maanantai 27. tammikuuta 2014

Voihan kuurankukka!


Ei mennyt kuin strömsössä tämän huivin tekeminen, mutta hälläkö väliä.
Ohje katosi jo alkumetreillä, jota muuten tarkasti aluksi seurasin Moda 6/12 lehdestä. Sitten sovellettiin päästä, kun ohje katosi (minähän muuten en ole hajamielinen unohtelija saatika nyt hukkaaja).




Auringon kimmellessä kuurankukkien ja lumikerroksen yllä on todella suotuisat olosuhteet huomata jotain tooosi kivaa.


Vaikka kaikki langat olivat samaa värierää niin keskellä menee kauniit rajat. Ei ne sitten ollut kuitenkaan saman värisiä vaikka piti olla. Kaikki koodit samoja, mutta väri ei sitten kuitenkaan .. 
'Ei ole totta!' pääsi kiukkuinen huudahdus keskelle kuurankukkia. 
Siis voi oikeesti..
kimmelsi kyllä jotain muutakin kuin aurinko. 
Pari tippaa kyllä piti tirauttaa.




Kaulahuiviksi tämä oli ajateltukkin, joten eipä tuo häirinne käytössä. Onneksi en ajatellut tehdä mitään olkahuivia. Harmittais paljon enemmän.
Itselle on hyvä opetella nauramaan, sanoi veljeni kerran.
Ihan totta. 
Sitä opetellessa.







Opetella nauraa räkättämään räkäisesti, kun ei onnistu.
Tai kun panostat sata lasissa ja menee silti mönkään.
Sallia itselleen 'ihan sama' -asenteen ja vaan nauraa.
Kikattaa, hihittää ja itkeä tirauttaa naurun seasta pettymystä.
Elämää ja ihan sika ihanaa elämää onkin.
Jos vain yhtään kukkii kuurankukkien lisäksi huumorikin.






Ihan kiva huiviprojekti kuitenkin.
Ja isäntäkin oli niin kuvaamisessa taas mukana, kun tuli töistä (ajatelkaahan, valoa riitti vielä neljän jälkeen parien räpsyjen nappaamiseen). Tuntuu että isännässä elää salaa joku kuvauskärpänen, jota hän ei myönnä omaavansa. :) 


Kenties jäähileiden sulettua ja kevään saavuttua pääsee huivi tutustumaan myös kevättakkeihin. 
Ehkä siihen mennessä tämä huivi on niin nuhjuuntunut että ei mitään värieroja edes huomaa. :)

Huumorinkukkia teille alkavaan viikkoonne kukkimaan toivottaa
Kipa.

Edit: P.s. Lankana oli  M & K ECO baby puuvillaa. Menekki joku vajaat neljä kerää. Eikä muuten vieläkään hirveesti aidosti naurata.. :D

15 kommenttia:

  1. No olipa harmi tuollainen sattuma:(. Aivan ihana huivi, tosi kaunis. Ehkä värirajaa ei huomaa kuin sinä vain. En minä ainakaan näe muuta kuin ihastuttavan ja arvokkaan käsityön:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei kovin kiva juttu, kun on monen monta kymmentä tuntia väkertänyt. Kiitos :). Itsekkin pidän tästä todella paljon ja vielä enemmän olisin pitänyt jos ei tuota värirajaa näkyisi. Ihana piristävä sinä. Ehkäpä tuota ei nyt niin railakkaasti huomaa. Ja vaikka huomaisikin, niin kestänen sen :). Ehkä ei harmittais niin paljoo jos olis oma moka, että olisin napannut hyllystä tapani mukaan mitä sattuu.. mutta kerrankin tarkkaan tutkittu ja hutkittu koodit sun muut :D Surkuhupaisaa oikeastaan.

