Ällöhempeä huppari

Ajatuksena oli tehdä erittäin kevyt tunika/huppari kesää varten. Kirppiskankaista, tilkuista, jättirätin koristenauhasta ja Tapion lankakaupan metallineppareista se sitten kehkeytyi. Jotenkin olen ollut kuin lamaannuksissa. Kulkenut ympäriinsä ajatuksissani saamatta mistään työstä kiinni. Luonnollisesti lähinnä käsitöihin keskittyvä bloginikaan ei ole innostanut. Eipä se voi innostaa, jos ei ole mitään kuvattavaakaan ;)

Kevät on nyt virallisesti täällä. Makuuhuoneen ikkunasta näkyy leskenlehdet, västäräkki bongattu, yksi muurahaispesä tuhottu ja hiekkalaatikko on ahkerassa käytössä jälleen. Veronika harjoittelee pyöräilyä kauniilla mansikka-pyörällään. Tällä hetkellä isäntä häärii pihalla ja minä luonnollisesti kyyhötän sisällä inspiraatiota etsien. 

Jos se onkin tuonne ulos piilotettu? 

Kenties se onkin jonkun lumen alta paljastuneen kiven alla? 

Tai kenties kurasen lähitien päässä? 

Vai olisikohan se sittenkin täällä sisällä? 

Mitä jos se on eksynyt ja ei tiedä reittiä  takasin? 

INSPIRAATIO , sinua kaivataan! 

Siihen asti haahuilen, etsin ja kaipailen. Se sopii hieman melankoliselle luonteelleni, haikailu.,jahkailu, sisällä kyhjöttäminen. Vaan aurinko välillä onneksi houkuttelee pihallekkin.

Neitosen lila tunika

Kaapit pursuavat kankaita, lankoja ja muita tykötarpeita. Yhä tekisi mieli ostaa lisää, lisää, lisää. Onneksi puuvillalangat, jotka ovat jo houkutelleet kaapissani jonkin aikaa, inspiroivat minua tuhoamaan myös kankaita. Kaikkea on kaapeissa liikaa ja lähes jokaiselta kauppa tai kirpparireissulta löytyy lisää kaapintäytettä. Tunikan kaavat ovat jostain Ottobre lehdestä. Kangas on jotain vanhaa trikoota ja vetskari ostettu vähän aikaa sitten Kauhajoelta. Puuvillalangat olivat löytö kirpparilta, monen monta kerää sain parilla eurolla. Niitä tuhoan tällä viikolla pitsisukkien lomassa.

Löysin eilen Närpiön Tähtikirppikseltä vanhan pitsipeiton, jossa on keltainen vuori. Ihastuttava, mutta etsii yhä paikkaansa.

Tyttöjen kevätasusteet

Kevättä fiilistellään sisällä. Radikaalit Molon haalarit hankittu, mustat pipot ja tuubihuivi tehtynä, mutta kevättä en osaa loihtia. Vielä jokunen viikko toppiksia tiedossa siis. Vaikka eipä meillä niitäkään olla pahemmin ulkoilutettu kun neidit ovat olleet kipeinä. No onneksi ovat paranemaan päin ja yötkin saa nukkua jo normaaliin tapaan.

Väripiristystä kipeälle

Flunssa on saapunut meillekkin. Sitä täällä Pohjanmaalla on riehunut jo monessa perheessä, mutta meille se ei ollut tullut, paitsi nyt. Kuumetta Veronikalla ja molemmilla tyttösillä nokat tukossa. Oli ainakin rauhallinen ilta viime iltana, kun molemmat simahtivat kuin saunalyhdyt. Minä kokeilin Picasaa tänä aamuna ja voisin ajatella, että vaatii reilusti harjoitusta. Haaveilin jossain vaiheessa järjestelmäkamerasta. Olisin ostanut sen heti siihen paikkaan ellei fiksu isäni olisi toppuutellut. Meinasi, että perus kameralla pärjää aluksi kun opettelee katsoman maailmaa kameran kautta. Oppiessaan katsomaan ja etsimään maailman omituisuudet kameralle, vasta sitten on järkevää ostaa uusi kamera. Ja koska minulla ei ole rahaa, totesin isäni olevan ihan oikeassakin. Vaikka ostaisin kyllä kaikesta huolimatta kunnon kameran, jos olisi massia, fyffeä, kahisevaa..

