Jättihuivista mekot

Pikaiset ompelukset tyttösille. Kankaita ja lankoja pyörii kaapeissa rasittavuuteen asti. Nämä pikaiset ompelukset syntyi kirpparilta hamstraamasta tuubihuivista. Tein aiemmin itselleni tästä lenkkeilyyn tuubihuivin ja kangasta jäi hirmuisesti, alkuperäisellä huivilla siis oli kokoa. Lanka on jotain Novitan alennuksesta ostamaa lankaa. Napit jotain kierrätettyjä.

Mekot ovat varsinaiset pikaompelukset eivätkä ole mitenkään täydelliset. Onneksi tyttöset eivät malta olla hetkeäkään aloillaan, joten näitä pikaompeluksiakin saattaa käyttää ihmistenilmoilla. 

Mekkoihin syntyy erilainen fiilis kun ne on itsetehtyjä. 

Usein muistelen asioita mitä mikäkin mekko päällä on tehty. 

Näillä mekoilla on jo:

Päästetty yksi Keiju-heliumpallo TAIVAASEEN ASTI

Vautsi! meinasi neiti. (10 euroa ja sata metriä pallon arvo)

Renguttu karusellissa.

Itku.

Tahdon uudestaan.

Maattu asfaltilla ja huudettu kurkku suorana.

Syöty pitsaa.

Hikoiltu vaunuissa ihka eka tikkari suussa.

Syöty mamman lakritsinauhaa, omat kun ovat vielä kauppiaalla.

Oltu siis markkinoilla.

Nautittu aurinkoisesta päivästä. 

Ihasteltu ihmispaljoutta maalaiskylässä.

Miten paljon muistoja näihin mekkoihin jo mahtuukaan. Pesun jälkeen tehdään taas lisää muistoja.

Muistorikasta kesää myös teille lukijani.

Pinnipiristys

Tälläisiä pinnejä tein tyttöselle tänään. Rusetit vapaasti leikattuja, ei mitenkään huoliteltuja. 

Käyttäjäkään ei ole mitenkään kovin huolellinen. Hän kylläkin sotkee varsin huolellisesti. 

Hän on huleva, sopeva ja lutuunen.

Aito.

Tänään satoi, paistoi aurinko.

Tänään oli huominen.

Huominen on tänään.

Nyt.

Tässä.

Tyttöni tutkii pihaa yksin. Sataa.

Hän nyhtää ruohon sieltä täältä,

höpöttää alati,

siirryn toiselle ikkunalle.

Tarkkailen.

Miten hän elää hetkessä.

Satakoot, 

otan petsopit ja näytän miten sataa.

Menen ekaa kertaa yksin pihalle.

Pelottaakin.

Viluttaa.

Lisää vaatetta pikkuinen,

Älä mene lähelle tietä.

Ei, ei,

kävelee suoraan tielle, taas.

äitikin kastuu.

Tänään oli hyvä päivä.

Elämää.

Ihanaa elämää.

Tätä tavallista arkea.

Tässä ja nyt.

Onni.

Nahkatossuja

Jonkin aikaa jo sitten minulta tilattiin kolmet nahkatossut, yhdet sinisellä vuorella ja kahdet kellertävällä. Näiden kanssa kävi kuten useimmissa projekteissa, aina toimitusaika venyy..  

Ompelukone pomppi ja teki selväksi minulle, että oli sitten niin viimeiset tilaustossut jotka teen. Itselle kyllä tekis mieli tehdä yhdet jos toisetkin, mutta säälin konettani sen verran etten nyt lähiaikoina sitä enempää rääkkää.

Tämä kevät ja kesä on ollut yllättävien ostosten aikaa. Tämä ihastuttava viltti / pöytäliina lähti mukaan Närpiön kirppikseltä kolmella eurolla. Ihana ja kolmella eurolla! Vähän se vielä etsii paikkaansa, mutta on se ainakin superkiva.

Syylliset tukilla

Monen tuskallisen (ks. vali-vali postaus ) mutkan kautta kuteet ovat vihdoin keritty ja niitä työstelen kaiken muun mahdollisen ohella. Kaksi säkillistä valkoista kudetta olisi, mutta joka ikinen metri pitää pestä Kloritissa ja kuivuminen tuntuu kestävän ikuisuuden. Tiedä sitten oliko järkevä ostos vai ei. Jatkossa ainakin siis tiedän tehdä kuteesta vyyhtejä, jotka solmin monesta kohtaa ja laitan sitten pesukoneeseen. Yksi vaihtoehto olisi laittaa ne pihalle likoon, mutta se vasta työläältä kuullostaakin. 

