...

Vapaus,

riemunkiljahduksia erämaassa.

Kimmeltävi valon voima,

syliinsä turvaisaan sulkee.

Maailma kylmä lämmin on,

kun vapaana kulkea saa.

Riemu rajaton,

kun valo armahtaa.

Huomen kun koittaa,

valon hymy kimmeltää,

siivilöityy kasvoillein,

aamun askel mitä kevein.

Helppo on päivää rakentaa,

kun valo on vallannut sen,

Voittajan lailla hymyilee,

kun varjost vapautti sydämen.

Siis lahja varjokin on,

suurta rakkautta tuo.

Kunnia kaikki valon,

kun varjon leikkiä suo.

Leikkii varjo kaunista leikkiään,

hetken nurkkia pimentää.

Vaan ei mustaa oo sisällään,

kun valo vapaasti kimmeltää.

Laulaa rinnassa riemulaulu,

laulaa sulosointuja sydän ahdistetun,

vapauden on pauhu,

erämaassa liverrys vapautetun.

Ei ilman varjoa kulkea voi,

vaan vapaana kuitenkin.

Sanon sen vielä kun niin kauniisti soi,

vapaus, vapaus, vapaus,

se koitti sittenkin.

Lumen ja hallan alta,

paljastuu maa rikkahin,

Vahva on valon valta,

lämmin sylinsä rakkahin.

Tuiverra tuuli kasvoillain,

hiuksiain leyhytä.

Lämmitä kylmää sydäntäin,

varjoista vapauta.

Jokainen on taideteos.

Tänään on ollut hyvä päivä. 

Seesteinen.

Yllätyksellinen.

Tavallisesta poikkeava.

Kasvolihakset hymystä kangistuneet.

Aurinko on sokaissut kimmellyksellään.

Ja kylmä todellisuus on ollut lähellä, mutta silti ihanan kaukana.

Oma koti kullan kallis.

Pysähtynyt.

Ajatuksia ilmassa leijuu

ja todellisuus on läsnä.

Omaan maailmaani tahtoisin jäädä,

hiljaa käpertyä ajatuksiini.

Ei antaa niiden leijua,

eikä ainakaan antaa niiden satuttaa.

Pois,

mene pois sinä todellisuus.

Pysy kaukana kylmyys elämän.

Ole lempeä maailmain mun,

ole hiljainen kehto keinuvainen.

Ole rakkaimpain syli,

ole turvaisa huominen.

Pysy kaukana tyhjyys todellisuuden,

ole täyttymys unelmain,

ole intoa uuden viehätyksen,

ole jännitystä keveää.

Anna minun olla vaan,

olla hiuksen hieno hipaisu tyhjässä.

Maalarin taideteos,

valkoinen paperi ja musta rosoinen veto.

Rosoinen kuin kivi,

vahva kuin kosken kuohu.

Taideteos abstrakti.

Jos kerran todellisuus on läsnä,

niin piilota minut.

Piilota pois katseilta,

jotka ei abstraktia ymmärrä.

Käännä selkä teoksen,

ettei sen tyhjyys katsetta tavoita.

 Todellisuus.

Jos kerran läsnä olet,

niin jatkathan taidetta.

Piirräthän rosoiselle jatkoa.

Kesken on teos maalarin,

kovin synkkä on sävy sen.

Piirrä kirkkaita värejä,

iloa ja onnea.

Varjosta oikein ja tunteella,

mutta väritä siihen toivoa.

Rakkaiden läheisyys

ja ystävien apu.

Piirrä siihen vapaus.

Herätä huomaamaan,

että miten ihana on olla kesken.

Ihana on olla abstrakti teos 

ja vailla kirkkaita värejä.

Miten ihana on maalata musta pois.

Kiitos onnitteluista ihanat, kukkasista, lahjoista ja halauksista. Korva kuumottaa onnittelupuheluista ja olo on kuin omenalla. Ihan pakkohan tässä on uskoa, että minusta välitetään ja en ole yksin.

Ja pitkästä aikaa minulla on tunne, että hetkittäin minullakin on jotain läheisilleni tarjota.

Halauksia, iloisia ajatuksia.

Itseensä uskomista, luottamista ja rakastamista.

Paljon paljon värejä ja iloisia projekteja 

teille toivotteleepi,

Kipa.

P.s. Millainen taideteos se sinä mahtaisit olla?

Valon aikakausi.

