Pikainen apilapallo-postaus

Tässäpä teille pikapostaus Apilapallo neuloksesta (Pehemiältä) tehdyistä haaremeista. Olen tällä samaisella Ottobren kaavalla tehnyt ennenkin ja käytin samaa (en muista mistä lehdestä). Tämä kangas on vain niiiin lemppari. Ja rakastan haaremipöksyjä.

Se on siis minun rakkauteni.

Veronikahan piti lahjoa housuihin. "Saat muuten pinkkiä mutta kuvan ajaksi nämä haaremit,  kuvan jälkeen laittaa HelloKittyGlitteritylliballerinaunelman takaisin. "

"Liian isot", oli kommentti ja repi haarojen välissä olevaa väljää kangasta. Mutta suostui ulkoilun jälkeen laittamaan nämä päälle mukisematta!! Jes <3.

Ennen ulkoilua sitten taas Elenan housut ennättivät jo pyykkiin. 

Maitokuppi, turkales, kaatui päälle!

 Maitoiset pökät on jo pestynä ja kuivamassa, jes myös sillä saralla <3.

Nyt valmistautumaan käsityöiltaan. Jos vaikka jämälankoja pyörittelis palloiksi. hoihoihoijjakkaa!

Haasteitakin on tullut, kiitän näistä kunnianosoituksista ja postailen niitä sitten ensi kerralla. Niissä kun menee minun kohdallani aina mielettömästi aikaa ja sitähän ei nyt tällä kertaa ole. 

Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille ja huumoria arkeen!

Hip hei ja Heikun Keikun -ylläri!

Eilinen oli hyvä.

Ja tänään loistelee aurinko. Kellastuttaa sisäseinät ja lumoaa lämmöllään. 

Löysin postista Heikun Keikun -blogin Annin lähettämän viirinauhan ja meikkipussin.

Ihanat, niin ihanat ja piristävät värit!

Kiitos Anni!

Toivotuksesi kävi toteen, sillä aurinkoahan tuo ihana nainen minulle toivotteli. 

Toivotaan, että sielläkin päin suomea aurinko hymyilisi <3.

Tuollaiset ihanuudet inspiroivat minua saattamaan pari keskeneräistä projektia loppuun. 

Räsymatto virkaten (seassa kyllä ostokuteitakin). Ja joulutötteröitä.

Huomasin jossain vaiheessa mattoa, että kerrosten vaihtumiskohta menee ihan vinoon. Enkä jaksanut purata, jolloinka tein koko matkalta sen sitten vinoon. Uskon, että maton saaja ei pahemmin piittaa pienistä mokista. 

Suvaitsevat ystävät ovat parhautta <3.

Täällä meidän pienessä omskussa on siis hieman jo joulunodotusta ilmoilla. 

Ja tälläkin hetkellä pieni kerros lunta peittää synkän maan. Kas, kas,. ihan kuin tässä alkaisi olla innoissaan elämästä. Kuin tyytyväisyys olisi rinnassa. Arkihan on elmän parhautta, pienellä tvistillä sehän on luksusta. Ei vaadita sen suurempia kommervinkkejä saamaan sisäisen rauhan. Ainoastaan lähimmäisenrakkautta ja ennen kaikkea niitä läheisiä ihmisiä. Onneksi lähellä on ihmisiä, jotka kestävät synkkyydenalhoissa viruvaa ja nostavat, kantavat. 

Elämä. 

Vuorovaikutustahan se on. Ja nyt koen oloni niin keveäksi, että epäilen olevani elossa lainkaan. Tältäkö se arki tuntuikin, kun mieli ei ole nuutunut ja kyllästynyt?

Miten mieli nyt voisi olla piristymättä tuollaista herkkuviiriä katsellessa?

Kiiiiiiitooooosss Anni 

Silloin kun on jotain niiiin ihanaa tapahtunut, ei ole muuta sanottavaa kuin

OI !