      Poista
  2. Voi itku, mikä takaisku! Ymmärrän kyllä, että harmittaa. Huivi on kuitenkin tosi nätti. :)

    VastaaPoista
  3. Kyllähän se ottaa päähän, kun näkee vaivan ja tekee noin nätin huivin, ja sitten käy noin. Itseä ainakin helposti jää häiritsemään tuollaiset jutut, vaikka sitä näin vanhemmiten on oppinut olemaan vähän armollisempi :) Mitähän minäkin olen sekoillut, olen lisännyt blogisi mun blogiluetteloon, mutten ole kuitenkaan kirjautunut lukijaksi. Yleensä käy just toisinpäin! Ilmankos noita postauksiasi ei ole näkynyt lukuluettelossani... No nyt on sekin asia korjattu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. No, ehkä seuraava työ sitten on hiukan onnistuneempi myös langan suhteen. ? :D Olen minäkin pyrkinyt armollisuuteen näissä käsitöissä. Ettei tarvitse tehdä kuin kone, vaan että käsityön jälki näkyisi. Ihana kun jäit seuraamaan blogiani. Tervetuloa seuraan :). Minä en noista listoista mitään ymmärrä, mutta tervetuloa seuraan <3

      Poista
  4. Voi, älä harmittele värieroa. Tänne puolen ruutua sitä ei ainakaan huomaa ja luulenpa, ettei käytössäkään. Huivi on ihana ja ihanan värinen! Hyvä sinä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän siinä mitään massiivista eroa ole, kun on kuitenkin samaa sävyä vaikka hassusti onkin värieroa. Eikä sitä todellakaan huomaa käytössä, mutta kylläpä tuo harmitti monen kymmenen työtunnin jälkeen. Mutta huivi on ollut jo kovassa käytössä ja likainenkin jo!!!! Että kiitos ja kumarrus, eiköhän tästä ole hyvä suunnata nokkansa kohti uusia pettymyksiä,,. .eiku projekteja .. ?? :)

      Poista
  5. Niinpä, ei kyllä tänne ruudun toiselle puolelle mitään värieroja näy! Mutta harmittaa varmasti. Siitä tuli kyllä tosi nätti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Kyllähän tuo harmitti ja jos ajattelen asiaa, niin vieläkin harmittaa. Mutta ei niin paljon että lähtisin mitään reklamaatiota mihinkään tekemään . Ja olenpahan nyt tietoinen, että näinkin voi käydä :D

      Poista
  6. Ihanaa!

    Ihana huivi ja ihana juttu. Ymmärrän harmituksen värieroista (minä olisin kyllä varmaankin jopa raivonnut ja vaatinut tehdasta ja myyjää vastuuseen kaikesta mahdollisesta) mutta ei se ainakaan kuvissa näy, jos yhtään lohduttaa.

    Lasten suusta kuulee liiankin usein ärsyttävän ja negatiivisesti värittyneen "ihan sama"-lauseen. Taidan ottaa sinusta mallia ja omia tuon "ihan sama" -asenteen positiivisena asiana.

    Viikonloppuna luvassa aurinkoa ja lumisadetta. Ihan sama, kaikki käy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei mennyt ihan putkeen, mutta ihana tästä silti tuli.

      Hieman kyllä harkitsin tuota reklamaatiota, mutta otinpa tuon jo käyttöön. Pistin ompelukurssilla tämän roikkumaan hyllynreunaan ja sai jostain kamalat keltaiset viirut yllensä. Eipä paljon sieltä sitten enää lankojen värierot paistanut, kun paisti keltaiset viivat :D . Pitänee vihjata jostain sellaisesta arkisesta ylellisyydestä kuin naulakosta :).

      Kyllä. Tietyissä määrin ihan sama asenne on hyvä asia, mutta rajansa tietenkin silläkin on :). Ja aina ei pysty ylittämään pettymystä tai ketutusta luomalla ihan sama -fiilistä. Tällä kertaa onnisti :).


      Aurinkoa ja lumisadetta. oi, ihanaa. Todellakin käy <3 Tsemppiä ihan sama -meiningin kohottamiseen. Voi toisinaan olla kyllä haastavaa :)

      Poista