Talvi on ollut valon ja varjon leikkiä.

Varjo on ollut voitolla lähes päivittäin.

Toisinaan tuntui, että varjon mahti ois voittamaton.

Mittaamattoman suuri on sen voima.

Tuo mykistävä kauneus on käsittämätön.

Mutta se ei ole valoa voittanut,

Se ei ole valoa kauniimpi,

Eikä se ole ilman valoa mitään.

Varjon rakkaus on kukoistanut, 

on vuoro valon loistaa loistoaan.

Kimmeltää kaunista vapauttaan,

antaa ääriviivat tulevalle ja 

lohduttaa.

 Valon ja varjon leikki,

miten kaunista se on.

Rakastan näitä polkuja, 

joita tallaan askelin iloisin.

Rakastan niitäkin polkuja, 

joita tallasin valtakaudella varjon.

Varjon syli on musta,

kaunis ja lohduttava.

Vaan vie se voimia enemmän, 

kuin antaa se voi.

Arvostan niitä polkuja, 

jotka erheitä ollut on.

Rakastan niitä polkuja,

joilla kukkii anteeksanto ja 

rakkaus rajaton.

Rakastan niitä polkuja,

joissa ystävät kulkevat,

vieretysten käsikädes,

kumisaappaissa hupsuina.

Kohti kauniita hetkiä,

valon seuras kuljetaan.

Oli polku synkeä hetken matkaa,

oli niin synkkä tie, 

et kuolemaa tavoittelin ja 

etsin ihmeitä sen.

Kunnes valo loisti luokseni,

kuiski totuuksiaan.

Et elo on ihmisen lahja,

kaunis on ihminen.

Sen tarkoitus on rakastaa,

elämää ja elon antajaa.

Tallata polkunsa ilolla,

nauttia matkasta.

Luonnon vastaista ois, 

jos kuolema ei pelottais.

Siis tallaa polkus ilolla,

luota askeliis.

Hymyssäsuin katsele Taivasta,

salaisuuksille hymyile.

Suuruus ihmisen on vähäinen,

mut tavoittelemisen arvoinen.

Vaik se pois kerran otetaan, 

niin matkalla täs ollaan vaan,

matkanteko on elämää 

ja siitä nauttia saa.

Tanssin siis tasajalkaa,

laulan kiitosta valolle,

et ihana on seuras sun,

kaunis loistos keveä.

Kimmellä poskellain pitkään,

lämmitä yöhön pimeään.

Vastaanota aamuun suloiseen,

kannattele päivään uuteen.

Sivele poskein nukkaa,

puhaltele lempeästi eloa.

Pakahduta ilolla,

rakkaudella nukuta.

Että semmosta tekstiä taasen.

Keittiö siis on nykyään valkoinen ja siitä toivottiin kuvia. 

Keittiön tulevista verhoista, tulevista patalapuista, tulevista keittiöliinoista jne. tulee sitten kuvia, kun vain emäntä jaksaa ne kyhätä. Ei sen valon aikakaudellakaan mahdottomiin pysty, milläs sitä aika riittää ihan kaikkeen. Maltti on valttia vai miten se meni? 

Kiitos yhteisestä matkasta teille,

ja tervetuloa uusille kirjautuneille lukijoille. 

Ihanaa kun olette seurassain,

iloa teille toivoo

Kipa.

Kirsikkapuun alla

Tiedättehän hetket, 

jolloin pysähdyt ahdistavien 

kysymysten pariin.

Niiden kohdalle, 

joiden ohitse pitäisi rynnätä.

Muistaa nuo tosiasiat, 

mutta ei missään nimessä pysähtyä.

Tuleeko tänne vielä sota aikanani?

Joudunko hautaamaan lapsiani?

Kumpi meistä mieheni kanssa kuolee ensin?

Missä menee pahan ihmisen ja sairaan ero?

Miksi ihminen on hyvin kiittämätön?

Onko rakkaus oikeasti kuolematon?

Kuolenkohan nuorena?

Miksi on olemassa ahneus?

Silloin kun maailmankaikkeus ihmetyttää ja

kummalliset asiat täyttävät pään,

Silloin on hyvä mennä maatamöllöttämään

lumihankeen kirsikkapuun alle.

Katsella taivasta,

Salaisuuksien verhoa.

Ajatus hymyilyttää, että verhon takaa

itse Kaikkeus meitä katselee

ja pudistaa päätään.

Voi noita hupsuja.

