Piparireunaiset sukat puunapeilla

Olemme jonkin sortin pilvenreunalla, piparkakkureunallakin voisimme tanssahdella. 

Pyörähtää piruettia arjen keksellä. 

Välittämättä siitä että maankamara, jonne mitä ilmeisemmin rämähdämme, on kova.

Pienet lapset ovat kovin rohkeita.

Pienten lasten aitous on jotain käsinkosketeltavaa.

Se on alati läsnä ja siihen voi luottaa. 

Totuus on useimmiten julma, mutta lapset eivät.

He vain pamauttavat totuudet omien näkemystensä mukaan esille. Ihailtavaa.

'Äiti onko sulla iso maha?'

--

"Riippuu mittarista." 

Ja päätän, että en jää pohtimaan asiaa. Hymyilen.

Vastaavasti taas on kysytty

"Äiti, miksi sinulla on isot hiukset?"

Kenties lasten mittari on aika pieni. Ja iso mahakin on vain tavoittelemisen arvoinen asia, eikä missään nimessä vältettävä asia. Käsketäänhän syödä hyvin, että kasvaa sitten isoksi. Aikuisena taas vältellään kasvamasta isoksi. Ristiriitaista.

"Onkohan nämä yhtä makoisan makuiset kuin värit ovat?"

Koitetaan.

Tunkee napit suuhunsa ja kuolavanasta rinnuksilla päätellen voisi olettaa, että varsin maukkaat ovat.

Pitäisiköhän minunkin koittaa. Vaikkakin yhtä vaaralliset hampaille nuo taitavat olla kuin kermainen kakku, pehmeät ystävän leipomat fudget, 300 g karkkia ja suklaata, mehut ja keksit. 

En myönnä.

Kuolasin vain rinnuksille ja haaveilin noista edellä mainituista herkuista.

Kuka tässä sanoikaan, että totuus on julma?

Pikkusisko lanka olisi ehkä vaatinut pienemmät puikot, mutta todellisuudessa eivät näytä näin pömppäiseltä kuin kuvassa.

Puunapit ova sekalainen seurakunta sieltä ja täältä. Gjestalin Maijaa ovat maastonvihreäntummanruskea lanka ja tuo armottoman upea roosanpersikanpinkkikin (tällä hetkellä lempilankani, eikä suinkaan vähiten värisävynsä vuoksi mutta myös langan laatu ja paksuus ovat ihastuttavat). Novitan Pikkusiskoa on tuo mintunvihreä. 

Herkkuja värejä.

Nam.

Ehkäpä nyt olisi aika kutaista pari riviä jotain hammastahnan väristä ja antaa omalletunnolle edes hieman armoa. 

--

Surkuhupaisaa, uskomatonta jne.

Juuri kun puhun tässä hammastahnasta, tulee vanhempi neitonen pyytämään

"Ota tää pois".

Ja yrittää pyydystää hampailla ja kielellä käsistään muumipurkkaa.

Pilvenreunalta pudottiin siis täällä tällä kertaa johonkin tahmeaan, mutta maankamara odottakoon vielä hetken. Olen niin happy näistä suloisista sukkasista, että yhdet purkat nyt ei häiritse yhtään ja kylmä maa odottakoon.

Palailemisiin. Herkuttelemisiin. 

Pitkää pinnaa ja herkullisia värejä teille toivottelen rakkaat lukijani!

Virkattu johdonpäällys

Kiinteitä silmukoita puuvillalangalla virtajohdon ympärille, aikas talvinen fiilis!

On marraskuu. 

Tuo kuuran kruunaama kuu.

Villasukkien tepsutusta, ulkomaailman unohdusta. 

Oi maaraskuu, ihanaa kun olet täällä.

Pienoiseni nukkuu sylissäni. Turkoosi viltti ympärillään tuhisee.

On kuin lohdutus virtaisi sisälle hengenvetojen myötä.

Lämpöä, hetken kauneutta arjessa.

Pysähdystä juhlaan.

