Virkattuja kukkia heijastimiksi

Kuka sanoikaan, että yksinkertaisuus on kaunista?

Yksinkertaisia nämä ovat, mutta kauneudesta en sitten osaa sanoa.

Jotenkin ainakin kovin söpöjä ovat he, mutta ehkäpä hieman käytännöllisen näköisiä.

Sillä yritin tehdä sellaisen kokoisen keskustan, että oikeasti heijastavat, eivätkä ole vain koristeita. 

Iloa arkeen ja seesteistä mieltä heille jotka sisällä pakoilevat sadetta!

(Ja se ken vei minun seesteisyyden ja pitkän pinnan, saapi palauttaa sen äkkiä takaisin. Laina-aika meni umpeen ajat sitten :D )

Joulupalloja vanhoista kuteista

Siskoni on tullut lakeuksille poikaystävänsä kanssa. 

Ihan parasta.

 Opastin siskoani ompelemaan iPad suojuksen poikaystävälleen joululahjaksi, sillä välin minä hieman jouluaskartelin. Olimme aiemmin Veronikan ja ystäväni tytön kanssa askarrelleet 'teippipalloja' ja nyt nähtyäni uusimman Suuri Käsityö -lehden (täällä kiva esittely lehdestä), ajattelin kokeilla vanhoista lakanakuteista näitä.

Näissä siis styrox-pallo sisällä ja päällä puuliimalla liimattu kangas-suikaleita. Styrox-pallojen tilalla voisi ihan hyvin olla vaikkapa vanhoja joulupallojakin, mutta minulla nyt oli näitä jemmassa ja hyvin toimivat.

Silloin kun kaksikymmentä liikavarvasta saman peiton alla alkaa ahdistaa.

Silloin kun ei vain meinaisi jaksaa mitään.

Silloin kun kaikki tuntuu tyhjälle, kannattaa tehdä hyppy tuntemattomaan.

(Tämä tapahtuu useimmiten vain silloin, kun on pakko.)

Anopin puoti tarjosi hyvät mahdollisuudet siihen.

Tarjosi tilaisuuden tehdä jotain ihan muuta.

Teinkin.

Nautinkin paniikista huolimatta ja nautin taas enemmän kotona olosta.

Arvostan itseäni ja arvostan kotiäitiyttä uudella tavalla.

Mutta voisin kuvitella, että päänupille ja varmasti jossain vaiheessa lapsillekkin, äidin töihinmeno ei olisi pahitteeksi.

Armollisuus itselleen ja itsestäänselvyyksien arvostus, siinäpä viime illan saldo.

Liikavarpaat parantuivat ja taas (hetken) helpottaa.

Kohta kolme ja kohta neljä veet tyttöset taitieilivat aika hienot pallot, eikö? <3

Arki.

Onhan se ihan parhautta, kun vain on voimissaan.

Tällä hetkellä olen hyvin hengissä.

Ja lapsetkin heittelevät käpyjä ja noita palloja ympäri olkkaria.

Varsin elossa siis hekin ja taitavat kaivata jotain uutta projektia. :)

Hyvää lauantaiehtoota teille, haastetaan itseämme kohti huomista!

Joko muuten saa luvalla jouluttaa?

Isänpäivä-tervehdys.

Hyvää isänpäivää elämäni miehille!

Teemuni, Kauko-iskä  ja Pertti-appiukko !

Chilipähkinätikkuja parmesaanilla Kinuskissan ohjeen mukaan ja puoloffeeta (josta ei nyt tullut kuvaa).

Veronikan kanssa askarreltiin viiksitaulu Teemu-isälle.

Tuo samainen miekkonen sai myös lahjaksi lupauksen jostakin netistä tv:seen.. ööh.. lupauksethan on tehty rikottaviksi? (Taidan kyllä itsekkin hyötyä moisesta netistä, kun on tullut silloin tällöin otettua jotain ilmaisia jumppavideoita ja tietsikkanurkkaus varsin ahdas.. joten toisaalta ihan hyvillä mielillä moinen lahja tulee annettua).

Kiikaritkin piti isin ja lasten yhteisille eväsretkille saada. Kun en ollut raaskinut heittää tästä projektista jääneitä  tyllirullia pois, sillä lasten askarteluissa tukevat rullat olisivat oivallisia. Ja näin nopeasti ne tulikin käytettyä. Mitään ei saa heittää pois!

Miehisiä todistusaineistoja varten ei kyllä tarvita kiikareita. Yhteinen vaatenaulakko vallattu!