Eikö tuonkin ole tuossa kylmä maatessa.

Jättäisi asiansa minulle.

Aivan oikein,

kylmähän lumienkeliksi jähmettyneen tuli.

Naapurit ajattelivat varmaan hulluksi.

Voisin heille ehkä sanoa olevani taiteilijasielu,

olisiko möllötys silloin normaalimpaa.

Olen toisinaan outo,

mutta olenpahan nähnyt salaisuuksien verhon.

Pysähtynyt ja katsonut.

Huutanut äänettömästi vastauksia.

Ja saanut.

 Lumihiutaleita hiljaa hipsii ylleni.

hentoja, ihan pieniä.

helliä hipaisuja oksien lomasta.

Kuiskivat he äänetöntä lauluaan,

Luota, oi luota.

Lapses enkelten varjelukses on.

Uskothan sen?

Ehkei noita kysymyksiä pidä pelätä,

ehkä ne ovat juurikin niitä asioita,

jotka on kohdattava kasvotusten.

Katsottava silmiin,

kunnes varmuus vallitsee.

Tietämättömän on onni.

Kiitos Anna-mamma lapasista. 

Viininpunainen on kuulemma muodissa.

Tiesitköhän sen?

Torstain höpinöitä.

Eräs nainen sanoi yksi päivä kuulteni, 

että onneksi on rahaa kun yhteistä aikaa ei.

Ymmärrän katkeran sävyn naisen äänessä.

Pysähdyin miettimään.

Ihan totta.

Kotiäidillä on aikaa. 

Miehelläni on onneksi meille aikaa.

Ja toisinaan kylvemme ajassa.

Aika on kuulemma rahaa.

Luomme muistoja.

Muistot ovat kuulemma taasen kultaakin kalliimpia.

Jaaps. Taidan taas mennä kylpemään ajassa.

Leipomaan hieman keksejä ja 

viimeistelemään askarteluja.

Hetken myös pysähdyn. 

Tik tik tik.

Eikä yhtään pelota, 

eikä hävetä.

Olla vain ja luvan kanssa.

Jos olette lysähtäneet sohvalle, 

uppoutuneet sänkyyn aamulla ja

ette millään meinaa päästä ylös.

Kerronpa teillekkin ipanani vinkit ja 

lupaan, että on haastavaa etenkin aamutokkurassa.

Avaa silmät apposen selälleen.

Nosta peppu ylös, tee silta. 

Hymyile koko aika.

Siitä pyörähdä ympäri karhukävelyyn.

Pomppaa seisomaan sängylle,

hyppää lattialle.

Kiljaise, hihkaise.

Eiköhän tuolla ala hyvä päivä virkenemään.

Pakkohan välillä on jotain muutakin tehdä, 

kuin kylpeä.

Mutta kuitenkin muistaa silloin kylpiessä,

että tämä on sitten nannaa.

Arkikin tuntuu rauhallisella tahdilla, 

rennolla meiningillä,

ihan äärettömän rikkaalle.

Pyykit odottavat taas. Ja sitten oikeesti, 

leipomaan mars!

Torstaikeksin aika :).

15.12. Soperrusta talvelle

Tänään joulukalenterista paljastuu anopille jotain pientä kivaa ja sitten tämä runo.

Tämä haparoiva runo on omistettu anopilleni, joka valaa uskoa itseeni, luottamusta vähäisiin kykyihini ja on tukena kun maailma on musta. Kiitos anoppi, olet suurenmoinen! Kuvat nyt ovat mitä sattuu, joskus makkaranpaiston lomassa otettuja kännykkäräpsyjä, mutta eipä kai tuo haitanne. Ei ainakaan anoppiani, jolle tämän runon siis omistan.

Kylmä, luminen huntu peittää maan,

alta sen löytyykö lämpöäkään.

Vaik kylmä huntu ympärillään,

 kulkea saa,

sydämmes heikko liekki,

oi, se yhä lämmittää.

Rakkaus, 

hento lämpö armahtaa.

Syleile siis kylmää ilmaa,

hengitä huurussasuin.

Ihaile hiutaleita kauniita,

puista lumoudu.

Heikko on lämpö liekin,

riittämiin siltikin.

Luota, oi luota,

se yksin riittävi,

Kesä kerran koittavi, 

valo syleilee.

Vaan varjon vuoro loistaa on,

lailla auringon.

Mustaan syliin uppoudu,

siin hyvä olla on.