Ensi viikolla alan suunnitella joululahjoja. Alan tunnelmoimaan ja puuhastelemaan ilman jarruja. 

Oi että, kyllä tämä aika harmaudestaan huolimatta on vaan niin ihanaa. 

Pitkä talvi edessä ja aika kynttilöiden. 

Valo on yhä täällä.

Kynttilöiden välkettä Pyhäinpäivään toivottelee Kipa.

Heikun Keikun -blogin Unelma-haaste ja unelmatupsuruttupipo

Ihan perus tupsuinen ruttupipo. Ihan tavallinen minä.

Niin ainahan oma elämä, oma naama ja oma koti tuntuu ihan tavalliselle.

Ihan perus setille.

Ja niin sen kuuluukin. Kodikasta ja aitoa meininkiä.

Aina tilaa kuitenkin unelmille ja niiden siivin on hyvä lentää.

Unelmat nukuttavat uneen ja aamulla herättävät, yleensä aivan liian aikaisin ja joskus ne ryökäleet jopa valvottavat lupaa kyselemättä. 

Niiden avulla harmaassakin päivässä on pilkahdus toivoa.

Kun unelmoi yksinkertaisia asioita, on helppo ilostua niiden toteutumisesta.

Vaan joskus on kiva unelmoida ihan jotain pilvihattaroita, sellaisia asioita joita ei edes järki taida käsittää. 

 Heikun Keikun -blogin Anni haastoi meitä bloggaajia kertomaan unelmistamme. Listaan siis sellaisia tavallisia arkisia unelmia. Sellaisia ihan hassuja tai sitten ihan tavallisia.

Semmosii, mimmosii?

No tämmösii!!

No selvä. En pelkää. En vaikka vähän housunpuntut vipattaisikin. En vaikka olo olis vähän hölmö. Miksi muuten unelmien ääneen sanominen saa hölmön tunteen itselle? Vai onko pelko, että ääneen sanottuna, se ei varmasti tapahdu? Vai onko kenties sellainen tunne, että ääneen sanottuna, pitäisi alkaa työstämään asiaa? 

Noh.

En työstä, vaan unelmoin. Ja mitä vähemmän työstän, sitä enemmän unelmoin. 

Unelmoin..

 ..että jonain päivänä ajatukseni olisivat suht järjestäytyneet.

 ..olkkariremontista.

..että tietäisin mitä tahtoisin tehdä 'sitten isona' ja sen tietäessäni, minulla olisi mahdollisuus tavoittaa se.

..parista uudesta ruokapöydän tuolista.

..valmiista autotallista ja siinä kyljessä onnellisesti kököttävästä varastosta.

 (Varasto innoissaan hihkuen säilöisi mm. kaikki lapselliset unelmat ja vinoon kirjoitetut tekstit lapsuusajan päiväkirjoissani, se säilöisi hartaudella ystäviltä saatuja kirjeitä ja mieheni seurustelumme aikana lähettämiä kortteja. Se säilöisi niitä ja kuuntelisi kun paukuttelen raitamattoja mattopuillani, jotka eivät veisi enää tilaa käsityöhuoneessani. Siinähän olisi vasta unelmien täyttymys!)

..hirsiseinien paljastuksesta tuolta kipsilevyjen alta.

..mustasta sadetakista, jossa olisi hiippahuppu ja valkoinen tupsu sen päässä.

..yhteisestä kahdestaan vietetystä kokonaisesta viikonlopusta mieheni kanssa.

Unelmoin pieniä ja usein. Unelmoin suuria vielä useammin, mutta niitäpä en paljastakkaan. 

Hentoja ja hauraita unelmia. Valonarkoja raukkaparat. 

Yksi tupsu-unelma täytetty.

Ihan perus tupsu.

Sellainen mehevän muheva. Aika tasapitkät langat ja kivasti pomppii juostessa.

Pipon sisään mahtuu unelmat ja hiukset tötteröllä tai ilman.

