelemisiani, mutta hienoa jos se käytännössä näkyy että pitkäikäinen haave toteutunut. Isältäni saan lainailla lisää objektiiveja jos joskus tarviin, mutta enpä osaa näitäkään kunnolla käyttää jotenka en mä niitä nyt tarttee.. saa pikkusisko 'leikkiä' niillä ;)

      Poista
    2. Piti palata lukemaan tämä vastaus kun mennyt ohi! Todellakin hei näkyy kuvissa! Mainiota! <3 Ihan mahtavan tarkkoja kuvia tulloo :) Tykkään, ootan niin et saan miekin uuden kameran :) Ei oo tapana huujella miullakaan, mutta tällä kertaa saatan kailottaa niin et kuuluu kuuhun saakka! Niin kiitollinen olen, koska miulla ei olis ollut varaa laittaa kameraan paljoakaan, mutta nyt tuon kisan palkinnon myötä pitkäaikainen haave toteutuu ja siitä kuuluu kyllä kiitos kovin monelle muulle kuin itselle <3 Mie kirjottelen siulle joku päivä, tahdon tehdä niin! :)

      Poista
  4. Osui. Upposi. Niin tuttua. Kauniisti kirjoitettu elämän arjesta. -mä-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva kuulla <3 Ihana kun jätit kommenttia :)

      Poista
  5. Näitä asioita olen kovasti miettinyt viime aikoina, yrittänyt kuunnella ne pienet pyynnöt ja pysähtyä. Tämä kun on kaikki ainutkertaista ja niin ohikiitävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Kovasti se on vaikeaa välillä pysähtyä kesken tohinoiden kun on vaikkapa päässyt vauhtiin siivoiluissa jne. Mutta eipä niitä pyyntöjä edes välillä voi enää siivoilujen jälkeen toteuttaa. .hetki on mennyt jo ohitse. Lapsi ei enää edes halua syliin tai muuta.. Pieni pyyntö, pieni uhraus. <3

      Poista
  6. Nyt jo lapset isoksi kasvaneena harmittelen, miksi en antanut heille enempää aikaa. Miksi en useammin ottanut syliin, miksi tuli niin usein sanottua ei nyt ehdi. Enää lapset ei pyydä syliin, ei pyydä lukemaan satuja. Enää en herää aamuisin siihen, kun pieni pörröinen tukka on käpertynyt kainalooni. Taitaa olla niin, että me äidit podemme pahaa omaatuntoa läpi elämämme. Kuitenkin meistä jokainen on paras äiti lapselleen. Ja varmasti lapselle jää turvallinen mieli siitä, että ovat saaneet elää lapsuuden rakastavien ja lapsestaan vällittävien vanhempien helmoissa.
    Ihana kirjoitus sulla jälleen kerran. Kiitos että jälleen pysäytti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ihana kun jätit kommmenttia :).
      Meidän äitien joilla vielä lapset ovat pieniä, tulisi siis ymmärtää tarttua hetkeen kiinni. Nauttia siitä, että lapset valtaavat sängyn yöllä ja pyytävät päästä saman peiton alle kylmiä varpaita lämmittelemään. Voi olla, että kaikki äidit kokevat alemmuutta, mutta kaippa se on luonnollista sillä mekin ollaan vain ihmisiä. Parhaamme tehneenä, saamme kuitenkin luottaa siihen että mihin ei omat voimat riitä niin joku toinen jatkaa .. u know ;) <3

      Poista
  7. Voi niin ajankohtainen aihe. Varsinkin kun tuo 2,5v uhmailija tuntuu jaksavan paremmin kun antaa sitä aikaa juuri niihin pieniin asioihin. Meillä iso asia on sekin, että istun neulomassa vaikka siellä leikkien keskellä. Onhan se välillä haastavaa, kun sylissä käy joka sekuntti joku jne. mutta niinhän sen kuuluukin mennä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Kummasti tuo uhmaikä pääsee oikein valloilleen, jos ei sitä huomiota tarpeeksi saa. Meillä on hei ihan sama juttu!! 'Kutimella' lankakerien pomppiessa lelujen seassa ristiin rastiin. Niin tuttua. Hidasta, mutta jotenkin silloin sen ei sitten ole pakko olla niin tehokasta kilkutusta, mutta aina eteenpäin. :) Hauskoja hetkiä neulomisiin uhmaikäisen parissa. Paljon huumoria matkaan <3

      Poista