Aivan ihanaa isänpäivää kaikille isiukoille ja ylipäätään niille kenellä on isä!

Oma isäni ainakin on vaikuttanut minuun suuresti.

Luovuuteni ja sopiva hulluuteni on tainnut periytyä häneltä.

Oikeudentaju ja aitous eväinä häneltä matkallani.

Kiitos.

Lupsakkaa sunnuntaita teille ja rakkauren täyteistä isänpäivää teille lukijani!

Tylliunelma ilman ompelukonetta.

Neiti sai taannoin barbeja. Yhden kirpparilta ja yhden kaupasta. Nyt on leikit joka päivä kehissä ja neiti onnessaan. Välillä pitää vähän piirrellä, barbi messissä tietenkin. Ja meillä piirretään tietysti hämähäkkejä. Onhan ne niiiiin ällöttäviä. Varsin etevä neiti meillä. Osaa piirtää jo tuon jota monet pojat harjoittelivat ylä-asteella koulun seiniin. Onneksi meillä on hieman jo alettu jättämään seiniä rauhaan ja piirretään lähinnä paperille. Jotain pienoista kehitystä huomattavissa siis <3 . Erään ihanaisen lukijan innoittamana ollaan yritelty harjoitella piirtämään ihmistä, mutta kummasti niille tulee aina tuhat jalkaa ja kaksikymmentä silmää.. hämähäkki!! Hän huutaa innoissaan ja äitin ei auta kuin hymyillä.  Pientä kontrastia siis prinsessoille <3

Tyllimekon ohje on täältä ja tämä luonnistuu siis ilman ompelukonetta. Varsin kätevää. Vaaditaan tuollaisen venyvän hiuspannan ja edes parikymmentä metriä tylliä (jos kokoleveää kangasta käyttää,  niin vähempikin riittää). Barbille tein samalla tyylillä pampulan ympärille. Ja tietenkin neitosen itsensä tekemä pompula pupunapeistakin piti saada kuvaan. OIjoi. Varsin hempiää maanantaita siis. Imelää ja sen sellaista. 

Joskus vaan pitää olla hiukka röyhelöitä, joskus on taas kiva tehdä överit. Kaksi rullaa, eli 50 m tylliä kului äkkiä tuohon neidin unelmaan. Vaan eipä enää ole kaapeissa häistämme jääneitä tyllirullia. Jei!

Imelyyttä, hempeyttä, romanttisuutta ja ylilyöntejä teidän arkeen. 

Joskus on vaan niin parempi överi ku vajari? 

(ainakin meidän neidin mielestä tämä tylliunelma on niiiin ihana)

Heijaaati hei, viirinauhoja laukussa.

Joskus on vain niin syksyä. 

Idean näihin viirinauha-laukkuihin löysin jo pari vuotta sitten netin syövereistä. Vihdoin tuli toteutettua. Hieman heijastinkangasta myös mukaan. 

Hieman joulua jo ilmassa. .. huhhui, onko joku hiiiiukan ajoissa liikkeellä? Paapii Designin helmi ja vanha puuhelmi löysivät paikkansa juuttinarun jatkeena roikkuvan sydämmen päältä. Sydämmen päällystin wanhojen lehtien silpuilla. Taitaa olla pakko käydä hakemassa vähän lisää aihioita, vaikka aika näpertelyä tämä onkin!

Viikonloppu on jo hyvin käynnistetty. Sataakin vielä sopivasti, että ei muuta ku miekkosen kainaloon sohvalle ja katsomaan kun hän pelaa X-Boxilla. Romanttistahan tuo ku mikä, niin siis ainakin isännän mielestä. ;)

Mahtavaa viikonloppua teille kaikille. Ei anneta sateen häiritä <3.

Hip hei ja Heikun Keikun -ylläri!

Eilinen oli hyvä.

Ja tänään loistelee aurinko. Kellastuttaa sisäseinät ja lumoaa lämmöllään. 

Löysin postista Heikun Keikun -blogin Annin lähettämän viirinauhan ja meikkipussin.

Ihanat, niin ihanat ja piristävät värit!

Kiitos Anni!

Toivotuksesi kävi toteen, sillä aurinkoahan tuo ihana nainen minulle toivotteli. 

Toivotaan, että sielläkin päin suomea aurinko hymyilisi <3.

Tuollaiset ihanuudet inspiroivat minua saattamaan pari keskeneräistä projektia loppuun. 

Räsymatto virkaten (seassa kyllä ostokuteitakin). Ja joulutötteröitä.