Ei muuta kuin haasteen nappaukseen, unelmointiin tai vaikkapa pipon tehtailuun. Unelmaahan olis minun osaltani myös se, että edes pikkuriikkisen te ihanat lukijat, inspiroituisitte tekeleistäni. Saisitte kutkuttavan tunteen, että mäkin kokeilen! 

Unelmia elämäänne, sellaisia tavallisia peruspertsan unelmia. 

Sellaisia massiivipilviä, unelmapumpulia jossa kelliä, kieriskellä ja mutustella hattaraunelmia vielä vähän lisää.. ja lisää ja lisää.. kunnes se todellisuus sinut herättää unelmoimaan taas vähän lisää.

Unelmoikaa itsenne onnelliseksi ihanaiset,

älkää kuitenkaan pettäkö itseänne.

<3

Pitsisiä viirinauhoja virkaten ja ommellen

Monena jouluna on ollut mielessä tehdä viirinauhoja. Taannoin ihana Anni lähetti minulle viirinauhan ja sekös oli söpö. Siitä vihdoin innostuen olen saanut viirinauhaideoita tuotettua ja tässäpä teille niitä näytellä taas lisää. Vanhoja pitsejä, uusia itsetehtyjäkin pitsejä ja sitten hieman lapsekkaampia virkattuja paloja. Tattadaa! Valmista on seitsemän viirinauhaa ja nekös on kiikutettu jo anoppilaan joulupuodin avajaisia odottelemaan.

Malli pitsiin omasta päästä ja sinapinkeltaisella kalalangalla. Kuvanmuokkaus muutti varsin railakkaasti värejä.

Tämä malli on Mary Oljen jostakin pitsikirjasta, en muista mistä.

Anteeksi heille, jotka eivät ole vielä yhtään joulutuulella. Meillä kun on pakko aina alottaa ajoissa. Ja tänä jouluna anoppi lisäsi sellaisen lisäbonuksen, että huhhui. En kyllä pahemmin ole saanut mitään aikaseksi puotiin tehdä, mutta edes hiukkasen.  

Olin ajatellut tehdä jämälangoista viltin, mutta palat ovat jääneet käyttämättä ja niitä on ollut liian vähän.  Ehkäpä joku rohkenee lastenhuoneeseen ajatella näin railakkaita väriyhdistelmiä. Minä ainakin taidan vielä virkata itsellenikin tälläisen.. tai ehkäpä nämä kaikki jääkin puodin hyllylle kiikkumaan ja saan vielä viedä näitä lahjaksikin joillekki (omasta mielestäni) onnekkaille.

Tänään tiedossa on vähän ompelua, vähän virkkausta, vähän neulontaa ja vähän kaikkea superhyper kivaa. Yölläkin aion valvoa, sillä isäntä on poissa huomiseen asti. Ai että.. joskus tämäkin on kivaa, vaan tulehan siltikin rakkaani pian ja turvallisesti kotiin. 

Ihan näin by the way.. Viljamin Puodin paketti tuli eilen ja niiiiiiiin oon iloinen. Ylläreitäkin paketti sisälsi ja kolkyt senttiä kangasta ylimääräistä. Kankaiden Yö, ole taas pian täällä!

No mutta näihin iloisiin hurraatihurraamisiin on hyvä päättää tämä postaus sen enempiä turinoimatta. Nyt on pakko vaan mennä tekemään ruokaa, laittamaan pyykkiä ja sitten, se on soronou ja surrururuurrrrr. Ihana kun on taas hyvä päivä meneillään. Minut tuntien voin kyllä vartin päästä olla murheenalhossa,  mutta ei mietitä sitä. Vaan nautitaan satalasis tästä hetkestä.

Värikästä päivää sinulle toivottelee

Kipa.

Tylliunelma ilman ompelukonetta.