Tyttösen yllä oleva omasta päästä sävelletty tunikamekko on ensimmäisiä trikoo-ompeluksia ja pallotrikoo on käytetty vanhasta paidasta. Vasta näin tytön ollessa jo kohta 2,5 vuotias on tunikamekko sopiva. Taidan tehdä vähän turhan paljon kasvuvaraa. Oli muuten kumman paljon energiaa neitosella, vaikka on yhä kipeä. Vasta saatuaan luvan pyyhkiä räkäpaperilla lattiaa, suostui pysymään edes hetken paikallaan. Alkaa jopa lähes kaivata kuumeisen mutisevaa neitosta tämän kiljuvan nuhanenän tilalle. Kyllä se kuume tuota menoa vielä taitaa nousta illaksi uudestaan. Isäntä muuten lähti hakemaan suuresta naapuri-citystä levyä mun kaappia varten. Jos ei tarvitsisi sotkun keskellä mattoa paukuttaa. Anopin mattoa aloitettu pitsisukkien ohessa, tulee sopivan erikoinen.

Kevätpipon väkerrystä..

Ensimmäinen kevätlakki on kudottu, mutta nauhat puuttuvat. En tiedä minkä väristä laittaisin. Isolle siskolle en taida laittaa lainkaan nauhoja, kenties kuitenkin jotain koristeita?

Minulle annettiin  Ystäväni blogista haaste, mutta en oikein tiedä kenelle sen olisin lähettänyt eteenpäin. Vastaan aina minulle esitettyihin kysymyksiin (mitä nyt muutaman kerran tekstiviesteihin olen epähuomiossa jättänyt vastaamatta ), joten en tälläkään kertaa tee poikkeusta. 

Haasteen ohjeet olivat yksinkertaiset:

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa. 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 

6. Ei takaisin haastamista.

Tuumasta toimeen siis!

11 asiaa itsestäni:

1. Olen kahden tyttösen (12/10 ja 8/12 syntyneiden) äiti ja olen heidän kanssaan kotona.

2. Inhoan loskaa.

3. Inspiroidun helpommin sotkussa, kuin kliinisen siistissä tilassa, mutta kuitenkin kaaos tukahduttaa kaikkein kauneimmatkin kukat. 

4. Olen hyvin ailahtelevainen persoona ja harvoin pitkävihainen.

5. Meinaan kokeilla isännän crossia ensi kesänä, muutenhan minulla on motskakortti aivan turhaan. (isäntä ei muuten ollut innoissaan, mutta .. )

6. Haluaisin, että asiat olisivat mustavalkoisia, jolloin ei tarvitsisi pohtia niin paljon.

7. Käsityöhuoneeni on tällä hetkellä kaaoksessa, mutta isäntä saattaa pelastaa tilanteen tekemällä minulle hyllykön. 

8. En olisi mitään ilman perhettäni.

9. Sanon asiat mieluiten suoraan, vaikka välillä se hävettääkin. 

10. En tiedä mitä tekisin sitten isona.

11. Minulla on periaatteessa aina niskat jumissa liiasta käsityöinnosta.

Haastajan 11 kysymystä minulle:

1.  Kesä vai talvi?

Vaikka rakastankin aikaa jolloin karvalakille on käyttöä, on kesä kuitenkin aina kesä. Hmm.. Taidan kuitenkin vastata talvi.

2. Suurin unelmasi?

Että tietäisin, mitä tahdon elämälläni tehdä ja mihin pystyn.

3. Mieleisin käsityösi?

Kun tekee kaikkea kohtuudella, ei pääse kyllästymään lajiin.

4. Ruoanlaitto vai leivonta?

Leivonta, mutta kumpaakaan en tee mielelläni.

5. Onnistunein käsityösi?

Varmaan ystävälleni tekemä värikäs keittiömatto.

6. Lempikukkasi?

Helmililja. Niitä haluan ison määrän kukkapenkille, kunhan sellaiselle saadaan tilaa.

7. Mikä saa sinut suuttumaan?

Monikin asia. 

Itsekkyys, epäoikeudenmukaisuus ja maailman pahuus joka lähinnä johtuu ihmisten ahneudesta ja luontaisesta pahuudesta ylipäätään.

Toki kuohahdan muutenkin vähän väliä, mutta harvoin olen pitkään vihainen.

8. Entä mikä tekee sinut onneliseksi?

Perhe, ystävät, muut läheiset ja käsityöt siinä lomassa. Horjuvainen uskoni.

9. Mikä on paras puolesi?

Tempperamenttisuuteni.

10. Entä huonoin?

Tempperamenttisuuteni.

11. Kankaat vai langat?

Vaikea valinta, mutta taidan valita langat. 

Koska en oikein tiennyt kenelle lähettää tämän haasteen niin jätin haastamatta ketään. 

Toivottavasti haastaja ymmärtää päätökseni :) .

Pitsisukkia ja nopeasti jotain muutakin

Jälleen yksi pari pitkiä pitsisiä villasukkia valmistui, vaihteeksi 40 kokoa sen 38 sijaan. Prässäyksen jälkeen sukat ovat ihan hienot, vaikka aluksi tuntui että on kovin 'pömppäisen' näköistä. Pääsiäisen kunniaksi tein myös todella nopean rimpsumekon Elenalle. Kangas on Miljoonakirppikseltä ostetusta reteestä aamutakista. Äkkiä saumurilla kyhäsin ja sitten takaisin pitsisukkien pariin :). Kevätasusteitakin pikkuisen väkertelen, mustaa kudottua pipoa luvassa.. kun aika ei meinaa riittää, tai sitten mulla on liian vähän tunteja vuorokaudessa ?