Talvesta lumoudu,

kohta vuoro valon on.

Siinä kaikki mitä tarvitsen,

säilyttivät he rakkauden.

Valo ja varjo tasapainossaan,

korostavat toisiaan,

parhaat puolet esiin tuoden,

varten rakkaintaan.

Nauti siis hetken synkkyydestä,

sekin on merkki elämästä,

syvääkin syvemmästä rakkaudesta.

Taas on yksi laatikkoruno julkaistu ja olo on höppänä.

Näin talvisiin tunnelmiin on hyvä jäädä jatkamaan kolmatta adventtia! 

Rauhaisaa kolmatta adventtia teille lukijani. 

<3

Luukku 14.

Tänään anoppini sai minulta lankakerän ja minä sain häneltä ihanaa saippuaa. Kruunasi eilisen vessan jynssäyksen. 

Veronikakin kävi testaamassa saippuan ja sai äitee taas siivota uudelleen. On se ihanaa kun likatkin aina niin innoissaan on mukana tässä joulukalenterissa. (kuuluuko sarkasmi sinne asti? :D )

Ja tässä kaappeja siivotessa on talo sotkuuntunut entisestään. Pientä realityä sainkin tähän sotkuahdistukseen Ilosofiaa -blogista. On sitä onneksi muillakin vähän sotkua, mutta eipä se tänne blogeihin asti harvemmin ylety. Eikä sekään kyllä tosiaan olis kivaa, jos joka kuvassa olis aina kovin sotkuista vaikka se realityä oliskin. Mutta ehkäpä tässä kiiltokuvameiningissä sais olla joku kohtuus. Tai ehkäpä nämä blogit ovat aikuisten kiiltokuvakansioita, ihania kuvia kerätään kansioihin ja ihaillaan eikä tarkoitus olekkaan edes muistuttaa todellisuudesta. Että se onkin tarkoitus jättää kansioiden ulkopuolelle ja hetkeksi saa uppoutua toiseen todellisuuteen. 

Täydellisyyteen.

 Kiiltokuvakauteni jääkööt edelleenkin lapsuuten ja niihin siskoltani perittyihin kiiltokuviin. Ne olivat kaikista kauneimpia, eikä niitä vaihdettu kenekään kanssa ikinä, eikä mikään koskaan ollut niin hyvä vaihtokauppa etteikö niitä olisi sitten vaihdettu äkkiä takaisin. Toki myönnän itsekkin mielelläni jättäväni sotkut vaatimattomien kuvieni ulkopuolelle, sillä tarkoitus on kuitenkin antaa käsitöille sen verran arvoa, että ne edes yhden kerran palveluksensa aikana saavat loistaa pääosassa. Mutta voitte olla varmoja, että samaa tekstiä sataa edelleen. Aitona sitä mitä päässä viiraa.

 Käsitöitäkin muuten tänne blogin puolelle päivittynee jossakin vaiheessa. Kaiken näköistä on saatu viittä vaille valmiiksi. Monen raudan tulessa kaikki etenee omaan tahtiinsa ilman stressiä. Joulustressi on sellainen kamaluus, jota ei sanana saisi edes olla olemassa.

Hus, pois! 

Se sana jota en nyt enää mainitse, lähtee todella helposti pois ja pysyykin poissa kun vain pysyy päättäväisenä.

Taidankin painua leipomaan cookieita. Meille on tulossa sellaisia vieraita jotka eivät pelkää enterorokkoa, joka meillä tällä hetkellä jyllää. Elena on joulun kunniaksi kuorrutettu punaisilla pilkuilla.

No mutta, iloa, terveyttä ja todellisuuden sietokykyä teille toivottelee

Kipa.

12.12.

On iltapäivä ja pääsen vihdoin päivittelemään tänne joulukalenteria.

Kummasti on kiirusta pitänyt, mutta täytyyhän joka päivälle jotain kivaa ylläriä vakiintuneille lukijoilleni päivittää. Ja itsekin saan pienen hengähdystauon kesken siivoustohinoiden.

Tänään sain ison palan mustaa fleeseä anopiltani. Anoppini ja tyttöset saivat palapelin minulta. 

Pieni  pampulakokeilukin löytyi kaapista joulusiivoja tehdessä:

Odotan että on ilta. Odotan, että päivän työt olisivat tehty ja saisin kuunnella hiljaisuutta.