Laiskimus.

Kirppareilla on pyöritty, aarteita löydetty. Ylhäällä näkyvät keltaiset kipot löysin Närpiöstä. Olisko noi jotain feikki GG:tä aitojen sekaan? Olivat sen verran suloisia, että pakko oli ottaa ku halvalla sai. Vähän kesäisiä ja raikkaita elementtejä keittiöön. Kuvissa vilahtaa myös tuleva kesämattoni. Jo 68 cm tehtynä, hyvä minä!

 Pikaiset ompeluksetkin lähtee kummitytölle Uittoon. Tuttiketjuja kuulemma kaivattais, kaivattu jo jonkin aikaa. Vihdoin sain ne ajalliseksi. Kumma kun tuo aika on sellainen, että se ei odota. Se vain kuluu lupaa kyselemättä. Tyttöset kasvaa ja kehittyy, äitikin kehittyy hyvin tehokkaasti leveyttä. Vitsit, pakko alkaa kaiken muun ohella myös liikkua. 

Laiskimus, jälleen. 

Laiskanletkeetä viikonloppua kaikille!

Avaimenperä puuhelmistä

Koti. Sinne siis tänään. Vaatimattomin eväin matkaan, vaatimaton on äitinikin, joten ehkäpä tämä 2,5 v. tyttäreni tekemä avaimenperä ilahduttaa häntä. 

Mistä tiedän mä sen?

Että lainaa tää kaikki vain on.

Kertoi äitini sen.

Kauneus katoavaa.

Kukka kauneinkin,

syksyllä värin ruskean saa.

Kertoi äitini sen,

pian lehdet pois varisee.

Muiston kultaisen,

saanhan pitää mä ees sen.

Kertoi äitini sen.

Hetken suvi tää lämmittää,

syksy ohi pian on,

sekin pian pois otetaan,

lainaa tää kaikki siis on,

kertoihan äitini sen.

Istuintyynyt ja tunnustus

Serkkuni saunanverannalla olevat kahdet kesätuolien tyynyt kaipailivat uutta kuosia päällensä. Minä sitten surauttelin nämä tyynynpäälliset serkkuni kierrättämästä patjanpäällyskankaasta. Istuinosan kankaat ovat jotain minun kangaskätköistäni löytyneitä kankaita. Kuviokangas taitaa olla paikallisen kangaskaupan palalaarista ja alaosa (joka nyt ei vissiin näy kuvassa) on kirpparilta löytynyttä verhoa. 

Kymmenentuhatta kertaa olette arvoisat klikkaajat käynyt täällä blogissani. Kiitos jokaiselle lukijalleni ja toivottavasti blogini on antanut teille edes ripauksen siitä mitä se minulle on antanut. Minulle annettiin tälläinen tunnustus Helmi Hetkiä ja Herttaista eloa blogista. Kiitos!

Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen sinulle antoi.
Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden.

Itse annan tunnustuksen näille seuraaville blogeille joita käyn aina välillä stalkkaamassa:

Tuu Tikki

Tuulialla

Jennyn keskeneräiset

Nyt kun nämä istuintyynyt ovat vihdoin valmiit pääsen tekemään tyttösen mekkoa Mekkotehdas-kirjasta. Mallista en ole aivan varma vielä. Orelmaa oli mielessä, mutta kangas riittäisi johonkin oikein rimpsuunkin. Periaatteessa joka tytöllä kuuluu pari rimpsumekkoa kesällä olla?

Sitä odotellessa..

Kesä on täällä.

Tämä ihastuttava vanha verho on pyörinyt kaapissa viime kesän Tuurin Miljoonakirppiksestä asti. Nyt vihdoin sain ommeltua jotain kesäistä kotiin. Saa nähdä onko tämä sellainen ihastuttava ulkoilutyyny vai meneekö tämä makkariin. 

Ihanaa kun tänäänkin aurinko paistaa ja saa vain ottaa rennosti. Tätä on kaivattu. Kävimme VIIDEN tunnin autoajelulla pitkin lähiseutua. Susiluola, Karijoen Pyhävuori ja Teuvan ikioma Parra on nyt nähty. Toisten SIISTEJÄ pihoja ihailtu autonikkunasta ja jätskiä syöty. Meidän pihaa ei viitsisi tällä hetkellä katsella, kaikki on hieman sen näköistäkin, että lähtee piha hevonkuuseen kohta. Mutta tämä päivä vain ollaan ja nautitaan auringosta, hetken se kesä kestää joten täytyy siitä osata myös nauttia. Aurinkoista alkukesää kaikille!