Huomasin jossain vaiheessa mattoa, että kerrosten vaihtumiskohta menee ihan vinoon. Enkä jaksanut purata, jolloinka tein koko matkalta sen sitten vinoon. Uskon, että maton saaja ei pahemmin piittaa pienistä mokista. 

Suvaitsevat ystävät ovat parhautta <3.

Täällä meidän pienessä omskussa on siis hieman jo joulunodotusta ilmoilla. 

Ja tälläkin hetkellä pieni kerros lunta peittää synkän maan. Kas, kas,. ihan kuin tässä alkaisi olla innoissaan elämästä. Kuin tyytyväisyys olisi rinnassa. Arkihan on elmän parhautta, pienellä tvistillä sehän on luksusta. Ei vaadita sen suurempia kommervinkkejä saamaan sisäisen rauhan. Ainoastaan lähimmäisenrakkautta ja ennen kaikkea niitä läheisiä ihmisiä. Onneksi lähellä on ihmisiä, jotka kestävät synkkyydenalhoissa viruvaa ja nostavat, kantavat. 

Elämä. 

Vuorovaikutustahan se on. Ja nyt koen oloni niin keveäksi, että epäilen olevani elossa lainkaan. Tältäkö se arki tuntuikin, kun mieli ei ole nuutunut ja kyllästynyt?

Miten mieli nyt voisi olla piristymättä tuollaista herkkuviiriä katsellessa?

Kiiiiiiitooooosss Anni 

Silloin kun on jotain niiiin ihanaa tapahtunut, ei ole muuta sanottavaa kuin

OI !

Uskon, että tulee kyllä muulloinkin käytettyä kuin vain jouluna, joten älkää siellä huoliko. Ei meillä vielä mitään joululauluja kuunnella, muuta ku Tip Tappia vain vähän joka päivä hoilotetaan. Sitä on laulettu viime joulusta asti (outoja viehtymyksiä lapsilla).

Jos lapseni rrrakastaa tip tappi-laulua niin

Minähän 

Rakastan

Näitä Värejä 

<3 .

Vaihtarit ovat parhautta (tekemäni pompulat Annille näet hänen blogissaan), kauniit vanhat kuosit huippu kauniita ja värien käyttö sallittua myös lokakuussa. Pakkoko sitä on pelkkää harmautta haalia ympärilleen, vaikka kauneimmista kaunein värihän se on. 

Värejä, iloisia yllätyksiä, läheisiä hetkiä ja rakkautta auringonsäteissä toivottelee

Kipa.

Pyöreää ja harmaata.

Kymmenen tunnin urakka takana kranssia tehdessä. Ja tuloksena yksi ja ainoa kranssi. Jää niin itselle, tulisi aika kallis kranssi myydä. Olkoot lahja itselle sillä eteinen vähän kaipasi piristystä. 

Myös pyöreää mattoa on tullut virkattua, harmaata tietysti. Lokakuussa muun värisiä mattoja saa edes tehdä? Vois vaikka mieli piristyä jos jotain värikästä raitamattoa tekis :D.

Aurinko on hemmotellut meitä tänään. Kuvatkin meinasi olla jotenkin kellakkoja tai ylivalottuneita. Vaihtelua täysin harmaille kuville (joo joo, hanki kunnon kamera.. ja vastaus on, että jouluna, oi jouluna). Isäni teki minulle puuloodan ja se on eteisessä vastaanottamassa vieraiden ulkovermeitä. Ihana fiilis pitkästä aikaa. Paljon saatu aikaseksi ja paljon maailmaa paranneltu kaikkien kolmen siskoni kesken. Miten paremmalta elämä taas maistuu kun on saanut myös sitä sokeria. Sillä sitähän nuo siskoni ovat. Makeaa ja lohduttavaa seuraa. Sitä parhautta <3

Läheisyyttä ja lempeyttä päiviinne toivottelee 

Kipa

Aikas romanttista..

Kaikkea hieman laittoman maalaisromanttista on tullut väsättyä joulua ajatellen. Käsilaukku bambukahvoilla, pellavasta päällys ja vuori sekä sisustuspuodin alesta ostettu pitsi. Reunaan tuollainen rusettihärpäke ja ah kun on siirappista. Nappi on tuollainen ihanan rouhea patinoitunut, siitä suuri plussa. Lisäksi taittelin tähtiä, joista kuvasin vain nuo pari. Tuollaiset tähdet laitan killumaan meidän kuuseen jouluna, ilman koristuksia. No joo, ei mietitä sitä vielä.

