Torstain höpinöitä.

Eräs nainen sanoi yksi päivä kuulteni, 

että onneksi on rahaa kun yhteistä aikaa ei.

Ymmärrän katkeran sävyn naisen äänessä.

Pysähdyin miettimään.

Ihan totta.

Kotiäidillä on aikaa. 

Miehelläni on onneksi meille aikaa.

Ja toisinaan kylvemme ajassa.

Aika on kuulemma rahaa.

Luomme muistoja.

Muistot ovat kuulemma taasen kultaakin kalliimpia.

Jaaps. Taidan taas mennä kylpemään ajassa.

Leipomaan hieman keksejä ja 

viimeistelemään askarteluja.

Hetken myös pysähdyn. 

Tik tik tik.

Eikä yhtään pelota, 

eikä hävetä.

Olla vain ja luvan kanssa.

Jos olette lysähtäneet sohvalle, 

uppoutuneet sänkyyn aamulla ja

ette millään meinaa päästä ylös.

Kerronpa teillekkin ipanani vinkit ja 

lupaan, että on haastavaa etenkin aamutokkurassa.

Avaa silmät apposen selälleen.

Nosta peppu ylös, tee silta. 

Hymyile koko aika.

Siitä pyörähdä ympäri karhukävelyyn.

Pomppaa seisomaan sängylle,

hyppää lattialle.

Kiljaise, hihkaise.

Eiköhän tuolla ala hyvä päivä virkenemään.

Pakkohan välillä on jotain muutakin tehdä, 

kuin kylpeä.

Mutta kuitenkin muistaa silloin kylpiessä,

että tämä on sitten nannaa.

Arkikin tuntuu rauhallisella tahdilla, 

rennolla meiningillä,

ihan äärettömän rikkaalle.

Pyykit odottavat taas. Ja sitten oikeesti, 

leipomaan mars!

Torstaikeksin aika :).

Voihan kuurankukka!

Ei mennyt kuin strömsössä tämän huivin tekeminen, mutta hälläkö väliä.

Ohje katosi jo alkumetreillä, jota muuten tarkasti aluksi seurasin Moda 6/12 lehdestä. Sitten sovellettiin päästä, kun ohje katosi (minähän muuten en ole hajamielinen unohtelija saatika nyt hukkaaja).

Auringon kimmellessä kuurankukkien ja lumikerroksen yllä on todella suotuisat olosuhteet huomata jotain tooosi kivaa.

Vaikka kaikki langat olivat samaa värierää niin keskellä menee kauniit rajat. Ei ne sitten ollut kuitenkaan saman värisiä vaikka piti olla. Kaikki koodit samoja, mutta väri ei sitten kuitenkaan .. 

'Ei ole totta!' pääsi kiukkuinen huudahdus keskelle kuurankukkia. 

Siis voi oikeesti..

kimmelsi kyllä jotain muutakin kuin aurinko. 

Pari tippaa kyllä piti tirauttaa.

Kaulahuiviksi tämä oli ajateltukkin, joten eipä tuo häirinne käytössä. Onneksi en ajatellut tehdä mitään olkahuivia. Harmittais paljon enemmän.

Itselle on hyvä opetella nauramaan, sanoi veljeni kerran.

Ihan totta. 

Sitä opetellessa.

Opetella nauraa räkättämään räkäisesti, kun ei onnistu.

Tai kun panostat sata lasissa ja menee silti mönkään.

Sallia itselleen 'ihan sama' -asenteen ja vaan nauraa.

Kikattaa, hihittää ja itkeä tirauttaa naurun seasta pettymystä.

Elämää ja ihan sika ihanaa elämää onkin.

Jos vain yhtään kukkii kuurankukkien lisäksi huumorikin.

Ihan kiva huiviprojekti kuitenkin.

Ja isäntäkin oli niin kuvaamisessa taas mukana, kun tuli töistä (ajatelkaahan, valoa riitti vielä neljän jälkeen parien räpsyjen nappaamiseen). Tuntuu että isännässä elää salaa joku kuvauskärpänen, jota hän ei myönnä omaavansa. :) 

Kenties jäähileiden sulettua ja kevään saavuttua pääsee huivi tutustumaan myös kevättakkeihin. 

Ehkä siihen mennessä tämä huivi on niin nuhjuuntunut että ei mitään värieroja edes huomaa. :)

Huumorinkukkia teille alkavaan viikkoonne kukkimaan toivottaa

Kipa.