Uskon, että tulee kyllä muulloinkin käytettyä kuin vain jouluna, joten älkää siellä huoliko. Ei meillä vielä mitään joululauluja kuunnella, muuta ku Tip Tappia vain vähän joka päivä hoilotetaan. Sitä on laulettu viime joulusta asti (outoja viehtymyksiä lapsilla).

Jos lapseni rrrakastaa tip tappi-laulua niin

Minähän 

Rakastan

Näitä Värejä 

<3 .

Vaihtarit ovat parhautta (tekemäni pompulat Annille näet hänen blogissaan), kauniit vanhat kuosit huippu kauniita ja värien käyttö sallittua myös lokakuussa. Pakkoko sitä on pelkkää harmautta haalia ympärilleen, vaikka kauneimmista kaunein värihän se on. 

Värejä, iloisia yllätyksiä, läheisiä hetkiä ja rakkautta auringonsäteissä toivottelee

Kipa.

Pyöreää ja harmaata.

Kymmenen tunnin urakka takana kranssia tehdessä. Ja tuloksena yksi ja ainoa kranssi. Jää niin itselle, tulisi aika kallis kranssi myydä. Olkoot lahja itselle sillä eteinen vähän kaipasi piristystä. 

Myös pyöreää mattoa on tullut virkattua, harmaata tietysti. Lokakuussa muun värisiä mattoja saa edes tehdä? Vois vaikka mieli piristyä jos jotain värikästä raitamattoa tekis :D.

Aurinko on hemmotellut meitä tänään. Kuvatkin meinasi olla jotenkin kellakkoja tai ylivalottuneita. Vaihtelua täysin harmaille kuville (joo joo, hanki kunnon kamera.. ja vastaus on, että jouluna, oi jouluna). Isäni teki minulle puuloodan ja se on eteisessä vastaanottamassa vieraiden ulkovermeitä. Ihana fiilis pitkästä aikaa. Paljon saatu aikaseksi ja paljon maailmaa paranneltu kaikkien kolmen siskoni kesken. Miten paremmalta elämä taas maistuu kun on saanut myös sitä sokeria. Sillä sitähän nuo siskoni ovat. Makeaa ja lohduttavaa seuraa. Sitä parhautta <3

Läheisyyttä ja lempeyttä päiviinne toivottelee 

Kipa

Lohduttavien sanojen lokakuu

Tiedättehän sen lokakuun harmauden. Sen synkkyyden joka antaa hieman enteillä itseään ja sitten kuitenkaan ei vielä saavuta sinua. Hipaisee, vaan ei vielä syleile. Joskus on niitä päiviä kun tekisi mieli juosta vastaan. Joko kädet nyrkissä tai avosylin, se riippuu päivästä.

Pimeys.

Pienikin valonliekki kantaa päivään uuteen. 

Älä luovuta. Anna auringon hivellä kasvojasi. Anna sen syleillä, vaikka tiedät sen kohta sinut jättävän. Pidä luonasi hetken sen lämpö. Anna sen sinua lohduttaa ja nostaa ylös.

Kylmää. Ankeaa.

Miksi annoin säteesi langeta päälleni?

Kuvittelenko, vai onko taas astetta kylmempää?

En valita. 

Vaan totean lokakuun tuottavan tuskaa. Hiljainen kuolema vai kidutusta?

Saat itse valita.

Olen alkanut huomata, ettei varjoja kannata pelätä. Ne ovat alati lähellä. Vaanivat ja varmasti iskevät silloin kun olet heikko, ryvet ikävässä ja yksinäisyydessä. Varjojen pimeydessä näet arjen yksitoikkoisuuden. Valo piilottaa askareiden ankeuden allensa. Tukahduttaa sen vastaväitteet ja kuiskaa lohdutellen, valvon luonasi päivät ja yöt. Pitelen sinua kun heräät yöllä. Olen tässä. Nuku rauhassa sinä pienoinen. Huomenna on päivä uusi. Se on hyvä, kun sen sinulle valmiiksi valaisen.