Virkattu lastenhuoneen matto

Eräs Rouva tilasi lila-vaaleanpunaisen virkatun maton lapsenlapselleen. Pitkästä aikaa oli kiva virkata mattoa, vaikka onhan se raskasta. Kehittelin mattomallin kummitytölleni joskus viime jouluna. Tätä mallia on mukava tehdä, jos vaikka innostuis omille likoillekkin tekemään. Monet ovat kyselleet, että miten ehdin kahden pienen tyttösen kanssa tekemään käsitöitä. Hyvinhän matto edistyi tuolla sekasotkun keskellä lasten leikkiessä. Kenties asia on niin, että aikaa löytyy kun jotain rakastaa tarpeeksi. Harvoin istun sohvalla ilman, että tekisin jotain käsilläni. Ja lapset ovat tottuneet, että äiti tekee koko ajan käsitöitä, mutta siinä ohessa voidaan leikkiä. Elämme aina välillä totaalisessa kaaoksessa, mutta niinhän lapsiperheet useimmiten muutenkin. Siivotaan sitten joskus.. :)

Nukkekodin kaapit uusiksi

Meidän perheen tytöt saivat isältään nukkekodin joululahjaksi. Äidin sitä piti retusoida, mutta enimmäkseen tapetit (askartelupapereita) ovat isän laittamat ja äidin suunnittelema. Löysin kirpputorilta nukkekotiin kalusteita 2,5 €/kpl. Kalusteet olivat muuten puun väriset, mutta toisessa kaapissa punaiset kaapinovet ja toisessa sinapinkeltaiset. Olivat aika retrot ja meidän hempeään nukkekotiin aivan liian radikaalin väriset. Isäntä maalasi spraymaalilla nämä ihanuudet valkoisiksi ja minä maalasin helmiäishohtoisilla akryylimaaleilla ovet. Liilat ovet ovat hyvin epätasaisen näköiset ja harkitsen niiden maalausta ensin valkoiseksi, sitten taas vaaleanpunaiseksi nekin. 

Enimmäkseen nukkekodissamme leikitään Pet Shopeilla ja kaikilla mahdollisilla pienillä härpäkkeillä. Ja lisää leluja taidetaan pääsiäsen aikaan saada pääsiäismunista (huoh). Nukkekodin nukkejakin löytyy, mutta niiltä revitään jalat ja vaatteet irti. En ole erityisemmin viitsinyt vaivautua tekemään mitään rekvisiittaa nukkekotiimme ja nukkekodin asukkaille, ne mitä ilmeisemmin tuhottaisiin. Verhot kyllä ajattelin laittaa ikkunalle, saa nähdä kuinka kauan pysyvät ikkunassa. Seuraavaksi maalausvuorossa olisi ihana retrosänky ja patjakin pitäisi jostain hankkia. Postaillaan niitä sitten joskus kun olen päässyt niitä toteuttamaan. 

Pitsisukat siskontytölle

Siskontyttö tilasi minulta pitkävartiset valkoiset pitsisukat, joissa olisi ruskea nauha. Saamansa pitää. Mieluinen ohje löytyi Garn Studion nettisivuilta ja lankana käytin valkoista Novitan Nalle-lankaa. Nauha on ostettu Turun Jätti-Rätistä.

Sukat olivat minun jalkaani sen verran piukat, että en viitsinyt venyttää niitä koko pituuteensa, vaan jätin ne ryppyyn. Pistän postiin nämä maanantaina ja sitten saa tyttönen laittaa pitkien saapikkaidensa kanssa nämä. Ja mikäli kevät tätä vauhtia tulee, kohta näitä pidetäänkin jo kumisaappaiden kanssa. Ajatuksena on, että varsi tulisi aavistuksen polven alapuolelle, mutta saa nähdä miten jalkaan asettuvat, kun tyttö nämä vihdoin sovittaa. On talossa ainakin pitäjiä, jos ovat kyseiselle tyttölle naftit.

Kukkakuosi jatkuu..

Veronikan Riine-mekko valmistui eilen. Tuli valmista kovasti nopeammin kuin Elenan mekon kanssa, koska ei tarvinut opiskella ohjetta niin paljon. Kangasta riitti vielä hienosti Hontan mekkoon, jonka väkersin tänä aamuna ennen kuin lapset heräsivät. Mekko on samalla helppo-kaavalla kuin viimeksikin tehty. Sukkikset on Riitta-mamma tehnyt Veronikan nukelle joululahjaksi mutta menivät hienosti myös Pocan jalkaan. Yläosakin kaipaisi kyllä jotain lämmikettä.