Noh taidan mennä laittamaan tyttösiä nukkumaan. Miten taas voi olla ilta, kohta on huomisen ilta ja niin pois päin. Kumpa päivistä osaisi ottaa kaiken irti. Elää täysillä ja hetkessä. Olen tällä viikolla yrittänyt leikkiä joka päivä likkojen kanssa jos jotakin. Ja ottanut heitä mukaan askarteluihin. Antoisaa ja lapset varmasti ovat tyytyväisiä myöskin. Iskää ne ikävöivät, joka tuolla pihalla hääräilee autotallin pohjien äärellä. Jos sais valuun ennen ku on talvi. Olis kyllä niin suotavaa autotallin tulla pian valmiiksi. Hukutaan varastotarpeeseen ja nurkissa lojuviin tarpeettomiin rojuihin, joitahan voi vielä joskus tarvita? Vaatii siis isännältä ahkeruutta ja minulta 'yksinhuoltajuutta', joten taitaa tulla asteen verran erilainen syksy.

Ajatelkaahan, lokakuu on kohta täällä. 

Miten aika voi mennä näin nopeesti?

Joskus vain tekisi mieli tarttua kaksin käsiin aikaan, kiskoa sitä takaisin tai edes hidastaa sitä. Eikö se oikeesti vois vaikka pysähtyä? Edes siksi aikaa, että vois napista sitten siitäkin kun aika on niin pysähtynyttä, väljähtänyttä ja hohhoijaa!

Ihanan kirpakkaa syksyä on ollut. Nauttikaahan tuulen tuiverruksesta, sen viime henkäyksistä ihollanne. Kohta hönkii talvi ja on taas tämänkin maman karvalakille käyttöä.
Syysiloa kaikille <3.

P.S. Täällä odotellaan niin postia malttamattomana. Tänään lähti kahden naisen kangastilaus menemään internetin syövereihin ja kaiken maailman luomuksia olis tarkoitus itselle tehdä. Sillä välin teen nuo serkun pitsisukat valmiiksi, että saa alkaa tekemään vaihteeksi jotain itselle.

Ekat joulukortit jo!

Kasa joulukortteja tuli tehtyä tänään. Jäljetkin on jo siivottu, ei siihen mennyt ku vajaa tunti! Lasten kanssa askartelu on sitten kivaa :D .  Jotenkin hermoja raastavaa, mutta toisaalta ihanaa. Tytöt olivat kyllä aika tohduksissa äidin teippirullista ym. Vaikka olikin ihanaa, niin ei kiitos hetkeen paperisilppua keittiöön! Ei tahmaisia tassuja joihin on takertunut kaiken maailman minisilput. Eikä ainakaan liimatahroja sukanpohjissa!

Aamun autere kultaa,

kasvot lapsen pienoisen,

loistoaan antaa,

maahan kolkkoon synkkyyden.

kuin enkeli ois läsnä,

muodos lapsen herttaisen.

Silmät sädehtien laulaa,

sulosointujaan.

Ne sävelet nähdä saa 

sydän ahdistunein.

Voiman päiväänsä saa

ja jatkaa kevein askelein.

Silmissä äidin ilonkyynel kimmeltää,

 ja hetken,

ihan hetken,  Taivas aukeaa.

Nauttikaahan syksystä, sateenropinasta ja tuulen havinasta.

 <3

Kortteja ja tossut

Onnistumisen tunne.

Se tunne on käsitöissä sitä parasta. 

Jotain käsittämätöntä näin kotiäidin perspektiivistä katsottuna.

Ei jäljen tarvitse olla täydellistä, mutta olo on hyvä olla  kuin omenalla. 

Välillä on se tunne, että kotiäiti ei sitä onnistumisen tunnetta koe  kovin usein. Onneksi on käsityöt.

 Kotitöitä ei edes mietitä silloin kun väkerretään niska kyttyrällä kortteja, tossuja, sukkia, pipoja tai mitä milloinkin. Eletään hetken autuudenlinnassa jossa ei todellisuudella ole tilaa.Ei mietitä likaisia lattioita, sotkuista huushollia, tiskivuorta tai pyykkipinoa.

Ei sillä ettenkö olisi minäkin noiden eteen tänäänkin ahertanut monen monta tuntia, mutta eipä tuo näy missään. Onnistumisen tunne huusholliskana ei ole kovin pitkäkestoista, joten Luojan Kiitos että on käsityöt. Näpertelyt ja kihertelyt. Liimailut, ompelut ja kutomiset. Kirjomisia, neulomisia ja virkkaamisia unohtamatta. 