Lohduttavien sanojen lokakuu ei ole täällä.

Se on hetken hehkua ja varjojen vaanintaa.

Ei varjojen valtakunta koskaan häviä. Vahvistuu päivä päivältä sen mahti, älä luovuta, hoen mantraani. 

Enkä luovuta. 

Kestän hetken syleilyt ja otan niistä kaiken irti. Kohta lumenvalkeus on täällä ja sen kylmä syli on lohtunani. Miten kauniisti hohtaa sen pinta, kun katse vaeltaa sen hunnuilla. Enkeleitäkö siinä nään? Kaksin kappalein räpsyttelevän lumessa? Kyllä äiti jaksaa. Kyllä mä jaksan.

En luovuta. 

Ainakin sinne asti jaksan.

Melodramaattinen puoleni nauttii lokakuun kirpeydestä. Synkkyyden alhoissa se nauttii vaeltaa, ammentaa luonnon kuoleman väreistä virtaa. Kuitenkin hieman kavahtaen sitä. 

Ehkä sen on hyvä?

Kituminen on merkki elämästä. Vielä virtaa veri suonissani. 

Yhä jaksan nostaa päätäni ja anoa. Lisää aurinkoa pyytää, lisää huumoria arkeen, lisää itseironiaa.

Lisää. Miksi aina lisää?

 Miksei tässä ja nyt ole hyvä? Sillä tässä ja nyt on hyvä. 

Nyt.

Olen onnellinen, kiitollinen ja rakastettu. 

Lisää, mitä lisää? 

Kaikki on annettu, mutta muisti taitaa vain pelata huonosti. Yksi rahtunen huumoria löytynyt. Yksi kourallinen naurua ja monta sylillistä rakkautta (ihana isosiskoni lapsineen tuli Pohojammaalle <3).

Aika hyvä saalis, eikö?

Aurinkoa.

Elämän pituisia aarteita, niitä itsestäänselvyyksiä sinulle toivottelee

Kipa.

Neuleponcho parissa tunnissa.

Ota se kuva äkkiä, tänne jääääääätyyyy :D

Olen haaveillut neuleponchosta pitkään. Aloittanutkin yhtä joku vuosi sitten ja on yhä kesken. Noh, eilen sitten käväisin paikallisesta hakemassa neulekangasta ja surautin sellaisen itselleni. Äkkiähän tuo valmistui kuten otsikko jo kertoikin.

Elikkä tehkäämme sellainen 'rätti' , kuten tätä ihanuutta kutsun, jossa on neliö ja keskellä pääaukko, siinä huppu vuorella. Tällä kertaa en leikannut vahingossa takaosaankin aukkoa, mutta leikkasin isomman aukon kuin huppu. Jos olisin tehnyt lapselle, olisin laittanut iiiiison rusetin tuohon keskelle tulleeseen aukkoon, mutta nyt laitoin itselleni monessa ostovaatteessakin vilahtaneen kolmion. Kenties joku laskoskin olisi voinut sopia, mutta reunat eivät olisi sitten mennyt noinkin kivasti tasan (josta olen niiiiiiin ylpeä, langansuunta kun oli jotenkin ihan vino). 

Pienen pieni yllärikin on hupussa.

Ja osasta kohtaa tuo neule ja trikoo venyi ommellessa, jolloinka kupruilua esiintyy hupun reunassa. Harmittaahan tuo, mutta sepä ei johdukkaan minusta, vaan ompelukoneesta? :) Tai ainakin sellaisen havainnon tein, että minusta riippumattomista asioista tuo paininjalka oikein painoi kankaan lyttyyn (ja kyllä löysytinhän minä niitä lankoja, mutta tuossa ihan reunassa sillä ei ollut vaikutusta). Passaa käyttöön noin.<3

Nyt tämä ihanan lämpimän ja pehmoisen tunikan omistaja menee laittamaan perheelleen jotain sapuskaa. Nuorinta päiväunille ja ehkä tätä huushollia vois taas järjestellä. Ne on taas niitä asioita, jotka kyllä turruttavat helposti mielen. Luojan kiitos, että on vastapainoakin olemassa huushollaukselle.