Neiti sai taannoin barbeja. Yhden kirpparilta ja yhden kaupasta. Nyt on leikit joka päivä kehissä ja neiti onnessaan. Välillä pitää vähän piirrellä, barbi messissä tietenkin. Ja meillä piirretään tietysti hämähäkkejä. Onhan ne niiiiin ällöttäviä. Varsin etevä neiti meillä. Osaa piirtää jo tuon jota monet pojat harjoittelivat ylä-asteella koulun seiniin. Onneksi meillä on hieman jo alettu jättämään seiniä rauhaan ja piirretään lähinnä paperille. Jotain pienoista kehitystä huomattavissa siis <3 . Erään ihanaisen lukijan innoittamana ollaan yritelty harjoitella piirtämään ihmistä, mutta kummasti niille tulee aina tuhat jalkaa ja kaksikymmentä silmää.. hämähäkki!! Hän huutaa innoissaan ja äitin ei auta kuin hymyillä.  Pientä kontrastia siis prinsessoille <3

Tyllimekon ohje on täältä ja tämä luonnistuu siis ilman ompelukonetta. Varsin kätevää. Vaaditaan tuollaisen venyvän hiuspannan ja edes parikymmentä metriä tylliä (jos kokoleveää kangasta käyttää,  niin vähempikin riittää). Barbille tein samalla tyylillä pampulan ympärille. Ja tietenkin neitosen itsensä tekemä pompula pupunapeistakin piti saada kuvaan. OIjoi. Varsin hempiää maanantaita siis. Imelää ja sen sellaista. 

Joskus vaan pitää olla hiukka röyhelöitä, joskus on taas kiva tehdä överit. Kaksi rullaa, eli 50 m tylliä kului äkkiä tuohon neidin unelmaan. Vaan eipä enää ole kaapeissa häistämme jääneitä tyllirullia. Jei!

Imelyyttä, hempeyttä, romanttisuutta ja ylilyöntejä teidän arkeen. 

Joskus on vaan niin parempi överi ku vajari? 

(ainakin meidän neidin mielestä tämä tylliunelma on niiiin ihana)

Heijaaati hei, viirinauhoja laukussa.

Joskus on vain niin syksyä. 

Idean näihin viirinauha-laukkuihin löysin jo pari vuotta sitten netin syövereistä. Vihdoin tuli toteutettua. Hieman heijastinkangasta myös mukaan. 

Hieman joulua jo ilmassa. .. huhhui, onko joku hiiiiukan ajoissa liikkeellä? Paapii Designin helmi ja vanha puuhelmi löysivät paikkansa juuttinarun jatkeena roikkuvan sydämmen päältä. Sydämmen päällystin wanhojen lehtien silpuilla. Taitaa olla pakko käydä hakemassa vähän lisää aihioita, vaikka aika näpertelyä tämä onkin!

Viikonloppu on jo hyvin käynnistetty. Sataakin vielä sopivasti, että ei muuta ku miekkosen kainaloon sohvalle ja katsomaan kun hän pelaa X-Boxilla. Romanttistahan tuo ku mikä, niin siis ainakin isännän mielestä. ;)

Mahtavaa viikonloppua teille kaikille. Ei anneta sateen häiritä <3.

Eikäh, taas pompuloita!

On päiviä kun paita saa olla väärinpäin, hieman tahrainen ja vanha. Silloin päivä on kuin soljuva vesi. Se menee kuinka menee, mutta miten kaunista on veden liplatus.

On päiviä, kun aarteet on hetkessä. Ei silloin ehdi taskujakaan täyttää, eikä sillä ole väliä miltä näyttää.

On perjantai ja isä kohta täällä.

Ilo ja onni on rakkaus.

Se on hetkiä lyhyitä.

Välähdyksiä.

Pitkä jono välähdyksiä taitaa olla hyvä elämä.

Kiittämättömyys sydämmessään.

Usein kulkee ihminen etsien.

Tässä ja nyt riittää. 

Tässä ja nyt liikakin on. 

Vaan pois älä vie multa,

onnea suurinta.

Onnea on perhe,

Rakkaus rajaton.

'Tääl olis Elena' kuuluu tuolta saunan nurkilta. Neitoset kylvetetty ja puhtoisina suklaanappien äärelle tahmatassuiksi matkataan. Perjantai. Oi miten tavallisen ihana perjantai. <3

Loistavaa perjantai-iltaa teille rakkaat.