Ilta ja hiljaisuus vierainani. Siinäpä vasta vieraat.

Niitä varten laittaisin kynttilöitä, laittaisin jalat heidän kunniakseen pöydälle ja vain kuuntelisin heitä. Ihailisin illan kaunista mustaa huntua siinä samalla kun kuuntelisin toisen vieraani, hiljaisuuden suloisia sointuja.

Haikeaa ja rauhoittavaa olisi näiden kahden seura.

Vaan on päivä seuranani.

Lasten riehakkuus ja kekseliäisyys pitävät äidin toiminnallisena, siitä joulutohinasta puhumattakaan.

Eilen vähän ennen illan asettumista taloksi, sattui kommähdys tyttösillä. Kanelia kokonainen pussillinen pöydälle, lattialle ja hiuksille pöllähti. 

Aamulla tämä neiti kolme vee kysyi äidiltä:

'Oletko äiti nyt vihainen?'

...........

En.

.....................

höh. hän toteaa pettyneenä. (??)

Ja heteken mietittyään kirkastuu silmät ja innostuen hän hihkaisee:

"Sitten, Sitten.. sitten jos heitän vähän enemmän sokeria (kaneliahan meillä ei enää ole) lattialle, niin sitten olet vihainen?"

Hymyillen äiti vastaa

En.

En periaatteestakaan.

 Eilisiltana sai niin kikattaa äidille joka puhisi ja oli kiukkuinen kuin ampiainen pestessään lattioita, syöttötuolia, pöytää, tavallisia tuoleja ja hiuksia, että sitä huvia ei joka päivä kyllä tarttis olla tarjolla. Hauskaahan tuo äidin kiukustuttaminen on. 

Se oli vain kanelia. 

Ja sitä oli vain liki 100 g. Sellaista oikein ilmavaa ja pöllyvää, hyvän tuoksuista kanelia. 

Ehkä ilta tullessaan voisi tuoda myös pitkää pinnaa?

Ihan niin paljon saa tuoda, ku vaan haluttaa.

Lupaan pitää seuraa ekstra myöhään, jos sen teet. 

Sillä tiedän tyttösteni keksivän kaikkea kivaa pääni menoksi. ; D

Toivottelenkin tämän päivän tiimoilta, hyvää ILTApäivää ja erittäin hiljaisen rauhoittavaa iltaa!

Haasteita kaksin kappalein

Olen saanut pari haastetta ja niitäpä tässä sitten rustailemaan. Iso kiitos teille ihanaiset naiset kunniasta :). 

Vastailempa ensiksi Unelmaa Elämässä-blogin Ninnun lähettämään haasteeseen.

Ja säännöt kuuluivat näin:

Haasteen tarkoitus on etsiä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa, ja kasvattaa niiden lukijakuntaa

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään

2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut

3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuilleen

4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa

5. Kerro, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat

6. Eikä sitten haasteta samaa blogia takaisinpäin :)

1. Kiinnyn esineihin todella vahvasti. Enkä raaskisi heittää mitään minulle tunnerikasta pois.

(Kuten kuvan nukkanen villatakki, ostettu minulle kun olin ylä-asteella! Tai laukunhihna lempi laukustani, jonka säästin kun laukku alkoi haista omituiselle ja heitin pois.)

2. Olen hyvin ailahtelevainen ja en useimmiten itsekkään tiedä reaktiotani asioihin, ennen kuin siinä tilanteessa.

3. Olen ääripääihminen ja kultainen keskitie harras toiveeni.

4. En tiedä mitä haluaisin tehdä ammatikseni.

5. Syön joka päivä jotain makeaa.

6. Niskani ovat aina niin jumissa, että puren alati hampaita yhteen. 

(Vastaantulijat älkööt luulko, että olen aina kiukkuinen, vaan taidan olla niskajumppaa vailla)

7. Haaveilen jonain mahdollisena elonpäivänä hankkivani jonkun Custom-pyörän.

8. Kunnioitan ihmisissä suorasanaisuutta, huumorintajua, aitoutta ja tiedostamatonta kauneutta.

9. Ostan mielelläni klassisia ja laadukkaita tuotteita, jotka menevät monen monta vuotta. Nyttemmin kukkaro ei vain meinaisi antaa myöden näille investoinneille. 

