Ällöhempeä huppari

Ajatuksena oli tehdä erittäin kevyt tunika/huppari kesää varten. Kirppiskankaista, tilkuista, jättirätin koristenauhasta ja Tapion lankakaupan metallineppareista se sitten kehkeytyi. Jotenkin olen ollut kuin lamaannuksissa. Kulkenut ympäriinsä ajatuksissani saamatta mistään työstä kiinni. Luonnollisesti lähinnä käsitöihin keskittyvä bloginikaan ei ole innostanut. Eipä se voi innostaa, jos ei ole mitään kuvattavaakaan ;)

Kevät on nyt virallisesti täällä. Makuuhuoneen ikkunasta näkyy leskenlehdet, västäräkki bongattu, yksi muurahaispesä tuhottu ja hiekkalaatikko on ahkerassa käytössä jälleen. Veronika harjoittelee pyöräilyä kauniilla mansikka-pyörällään. Tällä hetkellä isäntä häärii pihalla ja minä luonnollisesti kyyhötän sisällä inspiraatiota etsien. 

Jos se onkin tuonne ulos piilotettu? 

Kenties se onkin jonkun lumen alta paljastuneen kiven alla? 

Tai kenties kurasen lähitien päässä? 

Vai olisikohan se sittenkin täällä sisällä? 

Mitä jos se on eksynyt ja ei tiedä reittiä  takasin? 

INSPIRAATIO , sinua kaivataan! 

Siihen asti haahuilen, etsin ja kaipailen. Se sopii hieman melankoliselle luonteelleni, haikailu.,jahkailu, sisällä kyhjöttäminen. Vaan aurinko välillä onneksi houkuttelee pihallekkin.

Vaihteeksi virkattua mattoa

Kesää kohti mennään ja mattoja valmistuu pikkuhiljaa. Anopin räsymatot edistyvät nekin PIKKUHILJAA, mutta onneksi myös virkkaus on innostanut. Mustan harmaasta trikookuteesta virkkasin vessaan maton. Tyttösen taiteilemat akryyliteokset pääsivät kans seinälle. Joku kiva juliste on ollut hakusessa pitkään, mutta ei ole löytynyt. Laitetaan nyt jotain korvaamaan seinällä ollut hempeä taulu, sama se nyt mitä vessassa on? :)

Kyllä, tämä ihan tosissan teki postauksen vessasta! Ei ihme, että lukijakuntani koostuu lähinnä ystävistäni ja  sukulaisistani.

Välietappi

Tukilla olisi kolme ja puoli metriä anopin mattoa. Elikkä ensimmäinen matto olisi valmis ja toista on viisi senttiä alotettuna. Värikästä kesämattoa lähinnä kierrätyshengessä, ainoastaan ruskeaa kudetta anoppee osti Päntäneeltä. 

Käsityöhuoneen lattia on useimmiten täynnä kuteen pätkiä, mittanauhoja, rullia, leluja, lastenvaatteita ja kaikkea mahdollista. Tällä hetkellä on tietokonehuoneessakin pölyä jäätävästi, koska oman kesämaton kuteita kerisin tänään ja eilenkin vähän. Ilmajoelta haettiin eilen jonkun leskeksi jääneen miehen kellarista  valkoista kudetta yhteensä viisi jätesäkillistä. Pelkäsin jo että meidät kolkataan sinne, mutta miekkonen osottautuikin ihan lepposaksi kaveriksi ja myi edullisesti kuteet nurkistaan pois. 

Saan kuin saankin vaaleapohjaisen kesämattoni keittiöön. 

Kenties eilen joku ihasteli imurista tekemääni avaimenperää. Hieno oli, mutta sain lähes heti kuvan julkaistuani viestin äidiltäni, että mitäs tappoaseita siellä väsätään? :D  Hieman yksinkertainen tämä kaiffari kun ei hoksannut, että olisi tyttösiltä henki pois jos saisivat sen käsiinsä ja tunkisivat pistorasiaan. Hyvä minä ja vielä HYVEMPI äiti. Onneksi äideilläkin on äidit.