Edit: P.s. Lankana oli  M & K ECO baby puuvillaa. Menekki joku vajaat neljä kerää. Eikä muuten vieläkään hirveesti aidosti naurata.. :D

Mustavalkoinen postaus

Päivä kuin tyhjä paperi. Puhdas hanki ja sees taivas.

Silloin on aikaa pysähtyä kiittämään.

Katsella pakkasen kimmellystä,

hengittää huurua ilmoille

ja hymyillä posket punaisina.

Miten ihminen kuvittelee kaipaavansa lisää,

kuvittelee ettei tässä ole hyvä.

Kaikki kun on tässä.

Murheet, väsymys ja tyhjyys.

Ne voivat olla suurinta rakkautta.

Tyhjyys.

Siihen kun uskaltaa katsoa.

Huomaa, että siellä pilkottaa tarkoitus.

Ja tyhjinä me olemme lähellä kaikkeutta.

Lähellä mykistävää kauneutta, 

joka laittaa sielut laulamaan ylistystä.

Kimmeltelee aurinko pakkasen paukkuessa,

kuin Taivas hymyilisi ja olis läsnä.

Köyhän sydän murtuen lämpenee 

ja tyhjyydestä kiittää.

Tyhjyys on avain iloon.

Kestävään onneen

ja rakkauteen.

Kauas kaikkoavi maailma,

kun katsella saa jäisinä kimmeltäviä puita,

niiden takaa paistavi huomenen aurinko.

Laskevi se noustakseen uudestaan,

loistoonsa kultaiseen.

Luodakseen lämpöä ja iloa,

säihkyäkseen meille rauhaa.

Vakaana se kimmeltää puiden yllä,

Maata peittävällä hunnulla välkehtii,

hyvä on olla sydämmellä,

kun lämpöisesti se meitä tervehtii.

Kiitos aivan äärettömän upeista kommenteistanne 

arvonta-postauksessa.

On kuin taakkain aina kevenis ja tilalle sais kilokaupalla onnenmuruja.

Tervetuloa kaikille uusille lukijoille.

Iloa torstaipäivään ja muistakaahan, että

Yks-vee arvonta yhä käynnissä.

Trikoomekko hetkessä

Vartti ja mekko redi. 

Tämän mekon osaa ihan varmasti jokainen ketä ompelukoneen omistaa (vink vink vaan heille ystävilleni, jotka yleensä ei ompele). Todella selkeän ohjeen Zero Weist -mekkoon löydät Tyrnifarmarit-blogista. Näitä pitää kyllä ehdottomasti saada muunlaisinakin, kuviollisista ja hieman juhlavemmistakin kankaista. Pikkusen meinaa Kipa olla innoissaan, mutta antakkee kun mä hetken fiilistelen :). 

Kangas Kauhajoen Kankaiden Poistomyynnistä ( huimat 2 e metri :D ), Resorikankaat paikallisesta kangaskaupasta.

No mutta ei mulla tänään muuta kuin että innostukaa rennosti käsitöistä. 

Katsoin yks päivä yhdessä blogissa ohjetta, miten tehdään trikoopipo erikeepperillä liimaten. Hetken pyörittelin silmiäni, mutta onneksi heräsin nopeasti. Hei, ihan sama! Sehän oli ihan super magee pipo!

Rentoa menoa, etukenoa ja sellasta arjen hassuja hauskoja fiiliksiä teille lukijani! 

Elämä on kyllä ihan huippua kun sen välillä osaa ottaa ihan vaan rennosti :) .

Pitsihuivi-arvonta !

Avaan silmäni harmaan siniseen aamuun,

herään sen raukeaan haukotukseen,

kylmä on sen henkäys, 

kuitenkin lupausta täynnä.

Kertoo hän: päivä saapuvi, 

vasta lähellä päivän,

aamu hymyilee.

Ihana on loistosi huomen,

hymysi valloittava.

Kevät kun koittaa,

hymyysi herään.

Miten kaunis on loistos silloin,

kun mustaan syliis on turtunut.

Miten lohduttavaa on henkäykses,

kun lämpö on löytynyt.

Pikkuruinen blogini täyttää vuoden. Useimmissa blogeissa moista juhlapäivää juhlistetaan arvonnalla, enkä minä nyt aio tehdä poikkeusta ;) .

Elikkä teille rakkaat lukijani ois tässä teille mahdollisuus voittaa itsellenne rakkaudella neulottu pitsihuivi. 

Ohje on Novitalta. Langat ovat joulukalenterista pompahataneita siniharmaita Hjertegarnin Ciao Trunte -lankoja. Pehmoista sata prosenttista Merinovillaa. Oi oi. 