Tasapainoista tai aivan päätöntä väri-ilottelua teidänkin päiväänne toivottelee 

Kipa

Läheltä se löytyikin.

"Kun on niitä päiviä, että masentaa ja ahdistaa. Olo yksinäinen. Niin mikään ei piristä enempää kuin kimppu keltaisia ruusuja ja makoisa suklaa. " Sanoi hän turkoosissa pipossaan ja rutisti pitkään, lujaa. Viipyi sen aikaa, että kyyneleet kuivuivat ja hymy palasi kasvoilleni. 

Lähimmäisenrakkaus <3

Kiitos!

Niin ja hyvää perjantaita kaikille!

Metsän-neidon liuhuhelmat

Joskus on niitä päiviä, että tekisi mieli hautautua peiton alle ja nukkua seuraavaan päivään.

Jos huominen oliskin parempi?

Silloin soitetaan ystävälle ja ommellaan maailma  paremmaksi. Tulos ei välttämättä ole sellaisena päivänä mikään maailman paras, mutta selvisin tuosta päivästä. Mistä noita päiviä oikein tulee?

Kenties syksy tekee sen?

Huominen on täällä. Ja on parempi. Eiliset ystäväni synttärit ommellen olivat onnistuneet.

(ompelemani syndetöppöset voit nähdä ystäväni blogissa . Kaava täältä)

Minulla on heikko voittajan fiilis. 

Sain tehtyä vaatteen, ei ehkä paras tuotokseni käsialan suhteen. Mutta sanottakoon, että tässä on teille esitellä aivan loistava prototyyppi, aivan äärettömän loistavasta kankaasta (Paapii Designin Metsää).

Nähtyäni tämän kankaan Seinäjoen käsityömessuilla, tiesin heti haluavani tämän. Mukana ollut Iina päätti myös ostaa samaa kangasta ja samistelutyylimme sai näin jatkoa. Rouva oli ottanut hieman varaslähtöä syntymäpäivänsä kunniaksi ja seurasi huvittuneen tuskastuneena minun sähläystäni.

Leikkasin 'tuostanoinjotenkinnäin' tyylillä v-aukon myös taakse!

Eihän siinä Iinan ostoponchossa (joka toimi siis mallina) ollut tuollaista takasaumasysteemiä, ei noin omituista pääntietä ja eihän se toiminut samalla "kynämallisena" tunikana. Vaikka tuotos oli yhtä vuoristorataa ja tuskanhien siivittämää. Tuli siitä ihan kelpoyksilö noin niinku arkikäyttöön (arkikäyttöön tuskastuttavan epäsiistin käsialan vuoksi). Tuntuu, että takakappale on täynnä kohtia joihin olisin voinut näyttää ratkojaa, mutta mustamielinen nainen ei niihin vikakohtiin kajonnut. 

Kausina jolloin mieli on musta. Läheiset aivan liian kaukana ja maailma jotenkin kolkko. On vain uskottava, että siivet kantavat. Joskus ystävät antavat hätäapua (kiitos <3), mutta kuitenkin. Itse on noustava jaloilleen ja lennettävä kohti parempaa huomista. On ainakin tänään yllä ihana liuhuhelma, jolla leyhytellä  ahdistukset hevonkuuseen. Mene pois, sinä ankeuttaja, älä mustuta mieltäni! Kaikkihan on hyvin. Ja uusia lukijoitakin on tullut, Ihanaa! Tervetuloa tasapuolisesti kaikille ja kiitokset myös niille jotka täällä käyvät muuten vain silloin tällöin pistäytymässä.

Iloa, selkeyttä ja rauhaa mieliinne. Onnenhetkiä ja arjenriemuja. Sykyn kirpakoita tuulia ja värien runsautta teille toivottelee

Kipa.