Kierrätys pyykkipussi

Pyykkipussin tein Veronikan vanhasta palikkapussista. Palikoita on sen verran kertynyt, että ne ovat isossa korissa ja tämä jäi kaappeihin pyörimään. Kierrättämällä pussin ja vanhan takin kiristys-systeemin (ja mikähän sen virallinen nimi olisi) sain ihan kätevän pussin aikaseksi. Vihdoin meidänkin talossa on PYYKKIPUSSI. Miten tyytyväinen isäntä on kun ei ehkä enää tarvitse tonkia sukkia ja liivinsuojia pesukoneen uumenista. Välillä on ihan kiva tehdä näin kevyttä työtä, kun niskat ovat juntturassa. 

Vielä on työstä apuviivat pesemättä, mutta kyllä ne pestyä tulee. Nyt on jo ensimmäinen koneellinen pesussa ja pyykkipussi ahkerassa käytössä. Onneksi en heittänyt tätä siivousvimmassa pois. Sillä tätähän tarvittiin kuitenkin vielä.

Neitosen lila tunika

Kaapit pursuavat kankaita, lankoja ja muita tykötarpeita. Yhä tekisi mieli ostaa lisää, lisää, lisää. Onneksi puuvillalangat, jotka ovat jo houkutelleet kaapissani jonkin aikaa, inspiroivat minua tuhoamaan myös kankaita. Kaikkea on kaapeissa liikaa ja lähes jokaiselta kauppa tai kirpparireissulta löytyy lisää kaapintäytettä. Tunikan kaavat ovat jostain Ottobre lehdestä. Kangas on jotain vanhaa trikoota ja vetskari ostettu vähän aikaa sitten Kauhajoelta. Puuvillalangat olivat löytö kirpparilta, monen monta kerää sain parilla eurolla. Niitä tuhoan tällä viikolla pitsisukkien lomassa.

Löysin eilen Närpiön Tähtikirppikseltä vanhan pitsipeiton, jossa on keltainen vuori. Ihastuttava, mutta etsii yhä paikkaansa.

Täysin turha postaus.

On asioita joita ei tarvitse eikä raski heittää pois. Kirja, pullo ja pahviloota olivat kaikki menossa roskikseen, joten mietin kuumeisesti mitä näistä voisi tehdä. Olivat sellaisenaan ihastuttavia, joten päätyivät keittiöön.

 Äitienpäivälahjat ostettuna ja paketoituna. Löysin myös ihastuttavan tuolin kirpparilta, josta postausta sitten joskus. Ihanaa kun löytää sellaista käytettyä, mitä ei tarvitse retusoida vaan sopii kotiin sellaisenaan.

Pitsisukat jälleen..

Näitä pitsisukkia on tullut tehtyä jo jonkin verran ja vielä olisi muutamat tekemättä. Nämä sukat ovat kudottu vaalean harmaasta Novitan Impivaara-langasta. Laitan vielä ruskeat satiininauhat rusetille ja sukat pääsevät ensi syksyä serkun kaappiin odottamaan. Ei syksystä sen enempää, nautitaan keväästä joka pikkuhijaa alkaa olla jo täällä.

 Hiljaiset huokaukset loskasäässä kuultu ja sorapiha on lumesta paljas. Kevät, miten sinua onkin kaivattu. Lämmitä kasvoja vielä hetken, kunnes sydämmessä asti tunnen sen. Aivan kuin olis uudesti syntynyt, kun hetken on saanut paistatella ulkona kevättä ihmetellessä. Ja saattaa silläkin olla vaikutuksensa, että vanhempani ovat tänne Pohjanmaalle eksyneet. Voi kun olisivat eksyksissä kauemminkin, mutta arki kutsuu ahertajiaan.