Edellis yönä sain pääteltyä sen tuhat silmukkaa ja nyt voin innosta hihkuen todeta ylittäneeni itseni.

Ja arvon sen siis teidän lukijoideni kesken.

Kiitos teille kommenteistanne, kannattelusta parempaan huomiseen ja ihaniin yhteydenottoihinne.

Positiivinen palaute blogin, sähköpostin, facebookin ja sukulaisten kautta ovat kyllä olleet lohdutuksena moneen ankeaan arkipäivään. Kiitos <3

Tiedän teitä lukijoita olevan muitakin kuin nämä kirjautuneet lukijat, jotenka kaikki saavat osallistua yhdellä arvalla kommentoimalla tähän postaukseen.

 (anonyymit muistakaahan ettei samaa nimimerkkiä saa käyttää, mitä joku muu on jo käyttänyt. Ja jättäkäähän sellainen nimimerkki, että muistatte sen vielä sittenkin kun ilmoitan voittajan)

Kaksi arpaa on  lukijoikseni liittyneille.

Kolme arpaa heille, jotka vielä linkittävät arvontani omaan blogiinsa.

(alla olevan kuvan voi kopioida arvonta-linkitykseen)

Arvonta on 18.1. - 28.2.  välillä ja voittajan ilmoitan blogissani, jolloin voittaja saapi laittaa sähköpostia blogini sähköposti-osoitteeseen : aarrerasia@gmail.com

Onnea arvontaan osallistujille ja kiitokset kaikille kuluneesta vuodesta!

Kekkispyllyt ja äipän kotoilumekko

'Tuun kuvaan, jos saan ottaa taikasauvan mukaan (teippiharjan varsi).'

Huoh, missä välissä se tuon on hakenut ja kuinka paljon muuta sieltä on vedetty alas, ajattelen ja pyydän isäntää äkkiä napsimaan parit räpsyt. Ihan äkkiä vain ja ihan parit.

Ja niin alamme räpsiä isännän avustuksella kuvia viimeiltojen aikaansaannoksista.

Näyttää näköjään yhtä tuskaiselle kuvaus, mitä olikin.

Tekisi mieli jättää kuvaamatta kokonaan nämä lasten vaatteet. Ja omanikin oikeastaan.

Mutta saatiin me nyt parit sellaisetkin kuvat aikaiseksi, joissa kaikki ei heilu eri suuntaan. :D

 Mun mekon kangas on Ikasyrin joustocollegea ja resori taitaa olla paikallisesta. Kaavana toimii Joka tyypin kaavakirjan raglanpaita.

Pimujen trikoot ovat paikallisesta, saatu joululahjaksi ystävältä ja osa tilattu muistaakseni Käpyseltä. Kaavat 4/12 OB:stä. 

Näihin pikaräpsyihin, silittelemättömiin vaatteihin ja aamupäivän ketutukseen, on tosi hyvä lopettaa ja lähteä siivoomaan. Aurinko paistaa, joten luotan siihen että mieli piristyy kun on siivoilut siivoiltu ja päästään pihalle.

Iloa loppuviikkoonne toivottelee,

Kipa.

Edit: P.S. Ketutus lähti todellakin jo pelkästään siivouksella :)

Hama-heijastin

Tähdet ovat joidenkin lähteiden mukaan tosi in. 

Joidenkin lähteiden mukaan jo ihan out.

No uskoisin, että ne on out kun minä ehdin junaan mukaan. Mutta muita aikuisen takkiin sopivia hamakuvioita ei ollut saatavilla. Ja kiva tuli.

Nämä Hamahelmet näkyvät myös pimeässä, joten kyllä nyt lyylin pitäis kumppareissaan näkyä tienposkessa. 

Idean heijastimeen sain Unikuun terapiahuone -blogista .

(Ihan huippuideoita Hamailuun, että kannattaa käydä piipahtamassa :).)

Palailen neulomuksen pariin. Kerronpahan vain, että näin ensikertalaiselle jo yli 800 silmukkaa on paljon se ja kestää.. kestää.. kestää.. tunnissa saan puolitoista kerrosta. OIkeesti. PUOLITOISTA. Pari tuntia kun on neulonut niin on saanut ihan peräti kolme riviä tehtyä :D. Enää ei olisi kuin neljä riviä ja päättely. 

Sitten saattepi nähdä mitä teillä on mahdollista voittaa ;).

Iloisiin jälleennäkemisiin,

Kipa.