(Tiedoksi tutuille,, että iänikuinen Lapista ostettu karvalakki tulee tänäkin talvena kököttämään syvällä päässäni <3 (joku siellä ajattelee, että eikö siitä vieläkään päästä eroon, edes näin monen vuoden jälkeen :D)

10. Siinä missä muut maalaisivat seinänsä valkoiseksi, minä varmaan maalaisin mustalla.

11. Minulla on kausia, kun en kykene tehdä käsitöitä, kun pyörryttää ja oksettaa niin paljon. Nyt olemme lähellä sitä (taas!) ja pakko alkaa huolehtia liikunnasta, niin siis vaikka huomenna?

Ja 11 kysymystä vastauksineen:

1. Miten vietät vapaapäiväsi kaikkein mieluiten?

Tekemällä just sitä, mitä sillä hetkellä haluttaa tehdä, elikkä tietysti käsitöitä ja jos kerran ihan oikein vapaapäivää vietettäis niin silloin menisin kunnon hikilenkille käsitöimisen lisäksi.

2. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?

Varmasti se kun lunta oli niin paljon, että en nähnyt eteeni pihalla, vaan kuljin isoveljieni kolaamissa 'käytävissä'. Olisinko tuolloin ollut joku toosi pikkuinen 'Kilku'. En osaa sanoa ikää, mutta aikas pieni taisin tuolloin olla, kun kaikki veljeni taisivat vielä tuolloin asua kotosalla.

3.Mistä haaveilit lapsena ja oletko saavuttanut sen?

Ihan pikkuisempana haaveilin häistä ja sen sellaisesta perus setistä kuin lapset ja omakotitalo. Ja nuo kaikki minulle on annettu, ilman omaa ansiotani. Varsinaisia omia saavutuksia minulla ei taida juurikaan olla. Kunnianhimoni taitaa olla olematon ja unelmani suhteellisen pieniä.

4. Jos saisit valita itsellesi vain yhden harrastuksen, mikä se olisi?

Käsityöt tietenkin!

5.Lempivuodenaikasi ja mikä siitä tekee parhaimman?

Talvi. Ja sanottakoon vielä luminen talvi. Hetken on valoisaa, mutta musta yökään ei ole kokonaan musta. Toivoisin elämänkin olevan kovin mustavalkoista, jolloinka tulkintavaraa ei jäisi ja asiat olisivat yksinkertaisia.

6. Mikä on ostoslistalla ykkösenä itselle?

Jotain puolijuhlavia vaatteita, jotka menevät arkeen mutta  myös juhlaan.

7. Lempiruokasi?

Arkena jauheliha (!!) ja sitten ravintolassa taitaisin vetäistä jonkun perus Metsästäjän leikkeen jossa olisi eeeekstra paljon sienikastiketta <3.

8. Kuinka hemmottelet itseäsi?

Syön, yllätys yllätys, jotain makeaa ja teen käsitöitä, laitan saunan päälle ja könötän siellä liki tunnin. Jonka jälkeen söisin lisää jotain makeaa ja tekisin niin kauan käsitöitä kuin silmät vaan pysyvät auki. 

9. Mitä teet aamulla ensimmäisenä herätessäsi?

Köllöttelen puolituntia horroksessa ja nousen ylös ajatellen, että oliko virhe valvoa kutimella kolmeen asti?

10. Mikä on sinulle tärkein perinne josta et voisi luopua?

Jouluperinteet. Sauna ja riisipuuro sekametelisopalla on aika must. Täällä Pohjammaalla käydään aina ulkona tähtien tuikkeessa jouluhartaudessa kuuntelemassa mieskuoron laulua ja viedään kynttilöitä haudoille. 

11. Helppo, loppuun lempivärisi?

Joskus elämässä on pakko valita monesta kivasta yksi. Ei ehkäpä mikään helppo, mutta sanottakoon että harmaa. Musta ja valkoinen on kyllä lähes yhtä upeita, mutta kenties tuo harmaa on tuollainen tylsä välimuoto kuten taidan vähän minäkin olla.

Pari vuotta sitten tekaisemani sukat ja eteisen matto. Molemmat arjessa kulahtaneita, mutta niin rakkaita.

Ja sitten toiseksi vastaan Kristallinkirkkaat ideat! -blogin Nipsun lähettämään haasteeseen. Kiitosta kehiin myös vielä tässäkin välissä. Nämä ovat kyllä aina kivoja vaikkakin olen huono näitä lähettelemään eteenpäin. 