Ystävänpäiväkin on pian. Jo mietin, että en lähetä kortteja, en leivo, kudo tai ylipäätään nykerrä yhtäkään lahjaa, enkä lähetä yhtäkään siirappista kiertoviestiä ystävilleni. Marraskuun synkkänä, koleana päivänä ystäväni saattavat saada postissa yllätyskortin, mutta näin ystävänpäivänä voivat jäädä ilman, ihan vain periaatteesta. Anteeksi ystäväni, mutta tiedättehän, Ystävänpäivä on aina.

(Sorruin kyllä kuitenkin ostamaan muutaman kortin ja ompelin niihin pitsit. :D Ehkä ensi vuonna uskallan jo olla täysin noteeraamatta ja lähetän kortit kaikille ystävilleni vasta toukokuussa pääsiäisenkin mentyä jo ohi).

Elenan Riine-mekko

Nuoremmalle neitoselleni ompelin Riine-mekon Mekkotehdas-kirjan ohjeen mukaan. Kirjassa ovat pienet kaavat, joten 86/92 koon mukaan tehty (lyhennetty kuitenkin) passasi erittäin mainiosti kohta jo puolivuotiaalle Elenalle, joka lähinnä käyttää 68 koon vaatteita.

 Kangas ja pitsi tarttui mukaani viime reissulta Turusta. Tarkoituksena olisi tehdä isosiskolle samasta kankaasta Riine-mekko, koska kangasta jäi reilusti.

Kuva vielä mekosta uuden käsityöpöydän päällä. Revin vanhasta kirjasta sivuja ja kontaktimuovilla liimasin kuvat pöytään. Pöydän reunaan teippasin myös mittanauhan, kätevää kun on mitta aina esillä. Kontaktimuovi meni kyllä paikoitellen armottomasti kurttuun, mutta ompelukoneiden alta sitä ei onneksi pahemmin edes huomaa. 

Kasseja, pusseja, nyssyköitä..

Niitä ei vissiin lapsella voi olla koskaan liikaa. Ainakin jos kaksivuotiaaseen tyttäreeni on uskominen. "Tosinaisellahan" on kasseja joka lähtöön ja pienenä se on aloitettava. Koska siskollani on tosinaisen tapaan iso laukku ja omaisuus aina mukana, hukkuu kummityttöni tavarat sinne sekaan. Isosysterin tilauksesta tein  kätevän pussukan vauvantarvikkeille.

Tilda-norsu on Elenan ensimmäinen pehmolelu, jonka tein hänen ollessaan vielä massussa.

Mekon fyrry, kuten täällä Pohjanmaalla on tapana sanoa, oli sen verran pieni, että kangasta jäi reilusti.

Oli kiva tehdä pienelle neitoselle punaisen sävyinen pussukka perinteisen vaaleanpunaisen sijaan. 

Vaaleanpunaista tein tällä viikolla kolme täyttäneelle Helmi-tyttöselle. Helmi varsinaisena prinsessa-ihmisenä varmasti arvostaa vaaleanpunaisen hempeää taikaa. Harmi, ettei koko paikkakunnalta löytynyt neidille kovin toivomaansa prinsessa juomapulloa.

Rätei ja lumpui..

Ompelin nuoremmalle tyttärelleni Elenalle mekon joululahjaksi. Kyseessä olevassa mekossa on ensimmäinen vetoketju, jonka olen omalla koneellani ommellut (kiitos anopille, joka opasti tumpeloa). Mekon kaava on Ottobre 6/2012 lehdestä. Oikeasti mekkoon kuuluisi pitkät hihat, mutta tein lyhyet. Kuvassa olevan naulakon  mieheni on tehnyt vanhasta laudasta ja sisustuspuodista ostetuista koukuista.

Koska mekko oli suhteellisen nopea tehdä ja mukava pienen tyttösen päällä, päätin tehdä tulevalle kummityttösellenikin samalla kaavalla mekon.

Mekossa on samanlainen vetoketju kuin Veronikalle tekemässäni mekossa (mekko aiemmassa postauksessa). Erikoisvetoketjuja myy nettipuoti Fabriina.

Tulevalle kummityttöselle (ristiäiset tänä viikonloppuna) vien myös tuollaisen 'aktiivirätin'. En ole tietoinen, että miksikä tuota rättiä varmasti kuuluu kutsua, mutta kutsun sitä aktiivirätiksi. Pieni neitokainen saa tunkea tuon suuhunsa äidin hupparin nyörien tai lelujen pesulappujen sijaan. Oma tyttäreni 5 kk:tta rakastaa ruutukuosista rättiään ja se on vähän väliä yltä päältä kuolassa. Nam!