Hyvästi pihakoivu

Pihakoivumme elämä jatkuu vaikka se kaadettiinkin tänään. Hieman sydän tykyttäen katselimme Veronikan kanssa kun iskä kaatoi meidän ikioman koivumme. Pihaltamme tulee kaatumaan moni muukin puu ja katoamaan monen monta pensasta ennen syksyä. 

Tähän kohtaan missä tämä varmaan metrin levynen risukranssi on, tulee meidän vaatimaton terassi. Sellainen missä nyt muutama koivujakkara, ruokapöytä ja lapsonen mahtuu viettämään kesäisiä iltoja.

Tänään on ollut hyvä päivä. Lapset ovat olleet yllättävän kilttejä, vaikka olemme olleet koko päivän pihalla. Veronika hienosti 'auttoi' omilla saksillaan silppuamaan risuja ja sitten lopuksi yhdessä kannettiin peräkärrylavallisen verran oksia auton perään. 

Taas on yksi kauniin mallinen ja värinen helmi valmistumassa elämän helminauhaan. 

Näistä yhteisistä päivistä tulee varmasti kauneimmat helmet.

 Meillä itsellämme on suuri vaikutus, minkälaisia helmiä nauhassamme on.

Minkälainen helmi sinun päivästäsi mahtaa muodostua?

Vielä on monta tuntia aikaa maalata, koristaa ja muovata helmestäsi juuri sellainen kuin toivoisit sen olevan. Minun helmeni varmasti näyttäisi tänään koivuhelmelle. Kauniisti hiottu, mutta sateessa kärsineen näköinen puuhelmi. 

Nahkatakista tyynyksi

                             Huomenna miekkonen täyttää vuosia ja ostolahjan lisäksi tekee mieleni antaa jotain itsetehtyä. Tänään hieman viime tipalla valmistui isännälle syntymäpäivälahja vanhasta nahkatakista. Takin  saumat ovat mielestäni kerrassaan upeat! 

Pieni pala onnea

Vaikka en miellä itseäni mitenkään kovin materialistiseksi, mutta joskus jokin asia vain kolahtaa. Tilasin tämän vaivasen kipon, parikymmentä nappia  ja saman verran punasta nauhaa kohta lopettavalta Puotiguelta. Hervoton paketti, mutta pientä täynnä. Pienet asiat tekevät toisinaan elämästä sen elämisen arvoisen. Tai suurien itsestäänselvyyksien huomaaminen. 

Huomenta, koko maailmani nukkuu yhdessä sängyssä. 

Missä sinun maailmasi on? 

Nukkuuko sekin vai onko se jossakin ihan muualla? 

Onko se luonnossa? 

Onko se omassa itsessäsi? 

Onko se vähän kaikkialla, pienistä palasista koostuen?

Onko elämäsi tässä ja nyt?

Tiedän, että elämäni on tässä ja nyt. Kumpa vain aina muistaisin sen.

Nahkatossut ja kirppisaarre

Leikkasin ajat sitten nahkat ja kankaat muutamiinkin tossuihin ( lisää aiemmista tossuista tässä postauksessa ja tässä ). Meni nahkainnostus ohitse ja nyt ompelin edes yhdet valmiiksi asti. Kahdet sain 'tiettyyn pisteeseen' asti valmiiksi ja jatkan niitä sitten tästä joku päivä. Olisi kiva saada ajalliseksi heti, mutta nämä ovat aikamoista näpertelyä. Mekotkin tuntuvat valmistuvan nopeammin. No mikäs kiirus, valmiissa maailmassa. 

Tässä kuva tästä ihanaisesta kirppislöydöstä. Miten voi olla noin ihana? Rakkautta ensi silmäyksellä. Joskus on hyvä olla niitä päiviä, kun jättää pedin petaamatta. Kenties hiuksetkin voi jättää kampaamatta ja vain nauttia kotona olosta. Tällä hetkellä on sellainenkin uudistusvimma meneillään, että kotoilu tuottaa tuskaa. Tuntuu, että joka nurkka pitäisi pistää uusiksi. Ainut huone mihin olen tyytyväinen on makuuhuone. Ei hyvin mene mullaka, vissiin pitäis vallan asustaa makuuhuoneessa. Eikä sekä kiinnosta kun on noi lapset, ennen ehkä olis pärjännyt pelkällä makkarilla ja vessalla.. No uudistelen kotia palan kerrallaan. Ei voi suunnitella paljon etukäteen, kun koskaan ei tiedä mistä se 'juuri oikea' ruokaryhmä pomppaa esiin tai milloin ihana lasten pulpetti löytyy jostain vintiltä. Mars kirppiksille siis!