Haasteen säännöt ovat vanhat tutut:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait

2. Vastaa annettuihin kysymyksiin

3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle

4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

1. Tarina blogisi perustamisesta?

Olimme kyläilemässä serkkuni luona, jossa eräs neitonen oli tehnyt hääpuvun yhtenä yönä. Ja silloin heräsin todellisuuteen, että missä on tuo neitonen minussa. Se joka uskoo itseensä ja mikään ei ole liian suuri haaste tavoiteltavaksi. Jolloinka lähdin tämän blogin kautta etsimään jostakin sitä Kipaa, joka on hautautunut kaikkien arkisten tittelien alle. Ja teen tuon matkan blogaten ja ennenkaikkea käsitöitä tehden. :)

2. Lempikäsityölajisi?

Tää on paha, mutta kyllä se on neulonta.

3. Oletko aina tehnyt käsilläsi vai puriko käsityökärpänen sinua vanhempana?

Olen aina tehnyt jotain ns. taiteellista, mutta vasta Pohjammaalle muuttaessani pääsin hurahtamaan näihin käsitöihin täysin. 

4. Mistä hankit käsityötarvikkeesi?

Ihan perus marketeista, nettipuodeista, kirppiksistä ja paikallisista kaupoistakin. Myös Päntäneellä tulee Tapion Lankakaupassa käytyä lähes joka kuukausi (ei ollenkaan hyvä juttu kukkarolle :D)

5. Kenelle teet käsitöitä?

Läheisille ja itselle enimmäkseen. Joskus joku tekee myös tilauksia ja sitten pitäisi tänä jouluna tehdä anopin joulupuotiinkin jotain. 

6. Käsityö, josta olet kaikkein ylpein?

Olen tähän joskus ennenkin tainnut vastata, mutta en muista mitä siihen sanoin. Eikä aivoni taida raksuttaa tähän iltaan yhtäkään kovin 'ylitse muiden' -työtä. Taidan olla tälläinen tasatahtinen tekijä, mutta ylitin itseni tässä taannoin selättämään kammoni trikookanttausten suhteen ja se on jo suuri saavutus!

7. Painajaismaisin käsityöprojektisi?

Varmaan jotkut ompelujutut. Ei ihan niin vahva laji.

8. Mitä aiot tehdä seuraavaksi?

Sammalpolku-trikoosta, pitsistä ja pallotrikoosta neitosille mekot.

9. Milloin teet käsitöitä?

Aamusta iltaan joka välissä, ku vain vähänkään mahdollista. Jonain päivinä enemmän, jonain vähemmän.

10. Mistä saat inspiraatiosi?

Toisista blogeista, kirjoista, netin syövereistä, lehdistä, katumuodista ja mainoslehdistä.

11. Parasta käsityöharrastuksessa?

Ajatusten soljuminen käsitöiden lomassa. Ne tunnetilat kun kutakin työtä tekee, pintaa silittelee ja puolittain valmista sovittelee. Joskus onnistumisen tunne ja sitten se ilo jonka valmis tuotos tuottaa joko minulle itselleni tai sitten itseni lisäksi vieläpä jollekkin toiselle. Ja yksinkertaisesti tekemisen ilo.

Taidan olla tällä kertaa niin tylsä, että en lähettele kumpaakaan haastetta eteenpäin. Useimmilla tutuilla blogeilla nämä haasteet ovat just piipahtanut tai saapunut, joten taidan vain nauttia yksinoikeudella kysymyksistä ja niihin vastailuista. Ne ovat tosi kivoja, eikä siihen vierähtänyt kuin kaksi tuntia!! Nyt on kyttyrä niin kipeä, että taitaa ihan oikeasti pakko jumpata tänään.. jos vaikka jäis vaihde päälle? :) Isännän ja kaivinkonemiehen vaihde on ainakin jääny päälle ja pitäis lähteä niitä hätyyttämään tallin pohjien parista kahville. 

Anopilta saatua pullaakin olis pakkasessa.

Nam. 

Taidan tästä hilpasta pakastimelle. 

Hilpaskaahan tekin herkuttelemaan joko namskis herkkupullia, tai vaikkapa namskislankoja. Tänään sorruin taas Tapsan lankakaupassa yhteen Novitan Hile-kerään , mutta vain yhteen! 

Iloa, aurinkoa ja seesteisyyttä teille lukijani ja tervetuloa uusille! Harva on joukkomme, mutta tiivis tunnelma on sitä suuremmalla syyllä taattu? <3