Jos et ole vielä hurahtanut käsitöihin, olet toivottavasti kova lukemaan, tai kenties urheilet. Ehkäpä käyt ihmistenilmoilla tai vaellat luonnossa. Arjen vastapainot ovat äärimmäisen tarpeellisia. Niihin ei vain kannattaisi uppoutua liian syvälle. Putoaa korkealta vielä tiskivuorelle tai herää haaveista alati kitisevien lasten ääniin.

 Todellisuus, pysy vielä hetki poissa.

Ei pysynyt, eikä muuten pysynyt tossutkaan jaloissa kuin kuvauksen ajan. (ja sukista meillä ei edes puhutakkaan) 

"Onneksi edes sen aikaa" ajattelen huomenna aamulla. Mikä lie ajatus olikaan nuo joskus pari kuukautta sitten väkertää? Olin vissiin siellä autuudenlinnassa silloin? Tossut ovat tehty kirppikseltä haalitusta Novitan Tennesee-langasta ja korttien materiaalit ovat mistä milloinkin haalittuja tai saatuja.

No näinhän arki kulkee. Onnea ja arkista ahdistusta tasapainossa, mutta olen kiitollinen. Minulla on kuitenkin kaksi ihanaa tyttöstä, miekkonen ja ihan kiva koti. Ja pala palalta valmiimpi piha.

Tämä taitaa lähteä keittämään iltapuuroa neitosille. Hieman pyykkejä kuivamaan ja lapset nukkumaan. Sen jälkeen kyllä palaan taas haavemaailmaani ja neulon sukkaa (toinen on jo valmiina <3)

Onnistumisen iloa teillekkin ihanat immeiset! 

Viikon kuulumisia

Tämä viikko on pitänyt sisällään yllättävän paljon kaikkea, mutta ei mitään super ihmeellistä. Iltapuhteina emännällä on ollut lähinnä lankakorin tyhjennystä ja päivät ovat hurahtaneet milloin mihinkin. Viime viikon puutarhaurakka on näkynyt sisällä ja siitä toipumista oli alkuviikko. Sitten tuli pikkusiskoni yökyläilemään ja loppuviikko onkin mennytkin taas siivotessa ja hieman leivotessakin. 

Pikkusiskoni kanssa kierreltiin paikalliset kirpparit. Löytyi aivan ihana hylly olohuoneeseen 5 eurolla. Kulunut, kauniin sävyinen vanha hylly. Sitä katsellessa hymyilyttää. Olimme varmasti tyttösten kanssa hupaisa näky suht hiljaisessa kylän keskustassa. Rattaat täynnä kirppislöytöjä, toisella kädellä pitelin pyöräilevää kaksi ja puolivuotiastani, toisessa  tämä rustiikkinen hylly. Minä etukenossa hylly kainalossa ja pikkusiskoni keskittyi lähinnä ylikuormitettujen vaunujen työntelyyn. Keräsi tyylipisteitä pitelemällä naaman peruslukemilla kyttäävistä kylän ihmisistä välittämättä. Muitakin ihmisiä hymyilytti kaunis kirppislöytöni. 

Ihana.

Eikä yhtään enää hävetä.

Veronikan kanssa prässäsimme kukkia ja levittelimme niitä pitkin huushollia. Ihania nekin. 

Hyvällä mielellä aloitetaan isännän loman kulutus. Superihanaa se elo on useimmiten, mutta väsyneenä ja kyllästyneenä sitä ei vain huomaa kaikkea arkisen superia.

Sanon se vielä kerran.

Ihanaa!

Ja hyvää viikonloppua kaikille. Me lähdemme nyt kyläilemään ja mukaan lähtee myös tietysti jämälankoja. Vielä ei ole alkanut kyllästyttää jotenka niitä siis kulutellaan.

Pikaiset Juhannustuliaiset

Aina kylään mennessä on mukava viedä jotain pientä itsetehtyä. Tein Kodin Kuvalehdistä värikkäitä rasioita ja sinne pieniä (helmiä ja makkuja) viemisiä sisään. Kaikkien leivonnaisten sun muiden lisäksi tälläiset pienet jutut piristävät kummasti mieltä. Näitä oli niin ihana tehdä, että tein sitten vielä itselle ja Elenan kummitädillekkin nimppareiksi omansa.  Kätevän ohjeen lootiin löysin Täältä .

Kesänjuhlaksi ehti tulla myös ihanat juhannuspopot postissa. Varsinaista värikylpyä tuo sandaalien laatikko käsityöhuoneeseen. On niin kamalan värinen, että ihan hyvää tekee!